Talouspolitiikka
● Jotta hyvinvointivaltio voidaan säilyttää ja valtion kaikista keskeisimmät tehtävät turvata tuleville sukupolville, tulee julkinen talous saattaa kestävälle pohjalle. Kaikkia valtion menoeriä on tarkasteltava kriittisesti ja velkaantuminen on taitettava.
● Sopimusvapautta on edistettävä ja työmarkkinoita on kehitettävä joustavampaan suuntaan luopumalla työehtosopimusten yleissitovuudesta.
● Paikallisen sopimisen edistäminen on otettava lähtökohdaksi kaikissa lainsäädännön uudistushankkeissa.
● Poliittisia työtaisteluita on rajattava lainsäädännöllä muiden Pohjoismaiden tapaan.
● Myös luottotietonsa menettäneellä tulee olla mahdollisuus perustaa yritys harkinnanvaraisella valtiontakauksella.
● Palkkaamisen sivukulut on siirrettävä kokonaisuudessaan palkansaajalle, jolloin bruttopalkka olisi sama kuin yrityksen palkkaamiskustannukset. Tämä selkeyttäisi palkkaamisen todellisia kustannuksia yritykselle, ja lisäksi palkansaajat tietäisivät tarkalleen mikä on sivukulujen todellinen suuruus.
● Ylen budjettia on leikattava merkittävästi ja yleisradioyhtiön toiminnot on rajattava vain perustehtäviin. 

Veropolitiikka
● Yhteisöverokantaa tulee pitkällä aikavälillä määrätietoisesti madaltaa.
● Yrityksen voitoista tehtyjen investointien verovapautta on selvitettävä. Veroa tulisi maksaa vasta omistajille jaetuista voitoista.
● Yrittäjän verotuksen keventämistä suhteessa työntekijöiden määrään on selvitettävä. Henkilökohtaisen pääomatuloveron ei tule olla kuitenkaan alle 20 prosenttiyksikköä.
● Perintövero tulee korvata luovutusvoittojen verotuksella, jossa vero maksetaan vasta omaisuuden realisoinnin jälkeen.
● Työn verotusta tulee madaltaa tuntuvasti, jolloin suuremmalla osalla suomalaisista olisi varaa elättää itsensä ilman valtion tukia. Tuloveron progressiota ei tule kiristää.
● Pienituloisille on selvitettävä osake- ja rahastosijoitusten pääomatulon verovapautta 30 000 euroon luovutuksiin saakka kannustimena säästämiseen.
● Harmaan talouden torjuntaa ja veronkierron ehkäisyä on tehostettava lisäämällä valvontaa ja sanktioiden määrää. 
● Arvonlisäverojärjestelmää on yksinkertaistettava, sen neutraliteettia lisättävä ja veron vähennysoikeutta laajennettava.
● Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuudesta tulee luopua.
● Ilmastolle ja ihmisten terveydelle haitallista toimintaa ja hyödykkeitä on verotettava entistä enemmän.
● Nuuskan myynti tulee laillistaa Suomessa, jotta tuotteen myynti saadaan Suomen verotuksen ja valvonnan piiriin.
● Koulutukseen tulee sisällyttää myös verotukseen ja taloustaitoihin liittyvää opetusta.

Finanssi- ja rahapolitiikka
● Julkisyhteisöjen (valtio, hyvinvointialueet ja kunnat) velka suhteessa bruttokansantuotteeseen tulee pitää alle 60 prosentissa. 
● Sote-uudistuksen jälkeen on tärkeää keventää hallinnollisia kuluja ja hillitä sosiaali- ja terveysmenojen kasvua. 
● Hallinnon rakenteita tulee uudelleentarkastella ja tehostaa siellä missä siihen on varaa. 
● Hallinnon tehostamisessa on havaittava ja poistettava tehtävien päällekkäisyydet sekä parannettava eri sektorien välistä kommunikaatiota.
● Ministeriöiden määrää tulee tarkastella kriittisesti ja edistää läheisesti toisiinsa liittyvien ministeriöiden yhteistyötä tai jopa yhdistymistä.
● Kaikissa menoerissä valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien tulee jatkuvasti seurata menojen tärkeyttä ja sopivuutta taloustilanteeseen.
● Eläkejärjestelmää tulee kehittää oikeudenmukaisempaan suuntaan, jossa nuoremmille ja tuleville sukupolville ei lankea kohtuuttoman suurta maksutaakkaa.
● Rahastoivan eläkemallin painoarvoa on kasvatettava portaittain.
● Talous- ja rahaliitto EMU:ssa jäsenmaiden on noudatettava yhteisesti sovittuja
sopimuksia. Tarvittaessa eurosta on voitava erottaa maita, joilla ei ole edellytyksiä toimia yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaisesti.
● Euroopan keskuspankin tulee noudattaa päätavoitettaan pitää hinnat vakaina ja inflaatio kahden prosentin tasolla riippumatta jäsenmaiden taloustilanteesta.
● Suomen on makrovakauspolitiikalla ennaltaehkäistävä tulevia talouskriisejä.

Elinkeinopolitiikka
● Yrityksiä on tuettava ainoastaan yrittämisen alkutaipaleella ja tarkoituksenmukaisesti poikkeustilanteissa.
● Yrityksen perustamisesta tulee tehdä helpompaa ja perustamiskustannuksia tulee laskea. 
● Uusien yritysten perustamiseen ja yritystoiminnan käynnistämisestä yrityksille annettavaan tukeen on panostettava konsultoinnin ja neuvonnan muodossa.
● Kasvatuksessa ja koulutuksessa tulee panostaa luomaan yrittäjämyönteisempää yhteiskuntaa muuttamalla suhtautumista yrittäjyyteen. 
● Tekoälyn kehityksestä syntyvät haitat tulee minimoida esimerkiksi helpottamalla uudelleenkouluttautumista uusille aloille, kehittämällä työmarkkinoiden joustavuutta ja purkamalla yrittämisen esteitä. 
● Kevytyrittäjyyden edellytykset on turvattava nykyistä selkeämmin lainsäädännöllä.
● Yritysvastuulaki tulee säätää, jotta voidaan torjua esimerkiksi lapsi- tai pakkotyöllä tuotettujen raaka-aineiden hankkimista.
● Matkailun rooli merkittävänä elinkeinona on tunnistettava ja sen toiminta- ja kehitysmahdollisuuksia on tuettava muun muassa matkailualan koulutukseen panostamalla.
● Onnistunutta Lapin matkailun toimintamallia on pyrittävä hyödyntämään myös muualla Suomessa, kuten Itä-Suomessa.
● Suomen kansainvälistä matkailumarkkinointia on tehostettava esimerkiksi mainostamalla suomalaista kulttuuria laaja-alaisemmin.
● Luontomatkailun määrää ja kestävyyttä on edistettävä niin kansallispuistojen alueella kuin muilla Metsähallituksen omistamilla mailla.
● Maakuntakenttien kansainvälisiä lentoyhteyksiä on edistettävä.
● Matkailijoiden tarpeet on otettava huomioon infrastruktuurin kehityksessä.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Suomen ja EU:n tulee toimia kansainvälisessä politiikassa arvojensa edistämiseksi. Suomen tulee edistää omia intressejään kansainvälisissä järjestöissä. Suomen tulee edistää kahdenvälisten suhteiden solmimista tavoitteidensa edistämiseksi. Ulkopolitiikassaan Suomen tulee asemoitua läntiseen yhteisöön.
Venäjän aloittaman Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan myötä on huomattu, että rauhaa ei voida ylläpitää kaupan tekemisellä. Suomen ja EU:n tulee suhtautua kriittisesti autoritaaristen valtioiden toimintaan, mutta tavoitteena ei tule kuitenkaan olla maiden jakaminen toisistaan erillisiin leireihin. Suomen ja EU:n tavoitteena tulee olla rauhan edistäminen ja kansainvälisen lain toteutuminen.

Ulkopolitiikka
● Suomen ja EU:n tulee edistää ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista.
● Suomen ja EU:n on toimittava sanan- ja uskonnonvapauden vahvistamiseksi sekä antisemitismiä ja rasismia vastaan kansainvälisesti.
● Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa ollessa käynnissä suhteiden normalisoiminen Venäjän kanssa ei ole ajankohtaista. 
● Ukrainassa käytävään sotaan tulee saavuttaa pitkäkestoinen rauha, jonka tulee perustua Ukrainan vaatimuksiin, ja konfliktin yhä ollessa käynnissä Ukrainaa on tuettava puolustusmateriaalilla ja humanitaarisella avulla. 
● Suomen ja EU:n tulee tukea Ukrainan jälleenrakentamista muun muassa rakennusten kunnostamisella ja julkisissa palveluissa tarvittavien välineiden toimittamisella.
● Suomen on tuettava Ukrainan jäsenyyden käsittelyä Euroopan unionissa ja Natossa. 
● Suomen ja EU:n on edistettävä kansainvälistä huoltovarmuutta, kuten energian ja ruuan huoltovarmuutta sekä sotilaallista liikkuvuutta. Esimerkiksi vihreät teknologiat parantavat Euroopan huoltovarmuutta.
● Suomen tulee ennaltaehkäistä konfliktien syntymistä ja ottaa keskeinen asema kansainvälisessä rauhan edistämisessä.
● Suomen ja EU:n on edistettävä rauhanomaisia ratkaisuja konflikteihin, kuten Armenian ja Azerbaidzhanin välisessä konfliktissa.
● Suomen ja EU:n tulee edistää riippumattoman Libanonin perustamista ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista maassa.
● Suomen ja EU:n on edistettävä Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa kansainvälisen lain toteutumista ja rauhan saavuttamista.
● Palestiinan aluetta ei tule tunnustaa ilman Israelin valtion kanssa neuvoteltua rauhansopimusta.
● Israelilla on oltava oikeus puolustaa itseään Hamasin ja muiden terroristiryhmien iskuja vastaan. Terrorististen ja terrorismia tukevien tahojen toiminta on tuomittava.
● Suomen tulee tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupunkina ja tämän jälkeen viipymättä käynnistää prosessi suurlähetystön siirtämiseksi Jerusalemiin.
● Terrorismin, ihmiskaupan ja salakuljetuksen vastaisen toiminnan on oltava Suomen ja EU:n kansainvälisen yhteistyön keskiössä.
● Suomen ja EU:n on tuomittava sotarikokset ja edistettävä sotarikosten käsittelyä kansainvälisissä tuomioistuimissa.
● Suomen tulee osallistua YK:n rauhanturvaoperaatioihin.
● Konfliktinratkaisun keinoihin voidaan lukea oikeasuhtaiset vastatoimet, kuten diplomaattisten suhteiden katkaiseminen ja sanktiot. Suomen ja EU:n pakotteiden toimivuutta on seurattava pitkällä aikavälillä.
● Suomen ja EU:n tulee kehittää suhteitaan kehittyvien maiden, kuten Etelä-Amerikan ja Afrikan valtioiden kanssa, jotta ne eivät liittoudu autoritaaristen valtioiden kanssa.
● Suomen ja EU:n tulee vähentää taloudellista riippuvuuttaan Kiinasta.
● Yhteiskunnalle välttämätöntä kriittistä infrastruktuuria ei tule luovuttaa autoritaarisille valtioille.
● Suomen tulee varmistaa lähi- ja sukulaiskansojensa kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutuminen.
● Suomen pitkäaikaisena tavoitteena tulee olla menetettyjen alueiden palauttaminen rauhanomaisin keinoin.
● Suhteita Yhdysvaltoihin on määrätietoisesti kehitettävä, myös ylitse hallintokausien.
● Pohjola on Suomen läheisin kansainvälinen viitekehys. Pohjoismaiden keskeistä yhteistyötä on tiivistettävä tulevaisuudessa esimerkiksi synergian saavuttamiseksi viranomaistoiminnassa.
● Suomen tulee aktiivisesti osallistua kansainvälisten yhteistyöjärjestöjen toimintaan ja vaikuttaa niiden kautta kansainvälisessä politiikassa.
● Itämeren alueen valtioiden yhteistyötä tulee syventää ja kehittää erityisesti puolustusyhteistyön, rikollisuuden torjunnan, laittoman maahanmuuton ehkäisyn ja ympäristönsuojelun saralla.
● Arktisen alueen merkityksen korostuessa Suomen ja EU:n on edistettävä alueen turvallisuutta, alkuperäiskansojen oikeuksia ja ympäristönsuojelua.

Kehitysyhteistyö
Kehitysyhteistyöllä on mahdollista toteuttaa ihmisarvoa käytännössä. Kehitysavun ensisijaisena tavoitteena tulee olla humanitaarisen ahdingon lieventäminen. Toissijaisena tavoitteena on oltava eurooppalaisten arvojen ja instituutioiden, kuten demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen sekä maan taloudellisen kasvun tukeminen.
Kehitysyhteistyön päämääränä on oltava lisäksi taloudellisten kauppasuhteiden kehittäminen kohdemaiden kanssa. Suomen on huolehdittava, että kehitysyhteistyön kohdemaat eivät joudu autoritaaristen valtioiden otteeseen. Kehitysyhteistyön avulla tulee turvata kohdemaan riippumattomuus avusta tulevaisuudessa. Kehitysapua annettaessa ja valvottaessa on huomioitava kohdemaan lähtökohdat, kuten korruptio. 

● Suomen tavoitteena on oltava kehitysyhteistyön tason nostaminen 0,7 prosenttiin BKT:sta pitkällä aikavälillä.
● Suomen ja EU:n on edistettävä kehitysyhteistyöllään ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista.
● Kehitysyhteistyön valvontaa ja ehtoja on kiristettävä. 
● Kun rahallista kehitysapua annetaan niin myös avun vastaanottamisen ja käytön on oltava läpinäkyvää.
● Kehitysapua tulee voida myöntää osissa riittävän valvonnan takaamiseksi.
● Kehitysyhteistyön kohdemaiden tulee sitoutua eurooppalaisten arvojen kunnioittamiseen, kuten demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, mutta Suomi voi kuitenkin tukea näitä arvoja kannattavia toimijoita kaikissa maissa. 
● Kehitysavun painopisteen tulee olla humanitaarisessa avussa, joka on välitöntä materiaalista ja logistista avunantoa.
● Kehitysyhteistyössä tulee huomioida kotimaiset järjestöt mukaan lukien pienemmät järjestöt, joilla on hyvät yhteydet kohdemaahan.
● Suomen tulee varmistaa kehitysyhteistyöllä ennen kaikkea elämisen perusedellytysten toteutuminen, kuten ruuan, veden, energian ja lääkkeiden riittävä saatavuus ja tarvittaessa siviilien evakuoiminen kriisialueelta.
● Ulkopuolisia investointeja tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan tukemaan kehitysyhteistyön toteutumista.
● Kehitysyhteistyön tulee luoda otollisia puitteita kannattavalle elinkeinotoiminnan harjoittamiselle kohdemaassa.
● Kehitysyhteistyön rahoitus on poistettava, jos varoja väärinkäytetään.
● Suomen tulee poistaa rahoitus sellaiselta kehitysyhteistyöltä, jota ei voida pitää perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena.
● Väliaikaiseksi ratkaisuksi palestiinalaisten pakolaisten auttamiseksi perustettu, YK:n alainen UNRWA on lakkautettava ja toiminta yhdistettävä kaikista muista maailman pakolaisista vastaavaan Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestöön (UNHCR).

Turvallisuuspolitiikka
Suomen itsenäinen ja oma puolustuskyky on maanpuolustuksemme peruskivi. Puolustuksen perusteina tulee olla edelleenkin yleinen asevelvollisuus, koulutettu reservi, koko maan puolustaminen ja korkea maanpuolustustahto. Turvallisuuden vahvistamiseksi Suomen tulee osallistua kansainväliseen puolustusyhteistyöhön. Puolustusyhteistyön tulee jatkossakin tapahtua kansallisten valtioiden välillä, minkä vuoksi esimerkiksi EU-armeijaa ei tule toteuttaa.
Suomessa on perinteisesti ollut vahva maanpuolustustahto, jonka kehittymistä on seurattava. Tarvittaessa on esitettävä toimenpiteitä maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi. Maanpuolustuksen uskottavuus ja tehokkuus on turvattava myös tulevaisuudessa. Viranomaisilla on oltava riittävät valmiudet ja resurssit maamme kokonaisturvallisuuden takaamiseksi.

● Suomen ja Euroopan on tuettava puolustusteollisuuttaan, jotta on mahdollista tuottaa suuria määriä puolustusmateriaalia ja korkeaa teknologiaa.
● Materiaali- ja kalustohankintoja on tehtävä systemaattisesti pitkällä aikavälillä Suomen puolustuskyvyn varmistamiseksi.
● Euroopan maiden tulee ilmoittaa sitoutumisestaan puolustusalan hankintoihin pitkällä tähtäimellä, jotta puolustusteollisuus voi tehdä investointeja.
● Euroopan puolustusteollisuuden mahdollisuudet on hyödynnettävä täysimääräisesti.
● Suomen on tehtävä kansallinen strategia suhtautumisestaan Euroopan puolustusyhteistyöhön.
● Suomen on tehtävä kansallinen strategia Euroopan puolustusrahaston hyödyntämisestä.
● Euroopan puolustusyhteistyön tulee keskittyä puolustusteollisuuden toimintavarmuuden ja kilpailukyvyn varmistamiseen.
● EU:n on tunnistettava riippuvuutensa puolustuskyvyn kannalta kriittisessä teknologiassa esimerkiksi raaka-aineiden, puolivalmisteiden ja erikoiskomponenttien osalta.
● Nato ja EU:n puolustusyhteistyön tulee olla täydentäviä ja tukevia suhteessa toisiinsa. Naton ja EU:n puolustusyhteistyön välisen vastuun jakautuminen Euroopan puolustuksesta on määriteltävä tarkkarajaisesti.
● Suomen tulee ottaa selvää Naton rakenteesta, jotta maa voi toimia sotilasliitossa parhaalla mahdollisella tavalla.
● Suomen on otettava Euroopan tasolla merkittävän kansallisen puolustuksensa mukainen asema Natossa. 
● Suomen tulee tavoitella NATO Force Integration Unit (NFIU) -esikuntaorganisaatiota tai suunnitteluelintä ja suhtautua myönteisesti Enhanced Forward Presence (EFP) -joukkojen sijoittamiseen alueelleen.
● Suomen tulee tavoitella Naton toiminnalla eurooppalaisen puolustuskyvyn vahvistamista.
● Suomen on irtauduttava jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta.
● Puolustusbudjetti on pidettävä vähintään kahdessa prosentissa BKT:sta. Isoja puolustushaarojen hankintoja ei tule jatkossakaan sisällyttää kahden prosentin tavoitetasoon, vaan ne tulee rahoittaa erikseen.
● Puolustusyhteistyötä Pohjoismaiden kanssa on kehitettävä mahdollisimman tiiviiksi tulevaisuudessa esimerkiksi kouluttamalla toistensa joukkoja omalla maaperällään.
● Suomen tulee seurata kansainvälisesti autonomisten asejärjestelmien kehittymistä ja olla mukana luomassa yhteisiä sääntöjä niiden käytölle. Suomen tulee huomioida esimerkiksi järjestelmien mahdollisuudet kotimaiselle puolustusteollisuudelle.
● Maanpuolustuksen perinnetyö on huomioitava osana maanpuolustustahdon ylläpitämistä. 

Asevelvollisuus
Asepalvelusta ei tule uudistaa koko ikäluokkaa koskevaksi, sillä Puolustusvoimat ei voi kouluttaa koko ikäluokkaa. Esitysten mukaan koko ikäluokasta tulisi valita rajattu joukko suorittamaan asepalvelusta. Esitys halukuuteen ja kyvykkyyteen perustuvasta, satunnaisesti kiintiön täyttävästä asevelvollisuudesta vähentää asepalveluksen velvoittavuutta ja sulkee osan ihmisistä asepalveluksen ulkopuolelle.
Asepalvelus on yhteiskunta pienoiskoossa, ja sen suorittaminen yhdistää suomalaisia erilaisista taustoista. Asepalveluksen tavoitteena on tuottaa toimintakykyinen reservi. Maanpuolustus on kansalaisen velvollisuus. Veteraanien ja lottien uhrautuva esimerkki on osoittanut, että maanpuolustus on yhteinen asia. Kaikkien suomalaisten osallisuutta maamme puolustukseen on lisättävä ja nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää on kehitettävä.

● Kutsunnat tulee laajentaa koko ikäluokalle.
● Naisia tulee kannustaa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamiseen.
● Asevelvollisuutta ei tule uudistaa koko ikäluokkaa koskevaksi.
● Asepalveluksen tulee jatkossa kerryttää eläkettä, jolloin osoitetaan maanpuolustuksen eteen tehtävän työn olevan tärkeää.
● Hybridisodankäynti mukaan lukien kyberpuolustus on huomioitava mahdollisimman hyvin osana asepalveluksen koulutustehtäviä ja niiden järjestämistä.
● Päätavoitteena on lisätä asepalveluksen aloittavien määrää ja taata, että nykytasoon verrattuna entistä harvempi keskeyttää palveluksen. Esimerkiksi koulutuksessa on panostettava varusmiesten motivaatioon ja koulutuksen merkityksen ymmärtämiseen.
● Varusmiesten ja reserviläisten osallistumismahdollisuuksia esimerkiksi Naton palvelustehtäviin ja harjoitustoimintaan on selvitettävä.
● Tarvetta varuskuntien lisäämiselle ja kunnostamiselle on selvitettävä, jotta Puolustusvoimien ja varusmiesten toimintakyky pystytään turvaamaan.
● Siviilipalvelusta on kehitettävä siten, että siitä tehdään entistä tarkoituksenmukaisempi ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden toteutumista paremmin palveleva.
● Toisen asteen opiskelijoille on järjestettävä pakollinen turvakurssi, jotta kaikilla on mahdollisuus tutustua asepalveluksen sisältöön ja kansalaisille välttämättömiin turvallisuustaitoihin.
● Reserviläisten osallisuutta tulee edistää kertausharjoituksilla, mutta myös uudenlaisilla osallistumistavoilla.
● Vapaaehtoista maanpuolustusta on kehitettävä ja siihen kohdistettua rahoitusta on lisättävä. Erityisesti nuorille mielekkäiden vapaaehtoisen maanpuolustuksen muotojen toteutumista on edistettävä.

EU-politiikka
Eurooppa on rakentunut kristillisdemokraattiselle arvopohjalle, jonka vaalimisen on oltava eurooppalaisen politiikan keskiössä. Yleiseurooppalainen identiteetti rakentuu muun muassa uskonnon, filosofian ja taiteen varaan. EU:n tulee kunnioittaa erilaisten maiden kulttuuria ja arvoja. Euroopan yhtenäisyys on takeena turvallisuudellemme.

● EU:n on edistettävä ihmisarvon, ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista kaikessa toiminnassaan sekä puolustettava monenkeskistä sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä.
● EU-politiikan painopisteen on oltava Suomen kansallisen edun ja toimivallan puolustamisessa.
● Suomen on toimittava EU:ssa yhdessä erilaisten jäsenvaltioiden kanssa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Esimerkiksi pohjoismaisten EU-valtioiden tulee yhdessä lisätä vaikuttavuuttaan unionin sisäisessä päätöksenteossa.
● EU:ta on kehitettävä jäsenvaltioiden yhteistyöelimenä ja päätöksenteko on pidettävä mahdollisimman lähellä kansalaisia subsidiariteetti- eli lähipäätösperiaatteen mukaisesti. Verotusoikeus on säilytettävä kansallisissa käsissä.
● Suomen tulee vastustaa syvenevää integraatiota, joka tapahtuu EU:n perustavien periaatteiden kustannuksella. Esimerkiksi no bail out -periaatteesta on pidettävä kiinni. Unionin toimivaltaa ei tule laajentaa.
● Suomen on kieltäydyttävä kaikista talouspoliittisista ratkaisuista, jotka edellyttävät EU:n tulonsiirtoja tai yhteisvelanottoa. Jokaisen jäsenmaan on pidettävä huoli kansantaloutensa kantokyvystä. 
● EU-tason sääntelyä on oltava mahdollisimman vähän, sen täytyy olla selkeää, johdonmukaista ja ottaa huomioon kansalliset erityispiirteet. 
● Unionin on pidettävä kiinni Kööpenhaminan kriteereistä laajentuessaan.
● EU:ssa tulisi syventää puolustusyhteistyötä koulutuksessa, tutkimuksessa, kehityksessä, asehankinnoissa ja tiedustelutiedon vaihtamisen alalla.
● Euroopan strategisen autonomian eli Euroopan riippumattomuuden kolmansista maista tulee läpileikata kaikki EU-politiikan osa-alueet. Euroopan kilpailukyvyn ja teollisuuden edistämisen tulee olla strategisen autonomian keskiössä.
● Euroopan sisäistä puolustusyhteistyötä tulisi lähtökohtaisesti toteuttaa koko unionin laajuisesti, eikä vain muutamien jäsenmaiden välillä.
● EU:n on kehitettävä yhteismarkkinoitaan kasvun ja kilpailukyvyn varmistamiseksi.
● EU:n on jatkettava aktiivisesti kauppakumppanuuksien solmimista eri maiden kanssa, ja samalla edellytettävä sopimuskumppaneilta kestävien arvojen ja periaatteiden noudattamista.
● EU:n on tehtävä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja toimittava siten, että fossiiliriippuvuudesta siirrytään kohti fossiilivapaata taloutta.
● EU:n on edellytettävä erityisesti suuripäästöisiltä ja ympäristöä merkittävästi kuormittavilta mailta tehokkaita toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ympäristön suojelemiseksi.
● EU:n on uudistettava Arktisen alueen ohjelmansa.
● Erasmus+-ohjelmaa tulee edistää, jotta opiskelijat voivat saada työmarkkinoilla tarvitsemiaan taitoja.
● Eurooppalaisten korkeakoulujen ja tutkintojen standardisointia tulee jatkaa. 
● Tutkintojen tunnustamisen tulee perustua selville kriteereille, joiden on oltava ajantasaisia ja saavutettavissa. 
● EU:n on luovuttava Strasbourgin istuntoviikoista.

Sisäpolitiikka
Suomen sisäisten asioiden, kuten sisäisen turvallisuuden, maahanmuuton ja oikeuspolitiikan hyvä hoitaminen turvaa suomalaisille kestävän ja turvallisen yhteiskunnan. Nykyajan ja tulevaisuuden uhkakuvat ovat entistä moninaisemmat ja Suomen tulee kyetä mukautumaan jatkuvasti muuttuvaan turvallisuusympäristöön. 
Viranomaisilla tulee olla riittävät valmiudet taata kansalaisten turvallisuus myös sisäisten uhkien varalta. Maahanmuuton tulee olla hallittua. Perusoikeuksiamme ja demokraattista länsimaista yhteiskuntaamme on vaalittava. Oikeudenhoidossa tehtyjen päätösten laadulla on olennainen merkitys kansalaisten kokeman oikeudenmukaisuuden ja oikeusturvan toteutumisen kannalta. Tämän vuoksi oikeudenhoitoon tulee suunnata riittävästi resursseja.

Sisäinen turvallisuus
● Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja muiden sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten riittävät resurssit on turvattava. 
● Turvallisuusviranomaisten yhteistoimintaa tulee edistää. Harjoituksiin tulee varata riittävät resurssit.
● Suomen pitää voimakkaasti pyrkiä kehittämään tiedusteluaan, kuitenkin siten, että kansalaisten oikeusturvasta pidetään huolta. Tiedusteluviranomaisille ja tiedustelutoimintaa valvoville viranomaisille tulee taata riittävät resurssit.
● Julkisten ja yksityisten toimijoiden on tehtävä enemmän yhteistyötä kyberturvallisuuden alalla, jotta alan osaajat voivat jakaa keskenään tietoa ja osaamista.
● Hybridivaikuttaminen on huomioitava laajemmin kansallisen turvallisuuden varmistamisessa. Suomen tulee esimerkiksi varautua laajamittaisen maahanmuuton välineellistämiseen.
● Ulkomaalaisomistuksia on arvioitava muun muassa sotilaallisen uhan, hybridivaikuttamisen ja huoltovarmuuden näkökulmasta.
● Kotimainen huoltovarmuus on turvattava erityisesti ruuantuotannon, energian, lääkkeiden ja talouden toimivuuden kannalta.
● Sotilaallista liikkuvuutta on kehitettävä ja puolustuksen kannalta kriittinen infrastruktuuri on turvattava.
● Alueellisen varautumisen järjestelmää on yksinkertaistettava.
● Ääriajattelua ja terrorismia on ehkäistävä puuttumalla niiden juurisyihin esimerkiksi syrjäytymistä ja yhteiskunnallista osattomuutta ehkäisemällä.
● Suomen tulee tehdä jatkossakin yhteistyötä muiden Pohjoismaiden ja EU-maiden kanssa rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi. Erityisesti rikollisjengien leviämistä on pyrittävä ehkäisemään.

Maahanmuuttopolitiikka
● Maahanmuuttoa on tarkasteltava kokonaisvaltaisena, moniulotteisena ilmiönä, johon liittyvää päätöksentekoa ei voida tehdä pelkästään esimerkiksi työmarkkinoiden ehdoilla.
● Pakolaispolitiikan tulisi painottua kiintiöpakolaisten hallittuun vastaanottamiseen. 
● Kiintiöpakolaisten määrä on pyrittävä rajaamaan kestävälle tasolle ja suhteutettava muun maahanmuuton ja pakolaisten määrään. Erityisesti Suomen kyky vastaanottaa ja integroida maahanmuuttajia on huomioitava.
● Lähtökohtainen vastuu rajavalvonnasta EU:n ulkorajoilla on jäsenmailla itsellään. Muiden jäsenvaltioiden tulisi tukea rajavaltioiden kansallista rajavalvontaa Frontexin kautta esimerkiksi kalustohankinnoilla ja henkilöstöllä.
● EU:n tulee yhtenäistää rajapolitiikkaansa, jotta EU-jäsenmaat voivat vastata yhdenmukaisesti unionin alueelle suuntautuvaan maahanmuuttoon.
● EU-jäsenmaiden tulisi pystyä jatkossa käännyttämään Välimeren kautta tulevat pakolaisalukset lähtömaihinsa.
● EU-alueelle kohdistuvat turvapaikkahakemukset tulisi voida käsitellä EU-alueen ulkopuolella esimerkiksi Afrikassa sijaitsevilla toimipisteillä.
● EU-alueelle tulevaa laitonta maahanmuuttoa on torjuttava tarvittaessa rajoittamalla turvapaikanhakijoiden vapaata liikkuvuutta ja varmistamalla tehokkaat palautukset lähtömaihin.
● Onnistuneeseen integrointiin on panostettava ja sen epäonnistumisiin puututtava entistä hanakammin.

Oikeuspolitiikka
● Tuomioistuinlaitoksen riittävä rahoitus on turvattava. 
● Tuomioistuinharjoittelun laatu on taattava.
● Suomeen tulee perustaa riippumaton ja itsenäinen perustuslakituomioistuin, valvomaan perustuslain toteutumista. 
● Oikeusturvan saatavuudessa on varmistuttava riittävästä alueellisesta ja kielellisestä yhdenvertaisuudesta. 
● Rutiiniluonteisten asioiden käsittelyä tulee pyrkiä tehostamaan ja yksinkertaistamaan. Resurssit tulee suunnata merkitykseltään suurien ja oikeusturvan kannalta keskeisten asioiden käsittelyyn. 
● Vaihtoehtoisia riidanratkaisumuotoja, erityisesti sovittelua, tulee kehittää nykyistä voimakkaammin.
● Juristi- ja lakimies-nimikkeet tulee suojata.
● Oikeusavun piiriä laajennettava ja oikeusturvavakuutusten korvaustasoja tulee nostaa vastaamaan oikeudenkäyntikulujen nykypäivän tasoa.
● Sanan- ja uskonnonvapauden toteutumista tulee edistää, eikä niitä tule tarpeettomasti rajoittaa.
● Saamelaiskäräjälaki on toteutettava.
● Kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälää tulee uudistaa siten, että se on entistä selkeämpi ja ennakoitavampi.
● Poliittisista triplamandaateista on luovuttava. Kenenkään ei tulisi olla kunnanvaltuustossa, aluevaltuustossa ja kansanedustajana yhtä aikaa.
● Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkauksesta tulee säätää lailla, jotta on selkeää ja ennakoitavaa missä tilanteissa ympärileikkaus on lain nojalla sallittua ja missä ei. Samalla pystytään huomioimaan lasten oikeudet nykyistä paremmin.
● Testamenteille sekä edunvalvontavaltakirjoille on luotava pakollinen rekisteri.
● Omaisuuden osittaminen avioliiton päättyessä on tehtävä pakolliseksi.
● Perinnönjaolle on lesken kuoltua asetettava määräaika päällekkäisten kuolinpesäosuuksien syntymisen estämiseksi.
● Jumalanpilkka on poistettava rikoslaista, jotta sananvapaus ja positiivinen uskonnonvapaus toteutuisivat aidosti.
● Sakkomenettelyä tulee uudistaa siten, että sitä voidaan hyödyntää nykyistä laajemmin.
● Rangaistuksia ei tule koventaa holtittomasti, sillä se johtaa lopulta kaikkien rangaiststen koventamiseen, ja tämä kävisi kalliiksi yhteiskunnalle. Yleisen oikeustajun vastaisia rangaistuksia tulee kuitenkin kiristää esimerkiksi raiskauksissa ja lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa.
● Aikuisviihteen kuluttajien tulee todistaa täysi-ikäisyytensä, jotta lapset eivät päädy tahattomasti pornografisen materiaalin pariin. Asian laajuus vaatii käytännössä unionitasoista sääntelyä.
● Nykyistä vankilajärjestelmää on kehitettävä entistä rehabilitoivampaan suuntaan, jotta vangitut eivät joudu rangaistuksensa suoritettuaan vankilakierteeseen, vaan pääsevät takaisin osaksi yhteiskuntaa.
● Pitkällä aikavälillä tulee luopua nykyisenkaltaisesta laitosmaisesta vankeinhoitojärjestelmästä ja siirtyä asteittain pienempiin yksiköihin.
● Yleistuomioistuinten mahdollisuutta erikoistua käsittelemään erityisen paljon resursseja vaativia tapauksia, kuten rikoksia ihmisyyttä vastaan, on selvitettävä.
● Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisasema on purettava ja kirkkokunnat on asetettava tasa-arvoiseen asemaan muiden uskonnollisten yhdyskuntien kanssa.
● Erillinen vihkioikeus on poistettava, ja avioliiton juridisen solmimisen tulisi tapahtua ainoastaan Digi- ja väestöviraston kanssa. Tämän myötä uskonnolliset yhdyskunnat voivat toteuttaa uskonnollisen seremonian ilman valtion osallistumista asiaan.
● Uskonnollisten yhdyskuntien tulee kerätä rahoituksensa itse, ilman valtion tarjoamaa verotusoikeutta.

Koulutus- ja kulttuuripolitiikka

Koulutuspolitiikka
● Koulutusjärjestelmän tulee tukea ja tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen läpi elämän. 
● Kouluissa pysyvät oppilasryhmät ovat tärkeitä lähiyhteisöjä, joiden merkitys tulee tunnistaa lasten elämässä. 
● Kouluissa annettavaan yksilölliseen tukeen on panostettava nykyistä enemmän. Jokaisella on oltava oikeus oppia. 
● Tutkintoon johtavan koulutuksen on säilyttävä maksuttomana. Yhteiskunnan täytyy pitää huolta siitä, ettei kenenkään kouluttautuminen ole rahasta kiinni. 
● Koulutuksen saavutettavuuden ja koulutuksellisen tasa-arvon kehittämiseen on suunnattava lisää resursseja. Oikeus yhtäläiseen koulutukseen on turvattava esimerkiksi sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta riippumatta.
● Toisen asteen oppilaitosten ja korkeakoulujen on mahdollistettava etäopiskelu laajemmin.
● Tutkintoa pienempien osaamiskokonaisuuksien tunnistamiseen ja tunnustamiseen on luotava menetelmiä.

Varhaiskasvatus
● Varhaiskasvatuksen laatuun tulee panostaa ja ryhmäkokoja pienentää.
● Kuntien tulee panostaa varhaiskasvatuksen opettajien ja muun varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointiin.
● Perhepäivähoito sekä yksityiset päiväkodit tulee nähdä täydentävänä ratkaisuna varhaiskasvatuksen suurten ryhmäkokojen pienentämiseen sekä laadun parantamiseen.
● Perhepäivähoidon maksujen ja tukien tulee olla samalla tasolla kuin muussa varhaiskasvatuksessa.
● Perhepäivähoitajan pätevyysvaatimuksia on arvioitava ja asetettava työn vaatimalle tasolle.

Perusopetus 
● Peruskouluissa on pidettävä kiinni siitä, ettei liian isoja ryhmiä muodosteta. Tällöin opettajan on helpompi antaa yksilöllistä opetusta.
● Opettajille ja oppilaille tulee taata kouluissa työ- ja oppimisrauha. Opettajille tulee antaa riittävät keinot häiriötilanteisiin puuttumiseen. 
● Tunnelukutaidon oppiaine tulee kirjata omana oppiaineenaan perusopetuslakiin.
● Toisen kotimaisen kielen opetuksen asema on säilytettävä.
● Kulttuurien vuorovaikutusta edistävää opetusta tulee sisällyttää nykyistä enemmän perusopetukseen.
● Uskonnonopetus tulee säilyttää nykymuotoisena. Uutta yhteistä katsomusainetta ei tule perustaa.
● Uskonnonopettajan tulee olla korkeakoulutettu ammattilainen, esimerkiksi teologian maisteri.
● Liikunnan tärkeyttä oppilaiden hyvinvoinnin kannalta tulee korostaa.
● Kiusaajat on saatettava kouluissa entistä tehokkaammin vastuuseen teoistaan. Myös koulun vastuuta kiusaamisen ehkäisemisestä on lisättävä. 
● Suomen kulttuuriperinne kouluissa on säilytettävä esimerkiksi joulu- ja kevätkirkkojen kautta, mutta korvaavaa ohjelmaa on järjestettävä henkilöille, jotka eivät siihen halua osallistua.
● Kyläkoulut ja pienet opetusryhmät tulee mahdollisuuksien mukaan säilyttää – etenkin haja-asutusalueilla, jotta lasten koulumatkat eivät kasva liian suuriksi. Tekniikan kehittyminen ja digitalisaatio tarjoavat tähän uusia mahdollisuuksia. 
● Yksityiskoulujen toimintamahdollisuuksia on parannettava ja niihin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa on kevennettävä.

Toisen asteen koulutus 
● Toisen asteen koulutuksen rahoitus on nostettava riittävälle tasolle. 
● Riittävän kattava toisen asteen kouluverkko on taattava, jotta kaikilla on mahdollisuus koulutukseen asuinpaikasta riippumatta. 
● Toisen asteen koulutusmuotojen yhteistyötä korkeakoulujen kanssa tulee lisätä ja näin edesauttaa opiskelijoiden siirtymistä jatko-opintoihin. 
● Lähiopetusta on lisättävä ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa. Oppilaitosten tulee ottaa vastuu koulutuksesta eikä sitä tule siirtää harjoittelupaikkojen vastuulle. 
● Soveltuvuuskokeet tulee palauttaa osaan ammatillisen koulutuksen aloista, jotta aloille ei pääsisi sinne soveltumattomia työntekijöitä, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi vaaraa.
● Pakollisen liikunnanopetuksen riittävä taso on turvattava toisella asteella opiskelijoiden mielenterveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi.

Korkeakoulutus ja tutkimus 
● Korkeakoulujen sisäänotosta tulee tehdä joustavampaa, jotta opiskelemaan pääsisi helpommin.
● Opiskelijavalinnoissa tulee ottaa huomioon myös aikaisemmista opinnoista ja työelämästä saatu kokemus.
● Koulutuspaikkoja jaettaessa on jatkuvasti otettava huomioon opiskelijoiden mahdollisuudet työllistyä. Heikosti työllistävien koulutusalojen sisäänottoa tulee vähentää.
● Korkeakoulutuksen on säilyttävä maksuttomana suomalaisille opiskelijoille. 
● Opintotuki tulee uudistaa siten, että ahkeruudesta palkitaan. Mallissa tukea maksetaan suoritettujen opintopisteiden mukaan ilman ylä-, ala- tai tulorajaa. Malli kannustaa nopeaan valmistumiseen, mutta turvaa opintotuen myös heille, jotka joutuvat väliaikaisesti opiskelemaan hitaampaan tahtiin.
● Alemman korkeakoulututkinnon käyttökelpoisuutta työmarkkinoilla tulee alasta riippuen lisätä. 
● Yliopistojen on kannustettava ja kasvatettava opiskelijoita yrittäjyyden pariin. 
● Korkeakoulututkinnoista tulee tehdä entistä joustavampia ja yksilöllisiä opintopolkuja tukevia. Tutkintoon täytyy voida sisällyttää enemmän työharjoitteluja. Myös täydennys- ja muuntokoulutusten tarjontaa on lisättävä.
● Korkeakoulujen opetushenkilöstön rekrytoinneissa on kiinnitettävä erityistä huomiota hakijan pedagogisiin taitoihin.
● Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä on luovuttava. 
● Korkeakoulujen perusrahoituksen riittävyys on taattava. 
● Tutkimus- ja innovaatiorahoitusta on lisättävä Suomen kilpailukyvyn varmistamiseksi.

Kulttuuripolitiikka
● Kulttuurin rahoitusta on kasvatettava maltillisesti yhteen prosenttiin valtion talousarviosta. 
● Kulttuuripalvelut ja harrastusmahdollisuudet on turvattava koko maassa.
● Taiteen välinearvoa muun muassa terveyden ja hyvinvoinnin, pedagogiikan sekä kulttuurisen yhteentörmäyttämisen työkaluna on tutkittava edelleen ja hyödynnettävä mahdollisimman laajasti. 
● Kulttuurin rahoitusta on uudistettava kankeasta valtionosuusjärjestelmästä siten, että moninainen ja vapaa taiteen kenttä voidaan mahdollistaa vaarantamatta merkittävien taideinstituutioiden toimintaa. 
● Suomalainen huippuosaaminen taiteen ja kulttuurin kentällä on jatkossakin mahdollistettava pitämällä huolta muun muassa taidekorkeakoulutuksen riittävästä rahoituksesta. 
● Taiteen ja sen vaikutusten on oltava helposti saavutettavissa paitsi alueellisesti myös erityisryhmille, kuten maahanmuuttajille, toimintarajoitteisille, vanhuksille ja hoitolaitosten potilaille. 
● Mahdollisimman monen kiinnostuneen lapsen ja nuoren on päästävä taiteen perusopetuksen piiriin. Peruskoulun erityisluokkia esimerkiksi musiikki- ja kuvataideluokkia on lisättävä ja tuettava, ei karsittava.
● Harrastamisen Suomen malli takaa jokaiselle lapselle ja nuorelle harrastuksen, mutta sen järjestämisessä on edelleen ratkaisemattomia ongelmia esimerkiksi rahoituksen, ohjauksen ja alueellisen tasa-arvon suhteen. Mallin tulee olla riittävän joustavalla pohjalla huomioiden lasten tarpeet ja toiveet.
● Taito- ja taideaineiden lukiodiplomeiden suorittaminen tulee mahdollistaa jokaisessa Suomen lukiossa.
● Yksi pakollisista ylioppilaskokeista tulisi olla mahdollista korvata lukiodiplomilla, jonka voi suorittaa esimerkiksi taito- ja taideaineissa.
● Taito- ja taideaineita tulisi jatkossa tarjota myös ammattikouluissa.
● Osa Suomen kulttuuriperimää ovat myös erätaidot ja halukkaita nuoria tulee tukea niiden hallitsemiseen kouluissa erätaitojen opetuksen kautta.
● Metsästystutkinnon suorittamisesta tulee saada opintopisteitä lukiossa, samaan tapaan kuin ajokortinkin suorittamisesta.

Kieli- ja kulttuurivähemmistöt
● Tulee pitää huolta, että suomen- ja ruotsinkieliset saavat sote-palvelut omalla äidinkielellään. Huomiota tulee kiinnittää etenkin erityisryhmiin, joille omankielinen palvelu on erityisesti tärkeää, kuten lapsiin, vammaisiin ja muistisairaisiin.
● Niin suomen- kuin ruotsinkielisten koulujen verkosto on pidettävä tarpeeksi tiheänä, jotta lasten ei tarvitse matkustaa tarpeettoman pitkiä matkoja omankieliseen kouluun. Tähän kaksikieliset koulut ovat hyvä ratkaisu.
● Suomessa tulee jatkossakin olla monipuolinen ruotsinkielisen korkeakoulutuksen verkosto. Nuoria tulee kannustaa opiskelemaan myös yli kielirajojen.
● Ylen tulee tuottaa ajankohtaista ja laadukasta sisältöä suomalaisilla vähemmistökielillä.
● Alueellisten murteiden ja kielten säilyminen turvattava.
● Karjalan kielen asema on tunnustettava lailla samaan tapaan, kuten saame, romani ja viittomakieli. 
● Kirjallisuutta, elokuvia ja muuta taidetta on luotava ja oltava saatavissa myös suomalaisilla vähemmistökielillä. Tässä valtiolla ja sen tukijärjestelmillä on erityinen rooli.
● Maahanmuuttajalapsille tulee tarjota mahdollisuuksien mukaan äidinkielensä opetusta yhtenä oppiaineena.
● Maahanmuuttajaperheitä tulee kannustaa kaksikielisyyteen, eli käyttämään omaa äidinkieltään suomen tai ruotsin omaksumisen rinnalla.

Ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikka

Ilmasto- ja energiapolitiikka
Suomen on edistettävä uusiutuvien energiamuotojen tuotantoa ja toimintavarman sähköverkon rakentamista ja ylläpitoa. Samalla sähkönsiirtokapasiteettia Pohjoismaiden välillä tulee kasvattaa vastaamaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin ja poikkeusoloihin. Vetytalouteen liittyvään tutkimukseen on panostettava ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi. Ydinvoiman käyttöä sähkö- ja lämmöntuotannossa tulee lisätä nykyisestä.

● Ilmastotoimenpiteet tulee toteuttaa oikeudenmukaisesti ja taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja alueellisesti kestävällä tavalla.
● Suomen on tavoiteltava hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivisuutta sen jälkeen.
● Päästökauppaa on kehitettävä.
● Puhtaan teknologian tutkimukseen on myönnettävä pitkäjänteistä rahoitusta.
● Uusiutuvan ja päästövapaan energian tuotantoa sekä päästöjä vähentävän teknologian kehitystä on tuettava.
● Vihreän teknologian ja kiertotalouden huippumaana Suomen vientiä tulee edistää. Suomen tehokkain ilmastotoimi on viedä puhdasta teknologiaa maailmalle. 
● Julkisen rakentamisen tulee olla mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti puurakentamista. Suomalainen metsäteollisuus tulee nähdä voimavarana ympäristöystävällisille resursseille.
● Suomen on edistettävä vetytaloutta.
● Hiilidioksidin talteenoton ja synteettisten hiilivetyjen tutkimusta on tuettava.
● Ympäristöystävällisempien polttoaineiden, kuten vedyn ja metanolin, tutkimusta ja tuotantoa on edistettävä.
● Biopolttoaineiden verokantaa on laskettava.
● Kansallinen biokaasuohjelma on laadittava. Biokaasuohjelmassa määritellään tarvittavat toimenpiteet biokaasun tuotannon ja käytön kasvattamiseksi.
● Vihreän vedyn käyttöä raskaan liikenteen polttoaineena on edistettävä.
● EU:n tutkimusrahoitusta fuusioenergian kehittämiseksi on kasvatettava.
● Ydinkaukolämmön mahdollisuuksia suurten kaupunkien hiilivapaassa lämmityksessä on tutkittava.
● Uusien ydinvoimaloiden perustamista on edistettävä.
● Mahdollisuutta kaupunkien lämmitykseen sarjatuotettavilla pienydinreaktoreilla on selvitettävä.
● Sähkön siirtoyhteyksiä läntisiin naapurimaihin tulee lisätä, jolloin pystytään paremmin hyödyntämään yhteispohjoismaista sähkömarkkinaa. 
● Sähköverkkoa on kehitettävä joustavampaan suuntaan.

Ympäristöpolitiikka
● Sisävesiin ja Itämereen valuvan ravinnekuormituksen ja haitallisten aineiden määrää on vähennettävä ja vesistöjä kunnostettava. Kaikkien Itämeren alueen valtioiden on kannettava vastuunsa Itämeren puhtaudesta, mitä tulee tavoitella kansainvälisin sopimuksin.
● Itämeren tilan parantamista tulee tehostaa muun muassa toimeenpanemalla Itämeren suojelukomission toimintaohjelma ja EU:n Itämeren alueen strategia.
● Lauttaliikenteelle on luotava edellytykset toimia entistä ympäristöystävällisemmin.
● Suomen on pyrittävä luopumaan asteittain Open Loop Scrubbing -järjestelmästä.
● Suomen tulee edistää kiertotaloutta.
● Kierrättämisen edellytyksiä on parannettava ja on pidettävä yllä riittävän kattavaa kierrätyspisteiden verkkoa. 
● Kaikkien huolto- ja korjauspalveluiden verokannan laskemista on selvitettävä entistä kestävämmän yhteiskunnan edistämiseksi.
● Muovin kierrätysprosesseja tulee tukea ja kehittää tutkimuksen avulla.
● Kalakantoja on pyrittävä palauttamaan padottuihin jokiin. Voimayhtiöt on velvoitettava rakentamaan toimivat kalaportaat patojen ohi ja kannustettava purkamaan tarpeettomia patoja. 
● Valtion tulee rahoittaa energiantuotannon ja tulvatorjunnan kannalta merkityksettömien patojen purkua.
● Viimeisten luonnonvaraisten lohijokien tilannetta tulee turvata ja selvittää sekä pyrkiä torjumaan vieraslajien, kuten kyttyrälohen lisääntyminen Atlantin lohen kustannuksella.
● Metsät, etenkin kasvava nuori metsä, toimii erinomaisena hiilinieluna, ja sen vuoksi puukauppaa ei tule hankaloittaa tai rajoittaa.
● Suojellun metsän osuutta ei tule vähentää, jotta ekosysteemeistä kyetään pitämään huolta. Virkistyskäyttöön suunnattujen retkeilyalueiden reittien esteettömyyttä tulisi lisätä entuudestaan.
● Vanhat ja luonnontilaiset metsät on pyrittävä suojelemaan.
● Kaivostuotantoa ja maanalaisten luonnonvarojen käyttöä on valvottava ja sen on oltava ympäristövakuutettua, kuten ydinvoima. Kaivostoiminnan tuotoista on tultava tietty rojalti valtiolle.
● Kaivoslakia tulee edelleen uudistaa huomioiden erityisesti kaivoksista syntyvät jätevedet ja kaivosjätteet nykyistä paremmin, jotta pystytään suojelemaan pohjavedet ja vesistöt saastumattomina.
● Kaivoslakiin tulee sisällyttää vesilain tapainen intressivertailu, jolloin kaivostoiminnan hyödyt tulisi osoittaa haittoja suuremmiksi.
● Vieraslajit sekä tiettyjen lajien rajattomasti kasvavat kannat ovat uhka muiden lajien elinvoimalle, luonnon monimuotoisuudelle sekä usealle alkutuotannon muodolle. Esimerkiksi villisikojen ja merimetsojen metsästystä tulisi tehostaa.

Eläimet
● Turkistarhausta ei tule kieltää, mutta on varmistettava eläinten asianmukaisten elinolosuhteiden toteutuminen kaikissa tarhoissa.
● Kaikkien eläintilojen biosuojaus tartuntatauteja vastaan on varmistettava.
● Metsästyksessä ja kaatolupien myöntämisessä on huomioitava asuinalueiden turvallisuus. Esimerkiksi ihmisille ja karjalle vaarallisten susien metsästys on sallittava.
● Hetitappavien pyyntirautojen tarkastaminen päivittäin on säädettävä laissa. Vain metsästystutkinnon suorittaneen tulee saada käyttää pyyntirautoja, joita on myytävä ainoastaan metsästysalaan erikoistuneissa liikkeissä.
● Koirien ja kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tulee säätää pakolliseksi. Lemikkieläimet on rekisteröitävä yhtenäiseen, kaikki tunnistusmerkityt eläimet kattavaan eläintietokantaan.
● Eläinten verkkokauppamyynnin ehdoksi tulee asettaa myyjän vahva tunnistautuminen esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla. Näin mahdollistetaan myyjän saattaminen edesvastuuseen esimerkiksi laittomasta eläinkaupasta. 
● Suomen on tehostettava eläinsuojeluvalvontaa. Tämän tulee koskea eläintenpitokiellossa olevia henkilöitä, eläintuotantotiloja sekä teurastamoita.
● Eläintuotantotilojen ja teurastamoiden oma-, video- ja viranomaisvalvontaa on parannettava sekä laiminlyönteihin reagoimista nopeutettava.

Maa- ja metsätalouspolitiikka
Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito ja kalastus ovat tärkeitä Suomen omavaraisuuden ja talouden kannalta. Riittävä omavaraisuus turvaa Suomen puolustuskyvyn ja vähentää hyökkääjien vaikutusmahdollisuuksia. Maatalouden kannattavuus on keskeistä ja sitä on tuettava niin taloudellisesti kuin lainsäädännöllisesti. Byrokratia ei saa olla esteenä investoinneille, sukupolvenvaihdoksille tai maatilojen väliselle yhteistyölle. Tuotannon ja tuotantomenetelmien tutkimukseen on panostettava, jotta voidaan mahdollistaa sadon lisääminen ja päästöjen vähentäminen ilman, että ruoan laatu heikkenee.

● Maatalouden energiaomavaraisuutta on kehitettävä.
● Viljelijöitä on tuettava erilaisten satoa parantavien ja päästöjä vähentävien menetelmien käyttöönotossa.
● Maatalousyhtymillä on oltava samat mahdollisuudet saada starttitukea ja investointeja kuin sukupolvenvaihtajilla.
● Tuotantorakennusten kiinteistöverot tulee poistaa.
● Biokaasutuotantoa tulee toteuttaa hajautetusti maatiloilla.
● Elintarvikkeiden tuottajien asemaa elintarvikemarkkinalaissa on parannettava
● Kasvihuoneviljelijät on vapautettava hiilidioksidiverosta.
● Sukupolvenvaihdoksia maataloudessa on tuettava alan tulevaisuuden turvaamiseksi.
● Elintarvikeketjun kustannusindeksi tulee ottaa käyttöön.
● Kotimainen ruoka on nähtävä myös ilmastotekona. Julkisten toimijoiden tulee suosia paikallisesti tuotettua ruokaa.
● Suomen metsäpolitiikka on pidettävä kansallisissa käsissä.
● Vapaaehtoisuuteen perustuvia suojeluohjelmia, kuten Metso-ohjelmaa, tulee kehittää ja kysynnän mukaan laajentaa.

Liikenne- ja asumispolitiikka

Liikennepolitiikka
Kestäviä liikennemuotoja on edistettävä ja koko Suomi on pidettävä asuttuna. Liikenteen päästöjen vähentämiseksi valtion tulee panostaa ennen kaikkea julkiseen liikenteeseen sekä ympäristöystävällisten polttoainevaihtoehtojen jakelujärjestelmän laajentamiseen. Yksityisautoilua ei tule hankaloittaa, vaan julkisesta liikenteestä on tehtävä houkuttelevampaa. Haja-asutusalueilla, joilla mahdollisuutta julkiseen liikenteeseen ei ole, tulee edistää muita yhteismatkustuksen muotoja, kuten kimppa-autoilua. Julkisen liikenteen ohella on kehitettävä jalankulun ja pyöräilyn mahdollisuuksia etenkin kaupungeissa. Lentämisen vähentämistä on edistettävä maailman- ja EU:n laajuisilla toimilla, kuten lentoverolla.

● Sähköautoilua on edistettävä pitämällä sähköautojen verotus kannustavana. 
● Taloyhtiöt on velvoitettava mahdollistamaan sähköautojen ja ladattavien hybridiautojen lataus riittävillä tehoilla.
● Vähäpäästöiseen liikkumiseen on kannustettava korottamalla on pyöräilystä maksettavaa verovapaata kilometrikorvausta ja pyöräilyn verovähennysoikeutta autoilua kannustavammaksi.
● Maakuntatason pyörävaltatieverkoston kehittämistä on tuettava.
● Kaupunkikeskustojen ulkoreunoilla tulee olla hyvät mahdollisuudet liityntäpysäköintiin.
● Liityntäliikenne on huomioitava joukkoliikenteen suunnittelussa.
● Julkisen liikenteen CO2-päästöjä on vähennettävä esimerkiksi sähkö-, vety- ja biokaasubusseja suosimalla.
● Jalankulun ja pyöräilyn väylät on luokiteltava nopeusperusteisiksi huomioiden nykyistä paremmin myös uudet liikkumisvälineet.
● Ruuhkamaksut on mahdollistettava suurimmilla kaupunkiseuduilla.
● Julkisten kulkuvälineiden matkaketjujen toimivuutta on edistettävä ja matkaketjuista on informoitava nykyistä paremmin.
● Rata- ja tiehankkeisiin on panostettava sekä pyrittävä korjausvelan eliminoimiseen.
● Perusväylänpido sekä päällystysmäärärahojen ostovoima on turvattava, jotta väylien korjausvelka ei enää pääse kasvamaan entisestään.
● Suomen on pyrittävä nopeudennostoon rataliikenteensä suhteen ja selvitettävä olemassaolevan rataverkkonsa sähköistämistä.
● Muun Euroopan kanssa yhtenevää raideleveyttä välille Helsinki-Oulu-Tornio on edistettävä vaiheittain.
● Suomen on toimittava aktiivisesti kansainvälisissä infrastruktuurihankkeissa, esimerkiksi EU-tason projekteissa ja määrätietoisesti haettava niihin saatavilla olevaa rahoitusta.
● Lähijunaliikennettä on kehitettävä erityisesti uusille kaupunkiseuduille sujuvoittamaan esimerkiksi työ- ja opiskelumatkoja.
● Vesiteitse tapahtuvaa liikennöintiä on tuettava osana liikenneinfrastruktuuria. Esimerkiksi Kymijoen ja Mäntyharjun kanavien rakentamista on selvitettävä.
● TEN-T-verkkoon kuuluvia ja kasvua tukevia liikenneinvestointeja on edistettävä. 
● Liikenteen kehittämistä ei tule rajata yhteen käyttövoimaan innovaatioiden mahdollistamiseksi.
● Autokannan uudistumisen vauhdittaminen on keskeistä tieliikenteen hiilineutraalisuutta tavoiteltaessa. Autokannan uudistumista niin kevyellä kuin raskaalla puolella on tuettava. Käyttöä tulisi verottaa ennemmin kuin hankintaa.
● Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma on päivitettävä määräajoin. Suunnitelmaa tulee kehittää kohti yleispohjoismaista mallia, jossa se on tarkempi liikennepolitiikka ohjaava dokumentti.
● Digitalisaatiota on hyödynnettävä infrastruktuurin kunnossapidossa resurssitehokkuuden parantamiseksi. 
● Liikennejärjestelmän digitaalinen kaksonen on rakennettava.
● Liikenteen ja liikennejärjestelmien tietoturva on varmistettava.
● Liikenteen automatisaation lainsäädäntöä on edistettävä.
● Liikenteen nollavision toteutumista on edistettävä.
● Liikenne ja logistiikka on huomioitava neljän prosentin TKI-tavoitteessa. Digirata-hanke on toteutettava.
● Valtion on tuettava kaupunkeja ja kuntia joukkoliikenteen järjestämisessä ja kehittämisessä päästötavoitteiden saavuttamiseksi.

Asuminen
Suomen on edistettävä työvoiman saatavuutta ja nuorten itsenäistymistä kohtuuhintaisella asuntorakentamisella suurissa kaupungeissa. Yhteisöllistä asumista on edistettävä. Yhteisöllisyys tulee ottaa huomioon esimerkiksi yhteisillä oleskelu-, keittiö tai puutarha- alueilla. Näin voidaan vähentää syrjäytymistä ja yksinäisyyden tunnetta. Sukupolvien välistä vuorovaikutusta voidaan lisätä asuntopolitiikan keinoin.

● Maaseudun palveluja täytyy kehittää ja siten mahdollistaa erilaisten kiertotalouden ratkaisujen hyödyntäminen alueellisesti.
● Erityisesti pienten asuntojen neliöhintoja on pyrittävä laskemaan. Yksin asuvan elinkustannukset ovat suhteessa usein suuremmat kuin useamman ihmisen taloudessa.
● Nuorille vanhemmille tulee taata kohtuuhintaista asumista. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä alaikäisten huoltajien asumisen turvaamiseen.
● Erilaisten asumismuotojen, kuten perhe-soluasuntojen mahdollisuuksia, tulee kartoittaa.
● Autopaikkanormeja on kehitettävä tukemaan kestävän yhteiskunnan rakentamista.
● Maaseutu ja maaseudun kehitysmahdollisuudet on huomioitavana osana päätöksentekoa.
● Asunnottomuuden poistamisen toimenpideohjelma, johon on kirjattu toimenpiteitä nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja poistamiseksi, on luotava. 
● ARA-tuotannossa tulee rakentaa riittävästi nuorille sopivia asuntoja.
● Ilmastonmuutos ja kestävyys on huomioitava asuntojen rakentamisessa. 
● Sosiaalisesti tuetun asumisen rakentamista on edistettävä vastasyklisyys huomioiden.
● Kestävän kaupungin toteuttamista on tuettava järjestämällä kaupunkitila uudelleen ihmisille autojen sijaan.
● Riittävä luonto- ja viheralueiden määrä tulee turvata kaupunkialueilla.

Aluepolitiikka
Kaupungistumisen kiihtyessä harvaan asuttujen alueiden elinvoima on uhattuna. Tämä vaikuttaa myös Suomen huoltovarumuuteen ja puolustuskykyyn. Päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä ihmistä. Suomi on nähtävä kokonaisuutena, jossa harvaan asuttujen alueiden merkitys tunnistetaan. 

Lapsiperheitä tulee kannustaa muuttamaan kasvukeskusten ulkopuolelle. Infrastruktuurin tulee palvella saavutettavuutta ja alueiden palvelutasoa. Puolustuspolitiikka on nähtävä tiiviisti osana aluepolitiikkaa. Huomioita tulee kiinnittää myös elinkeinoihin, kuten matkailuun ja metsäteollisuuteen. Alueiden elinvoimaisuus ja kaikkien kansalaisten mahdollisuuksien tasa-arvon toteutuminen tulee turvata.

Kunnallispolitiikka
● Pienten kuntien kapasiteetti ja osaaminen palveluiden järjestämiseen on varmistettava.
● Lapsiperheille on taattava aito vapaus asuinpaikan valinnassa.
● Kuntaliitoksia ei tule käyttää säästökeinona.
● Kuntalaisilla on oltava enemmän suoraa päätösvaltaa kuntaliitosten suhteen.
● Kuntaliitosten sijaan kevennettyjen kuntien käyttämisen tulee olla vaihtoehto. Kuntien mahdollisuutta keventää toimintojaan ja yhdistää niitä naapurikuntien kanssa on edistettävä.
● Yhteisöllisyyttä on kehitettävä niin naapuri-, kylä-, kaupunki- kuin maakuntatasollakin.
● Kaupunkien ja maaseudun välinen nuorten vääristynyt sukupuolijakauma on huomioitava kuntien päätöksenteossa.
● Kaksoiskuntalaisuuden mahdollisuuksia on selvitettävä.

Elinvoimapolitiikka
● Harvaan asutuilla alueilla on toteutettava verokannustinkokeiluja esimerkiksi huojentamalla yhteisöveroa alueellisesti.
● Sähköveroa on alennettava alueellisesti ja sähkönsiirron hinnoille on toteutettava haja-asutuskompensointi sähkönhankinnan kustannusten tasaamiseksi.
● Alueellista kuljetustukea on jatkettava harvaan asutuilla alueilla toimiville pk-yrityksille.
● Valtion on luotava maaseutualueille oma kansallinen elinvoimaohjelma.
● Valtion toimintojen sijoittamista tarkoituksenmukaisesti eri maakuntiin on edistettävä.
● Julkisella puolella on vaalittava etätyöskentelyn mahdollisuuksia. 
● Maakuntakohtaista sekä maakuntien välistä matkailuyhteistyötä on edistettävä.

Infrastruktuuri
● Suomen on kehitettävä infrastruktuuriaan väestön tasaisemman kehittymisen mahdollistamiseksi eri puolilla Suomea.
● Suomen on huomioitava paremmin rata- sekä tieliikenteen pullonkaulat esimerkiksi tarkastelemalla henkilöliikennekäytöstä poistettujen ratayhteyksien tilannetta.
● Julkisen liikenteen riittävään liikennöintitiheyteen on kiinnitettävä huomiota koko maassa.
● Maakuntalentojen tukia on arvioitava ja jatkettava tarvepohjaisesti.
● Maakuntakenttien tuki on säilytettävä ja niiden rooli on huomioitava osana huoltovarmuutta.
● Itä- ja Kaakkois-Suomen tuulivoimaprojektien mahdollistamista on edistettävä, ottaen huomioon Puolustusvoimien tarpeet.
● Internetin infrastruktuuria on kehitettävä tasaisesti kaikilla alueilla.
● Arktinen alue huomioitava on infrastruktuurissa. 
● Huoltovarmuuden kannalta tärkeitä satamapaikkoja on tuettava.

Sosiaali- ja terveyspolitiikka
Ihmisellä on lähtökohtaisesti vastuu itsestään ja läheisistään. Ihmisen tulee hankkia toimeentulonsa itse ja vastata parhaan kykynsä mukaan omasta terveydestään sitä ylläpitämällä. Samoin vanhemmilla on ensisijainen vastuu perheensä toimeentulosta ja hyvinvoinnista. Erinäisistä syistä tämä ideaali ei kuitenkaan aina toteudu, ja tällöin yhteiskunnan on kohtuullista ja tarkoituksenmukaista tukea ihmisten ja perheiden toimeentuloa. Yhteiskunta ei kuitenkaan kestä vääristynyttä suhdetta maksajien ja saajien välillä tai pitkäaikaisesti tukien varaan jättäytyvien liian suurta osuutta. Siksi on myös luotava kannustimia ja mekanismeja ihmisen oman vastuun palauttamiseksi.

Julkinen terveydenhuolto on äärimmäisen tärkeä osa tasa-arvoista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa. Sen kestävyys ja laajuus riippuvat talouden kantokyvystä. Ihminen tulee siten nähdä ensisijaisesti vastuullisena toimijana omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Julkisen toimijan tulee ottaa vastuuta sitten, kun ihmisen oma toimintakyky ei riitä.

Terveys ja hyvinvointi
● Raskaudenkeskeytysten määrää on määrätietoisesti pyrittävä ennaltaehkäisemään monialaisesti.
● Raskaudenkeskeytystä hakevan on saatava kahden terveydenhuollon ammattilaisen puoltava lausunto toimenpiteen toteuttamiseksi. Pelkän henkilökohtaisen tahtotilan ei tule olla riittävä syy.
● Lapsen kehitysvammaisuus tai muu ominaisuus ei saa olla peruste muita abortteja korkeammalle viikkorajalle.
● Maksuton ehkäisy on toteutettava alle 25-vuotiaille nuorille.
● Eutanasiaa ei tule sallia. Siihen liittyy suuria riskejä, kun arvioidaan ihmisen omaa tahtoa, päätöskykyä ja suostumusta. Lääkärin ei tule koskaan aktiivisesti aiheuttaa ihmisen kuolemaa. 
● Laadukkaan saattohoidon järjestämistä on edistettävä koko maassa. 
● Neuvolapalveluissa on tasapuolisesti osallistettava isää, myös raskausaikana.
● Hoitohenkilökunnalle on lukuisten muiden Euroopan maiden tavoin taattava mahdollisuus kieltäytyä suorittamasta aborttia, kuolinapua tai muita kuoleman aiheuttavia toimenpiteitä ilman sanktioita omantunnon syistä tilanteessa, jossa potilaan henki ei ole vaarassa.
● Päihdepoliittisten toimenpiteiden keskiössä on oltava ennaltaehkäisy, käytön vähentyminen sekä päihderiippuvaisten saaminen avun ja hoidon piiriin.
● Suomeen on luotava uusi kansallinen huumestrategia.
● Lääkekannabiksen käyttöä on laajennettava.
● Alkon monopoli on säilytettävä, eikä viinejä tai vahvempia alkoholijuomia tule tuoda ruokakauppoihin.
● Hyvinvointipolitiikan painotuksen tulisi olla terveyttä edistävässä, kuntouttavassa, saavutettavassa ja terveyseroja vähentävässä toiminnassa sekä syrjäytymisen ehkäisyssä.
● Valtion on taattava riittävä rahoitus hyvinvointialueiden toimintaan. Hyvinvointialueille ei tule myöntää verotusoikeutta.
● Hyvinvointialueiden vastuulla on huolehtia hoito- ja hoivahenkilökunnan riittävyydestä panostamalla työympäristön turvallisuuteen ja hyviin työolosuhteisiin.
● Sosiaali- ja terveydenhuollon lähipalvelujen saatavuus on taattava. Palveluiden tulee lähtökohtaisesti olla siellä, missä ihmisetkin ovat. Lähipalveluiden takaamiseksi tulisi myös hyödyntää digitaalisia terveyspalveluja ja liikkuvia hoitoyksiköitä.
● Hyvinvointialueen erilaisten terveyspalvelujen tietojärjestelmien tulee keskustella keskenään siten, että tarvittavat terveystiedot löytyvät kaikkialta. Tämä säästää sekä hoitohenkilökunnan että potilaan aikaa. 
● Hyvinvointipalveluista kuuluu karsia turha byrokratia pois ja keskittyä lähtökohtaisesti asiakkaan tarpeisiin. 
● Yksityisten ja julkisten terveyspalvelujen yhteistyötä tulee mahdollistaa esimerkiksi palveluseteleiden kautta – etenkin, jos julkisella terveyskeskuksella ei ole tarjota tarvittavaa hoitoa asiakkaalle. Myös tiedonkulku julkisen ja yksityisen sektorin palveluiden välillä tulee järjestää niin, että tarvittavat terveystiedot löytyvät molemmista eri tietojärjestelmistä. 
● Ennaltaehkäisevää työtä tulee kehittää terveyspalveluissa siten, että painopiste ei olisi realisoituvissa ongelmissa, vaan asioihin puututtaisiin jo siinä vaiheessa, kun riskit on havaittavissa. Tämä vaatii ennaltaehkäisevien palveluiden tietoista kehittämistä ja priorisoimista sekä palveluohjauksen lisäämistä. 
● Suomen alueellisia terveyseroja on pyrittävä tasaamaan nykyistä tehokkaammin.
● Sotekustannusten kasvu on taitettava ennaltaehkäisyllä, hyvinvointipalveluiden hallintokuluja sekä in house -järjestelyitä karsimalla ja yksityisiä palveluntuottajia hyödyntämällä.

Lastensuojelu
● Lastensuojelun painopistettä on siirrettävä entistä enemmän ennaltaehkäisyyn ja perheiden tukemiseen.
● Tukiperheisiin ja muihin lastensuojelun avopalveluihin tulee panostaa.
● Lastensuojelun riittävät henkilöresurssit on turvattava.
● Varhaiskasvatuksen ammattilaisille on luotava valmiudet tunnistaa tilanteet, jotka edellyttävät lastensuojelun puuttumista. 
● Lainsäädännöllä tulee antaa lastensuojelulle riittävät välineet puuttua haastavaan asiakasainekseen.
● Hallinnollisten päätösten tekemisen sijaan aikaa tulisi olla käytettävissä enemmän lapsille ja nuorille, jotka tarvitsevat työntekijöiden aikaa ja huomiota.
● Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden koulutuksen pitäisi olla myös kasvatuksellista ja antaa kokemusta kenttätyöstä.
● Lastensuojelun laadusta ei tule tinkiä. Erityisesti isompien yritysten tullessa markkinoille on edelleen huolehdittava palveluiden laadusta.
● Erilaisia haasteita omaaville lapsille ja nuorille on annettava tarvittavaa apua. Lapsen sijoittaminen ei välttämättä ratkaise ongelmia.

Mielenterveys- ja nepsypalvelut
● Terapiatakuu on toteutettava. 
● Valtion on tultava vastaan psykoterapeuttien koulutusmaksuissa.
● Opiskelupaikkoja on lisättävä psykologian alalle.
● Liikkuvien mielenterveyskioskien tuomista esimerkiksi kauppakeskuksiin, kirjastoihin tai kouluille on selvitettävä.
● Koulupsykologi- ja kuraattoriresursseja on lisättävä merkittävästi. Koulupsykologien määrässä tavoitteena tulee olla, että yhtä psykologia kohden olisi korkeintaan 500 oppilasta.

● Neurokirjon haasteista kärsivien pääsyä avun piiriin tulee helpottaa käsittelyn laatua parantamalla. Monet lapset jäävät diagnosoimatta, koska joillain neurokirjon haasteet esiintyvät voimakkaasti vain ympäristön vaikutuksen alaisena (esimerkiksi luokkahuoneet) eivätkä ne välttämättä välity henkilökohtaisissa kohtaamisissa hoitajan kanssa. 
● Apua mielenterveys- ja neurokirjon haasteiden käsittelyyn tulee saada jo ennen diagnoosia aikaisessa vaiheessa, jotta voitaisiin välttyä ongelmien eskaloitumiselta. Palveluiden tulee olla saavutettavia lähipalveluita mikäli mahdollista. Painopisteen tulee olla ennaltaehkäisevissä toimissa. 
● Kansalaisjärjestöjen tarjoamien ennaltaehkäisevien mielenterveyspalveluiden rahoitusta on lisättävä.
● Tapauksissa, joissa potilas kärsii sekä mielenterveysongelmista että neurokirjon aiheuttamista haasteista, tulee helpottaa diagnoosien ja avun saamista molempiin haasteisiin samanaikaisesti. 
● Mielenterveys- ja neurokirjon potilaiden omaisille tulee taata riittävät resurssit avun saamiseksi ja myös heidän jaksamisestaan tulee huolehtia esimerkiksi vertaistukiryhmien avulla.

Kehitysvammaiset ja autisminkirjo
● Tietoisuutta kehitysvammaisuuteen ja autisminkirjoon liittyen tulee lisätä laajasti Suomessa, esimerkiksi työpaikoilla ja kouluissa. 
● Kehitysvammaisten ja autisminkirjoon kuuluvien osallisuutta, itsemääräämisoikeutta ja vaikuttamismahdollisuuksia tulee parantaa niin palveluiden tasolla kuin yhteiskunnallisestikin. 
● Kehitysvammaisten ja autisminkirjoon kuuluvien mahdollisuuksia työelämässä tulee tukea ja mahdollistaa erilaisilla apukeinoilla, kuten henkilökohtaisella avustajalla. Työnantajille tulee antaa erillistä tukea palkatessaan kehitysvammaisen tai autisminkirjoon kuuluvan työntekijän. 
● Julkisissa tiloissa tulee ottaa huomioon saavutettavuus ja esteettömyys. Aistiärsykkeistä kärsivien asema tulee ottaa huomioon lisäämällä julkisiin tiloihin, erityisesti kouluihin ja päiväkoteihin, myös erillisiä aistiärsykkeettömiä alueita.
● Kehitysvammaisten ja autisminkirjoon kuuluvien lasten vanhemmille tulee taata riittävät resurssit ja valmiudet erityislapsen kasvattamiseen. Vanhempien jaksamisesta tulee myös pitää huolta ja tarjota tukea vaikeisiin vaiheisiin. 

Vanhustenhoito
● Omaishoitajien palveluja on yksinkertaistettava tarjoamalla omaishoitajille kunnallista tai alueellista yhden luukun neuvontapalvelua, josta ohjataan oman alueen sosiaali- ja terveyspalveluihin.
● Työikäisille omaishoitajille on tarjottava TE-toimiston omaohjaaja, jonka kanssa kartoitetaan työnteon mahdollisuudet. 
● Omaishoidettavien sijaishoitoa on kehitettävä erityisesti panostamalla omassa kodissa tai kodinomaisesti tarjottavaan hoivaan.
● Maamme veteraanit ja lotat ansaitsevat ilmaisen terveydenhuollon.
● Monet vanhukset kärsivät yksinäisyydestä. Eläkeläisten harrastetoimintaan tulee panostaa ja yksinäisyyden torjumisessa tulee hyödyntää myös nykyistä enemmän kolmannen sektorin tarjoamia palveluita ja avustuksia. Kohtaamisten tärkeys tulee muistaa myös digitaalisten palveluiden yleistyessä.
● Vanhusten kotona asumisen ja laitoshoidon välille tulee kehittää erilaisia välimuotoja, joissa otettaisiin huomioon mahdollisimman hyvin asiakkaan tarpeet. Myös yhteisöllistä asumista tulisi lisätä, jotta asiakkaan olisi mahdollista asua itsekseen, mutta tuetusti ja muiden ihmisten ympäröimänä, jolloin myös yksinäisyys voisi vähentyä. 

Sosiaaliturva
● Työvoimapalveluihin on lisättävä resursseja ja palveluita on kehitettävä vastaamaan kysyntää.
● Työttömien saaman työllistymistuen tulee olla nykyistä henkilökohtaisempaa. 
● Työikäisten ja työkykyisten erityyppiset perusturvaetuudet on yhdistettävä yhdeksi yleistueksi (kannustava perusturva), johon kuuluvat perus-, lapsi-, ansio- sekä asumisosa. Tuessa on osa-aikaisiin töihin kannustava suojaosa, jonka jälkeen tulot vähentävät tukea noin 60 prosenttia. Tuki on harkinnanvarainen ja vähenee ilman kynnyksiä tulojen kasvaessa. 
● Yleistukeen liitetään harkinnanvarainen osa, johon yhdistetään nykyisen toimeentulotuen asumisosa, ennaltaehkäisevä ja täydentävä osa. 
● Kannustavan perusturvan harkinnanvarainen osa toimii osana ennaltaehkäisevää sosiaalityötä. Harkinnanvaraisen osan saajia tuetaan erityisesti, mutta heidän on myös osoitettava halukkuutensa parantaa omaa työmarkkina-asemaansa.
● Perusturvan hakemiseen yhden luukun periaate on luotava. Työllistymistä edistävät palvelut, henkilökohtainen työnohjaus ja sosiaaliturva tulisi olla saatavissa samalta viranomaiselta, jolloin työtä hakevia ei ohjattaisi usean eri viranomaisen luukulta toiselle.
● Byrokratiaviidakon sijaan tuen saamiseen tulisi riittää yksi hakemus, jota päivitetään vain tarvittaessa olosuhteiden tai perhetilanteen muuttuessa.
● Viranomaisten välisen yhteistyön tulee olla aktiivista, jotta voidaan tunnistaa työkyvyttömät ja toisaalta tukea osatyökykyisiä ottamaan vastaan heille sopivaa työtä. Eri hallinnon tasojen on keskusteltava sujuvasti sosiaaliturva-asiakkaita palvellessaan. 
● Perusturvan suojaosasta ei tulisi luopua.
● Työttömän tulee voida työskennellä 15 tuntia viikossa tienaten verovapaasti korkeintaan 450 euroa. Tulot eivät vaikuttaisi työnhakijan tukiin ja siten kannustaisi henkilöä mukaan yhteiskuntaan nykyistä paremmin.
● Yrittäjien sosiaaliturvaa on parannettava huomattavasti ottamalla heidät kannustavan perusturvan piiriin. Yrittäjillä on oltava samanlaiset turvaverkot kuin työntekijöilläkin, jossa yrittäjät ovat myös työttömyysturvan piirissä.  Aloitteleva yrittäjä voi saada yrityksestään vielä vain vähän tuloja, jolloin hänellä on oltava oikeus sosiaaliturvaan. 

Perheet ja lähiyhteisöt
Perheet ovat yhteiskunnan perusta ja tärkein instituutio. Kaikkien yhteiskuntien kestävyys ja jatkuvuus rakentuu perheiden varaan niin väestön kuin kulttuurin näkökulmasta. Perheellä on ratkaiseva rooli ihmisen hyvinvoinnissa niin henkisesti kuin fyysisesti. 
Perheet ja kestävät lähiyhteisöt luovat vakautta, jota atomisoitunut yhteiskunta ei tarjoa. Kun ihmisellä on vastuu myös muista kuin itsestään, hän arvioi tekemiään päätöksiä omaa itseänsä pidemmälle.
Perheet, ystäväpiirit, seurakunnat, työyhteisöt ja koululuokat, harrastusporukat, naapurustot, urheilujoukkueet ja kaikki muut ihmisen eri elämänalueilla vaikuttavat yhteisöt ovat ihmisen elämän merkityksellisimpiä asioita. Yhteiskuntaa on tarkasteltava ruumiina, jonka jäseniä erilaiset yhteisöt ovat. Ihminen ei ole pelkistettävissä abstraktiksi yksilöksi, vaan hänet on käsitettävä yhteisöjen jäsenenä.

● Perheiden valinnanvapaus on turvattava, ja vanhemmat on nähtävä lastensa ensisijaisina kasvattajina.
● Vanhempainvapaiden kiintiöistä on luovuttava ja vanhempainvapaiden kestoa on pidennettävä. 
● Vanhemmille tulee mahdollistaa enemmän yhteisiä vanhempainvapaapäiviä, jotta perhe voi sopeutua uuteen perhearkeen yhdessä.
● Vanhempainvapaapäiviä tulee olla mahdollista siirtää myös isovanhemmille.
● Neljä tai enemmän lasta synnyttäneille äideille tulee antaa täysi vapautus tuloverosta.
● Kotona lapsiaan hoitavien vanhempien eläkekertymää on lisättävä jo kertyvän osuuden lisäksi.
● Opiskelevat vanhemmat on huomioitava korkeakouluissa paremmin. Ylempien oppilaitosten on esimerkiksi tarjottava päivähoitomahdollisuuksia perheellisten opiskelijoiden lapsille.
● Valtion on tuettava aviopareja suuremmissa, esimerkiksi kodin tai auton hankinnoissa lainatakauksella tai osittaisella lainahyvityksellä lasten lukumäärän mukaan.
● Kriisiytyneille perheille tulisi olla tarjolla pari- tai perheterapiaa. Perhekriisejä on ennaltaehkäistävä tarjoamalla parisuhdeneuvontaa neuvoloissa.
● Juuri synnyttäneiden äitien tukipalveluita on parannettava huomioiden erityisesti traumaattisesta synnytyksestä toipuvat äidit.
● Hyvinvointialueet tulee velvoittaa ja resursoida tarjoamaan arjen kotiapua perheille. Vanhempien mahdollisuus ulkoistaa joitakin kotitöitään lisää perheiden yhteistä aikaa.
● Kouluissa tulisi osana seksuaalivalistusta opastaa ja kertoa myös hedelmällisyydestä sekä iän ja elintapojen vaikutuksista siihen. Koululaisten ja opiskelijoiden terveystarkastuksissa tulisi jakaa tähän liittyen opetusmateriaalia ja suullisesti tietoa tulevaisuuden perheellistymisen tukemiseen.
● Olemassa olevaa tutkimustietoa lapsettomuuden syistä on hyödynnettävä ja uuden ja ajantasaisen tiedon tuottamiseen on panostettava päätöksenteon ja väestöpoliittisten toimenpiteiden tueksi.
● Maksuttomien hedelmällisyystutkimusten pilotointi nuorille tulee käynnistää.
● Kolmannen sektorin ja lähiyhteisöjen (esimerkiksi seurakunnat ja järjestöt) rooli osana ihmisten yhteisöllisyyttä tulee huomioida.
● Yksinäisyyteen tulee puuttua muun muassa panostamalla yhteiseen asumiseen.
● Mahdollisuuksia kannustaa yhteiskunnan taholta perheyhteisön sisällä esimerkiksi isovanhempien tai yksinhuoltajan tukemiseen ja auttamiseen tulee selvittää.
● Kotitalousvähennys tulee turvata.