Politiikan parhaat puolet
Ikivihreä kysymys ihan jokaisen poliittisen (nuoriso)järjestön toiminnassa on: “miten saisimme nuoria mukaan enemmän?” Tähän ei ehkä ole selvää vastausta, mutta tahdon omilla kokemuksillani tuoda esille politiikan parhaita puolia, mikäli se vain voisi rohkaista myös muita lähtemään vaikuttamaan yhteisiin asioihin, etenkin kun mediassa politiikka näyttäytyy melko negatiivisessa valossa.
Poliittinen herääminen
Koin poliittisen heräyksen lukioikäisenä aivan yllättäen. Yhteiskuntaopin tunnilla opettaja sai herätettyä mielenkiintoni yksinkertaisella piirroksella, jonka taiteili taululle. Siinä oli tikku-ukko, joka kiipesi tikapuita pitkin ylöspäin. Tikapuiden toiselle puolelle hän taiteili lisäksi verkon. Hän halusi konkretisoida kärjistetysti piirroksellaan oikeistolaisen ja vasemmistolaisen politiikan eroja yhteiskunnassa: jos tikku-ukko tippui tikkailta oikeistolaisen politiikan näkökulmasta, ei ollut verkkoa ottamassa hänestä koppia, vaan hänen tuli kiivetä tikapuita pitkin uudelleen. Vasemmistopolitiikka taasen tarjosi ratkaisuksi turvaverkon, joka auttoi nousemaan takaisin tikkaille. Tämä piirros herätti minussa paljon ajatuksia – ihan syystäkin – ja aloin pohtimaan ensimmäistä kertaa poliittisia kysymyksiä. En ollut pitänyt itseäni erityisen poliittisena persoonana – ja pakko tähän yhteyteen vielä kertoa sekin, että yhteiskuntaoppi oli totaalinen inhokkiaineeni yläasteella. Sen takia yhtäkkiä herännyt kiinnostukseni politiikkaa kohtaan oli yllätys ennen kaikkea itselleni, mutta varmasti myös monelle muulle. Aloin seuraamaan politiikkaa uutisissa ja ahmin yhteiskuntaopin kursseja koulussa, kuuntelin podcasteja sekä äänikirjoja aiheesta ja öyhötin vanhemmilleni päivänpolitiikasta. Se oli heille varmasti huvittavaa aikaa, sillä en todellakaan tiennyt mistään mitään ja silti oli pakko ottaa kantaa joka asiaan. Mutta se oli erittäin arvokasta kasvun aikaa itselleni.
Huomasin ensimmäistä kertaa myös ympärillä olevien ihmisten puhuvan politiikasta. Ennen olin vain sulkenut korvat, koska se kiinnosti minua yhtä paljon kuin pyykkien laittaminen kuivumaan. Mutta nyt yhtäkkiä olinkin kiinnostunut siitä mitä he sanoivat; maailmassa oli auennut ihan uusi ulottuvuus, jota en osannut kuvitella omaan kuplaani. Seurasin poliittista keskustelua monilla eri kanavilla ja huomasin (salaa) olevani monesta asiasta eri mieltä muiden kanssa. Yleinen piirre keskusteluissa, joka minua jossain kohtaa alkoi ärsyttämään oli puhtaasti se, että aikuiset ihmiset valittivat politiikassa tehtävistä päätöksistä, mutta eivät itse aikoneet tehdä pienintäkään elettä, että tilanne voisi olla jotain muuta. Tajusin olevani yksi heistä, kun Marinin hallituksen toimet eivät minua erityisemmin miellyttäneet. Silloin aloin etsimään omaa paikkaani poliittisella kentällä.
Minulle on aina ollut hyvin selvää, että olen arvoiltani konservatiivinen. Mutta mitä muuta? Aloin tutkimaan erilaisia oikeistopuolueita, joista Kristillisdemokraatit olivat jo jokseenkin tuttuja, kun seurasin Räsäsen ulostuloja. Suuntasin Kristillisdemokraattien nettisivuille, jolloin yksi sana hyppäsi silmiini: lähimmäisyhteiskunta. Yhteen sanaan oli tiivistetty kaikki, mitä pidin poliittisesti arvokkaana – ja mitä pidän arvokkaana edelleenkin. Valinta osoittautui siis yllättävän helpoksi, enkä edes sen tarkemmin lopulta syventynyt muiden puolueiden ohjelmiin.
Vuodet nuorisojärjestössä
Liityin puolueeseen ja KD Nuoriin vuoden 2020 lopulla, harmillisesti vähän vuosikokouksen jälkeen. En oikein tiennyt miten lähteä mukaan toimintaan, joten tutustuin KD Nuoriin Instagramin kautta ja rohkaistuin laittamaan viestiä silloiselle, juuri valitulle 1. varapuheenjohtaja Ami Rinta-Valkamalle, ja kysyin millaista toimintaa on KD Nuorilla. Sain heti lämpimän vastaanoton järjestöön, mutta tuolloin elettiin korona-aikaa, eli monet tapahtumat olivat lähinnä etänä. Uutena innokkaana minut saatiin kuitenkin taivuteltua (usean soiton jälkeen) kevään 2021 kuntavaaleihin ehdolle – ja se oli hieno kokemus, vaikka olinkin politiikasta vielä aika ulapalla. Vaalien kautta pääsin myös paremmin tutustumaan KD Nuorten jäseniin ja löytämään hyviä ystäviä, jopa yllättävästi politiikan ulkopuolelta. Minulle oli tärkeää huomata, että maailmasta löytyy muitakin politiikasta kiinnostuneita, konservatiivisia nuoria, joista osa oli kiinnostunut myös teologisista kysymyksistä. Koin toiminnan merkitykselliseksi heti ensimmäisistä kohtaamisista, Arvoklubeista ja poliittisista keskusteluista ja väännöistä lähtien.
Näiden vuosien aikana olen päässyt toimimaan KD Nuorten hallituksen jäsenenä ja 2. varapuheenjohtajana, nuorisopiirin puheenjohtajana sekä työskentelemään aluekoordinaattorina ja pääsihteerinä. Olen myös toiminut puolueen paikallisosaston luottamustehtävissä, mutta erityisen merkittäväksi olen kokenut toiminnan nuorisojärjestössä, koska tässä maailman ajassa ei ole itsestään selvää löytää ympärilleen kristillisdemokraattisesta politiikasta kiinnostuneita nuoria. KD Nuorista olen saanut paljon rakkaita ystäviä ja ennen kaikkea turvallisen yhteisön, jossa olen saanut kasvaa ihmisenä hengitellen politiikkaa. Olen saanut vastuuta, mutta sitäkin enemmän olen saanut tukea vastuun kantamiseen.
Miksi lähteä mukaan politiikkaan?
Moni ehkä miettii miksi ihmeessä lähteä politiikkaan mukaan, etenkään jos ei tiedä politiikasta juuri mitään. Se on varsin erinomainen kysymys, jonka äärelle politiikassa kauankin mukana olleet toisinaan pysähtyvät.
Olen päässyt KD Nuorissa haastamaan itseäni oikein kunnolla. Sillon kun aloitin järjestössä, olin ihan pihalla politiikasta, vaikka se kiinnosti. En pelkästään substanssin osalta, vaan myös käytännön taitojen sekä järjestötoiminnan näkökulmasta. Mutta se ei lainkaan haitannut. Politiikka on siitä hieno laji, ettei siinä koskaan tulla valmiiksi – kukaan ei yksinkertaisesti voi tietää kaikkea kaikesta, argumentoida tai esiintyä täydellisesti, olla aina paras versio itsestään joka päivä tai luoda ratkaisuja tyhjästä ilman minkäänlaista paneutumista aiheeseen. Kukaan ei yksinkertaisesti ole täydellinen. Yhteinen tekijä politiikasta kiinnostuneiden kesken onkin puhtaasti mielenkiinto poliittisiin aiheisiin ja halu kehittyä poliittisena toimijana, koska parhaimmillaan politiikka on jatkuvaa uuden oppimista ja itsensä kehittämistä. Poliittisessa nuorisojärjestössä sinulta ei odoteta osaamista tai ymmärrystä järjestöasioista, vaan mielenkiintoa kehittyä niiden parissa. Kyllä sitä kummasti tekemällä, harjoittelemalla ja itseänsä haastamalla oppii.
KD Nuorissa olen myös saanut kurkistaa järjestömaailman sisälle niin hallituksessa toimiessa, kuin työnteon kautta ja oppinut siihen liittyen paljon merkittäviä taitoja, kuten tapahtumien suunnittelua, organisointia ja toteutusta, viestintää, brändäystä, strategista suunnittelua, yhteistyötä ja kompromissien tekemistä erilaisten ihmisten kanssa, tavoitteiden asettamista ja seuraamista – ja ties mitä muuta. Ja väitän, että moni muukin poliittinen broileri pääsee näitä oppimaan, osin jopa vahingossa, mutta erityisesti silloin, jos on valmis ottamaan ja kantamaan vastuuta. Politiikassa pääsee kohtaamaan hyvin erilaisia ihmisiä, mikä avartaa valtavasti omaa maailmankuvaa. Poliittiset nuorisojärjestöt tekevät yhteistyötä keskenään ja erilaiset kansalaisjärjestöt, kuten Demo Finland, järjestävät nuorille vaikuttajille suunnattuja koulutuksia ja tapaamisia, joissa pääsee verkostoitumaan muidenkin nuorisojärjestöjen jäsenten kanssa.
Kaikista merkittävin syy lähteä politiikkaan on mielestäni kuitenkin tahto vaikuttaa yhteisiin asioihin ja maailmaan tavalla tai toisella. Unelmasi voi olla vaikka koko maailman pelastus, ilmastokriisin ratkaiseminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, verotuksen keventäminen Suomessa, asennemuutos perinteisiä arvoja kohtaan tai vaikka lähikoulun säilyttäminen. Oleellisinta on se, että olet valmis laittamaan itsesi likoon itsellesi tärkeän asian puolesta niillä voimavaroilla, mitä sinulla on. Jo pelkkä jäsenyys nuorisojärjestössä, joka ajaa sinulle tärkeitä arvoja on kannanotto itsessään sekä tuen osoitus politiikalle ja arvoille, joita järjestö ajaa.
Paikka, jossa puhua politiikkaa
Politiikka ja KD Nuorissa toimiminen on antanut minulle valtavasti sisältöä ja merkitystä elämään, sekä turvallisen yhteisön, jossa saan puhua politiikasta hyvällä omalla tunnolla ilman, että muut ympärillä olevat tylsistyvät välittömästi. Kahvipöytäkeskustelut kolmannen kahvikupillisen ääressä ovat politiikkaa parhaimmillaan!
Olen saanut elämääni tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa murehtia Suomen velkaantumisesta, liiallisesta byrokratiasta tai perinteisen arvojen tamppaamisesta. Ihmisiä, joiden kanssa iloita kun hallituspolitiikassa näkyy myös Kristillisdemokraattien kädenjälki, mediassa uutisoidaan lapsilisien nostosta, järjestön kannanotto ylittää uutiskynnyksen tai joku jäsenistä tavoittaa elämässään hienoja saavutuksia (kuten tulee valituiksi kunnanvaltuustoon). Ihmisiä, joiden kanssa olen päiväkausia unelmoinut paremmasta huomisesta, suunnitellut miten se toteutetaan ja haaveillut miten jätämme maailman parempana omille lapsillemme. Ihmisiä, joista on tullut ystäviäni ja joita en varmaan olisi koskaan kohdannut, jos en olisi lähtenyt politiikkaan.
Kaiken kaikkiaan KD Nuoret on minulle todella merkityksellinen yhteisö, joka on antanut paljon enemmän kuin ottanut. Ehkä se voi olla sitä myös sinulle!
Kirjoittaja: Inna Nilsson, KD Nuorten pääsihteeri
