Kk. arkisto

huhtikuu 2013

Blogit Muu

Kuinka Arhinmäki kehtaa – Nuorisojärjestöjen tukijärjestelmä on täysin retuperällä

Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa vuosittain nuorisotyön avustusta eri nuorisojärjestöille. Tänä vuonna kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki myöntää tukia noin 11,3 miljoonan euron arvosta. Viime vuonna vastaava lukema oli 11,7 miljoonaa euroa.

Kohtuullinen siivu kokonaissummasta kohdistetaan poliittisille nuorisojärjestöille. Myös johtamani Suomen Kristillisdemokraattiset Nuoret saa tukea. Tänä vuonna Arhinmäki myöntää KD Nuorille 47 000 euroa. Summa on sama kuin viime vuonna.

Vertailun vuoksi muista poliittisista nuorisojärjestöistä Kokoomuksen Nuorten Liitto saa 650 000 euroa, Sosialidemokraattiset Nuoret 557 500 euroa, Suomen Keskustanuoret 670 000 euroa, Svensk Ungdom 222 500 euroa ja Vasemmistonuoret 318 500 euroa.

Tukien perusteena käytetään muun muassa toiminnan laatua, sen laajuutta ja järjestön jäsenmäärää – näin siis virallisen totuuden mukaan. Tosiasiassa lahjomattomia kriteerejä tukien jakamiselle ei ole olemassakaan.

Oman järjestöni lisäksi kaikkein suurimpia häviäjiä nykyisessä tukijärjestelmässä ovat Vihreät nuoret ja opiskelijat (90 000) sekä Perussuomalaiset Nuoret (20 000).

Jotain tukisummien täysin käsittämättömästä jakautumisesta kertoo se, että esimerkiksi keskustanuoret saa 33,5 kertaa enemmän rahaa valtiolta kuin Perussuomalaiset Nuoret. Perussuomalaisten Nuorten valtiolta saama rahallinen tuki on yhtä suuri kuin se tukisumma, jonka yksin Tampereen kaupunki myöntää tänä vuonna paikallisille kokoomusnuorille.

Kyllä, valtakunnallinen eduskuntapuolueen nuorisojärjestö saa valtiolta yhtä paljon tukea kuin valtakunnallisen eduskuntapuolueen nuorisojärjestön paikallisosasto saa tukea yhdeltä kaupungilta. Kohtuullista ja tasapuolista, eikö vain?

Ei tarvitse olla perussuomalainen, vihreä tai kristillisdemokraattinen nuori ymmärtääkseen, etteivät tukisummat ole linjassa keskenään. Vai väittääkö joku oikeasti, että PS-nuorten toiminta on arvoltaan 33,5 kertaa vähempiarvoista kuin keskustanuorten toiminta? Eikä tähän laskelmaan ole edes otettu mukaan Keskustan alla toimivia opiskelijaliittoa, lastenleikkikerhoja ja muita ”poliittista sivistystehtävää toteuttavia järjestöjä”, jotka kaikki saavat erikseen omat tukisummansa valtiolta. Sosialidemokraattien, keskustan ja kokoomuksen nuorisotyöhön kohdistetaan vuositasolla kaikki erilaiset alajärjestöt huomioiden noin miljoona euroa per puolue.

Haluan korostaa, ettei arvosteluni kohdistu keskustanuoriin, demarinuoriin tai kokoomusnuoriin, vaikka käytänkin näitä järjestöjä esimerkkeinä. Kaikkein suurin kritiikkini kohdistuu tukijärjestelmään, joka on täysin läpimätä, ja ministeri Arhinmäkeen, jolta näyttää puuttuvan järjestelmän muuttamiseen vaadittava rohkeus.

Ärähdimme jo viime vuonna aiheesta Arhinmäelle. Vuosi on kulunut, mutta mikään ei ole muuttunut.

Mikä sitten on nykysysteemin suurin ongelma?

Tällä haavaa tukijärjestelmä toimii käytännössä niin, että ensin järjestö X järjestää yleisavustusrahalla toimintaa. Seuraavaksi järjestö X perustelee tuolla samalla yleisavustusrahalla järjestetyllä toiminnalla uuden yleisavustusrahan saamista. Toisin sanoen toiminnan määrän ja laadun lisääminen vaatii rahaa, mutta rahaa ei saa, jos toiminnan määrää ja laatua ei lisää. Nuorisojärjestöjen rahoituksen ympärille on siis rakennettu melko härski itseään ruokkiva kierre.

Kaikkein turhauttavinta koko touhussa on se, että toiminnan laatu ja laajuus eivät käytännön tasolla vaikuta lainkaan tukisumman suuruuteen, vaikka virallisesti niin väitetään. Omasta puolestani voin vakuuttaa, että johtamani järjestön toiminta on ottanut valtaisia harppauksia eteenpäin viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana, mutta tukisummaan tämä kehitys ei ole vaikuttanut.

En tietenkään oleta, että KD Nuorten, PS-nuorten tai ViNOn tulee saada vuositasolla yhtä suuri tukisumma kuin demarinuorten, keskustanuorten tai kokoomusnuorten. Mutta se on pöyristyttävä vääryys, että saamamme tukisummat ovat vain murto-osa kolmen edellä mainitun järjestön tuista. Se ei ole yhdenvertaista eikä oikeudenmukaista.

Parasta olisi asettaa keskeiseksi tuen arviointikriteeriksi parlamentaarinen edustus. Piilotettujen kriteerien sijaan parlamentaarinen edustus tarjoaisi konkreettista kvantitatiivista informaatiota, josta olisi helppo laskea kohtuullinen tukien jakautuminen. Luvut kun eivät valehtele.