Oltaisiinko aikuisia?
Jo useiden vuosien ajan on uutisoitu siitä, että suomalaisten koululaisten lukutaito on selvästi heikentynyt. Tähän lienee useita syitä. Oma havaintoni on, että vaatimustaso kouluissa on laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana. En tarkoita tällä oppiainesisältöjä, vaikka niissäkin on varmasti tapahtunut “lipsumista”. Yhteiskuntamme yleinen vaatimustaso asiassa kuin asiassa on laskenut.
Ihmisten keskittymiskyvyn ei enää edellytetä olevan niin pitkäjänteistä kuin aiemmin ja tartumme entistä helpommin niin sanotusti helppoihin vaihtoehtoihin. Tämä ongelma voidaan osittain asettaa teknologian kehittymisen ja sosiaalisen median yleistymisen syyksi. Pitää kuitenkin muistaa, ketkä näitä asioita kehittelevät: me – ihmiset. Jos me emme vaadi kouluissa, että lasten on kirjoitettava kokonaisia virkkeitä ja käytettävä kunnollista kirjakieltä, kuka sitä vaatisikaan? Saatamme usein ihmetellä, miten nykyinen nuoriso on sitä tai tätä, mutta unohdamme, että vaatimustason asettaa edellinen sukupolvi. Lasten ja nuorten vanhemmat, sekä päiväkotien ja koulujen henkilöstö asettavat vaatimustasot.
Peruskouluissa opetetaan lapsille ja nuorille elämässä pärjäämisen perustaitoja: lukemista, kirjoittamista, laskemista ja toivottavasti kriittistä ajattelua. Lukutaito paranee lukemalla – myös aikuisilla. Jos alakoulun opettaja antaa lapsille kotitehtäväksi lukea päivittäin 15 minuuttia, miksi vanhemmat eivät kotona varmistaisi, että lapset todella tekevät niin? Jos koulusta lähetetään viesti, jossa kerrotaan lapsen toimineen väärin, miksi vanhemmat eivät tukisi opettajia? Eiväthän opettajat aseta näitä tehtäviä tai lähetä viestejä vain kiusatakseen oppilaita ja heidän vanhempiaan. Onko niin, että 80- ja 90-luvuilla syntyneiden vanhempienkin keskittymiskyky on jo TikTok-tasoa? Vanhempien tehtävänä on varmistaa lapsilleen mahdollisimman hyvä kasvatus. Vanhempien tehtävä on huolehtia, että heidän lapsillaan on täysi-ikäisinä niin hyvät valmiudet, että he eivät välttämättä tarvitse vanhempiaan. Tämä ei tarkoita sitä, että vanhempien tulisi hylätä kaikki lapsensa 18-vuotissyntymäpäivän jälkeen. Jokaisen täysi-ikäisen tulisi kuitenkin kyetä pärjäämään tässä maailmassa. Kaikkea ei tarvitse osata heti, mutta tietoa pitää osata hankkia.
Peruskoulun opettajana ja oppilaanohjaajana (ent. opinto-ohjaaja) työskennellessäni olen huomannut, että jo sellaiset aiemmin perustaitoina pidetyt asiat, kuten oman henkilötunnuksen osaaminen, kotiosoitteen tietäminen tai edes oman virallisen koko nimen osaaminen ovat tulleet yhä harvinaisemmaksi osaamisalueeksi. Eikö 16 vuotta täyttävän 9.-luokkalaisen pitäisi osata muitta mutkitta täyttää omia henkilötietojaan ja huoltajiensa yhteystietoja koskevat osiot perusopetuksen jälkeisessä yhteishaussa? Monella verkkolomakkeen täyttäminen pysähtyy jo kohtaan “Etunimet”. Lasten kanssa ei ilmeisesti enää samalla tavalla käydä elämän perusasioita läpi kodeissa.
Itselläni ei ole vielä lapsia. Olen huolestunut ajatuksesta, että nämä mielestäni perustaidot osaamalla oma tulevaisuuden lapseni olisi heti väestön kärkeä. Kokonaisin virkkein kirjoittaminen tai TikTok-videota pidemmän pitkäjänteisyyden ominaisuus ovat jo harvinaisuutta ja harvain etua.
Ottakaamme ryhtiliike kansakuntana ja vaatikaamme lapsiltamme riittävästi. Näin saamme estettyä kansamme osaamistason rappeutumisen ja isompien kansojen vallankumouksen!
Kirjoittaja: Kauko Pohjonen, KD Nuorten hallituksen jäsen
