Blogit

Unelmien asumista Nurmijärvi-ilmiössä

Millainen on unelmiesi asuinseutu? Onko siellä viljavia peltoja silmänkantamattomiin, hyvinhoidettuja puistoja leikkikenttineen vai moderneja kerrostaloja palveluiden keskellä? Vai vaikuttaako haaveisiin lasten kyläkoulu tai sujuva työmatka?

Suomalaisten yleisimpiä toiveita yhdistää oman tilan tarve – omakotitalo pienellä pihalla rauhalliselta alueelta, naapureita ei mielellään näköetäisyydellä, mökki luonnon helmassa… Tuo yksityisyyden kaipuu saa suomalaiset köröttelemään ruuhkassa työmatkansa kaupunkiin naapurikunnasta, tai pakenemaan lomakuukaudeksi kesäasunnolle.

Asumme 90-prosenttisesti suurten kaupunkiseutujen alueella. Samaan aikaan syrjäisemmät pikkukylät kuolevat ja maaseutu autioituu. Valuvatko suomalaiset pysyvästi kohti pääkaupunkiseutua?

Viime vuosina on muutettu eniten Helsinkiin, ja sen lisäksi Tampereelle, Ouluun, Turkuun ja Kuopioon. Muuttomagneetteja ovat erityisesti Etelä- ja Lounais-Suomen kasvavat kaupungit. Kaksi kolmasosaa Suomen kunnista kärsii puolestaan vuosi toisensa perään muuttotappiosta ja vanhenevasta väestöstä. Miltä maamme näyttää kymmenen vuoden päästä?

Suuret cityt eivät ole ainoita voittajia tässä kuvassa. Elinvoimaiset kaupungit muodostavat ympärilleen varsinaisen lintukodon – pieniä ja maalaismaisia kuntia, joiden turvassa lapset kasvavat ja joista vanhemmat hurauttavat puolessa tunnissa autolla kaupunkiin töihin. Esimerkiksi Tampereen kyljessä sijaitseva Pirkkala loistaa muuttovoittokuntien Top 10 -vertailuissa kilpaa suurten kaupunkien kanssa.

Nykyisen asuinkuntani tilanne kuvastaa kodin ja työpaikan välistä surffailua niin hyvin, että puhutaan Nurmijärvi-ilmiöstä. Me idyllisistä maalaismaisemista henkilöautoillamme Helsinkiin suhaavat työntekijät olemme syypäitä ilmansaasteisiin ja ruuhkamaksuilla uhkailuun. Onko epäreilua, että reunakuntien asukkaat hyötyvät suuren kaupungin työllistävästä vaikutuksesta, mutta vievät verotulot omaan kotikuntaansa, joka pitää itsenäisyydestään kiinni yhtä tiukasti kuin mummo markkakukkarostaan?

Nykyajan nuoret aikuiset haaveilevat juuri sellaisesta elämästä. Tuoreen tutkimuksen mukaan 18-30 -vuotiaista nuorista vain neljäsosa haluaisi asua kaupungissa, ja yli puolet kaupunkien läheisyydessä olevalla maaseudulla. Kuntien ja niiden palveluiden on mahdollista mukautua tähän toiveeseen, jos niin halutaan.

Yhteiskuntamme robotisoituu vauhdilla, ja tulevaisuudessa yhä enemmän työtä voidaan tehdä etänä. Esimerkiksi koodauskyky mahdollistaa osaamisen myymisen minne päin maailmaa tahansa. Videoneuvottelut ja tietojärjestelmiin kirjautuminen oman koneen kautta mahdollistavat töiden tekemisen ydinkeskustan ulkopuolelta ilman joka-aamuista ruuhkarumbaa. Palvelut siirtyvät nettiin, mistä ne myös löydetään jatkuvasti yhä paremmin.

Uskon, että on mahdollista pitää koko Suomi asuttuna ja maaseutu elinkelpoisena myös tulevaisuudessa. Se kuitenkin edellyttää sitä, että maassamme on kattavan tieverkon lisäksi toimiva tietoliikenneverkko.

Tahdon olla mukana keksimässä ja ottamassa käyttöön uusia tapoja työntekoon kellokorttien tilalle. Tahdon osoittaa, että työpäivään saa tehoa, jos betoniviidakossa seikkailun sijaan ruokatunnilla pääseekin kotiovelta metsälenkille. Tahdon nauttia Nurmijärvi-ilmiöstä hyvällä omatunnolla otsonikerrosta vahingoittamatta, sillä uskon että onnellinen kuntalainen on myös tehokkain veronmaksaja.

Milka Taivassalo
Kirjoittaja on KD Nuorten pääsihteeri ja Nurmijärven tarkastuslautakunnan jäsen

Kolumni on julkaisu ensimmäisenä Kuntien asiantuntijat ry:n Kumina-lehdessä 3/2015
Kuvituskuva: Milka Taivassalo

Lue myös

Ei vastauksia

    Vastaa