Suomessa puhutaan paljon koulutuksen tärkeydestä ja perheiden hyvinvoinnista. Silti perheet, joissa vanhemmat ovat opiskelijoita, jäävät keskustelussa liian vähälle huomiolle. Erityisesti ne perheet, joissa molemmat vanhemmat opiskelevat, elävät arkea, joka on monelle ulkopuoliselle näkymätöntä ja melko raskasta.
Elinkustannukset ovat nousseet viime vuosina voimakkaasti. Ruoka, asuminen ja arjen menot kallistuvat, mutta opiskelijoiden tuet eivät kasva samassa tahdissa. Kun molemmat vanhemmat ovat opiskelijoita, perhe elää tukien varassa. Tuista saama raha ei vain yksinkertaisesti aina riitä.
Moni ajattelee, että selkeä ratkaisu rahapulaan on töihin meno. Rahatilanteen vuoksi pitäisi siis käydä töissä, opiskella ja vielä elääkin, mutta miten aika silloin riittää perheelle? Opiskelu ja työssä käyminen vievät todella paljon aikaa ja voimavaroja. Lisäksi työnteko pienentää asumistukea nopeasti, ja käteen jäävä hyöty voi olla yllättävän pieni suhteessa ajankäyttöön ja kuormitukseen. Samaan aikaan opinnot voivat hidastua, valmistuminen viivästyä ja pienituloisuus pitkittyä. Paineen alla jostakin on pakko joustaa, ja liian usein se on oma jaksaminen.
Jos lapsia on useampi kuin yksi, rahan tarve kasvaa entisestään. Lapsilisä ei kata kasvavia menoja, eikä tukijärjestelmä tunnista riittävästi perheellisten opiskelijoiden erityistilannetta. On kohtuutonta, että kouluttautuminen ja perheen perustaminen yhdessä muodostavat taloudellisen riskin.
Kyse ei ole pelkästään yksittäisten perheiden valinnoista, vaan yhteiskunnan odotuksista ja normeista. Haluammeko, että myös perheelliset voivat kouluttautua ilman jatkuvaa taloudellista ahdinkoa? Opiskelijavanhemmat eivät kaipaa erityiskohtelua, vaan he kaipaavat realistista ja oikeudenmukaista tukea. Jos koulutus on Suomen tulevaisuuden perusta, emme voi rakentaa sitä uupuneiden vanhempien harteille. Uupuminen ei saa olla kouluttautumisen ja perhe-elämän hinta.
Vilho Klaavo
KD Nuorten hallituksen jäsen