Nyt kesäkuussa vietetään jälleen kansainvälistä pride-kuukautta, jolloin ideologiset liput heiluvat lipputangoissa monissa kunnissa, talojen ikkunoissa ja työpaikkojen kahvitiloissa.
Pride-ideologia on alunperin syntynyt ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, jotka aikanaan eivät toteutuneet lainsäädännöllisellä tasolla. Nyt kun puuttuvia oikeuksia ei tosiasiallisesti enää ole, on pride menettänyt alkuperäisen identiteettinsä ja paisunut poliittiseksi ideologiaksi, joka on täynnä sisäisiä ristiriitoja. Ja tätä poliittista ideologiaa pyritään määrätietoisesti ajamaan valtion rakenteisiin, mikä on lähtökohtaisesti erittäin ongelmallista.
Ideologia on ulottunut jo monien kuntien julkisiin palveluihin, oppilaitoksiin, toimistoihin ja muihin tiloihin. Työntekijöille jaetaan sateenkaariavainnauhoja, toimittajat kysyvät sateenkaarivähemmistöön kuuluvilta kuinka heistä saa kirjoittaa, kirjastossa järjestetään packer-pussien ompelutyöpaja alaikäisille ja Seta vierailee kouluissa. Korkeakouluissa opetetaan, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja yksi sukupuolen määrittelyyn perustuva periaate on “oma kokemus”. Työntekijöitä painostetaan osallistumaan ideologisiin työpajoihin, Suomen valtioneuvos on marssinut Helsinki Pride -kulkueessa, sateenkarisukkia jaetaan vastasyntyneille vauvoille – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ideologiaa pyritään määrätietoisesti ja tavoitteellisesti ajamaan joka paikkaan ja näemme tämän ongelmana.
Läheskään kaikki suomalaiset eivät allekirjoita pride-ideologian tavoitteita eivätkä jaa samoja arvoja, eivät edes kaikki sateenkaarivähemmistöön kuuluvista. Ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa voi edistää myös ilman ideologista poliittista koneistoa, joka maalittaa ja sulkee ulkopuolelle kaikki eri tavoin ajattelevat ihmiset. Millään poliittisella ideologialla ei myöskään tulisi olla erityisasemaa valtion rakenteissa ja instituutioissa, mikä pride-ideologialla on tällä hetkellä. Jo nyt on tapauksia, joissa työntekijöitä painostetaan toimimaan vastoin vakaumustaan “ihmisoikeuksien” nimissä, joista mediassa tunnetuimpana on noussut Veli-Matti Savinaisen tapaus.
Valtion instituutioiden ei tule liputtaa yhdenkään poliittisen ideologian puolesta, eikä tuputtaa tai painostaa ajattelemaan ja toimimaan tietyn ideologian puitteissa. Jokaiselle suomalaiselle tulee taata omantunnon- ja mielipiteenvapaus, jotka ovat kirjaimellisesti ihmisoikeuksia.
Lisätietoja:
Inna Nilsson
KD Nuorten 2. varapuheenjohtaja
inna.nilsson@kdnuoret.fi