”America first” -ajattelun varjopuoli

”America first” -ajattelun varjopuoli

Yhdysvaltain presidentinvaalit on käyty, ja vaalitulosta on nyt ehditty muutamien viikkojen ajan analysoida, kauhistella ja ihastella. Edessä on lähinnä epävarmuutta Yhdysvaltain tulevasta poliittisesta linjasta.

Suomen kannalta kiinnostavinta on vaalivoittaja Donald Trumpin ulkopoliittinen linja. Tällä alueella hän on esittänyt mitä erikoisimpia kannanottoja, joista hän on jälkikäteen perunut monia. Amerikkalaisen ulkopolitiikan tutkijan Tom Wrightin mukaan Trumpin ulkopoliittisessa ajattelussa on kuitenkin viimeisen 30 vuoden aikana erottunut kolme näkemystä, jotka hän on johdonmukaisesti tuonut esille vuodesta toiseen.

Ensinnäkin Trump vierastaa Yhdysvaltain sotilaallisia liittosuhteita ympäri maailman ja pitää maansa asevoimia ylikuormitettuina ja liian sitoutuneina toisten puolustamiseen. Toiseksi hän uskoo Yhdysvaltain kärsivän globaalista taloudesta. Kolmanneksi hän on ilmaissut ihailua autoritäärisiä johtajia kohtaan.

Kampanjansa aikana Trump valitsi ulkopoliittiseksi sloganikseen fraasin ”America first”. Siitä, mahtoiko Trump ymmärtää sloganinsa historiallisia kaikuja, ei ole tietoa. ”America first” oli 1930-luvulla amerikkalaisten intellektuellien perustama liike, jonka tavoitteena oli pitää Yhdysvallat omillaan ja erossa kansainvälisen politiikan kiistoista. Isolationismia ajanut liike katsoi, että vapaakauppa oli uhka Yhdysvalloille, joten kauppapolitiikassa tulisi harjoittaa voimakasta protektionismia. Liikkeen mukaan Yhdysvaltain ei myöskään kannattanut puuttua Saksan ja Japanin aggressiivisiin laajentumispyrkimyksiin, koska uskottiin, ettei interventioilla palvella Yhdysvaltain etua.

”America first” -liikkeellä oli suuri kannatus amerikkalaisen kansan keskuudessa. Koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan Yhdysvallat on toiminut vastoin ”America first” -liikkeen oppeja ja pyrkinyt luomaan globaalia turvallisuutta ja liberaalia kansainvälistä järjestystä, jossa aggressiivisesti käyttäytyviä valtioita kohtaan on olemassa kollektiivisesti toteutettujen sanktioiden mekanismeja. Yhdysvalloilla on ollut johtava rooli tämän järjestyksen luomisessa. 1930-luku oli aikaa, jolloin viimeksi Yhdysvalloilla ei tätä roolia ollut.

Trumpin uusi ”America first” -linja edustaa siis paitsi muutosta, jopa uhkaa liberaalille kansainväliselle järjestykselle myös dramaattista irtiottoa Yhdysvaltain perinteisestä ulkopoliittisesta linjasta. Erityisesti Turmpin ehdokkaakseen nimittämällä republikaanisella puolueella on ollut pitkät perinteet sen korostamisessa, että maailma on turvallisempi paikka, jos Yhdysvalloilla on vahva rooli sen turvallisuuden takaamisessa.

Sain muutama päivä vaalien jälkeen osallistua akateemiseen seminaariin, jossa analysoitiin vaalitulosta ja sen seurauksia kattavasti huippuasiantuntijoiden johdolla. Paikalla oli esimerkiksi pitkän uran diplomatian parissa tehnyt amerikkalainen analyytikko Nicholas Kralev. Hänen mukaansa yksi nykyaikaisen amerikkalaisen ulkopoliittisen ajattelun kulmakivistä on käsitys siitä, että ainoa tapa, jolla Yhdysvallat voi todella olla turvallinen ja menestyvä maa, on tehdä muusta maailmasta mahdollisimman turvallinen ja menestyvä, sillä Yhdysvaltain intressit ovat globaalit. Nato on ollut yksi tärkeimmistä työkaluista tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Kralevin mukaan Trumpin on vaikea saada aikaan dramaattisia muutoksia maansa ulkopolitiikan pitkässä linjassa. Yhdysvaltain ulkoasiainhallinto on täynnä byrokratiaa, johon Trump tulee taatusti turhautumaan. Lisäksi, mikäli Trump todella ymmärtää, kuinka suuri hyöty Natosta ja ylipäätään Yhdysvaltain vahvasta roolista maailmassa on jo pelkästään Yhdysvalloille itselleen, saattaa hän jälleen perääntyä huolestuttavimmista kampanjapuheistaan.

Kirjoittaja Markus Metsala on toiminut KD Nuorten 1. varapuheenjohtajana, opiskelee poliittista historiaa.

Twitter: @MetsalaMarkus

Leave a reply