Kk. arkisto

huhtikuu 2016

Arvosana Blogit

Priorisointi on kaikkien etu

Tutustuin Mohammediin loppuvuonna 2014 Turkissa. Olin lomailemassa siellä, ja hän työskenteli tarjoilijana ravintolassa, jossa kävimme usein syömässä. Mohammed on kotoisin Syyriasta, mistä hän oli paennut. ”Haluan Eurooppaan“, hän kertoi meille. Hän kertoi haluavansa löytää Euroopasta paremman työpaikan, ehkä opiskella ja perustaa yrityksen. Parempi tulevaisuus oli siis haussa.

En osannut arvata, kuinka nopeasti Mohammedin ja muiden samassa tilanteessa olevien unelma toteutuisi. Muutamaa kuukautta myöhemmin alkoi pakolaiskriisi, jossa miljoonat pakolaiset ja siirtolaiset saivat käytännössä liikkua vapaasti Eurooppaan. ”Asylum”-sanan käyttäminen riitti rajojen ylitys– ja tarkastuskohdilla rajan ylittämisen perusteeksi.

Maailmasta löytyy miljardeja ihmisiä, jotka elävät selvästi huonommissa oloissa kuin me täällä Euroopassa. Haluaisin auttaa heitä kaikkia. Kehitysmaissa vieraillessa omatunto on aina huono. Me elämme niin hyvissä oloissa, monet muut eivät. Sinänsä kaikilla huonoissa oloissa elävillä on ymmärrettävä syy hakeutua Eurooppaan parempien olosuhteiden ja paremman tulevaisuuden merkeissä. Mutta onko oikein päästää Eurooppaan juuri ne vahvimmat, jotka pystyvät hakeutumaan tänne ja tuleeko tämä käytäntö muuttamaan mitään kestävästi? Onko oikein päästää esimerkiksi Mohammed Eurooppaan, joka eli jo turvallisesti Turkissa? Mitä tapahtuu vammaisille, orvoille, naisille ja lapsille, joilla ei ole yhtä hyvät mahdollisuudet paeta, koska heillä ei ole varaa maksaa salakuljetusta Eurooppaan tai muualle? Ja miksi rikas Arabiemiraatit, joka on kulttuuriltaan paljon lähempänä pakolaisten synnyinseutuja, ei ota pakolaisia vastaan käytännössä lainkaan?

Utsjoen Nuorgamin kylästä lähimpään yliopistollisen sairaalan päivystykseen on matkaa 701 km. Utsjoella ei ole päivittäin poliisimiehiä. Tietenkin olisi paljon turvallisempaa, jos poliiseja olisi valmiudessa ympäri vuorokauden ja teho-osasto löytyisi kylän keskustasta, sillä myös Utsjoella tehdään rikoksia ja sielläkin saadaan sydäninfarkteja. Mutta olisiko yhteiskunnan näkökulmasta järkevää perustaa sinne runsaasti miehitetty poliisiasema ja vaikkapa teho-osasto? Se tarkoittaisi, että muualta pitäisi lopettaa joitakin palveluita, ehkä alueilta, joissa on vielä enemmän tarvetta poliisiasemalle, kuten Rovaniemeltä tai Helsingin itäkeskuksesta.

Yhteiskunnassa mietitään kaiken aikaa, kuinka käytämme varamme tehokkaasti ja asianmukaisesti. Resursseja ei ole rajattomasti, eikä ehtymätöntä rahasampoa ole kenelläkään. Yhteisymmärrys on, että veroeurot tulisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Siksi me priorisoimme. Päivystyksiä ei löydy kaikkialta, eikä myöskään poliisiasemia, teho-osastoista puhumattakaan. Se voi valitettavasti tarkoittaa, että joillakin palvelut eivät ole aivan samanlaiset kuin toisilla. Syynä on, että halutaan saavuttaa mahdollisimman paljon hyvää käytettävissä olevilla verovaroilla.

Ymmärrän Mohammedin toiveen paremmasta tulevaisuudesta. Kaikki ihmiset haaveilevat paremmasta elämästä, se on luonnollista ja oikein. Yhteiskuntana meidän on kuitenkin käytettävä järkeä ja asetettava tarkat säännöt ja rajat. Lähimmäisenrakkaus voi tarkoittaa myös sitä, että käytämme varamme niin tehokkaasti, että mahdollisimman monet hyötyvät niistä tasa-arvoisesti. Kuten pienen lapsen kasvatuksessa, tunteet eivät saa aina johtaa meitä päätöksenteossa.

Itävallan ulkoministeri Sebastian Kurz tiivisti keskustelun hyvin: Varoilla, joita käytämme yhden turvapaikkahakijan hoitamiseen Euroopassa, voisimme parantaa yli 20 ihmisten elinoloja lähtöalueilla esimerkiksi kestävän kriisiavun kautta.

Juha Richter
entinen KD Nuorten hallituksen jäsen (2014-2015)

Uutiset

Sotaveteraaneille yhtäläiset oikeudet

Tänään 27.4. vietetään Suomessa kansallista veteraanipäivää. Vuosikymmenten saatossa arvostus veteraaneja kohtaan on noussut, heidän tekojaan ja tahtoaan puolustaa isänmaatamme kunnioitetaan syvästi. Juhlapuheissa veteraanit ovatkin saaneet ansaitsemaansa huomiota. Silti käytännön tasolla veteraanien etuuksissa on vielä paljon tehtävää, Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Nuoret toteaa.

Suomessa on iso joukko veteraaneja, joilla ei ole säännöllistä vuosittaista kuntoutusta tai mahdollisuutta saada kotona selviytymistä tukevia palveluita”, KD Nuorten puheenjohtaja Remo Ronkainen valaisee. Valtion talousarviossa varoja oli sotainvalidia kohti 30 000 euroa, mutta sotaveteraania kohti vain 2000 euroa. Ero on noin 15-kertainen. ”On myös kiistanalaista, miksi tietyn sotainvaliditeetin omaavat jäävät ilman kotiin vietäviä, veloituksettomia avopalveluita”, Ronkainen kritisoi.

Iän karttuessa vaivat ovat lisääntyneet ja pienemmänkin sotainvaliditeetin omaavat tarvitsevat päivittäistä apua. Yli puolet veteraaneista on pienituloisia eli heidän eläkkeensä on kuukaudessa seitsemästäsadasta tuhanteen euroon. Lääkekulujen nousu, apuvälineiden hankinta tai liikkumista helpottavien kodin kunnostusten tarve horjuttaa pienituloisen veteraanin arkea.

Sotiemme veteraanien joukko pienenee päivittäin lähes parillakymmenellä henkilöillä”, Ronkainen muistuttaa. ”Nyt olisi aika tarjota kaikille sotiemme veteraaneille riittävät palvelut ja ilmainen kuntoutushoito”, hän vaatii. ”Juhlimme ensi vuonna 100-vuotiasta itsenäistä Suomea. Olisi itsenäisen Suomen arvojen mukaista osoittaa käytännöllistä kunnioitusta sotiemme veteraaneille näin tekemällä.

 

Lisätiedot:

Remo Ronkainen
puheenjohtaja, KD Nuoret
remo.ronkainen@kdnuoret.fi
+358 50 595 8819

 

Hallituksen kannanotto 27.4.2016, julkaisuvapaa.

Arvosana Blogit

Perhe vai ura – vai molemmat?

Kestävyysvaje mietityttää. Olen nuori nainen joka on juuri mennyt naimisiin, ja mielestäni tämän jälkeen seuraava vaihe on lasten teko. Olen myös 20-vuotias opiskelija, tavoitteena valmistua vuonna 2018. Valmistumisen jälkeen haluaisin kohota urallani ja toimia joskus johtotehtävissä. Miten saan yhdistettyä nämä kaksi maailmaa, perheen ja uran?

Uutisissa pistää silmään Suomen kasvava kestävyysvaje ja ikääntyvä väestö. Kestävyysvajeella kuvataan väestön ikääntymisen takia kasvavia julkisia menoja. Esimerkiksi jos hedelmällisyysluku, eli lapsimäärä, jonka naiset keskimäärin saavat elämänsä aikana, olisi kasvanut vuonna 2010 0,5:llä, kestävyysvajetta saataisiin kurottua 2 miljardilla eurolla.

Vinouma pahenee edelleen, mutta lapsiluvun kasvaminen ainakin hidastaisi kestävyysvajeen kasvua. Lasten hankintaan ei kuitenkaan hirveästi rohkaista – mediakin kannustaa uran luomiseen ja lastenteon lykkäämiseen. Nyt hallituskin leikkaa perheiltä. Pienituloinen pariskunta miettii ehkä toiseen kertaan, onko heillä varaa hankkia lapsia tai romahtaako elintaso perheen kasvamisen myötä.

Vielä viisi vuotta sitten hedelmällisyysluku oli lähes 1,9. Vaikka luku on sittemmin laskenut noin 1,65:een, suomalaisten mielestä ihanteellinen lapsiluku pyörii kahden ympärillä. Suomalaiset siis haluavat lisää lapsia, mutta pieneen lukuun vaikuttavat mm. taloudellinen tilanne ja lasten hankinnan lykkääminen liian myöhäiseksi.

Nuorena ihmisenä koen olevani osavastuussa siitä, että Suomen velkakierre saadaan loppumaan. Olen tulevaisuuden veronmaksaja. Pitäisi valmistua nopeasti ja päästä työelämään. Otsikoissa kerrotaan menestyvän urheilijan keskittyvän uraansa eikä hankkivan lapsia, vielä. Itselleni kuitenkin perhe on aina ollut tärkeä ja haluaisin joku päivä olla äiti. Kumpi on oikea polku? Urapolku vai polku äitiyteen?

KD on perheiden puolella, joten meidän tulisi viestittää, että on OK hankkia lapsia. Lasten hankkimisesta pitää tehdä mediaseksikästä, varsinkin kun sillä on positiivinen vaikutus kansantalouteemme. Perheenlisäystä suunnittelevien pitäisi saada kokea tekevänsä hyvää sen sijaan, että he pelkäävät tuottavansa menoja valtiolle tai pohtivat omaa taloudellista tilannettaan. Lasten hankkiminen on hyvä ja onnellinen asia.

Nelli-Maria Sarasmaa
KD Nuorten 2. varapuheenjohtaja
nelli-maria.sarasmaa@kdnuoret.fi

Arvosana Blogit

Avoimien ovien ilta houkutteli uusia KD Nuoria kahvittelemaan

Helsingin Punavuoren vilkkaalla kävelykadulla huomio kiinnittyy seesteiseen lounasravintolaan. Tyylikäs Roba Cafe on avattu vasta pari kuukautta sitten, mutta ihmiset ovat löytäneet hyvin tiensä lämminhenkiseen kohtaamispaikkaan. Suoraan kadulta voi astua myös kahvilan viihtyisään Valo-kabinettiin, joka on varattu maaliskuisena tiistai-iltana KD Nuorten käyttöön.

Henkilökunta kantaa kabinettiin kahvia ja kanapiirakkaa, kun KD Nuorten 1. varapuheenjohtaja Markus Metsala kokoaa liekkilogolla varustettua roll-upia ja pystyttää kadulle nuorisojärjestön lipun. Samalla pääsihteeri Milka Taivassalo lähettää medialle nuorisojärjestön kannanottoa hallituksen kaavailemiin opintotukileikkauksiin liittyen.

”Walk in evening with KD Nuoret” on nuorisojärjestön uusi toimintamuoto. Kahvittelun ja keskustelun siivittämän rennon illan on tarkoitus houkutella uusia ihmisiä tutustumaan KD Nuoriin ilman jähmeää kokouskulttuuria. Järjestäjät kutsuvat muita nuoria mukaan omasta tuttava- ja vaikutuspiiristään.

Kahvilaan valuu KD Nuorten konkareiden lisäksi tuoreita jäseniä. Lusikoiden kilistessä kahvikupeissa keskustelu kääntyy päivän uutispommiin, opintotukileikkauksiin. Samalla keskustelijoiden omat opiskelutaustat ja mielipiteet tulevat toisille tutuiksi. Kokouskaavaa ei tarvita, kun illan edetessä aiheet lipuvat luonnostaan asepalveluksesta peruskoulun perhekasvatukseen.

Keskustelun lomassa on heitelty monia hyvä ajatuksia KD Nuorten toimintaan ja politiikkaan liittyen. Parhaat palat poimitaan muistiin, jotta nuorisojärjestön hallitus voi halutessaan lähteä edistämään ideoita. Myös uusia kontakteja on syntynyt. Ennen illan päättymistä kiitetään ensi kertaa KD Nuorten tilaisuuteen osallistuja ja he saavat pienet tervetuliaislahjat, kotimaiset villasukat. Ne muistuttavat pehmeistä arvoista ja lämmittävät mieltä sekä varpaita.

Yksi ensikertalaisista on espoolainen Jiska Gröhn, joka on tyytyväinen osallistuttuaan iltaan. ”Tämä positiivinen porukka saa innostumaan politiikan tekemisestä. Ollaan selvästi valmiita näkemään vaivaa, että saataisiin tehtyä Suomesta parempi paikka”, hän kuvailee tunnelmiaan tilaisuuden jälkeen. Tämänkaltaisille kahvitteluhetkille näyttää olevan tilausta tulevaisuudessakin!

Milka Taivassalo
KD Nuorten pääsihteeri

Arvosana Blogit

Suomi tarvitsee lisää lapsia

Suomella on ongelma, jota ei ratkaista ensisijaisesti yhteiskuntasopimuksella, työpaikkojen syntymisellä tai velkaantumisen lopettamisella. Toki näillä on vaikutusta moneen tekijään Suomen taloudessa. Puhun kuitenkin nyt ongelmasta nimeltä huoltosuhde.

HS julkaisi 25.2.2016 laajan artikkelin, jonka mukaan Suomen huoltosuhde heikkenee jatkuvasti. Ihmisiä on siis yhä vähemmän työssä suhteessa työvoiman ulkopuolella oleviin. Aika-ajoin ratkaisuksi on esitetty maahanmuuttoa. Maahanmuuttajia on kuitenkin liian vähän, jotta huoltosuhteemme voitaisiin saada terveelle pohjalle. Ja samalla nuorten maahanmuuttajien tulisi päästä työmarkkinoille. Tällä hetkellä integroituminen ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Maahanmuutosta ei siis näytä olevan huoltosuhde-ongelman ratkaisijaksi.

On kysyttävä, onko Suomessa otettu huoltosuhteen heikkeneminen riittävän tosissaan? Vaikeaksi asian ratkaisemisen tekee se, ettei helppoja keinoja ole olemassa. Lastentekotalkoot saattaa kuulostaa äkkiseltään oivalliselta konstilta, mutta poliittiset toimijat eivät voi perheiden puolesta tätä päätöstä tehdä. Politiikalla voidaan kuitenkin kannustaa perheenlisäykseen ja huomioida ongelmia, joilla on vaikutusta lasten syntyvyyteen.

Ensinnäkin ei-toivotun lapsettomuuden syihin on puututtava entistä vahvemmin. Lapsettomuushoidot ovatkin tuoneet monille pariskunnille avun. Silti hoitoon pääsyä ja Kela-korvaavuutta voisi poliittisilla päätöksillä helpottaa. Toiseksi tulotason vaikutus lasten hankintaan on huomioitava entistä paremmin kaikessa päätöksenteossa. Tiedetään, että lapsettomuus lisääntyy ja suurperheiden osuus pienenee eniten pienituloisten keskuudessa.

Ratkaisuja on kuitenkin olemassa. Ennen kaikkea sosiaalipolitiikalla, kuten tulonsiirroilla, on vaikutusta perheiden tulotasoon. Yhtenä konkreettisena helpotuksena voisi olla jo useasti keskustelussa pyörinyt perheverotus, joka tarkoittaisi tuhansien eurojen lisäystä perheiden tuloihin. Myös nykyisen lapsivähennyksen (50 tai 100 €) moninkertainen nostaminen voisi kannustaa perheenlisäykseen.

Näkisin kuitenkin suurimpana ratkaisuna lapsimyönteisemmän ilmapiirin luomisen. Tämän tulisi näkyä kaikilla yhteiskunnan tasoilla, myös työelämässä. Epävarmat pätkätyöt ja kasvavat paineet työssä ovat jopa esteenä perheenlisäykselle. Myös perhevapaiden kehittäminen kannustavampaan suuntaan mm. ansiosidonnaisen osuutta korottamalla, olisi askel lapsimyönteisemmän ilmapiirin luomiseen. On siis selvää, että alussa mainituilla taloudellisilla tekijöillä on myös vaikutusta ilmapiiriin, joka voi joko kannustaa perheenlisäykseen tai tehdä siitä vähemmän houkuttelevaa.

Tuttu fraasi ”lapsissa on tulevaisuus” on tänään taas ajankohtaisempi kuin vuosiin. Suomi tarvitsee lisää lapsia!

Remo Ronkainen
KD Nuorten puheenjohtaja