Arvosana Blogit

Mitä tulikaan tehtyä

Huhtikuussa 2011 muodostettu hallitus sinetöi ratkaisuillaan – tai oikeastaan niiden puutteilla – myös uuden hallituksen ohjelman. Kun valtion finanssipolitiikan tasapainottamiseen tähtäävät toimet suhteutettiin liian optimistisiin ennusteisiin talouskasvusta, seuraavan hallituksen on toteutettava ne toimet, joiden aika piti olla jo edellisellä vaalikaudella.

Hallituksen tavoitteena on valtiontalouden velan ja kokonaistuotannon suhteen kääntäminen selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Hallitus tavoittelee määrätietoisin toimin ja mahdollisimman nopeassa aikataulussa valtiontalouden tasapainoa sekä ennusteita vahvempaa talouskasvua, Jyrki Kataisen vuonna 2011 neuvotellun hallitusohjelman talouspolitiikkaa käsittelevässä osiossa lukee.

Paino kannattaa asettaa sanoille ”ennusteita”, ”vahvempaa” ja ”talouskasvua”. Hallitus siis koetti ylittää itsensä ja saada toimillaan talous kehittymään ennusteita suotuisampaan suuntaan.

Mutta mitä nämä ennusteet ovat?

Pohjimmiltaan poliitikot luottavat kasvuennusteiden kanssa siihen, mitä Suomen pankki ja valtiovarainministeriö ennustavat. Niihin on helppo tukeutua, koska sivistyneempiä arvioita Suomessa ei ole tarjolla.

Entä millaista olikaan vuonna 2011 ennustettu kasvu, jos hallituksen tavoitteena oli jopa ylittää povattu talouskehitys?

Asiasta voi kertoa kaksi tarinaa, lyhyen ja pitkän. Lyhyt menee suunnilleen näin: liian korkeaa.

Pitkä kuuluu taas näin: valtiovarainministeriön kevään 2011 Taloudellinen katsaus Talouden kehitys ja finanssipolitiikan linja 2011–2015 arvioi vuoden 2011 talouskasvuksi 3,6 prosenttia, vuoden 2012 kasvuksi 2,7 prosenttia ja vuodelle 2013 2,4 prosenttia.

Finanssikriisiä edeltävä bruttokansantuotteen taso saavutetaan vuoden 2012 loppupuolella, valtiovarainministeriö ennustaa.

Tällä kertaa ennusteet kuitenkin pettivät.

Valtiovarainministeriön mukaan vuonna 2011 talouskasvu jäi 2,6 prosenttiin eli prosenttiyksikön ennakoitua matalammaksi.

Kun aikajakso pitenee, ennustaminen käy vielä vaikeammaksi. Vuonna 2012 kasvun sijaan rekisteröitiin 1,5 prosenttia negatiivista kasvua ja vuonna 2013 1,2 prosenttia, samoin negatiivista kasvua. Talous on siis kasvun sijaan supistunut viimeisten vuosien aikana.

Kristillisdemokraattisten Nuorten puheenjohtajaa Remo Ronkaista asia ei juuri naurata.

Hallituksen olisi pitänyt uudelleenarvioida hallitusohjelmaan linjatun talouspolitiikan mielekkyys, kun todellisuus kääntyi näin radikaalisti ennusteita vastaan, Ronkainen pohtii.

Ronkaisen mukaan ei ole mitenkään ihmeellistä, että talouskasvun ennustamisessa ei osuta oikeaan. Virhe olikin siinä, ettei uuteen tilanteeseen reagoitu riittävän tarmokkaasti.

Pääministeri Jyrki Katainen koetti lisätä päättäjien kriisitietoisuutta kutsumalla elokuussa 2013 koolle Heureka-foorumin. Yksi tilaisuuden alustajista oli Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Pääministeri Jyrki Katainen koetti lisätä päättäjien kriisitietoisuutta kutsumalla elokuussa 2013 koolle Heureka-foorumin. Yksi tilaisuuden alustajista oli Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Kaksi tarinaa

Taloustieteessä oppineiden näkemykset voidaan jakaa karkeasti kahteen koulukuntaan, kysyntä- ja tarjontapuolen taloustieteisiin.

Se, miten Suomen talouden kipukohtiin tulee puuttua, riippuu siitä, kummasta näkökulmasta asiaa tarkastelee.

Jos pyytää vastausta kysyntäpuolen koulukunnalta, vastaus on valtion ekspansiivinen finanssipolitiikka. Yksinkertaistaen se tarkoittaa sitä, että kotitalouksien säästäessä ja lyhentäessä velkojaan taantumassa valtio toimii starttimoottorina omalla panoksellaan. Näin turvataan liike talouden rattaissa.

Kun kysyy, tarjontapuolen koulukunnalta, olennaisena näyttäytyvät tarjontaa lisäävät toimet; verotuksen keventäminen, regulaation keventäminen ja työvoiman tarjonnan lisääminen.

Suomen nykytilassa tarjontapuolen toimija näkee rakenteellisia ongelmia, joihin ratkaisuksi ei riitä pelkkä julkisen kysynnän lisääminen. Kyse ei siis ole vain siitä, että kysyntä on matalalla tasolla.

Viime kädessä moni talouspoliittinen debatti Suomen tilasta kulminoituu kysymykseen siitä, missä määrin ongelmat tulkitaan rakenteellisiksi tai suhdanneperusteisiksi.

On perusteltua sanoa, että osa kurjasta tilanteesta johtuu suhdannetekijöistä, kuten talouspolitiikan arviointineuvosto on todennut. Tämä ei kuitenkaan poista rakenteellisten ratkaisujen tärkeyttä, puheenjohtaja Ronkainen toteaa.

Ronkainen viittaa valtioneuvoston asettamaan talouspolitiikan arviointineuvostoon, jonka tehtävänä on arvioida Suomen talouspolitiikan onnistumista. Neuvostossa puhetta johtaa Helsingin yliopiston taloustieteen professori Roope Uusitalo.

Talouspolitiikan arviointineuvosto ehdotti ensimmäisessä raportissaan, että talouden sopeuttaminen aloitetaan vasta myöhemmin. Sopeutustoimilla tarkoitetaan käytännössä menosäästöjä tai veronkiristyksiä.

Ronkaista ajatus lisäsopeutuksen lykkäämisestä vuosiin 2017–2018 arveluttaa.

Ymmärrän asiantuntijoiden näkökulman. Ongelma on vain siinä, ettei tilanne jatkuvalla odottamisellakaan välttämättä muutu. Toki voidaan miettiä sitä, miten erilaiset sopeutustoimet jaksotetaan.

Mikäli kotimaista kysyntää halutaan vahvistaa, KD Nuoret suosii ensisijaisesti verojen alentamista.

Pelastaako tarjontapuoli Suomen? Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen (oik.) on puolustanut julkisuudessa voimakkaasti työvoiman tarjonnan lisäämistä.

Pelastaako tarjontapuoli Suomen? Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen (oik.) on puolustanut julkisuudessa voimakkaasti työvoiman tarjonnan lisäämistä.

EU asettaa rajoitteet

On totta, että kiristävä finanssipolitiikka pienentää kotimaista kysyntää, mikä ei varsinaisesti ainakaan helpota talouskasvun edellytyksiä. Tämä on myös Uusitalon ja usean muun akateemikon analyysin perusidea.

Näkemys on kuitenkin ongelmallinen, kun katsoo vaakakupin toista puolta.

Sopeutustoimien lykkäämisellä on hintansa. Jos niitä lykätään, julkissektorin alijäämä paisuu yli EU-rajojen.

Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetaan rajat julkistaloudelle. Julkistalouden alijäämän viitearvo on kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Julkisen sektorin velka ei puolestaan saa ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Suomessa valtiontalous on ollut yhtäjaksoisesti alijäämäinen vuodesta 2009. Kuntapuolella alijäämän kanssa on eletty jo 2000-luvun alkupuolelta. Tällä hetkellä julkisen talouden alijäämä keikkuu aivan kolmen prosentin kynnyksen tienoilla.

Valtiovarainministeriö ennustaa, että Suomen julkisen sektorin velka ylittää 60 prosentin EU-viiterajan kuluvan vuoden aikana.

Suomi on siis julkistaloutensa kanssa enemmän tai vähemmän puun ja kuoren välissä.

EU:n Suomen taloudelle asettamat reunaehdot eivät ole yksin sopimuksellisia. Myös yhteinen valuutta euro tulee huomioida.

Euro-oloissa Suomella ei ole itsenäistä rahapolitiikkaa. Toisin sanoen Suomi ei voi toteuttaa ulkoista devalvaatiota.

Kun finanssipoliittisen liikkumatilan lisäksi rahapoliittiset keinot ovat rajalliset, talouden jousto syntyy työmarkkinoilta – sisäisellä devalvaatiolla.

Yksinkertaisimmillaan sisäinen devalvaatio tarkoittaa palkkamalttia. Suomessa palkka-asiat sovitaan työmarkkinajärjestöjen kesken.

Palkat heijastuvat suoraan Suomen yksikkötyökustannuksiin. Euroalueen sisällä yksikkötyökustannukset ovat paras hintakilpailukyvyn indikaattori. Suomalaisten yritysten on vaikea pärjätä markkinoilla, jos sinänsä samat tuotteet voidaan valmistaa edullisemmin esimerkiksi Saksassa.

Näin ollen hallitus ei ole yksin kaikesta vastuussa. Työmarkkinajärjestöt ovat paljon vartijoina, jos Suomen talous halutaan saada kuntoon.

Hallituksen kärkipuolueiden puheenjohtajat Antti Rinne (vas.) ja Alexander Stubb eivät ole löytäneet yhteistä käsitystä talouden ongelmista.

Hallituksen kärkipuolueiden puheenjohtajat Antti Rinne (vas.) ja Alexander Stubb eivät ole löytäneet yhteistä käsitystä talouden ongelmista.

KD Nuorten lääkkeet

Kun Remo Ronkaiselta kysyy, mitä hankalassa tilanteessa tulee tehdä, mies miettii tarkkaan, mitä sanoo.

Ensinnäkin on selvää, ettei mitään taikatemppuja ole. Ongelmat ovat aitoja, eikä vaihtoehtoiskustannuksettomia päätöksiä ole. Monien ratkaisujen kanssa joutuu miettimään sitä, kumpi on parempi, oja vai allikko, Ronkainen kuvailee.

Valtion velkaantumisen taittaminen ei ole kivutonta, mutta Ronkainen rohkaisee tulevia päättäjiä kiperään ratkaisuun.

Kuten sanoin, tässä on kyse jaksottamisesta. Lähdetään liikkeelle siitä, että velkaantuminen katkaistaan hiljalleen eikä kertarysäyksellä.

Rakenteelliset uudistukset ovat tässä avainasemassa. Pienet leikkaukset eri hallinnonsektoreilta eivät tuota pitkäkestoisia muutoksia.

Olemassa olevien pölyttyneiden rakenteiden trimmaamisen sijaan rakenteellisissa uudistuksissa on kyse kokonaan uusista käytännöistä, Ronkainen sanoo.

Hallituksen on tärkeää huolehtia, että aloitetut kunta- ja sote-uudistukset viedään maaliin asti. Molemmissa on kyse miljardiluokan uudistuksista. Euroopan komissio ei aivan syyttä nostanut näitä uudistuksia keväällä 2014 yhdeksi prioriteettialueeksi viisiosaisissa maakohtaisissa suosituksissaan.

Ronkainen ei innostu uusista veronkorotuksista. Se tie on käyty kuluvalla hallituskaudella loppuun. Sen sijaan verotukia Ronkainen olisi valmis pohtimaan uudelleen.

Veropuolella kivuttomin keino olisi erilaisten verojärjestelmän poikkeuksien ja verotukien karsiminen. Näitä on monia, alkaen ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksun verovähennyskelpoisuudesta, Ronkainen kommentoi.

Valtiovarainministeriön korkeat virkamiehet ovat usein sanoneet, että verotukien puolelta olisi karsittavissa jopa miljardiluokan potti. Ongelma vain on, että monesti verotuet edustavat politiikan saavutettuja etuja parhaimmillaan.

Kun jokin itselle suotuisa asia on saatu verotuen piiriin, siitä ei helposti luovuta.

Tätä kannattaa käydä kysymässä ”Hakaniemen pojilta”, Ronkainen sivaltaa pieni hymynkare suupielessään.

Hallituksen on vaadittava vastuullisuutta työmarkkinaosapuolilta ja omasta puolestaan tehtävä tarvittavat keinot. Suuri projekti Suomessa olisi vähentää työttömyyttä joustavilla työmarkkinoilla. Mallia voisi ottaa Tanskasta, kuten KD Nuoret on aiemmin ehdottanut.

Konsensus tai kolmikanta eivät ole itsearvoisia. Jos homma ei toimi, hallituksella pitää olla rohkeutta ottaa ohjakset käsiinsä.

Työpaikat kuitenkin syntyvät uusiin yrityksiin.

Seuraavan hallituksen tuleekin arvioida kasvuyrittäjyyden edellytyksiä Suomessa.

Yhteisöveroa laskettiin, mikä on sinänsä myönteinen asia. Seuraavalla hallituskaudella pitäisi kuitenkin tällaisen ”mekaanisen” muutoksen lisäksi kartoittaa perin pohjin verokiilojen ja sääntelyn vaikutus yritysten työllistämiseen ja mahdollisuuksiin kasvaa, Ronkainen toteaa.

Talouden globalisaatio on analysoitava oikein.

Suomen yrityksille tarjoamaa ympäristöä pitää arvioida joka kantilta vertaillen keskeisimpiin kilpailijamaihimme. Kansainvälisessä taloudessa monet tuotantorakenteeseen vaikuttavat tekijät tulevat ulkoa, eikä meillä ole kuin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa niihin, puheenjohtaja muistuttaa.

Teksti: Lauri Kangasniemi
Kuvat: Valtioneuvosto

Lue myös

Ei vastauksia

    Vastaa