Browsing Tag

yhteiskunta

Blogit Politiikka Talouspolitiikka

Yliopistojen ja yritysten keskinäinen avunanto – uuden sukupolven YYA-sopimus

Tulevana kesänä Suomessa on arvioiden mukaan jopa 50 000 akateemista työtöntä, eli henkilöä, joilla on vähintään alempi korkeakoulututkinto. Vuoden 2015 tammikuussa Suomessa oli yhteensä 230 000 työtöntä, jolloin työttömyysaste oli 8,8 %. Akateemisten työttömien joukossa on lukuisten eri alojen asiantuntijoita insinööreistä ja kauppatieteilijöistä humanisteihin ja teologeihin. Vastavalmistunut on vaarassa joutua heti valmistumisensa jälkeen kortistoon. Jo pitkän aikaa jatkunut taantuma on alkanut iskeä myös akateemisen koulutuksen saaneisiin, kun suuret yritykset ovat karsineet kovalla kädellä toimihenkilö- ja asiantuntijapaikkoja yt-neuvottelujen seurauksena. Perinteisesti akateeminen työttömyys on liitetty juuri humanistis-yhteiskunnallisiin aloihin, mutta yllättäen työttömiä insinöörejä onkin kaksinkertainen määrä suhteessa työttömiin filosofian maistereihin. Keskityn tässä kirjoituksessa kuitenkin humanistis-yhteiskunnallisiin aloihin, koska itse kielen opiskelijana tunnen tämän kentän parhaiten.

 

Perinteisesti yliopisto on kouluttanut asiantuntijoita valtiolle ja kunnille. Valtiotieteilijät päätyvät virkamiehiksi valtionhallintoon siinä missä kielen ja kulttuurin opiskelijoista tulee opettajia tai tutkijoita. Toki näin edelleenkin monesti on, mutta yhä useammin käsitys osoittautuu vanhanaikaiseksi. Kaikki eivät mahdu töihin valtiolle tai kuntiin, varsinkaan, jos tarkoituksena on vähentää hallinnon byrokratiaa. Toki monista kielten opiskelijoista voi myös tulla kääntäjiä tai tulkkeja, jolloin he työllistyvät yrityksiin tai perustavat itse yrityksen. Käännöstoimistoja lukuun ottamatta yksityisiä yrityksiä, jotka hyödyntävät laajasti humanistis-yhteiskunnallisten alojen asiantuntemusta, on kuitenkin vielä harvassa. Tämän epäkohdan korjaaminen vähentäisi akateemista työttömyyttä ja samalla lisäisi yritysten mahdollisuuksia menestyä kansainvälisillä markkinoilla.

 

Miten siis niin sanotut pehmeiden ja kovien arvojen alat saadaan yhteistyöhön? Ensinnäkin tarvitaan ennakkoluuloton asenne kaikilta osapuolilta uuden sukupolven YYA-sopimuksen hengessä. Yliopistot voivat ottaa mallia teknillisistä yliopistoista tässä suhteessa: yliopisto ei ole yhtään sen vähemmän akateeminen, vaikka se tekeekin yhteistyötä kaupallisten toimijoiden kanssa. Opinto-ohjaajan tulisi ohjata opiskelijaa tämän kiinnostuksen kohteiden mukaan, mutta samanaikaisesti aktivoida opiskelijaa ja vaatiakin tätä suunnittelemaan opintojansa työelämälähtöisesti. Opinto-ohjaajan tulisi jo opintojen alkuvaiheessa ohjata esimerkiksi sivuaineiden valinnassa ja tarvittaessa kehottaa hakemaan sivuaineoikeutta toisesta oppilaitoksesta. Kun lisäksi opiskelijaa kannustetaan tekemään korkeakouluopintoihin sisältyvät harjoittelu ja opinnäytetyö yrityksessä, on hänen tulevaisuuden työllisyysnäkymänsä huomattavasti paremmat.

 

Miksi sitten esimerkiksi pienen tai keskisuuren yrityksen kannattaisi investoida humanististen tai yhteiskunnallisten alojen osaajaan, kun tarjolla on myös insinöörejä ja kauppatieteilijöitä? Ensinnäkin kielitaito sekä kulttuurien tuntemus on jotain, mitä yksikään kansainvälistymisestä haaveileva yritys ei voi ohittaa. Kielen ja kulttuurin opiskelija perehtyy opintojensa aikana perinpohjaisesti yhteen tai useampaan kulttuurialueeseen. Hänellä on pakollinen vaihto-opiskelujakso kohdemaassa, mikä vahvistaa tätä tietämystä. Humanistisesta tiedekunnasta valmistunut filosofian maisteri on osoittanut, että hän pystyy omaksumaan suuria tietokokonaisuuksia ja toisaalta itse tuottamaan korkealaatuista tietoa. Vaikka vastavalmistunut opiskelija ei olisikaan perehtynyt esimerkiksi kirjanpitoon, on hänellä kykyä oppia se. Kirjanpito on nopeampi oppia kuin kieli.

 

Summa summarum. On ihailtavaa, että monella humanistis-yhteiskunnallisen alan asiantuntijalla on kutsumus toimia tutkijana, opettajana tai kääntäjänä. Tämä ei silti saisi kategorisoida kaikkia alalla toimivia. Yliopistojen ja yritysten välisen yhteistyön tehostaminen on aito mahdollisuus luoda työpaikkoja niille, jotka eivät kategoriaan sovi ja kääntää akateeminen työttömyys laskuun.

 

Lähteitä:

Findikaattori

Tekniikka ja Talous

Taloussanomat

Yle

Blogit

Riittääkö aikasi välittämiseen?

Teimme tänään äitini kanssa kävelyretken ja kävimme kahdestaan Ruissalossa ihastelemassa kevään ensimmäisiä leskenlehtiä. Miten hauraalta hän näyttikään, voimat olivat aika loppu. Autoin häntä, se oli luontevaa. Mutta silti tuntui hullulta, että tavallaan roolit menivät sekaisin.

Elämme hetkessä missä meitä ohjaavat aika, talous ja tavoitteet. Olemme kulkeneet pitkän matkan entisistä ajoista, jolloin vanhempia ja vanhemmuutta kunnioitettiin ja arvostettiin.

Helsinki Mission mukaan yksinäisyys koskettaa noin 300 000 yli 65-vuotiasta suomalaista. Ja määrä kasvaa, kun suuret ikäluokat ikääntyvät. Kyse ei ole vain yksinäisen ihmisen kärsimyksestä, vaan merkittävästä taloudellisesta kysymyksestä. Yksinäisyys altistaa usein muun muassa sairauksille. Ja se taas vaatii yhteiskunnalta paljon sosiaali- ja terveyspalveluita.

Kuinka moni meistä voi kertoa pitävänsä lähimmäisistään oikeasti huolta? Kuinka monet meistä käyvät tapaamassa vanhempiaan tai isovanhempiaan ja erityisesti silloin, kun emme odota heiltä mitään takaisin?

Nopeasti muuttuvassa ja alati kehittyvässä yhteiskunnassa paineemme kasvavat ja meistä tulee suorittajia.

Meidän on oltava yhtä aikaa paikassa a ja b sekä suoritettava tämä ja tuo deadline. Aikamme eikä energiamme riitä enää oman elämämme ulkopuolelle – läheisillemme.  Emme voi pysäyttää kehitystä, mutta voimme vaikuttaa omiin asenteisiimme ja valintoihimme. Olenko ajatuksissani minä sekä minun hyvinvointini vai me ja meidän hyvinvointimme? Antamalla voimme myös itse saada paljon.

Jotta emme menettäisi arvopohjaamme ja toisista välittämistä, meidän pitää huolehtia siitä, että ajatuksemme siirtyvät eteenpäin lapsillemme ja taas heidän lapsilleen. Jokainen ikäkausi ottaa edellisen sukupolven arvoista jotain ja muokkaa ne omikseen. Mutta jos kadotamme perusarvot, unohdamme samalla kulttuurimme, perimämme ja historiamme.

Läheiset ovat meille kaikille voimavara, jota ei sovi jättää käyttämättä. Kun emme vain kadottaisi sitä rikkautta meistä, jota olemme ennen osanneet vaalia.

Yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta heikoimmista. Yksinäinen ihminen voi usein tuntea olevansa heikko ilman turvaverkkoa. Siksi meidän tulee turvata hyvät ja toimivat palvelut, mutta se ei poista sitä tärkeintä: läheisen ihmisen tuomaa turvaa ja onnea. Maailma on paljon parempi paikka, jos meistä kaikki toimivat edes vähän enemmän toistensa hyväksi, ihan joka päivä. Soita siis äidillesi tai isoisälle, tädille tai serkulle. Naapurille. Se varmasti tuo hyvän mielen teille molemmille.

Blogit Muu

Lehtinen: Kristillisdemokratian historia ja tulevaisuus on Euroopassa

Kristillisdemokraatit ovat lähteneet eurovaaleihin harvinaisen kovalla listalla. Kehitys on mielestäni äärimmäisen toivottua, sillä parlamentin painoarvoa EU:n päätöksenteossa on lisätty. Historiallisesti katsottuna eurooppalainen kristillisdemokratia on ollut olennainen tekijä eurooppalaisessa yhdentymiskehityksessä ja nimenomaan kansavallan ajatuksen kuulumisesta myös tähän kehitykseen.

Kristilliseltä arvopohjalta ponnistaville Euroopan yhdentymistä ajaville valtiomiehille tärkeää on ollut nimenomaan vakaumuksellinen usko parlamentti-instituution tärkeyteen. Toisen maailmansodan kokemusten jälkeen eurooppalaiset kansallisvaltiot loivat yhdentymiskehityksen, eivät tehdäkseen valtioitaan tarpeettomaksi, vaan nimenomaan pelastaakseen ne. Valtio nähtiin edelleen tärkeimmäksi yksiköksi, mutta jo tuolloin tarvittiin Euroopan moottoriksi myös yhteistä taloudellista kehitystä, yhteisillä markkinoilla, yhteisillä pelisäännöillä. Tähän kehitykseen liittyvää, osin ylikansallista, päätöksentekoa ei kuitenkaan koettu riittäviksi ilman foorumia, jossa poliittinen valta ja keskustelu kohtaavat. Poliittisen päätöksenteon keskiössä tuli olla ihmisten valitsema elin. Euroopan valtioiden väliseen yhdentymisen tueksi haluttiin tuoda kansanvallan tunnetuin instrumentti, parlamentti. Pohjana tälle ajatukselle toimi kristillisdemokraattisen ideologian kehitys.

Demokraattisessa järjestelmässä valta on ihmisillä. Kristillisdemokratian historiassa tärkeä vaihe oli toisen maailmansodan jälkeinen aika, jolloin myös kristilliset puolueet alkoivat laskeutua kirkkojen johdon alaisuudesta suurten massojen muodostamaan poliittiseen keskusteluun. Demokraattisessa järjestelmässä vaalit tuli voittaa väittelemällä laajalla rintamalla ihmisille läheisistä aiheista. Poliittista valtaa pääsi käyttämään ainoastaan kehittämällä kristillisdemokraattista ideologiaa, joka tarjosi pohjan kysymyksiin joihin ei voinut vastata suoraan kirkon opeilla. Julkinen keskustelu ja ihmisten poliittisiin intohimoihin vastaaminen nähtiin, niin Eurooppaa, kuin kristillisdemokratiaakin kehittävinä tekijöinä. Tähän on perustunut monien eurooppalaisten kristillisdemokraattisten puolueiden vahva kannatus. Kristillisdemokratia onkin ollut alusta asti leimallisesti Euroopan yhtenäisyyttä korostava ajatusmalli, joka on tarjonnut arvoihin perustuvan vahvan ytimen Euroopalle.

Aikakautena, jolloin taloudellinen kehitys Suomessa ja Euroopassa ylipäänsä on entistä epävarmempaa ja yhteiskunnalta vaaditaan vaikeaa sopeutumista innovaatioihin perustuvaan kehitykseen, tarvitaan vakaata arvopohjaa yhä enemmän. Hyvinvointiyhteiskuntamme on murroksessa, joten nyt olisi aika tarjota uusia elinvoimaisia ratkaisuja perinteisen jaottelun ulkopuolelta. Suomalaiseen poliittiseen keskusteluun tarvitaan vahvaa ja juuristaan tietoista kristillisdemokraattista ääntä. Näen, että meidän tulisi olla puolueena rohkeasti läsnä ja aloitekykyinen kaikessa siinä poliittisen keskustelun monimuotoisuudessa mitä yhteiskuntamme pitää sisällään, perhepolitiikasta aina turvallisuuspolitiikkaan asti. EU-politiikka on se politiikan haara, jossa voimme kehittää edelleen yhä kattavampaa kristillisdemokraattista ideologiaa. Perustamme olkoon edelleen vankkumaton käsitys ihmisen arvokkuudesta, kristillinen opetus solidaarisuudesta yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevia kohtaan ja yhteiskunnan pienimmän, mutta tärkeän yksikön perheen vaaliminen. Kristillisdemokratia tarjoaa vahvan alustan ponnistaa toimivan eurooppalaisen poliittisen kehyksen luomiseen. Tartutaan siihen!

 

Santtu Lehtinen
poliittisen historian opiskelija
KD Nuorten hallituksen jäsen

santtu.lehtinen@kdnuoret.fi