Helsingin ja Uudenmaan KD Nuoret ja Uudenmaan Kokoomusnuoret: Juomavesidirektiivin soveltamista lykättävä vuoteen 2036
Hieman yli vuosi on kulunut siitä, kun kiistelty EU:n juomavesidirektiivi hyväksyttiin. Alkuperäisen komission esityksen mukaan direktiiviä alettaisiin soveltamaan jäsenmaissa vuonna 2030. Suomen hallitus sai kuitenkin tahtonsa läpi, kun soveltamisaikataulua päätettiin lykätä kahdella vuodella, vuoteen 2032. Soveltamisaikataulun siirtäminen kahdella vuodella on silti laiha lohtu suhteessa juomavesidirektiivin, erityisesti Suomen ja Ruotsin kannalta, tuomiin kielteisiin seurauksiin.
Juomavesidirektiivin ytimessä on ollut sellaisten vesijohtoverkostojen laitteistoissa käytettävien materiaalien kieltäminen, joista juomaveteen liukenee merkittäviä määriä terveydelle haitallisia metalleja (esim. lyijy, kupari). Jo lyijyn kohdalla Suomi ja Ruotsi ovat tieteellisin tutkimuksin osoittaneet, ettei nykyisestä vesijohtoverkostosta irtoavan ja siten juomaveteen liukenevan lyijyn määrä ole terveydelle vaaraksi. Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen Jarkko Rapalan laatimassa muistiossa (julkaistu 9.1.2023) “Komission säädösehdotukset ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kanssa kosketuksissa olevien talousveden terveydellisiä vaatimuksista” todetaan Suomen talousveden lyijypitoisuuden olevan vain 5–10% juomavesidirektiivissä mainitusta lyijyn uudesta raja-arvosta (5 μg/l).
Yllä mainitun tosiasian valossa on surkuhupaisaa, että Suomi joutuisi uudistamaan vesijohtoverkostoaan 3-5 vuoden välein, sillä direktiivin vaatimuksia noudattavat materiaalit eivät vielä kestä sinkkikatoa. Suomi ei saisi enää käyttää messinkiseoksista tehtyjä, sinkkikadon kestäviä materiaaleja, eikä teollisuuden tuotekehittäjillä olisi aikaa luoda korvaavia ratkaisuja.
Vesijohtoverkostoissa käytettävien materiaalien uusimisen kustannukset olisivat vuositasolla 3,2-3,5 miljardia euroa pelkästään rakennetun asuntokannan kohdalla. Laskelmassa ei ole huomioitu uusimiskustannuksia esimerkiksi toimitila- tai varastorakennusten osalta. Näin ollen direktiivi aiheuttaisi massiivisia kustannuksia. Juomavesidirektiivin takia kierrätetystä messingistä valmistettuja materiaaleja vesijohtoverkostossa korvattaisiin osittain neitseellisillä materiaaleilla, joiden kielteinen ilmastovaikutus on yli kahdeksan kertaa suurempi verrattuna kierrätettyjen messinkimateriaalien ilmastovaikutuksiin.
“Juomavesidirektiivi on ristiriidassa EU:n omien kestävän kehityksen ja kiertotalouden tavoitteiden kanssa. Brysselissä ei näköjään ymmärretä, että Pohjoismainen messinkiteollisuus pohjautuu jo 90-prosenttisesti kierrätettyyn messinkiin”, Uudenmaan Kokoomusnuorten hallituksen jäsen Hans Weurlander peräänkuuluttaa.
Olisi tärkeää lykätä tämän todellisuudesta vieraantuneen direktiivin soveltamista teollisuustoimijoiden toiveiden mukaisesti vuodelle 2036. Näin mahdollistettaisiin kestävä siirtyminen vesijohtoverkostojen osalta kaikissa Pohjoismaissa. Uusi aikataulu mahdollistaisi sekä direktiivin ehtojen täyttymisen, että sinkkikadon huomioimisen ja olisi näin pitkäaikainen, taloudellisesti järkevä ratkaisu.
”Euroopan Unionin tulisi huomioida jäsenmaidensa tilanne ketään syrjimättä, ja pyrkiä välttämään lyhytkatseisia ratkaisuita. Ympäristö- ja ilmastopolitiikan tulee olla myös taloudellisesti kestävää”, Suomen Kristillisdemokraattisten Nuorten Helsingin ja Uudenmaan piirin puheenjohtaja Joona Räty tähdentää.
