Tänä vuonna oli kahdet vaalit. Tärkeimmät vaalit tänä vuonna olivat kuitenkin eurovaalit, sillä niissä määriteltiin Euroopan suunta tuleville vuosille. Siitä huolimatta vain hieman yli puolet suomalaisista käytti äänioikeuttaan eurovaaleissa. Eurooppalainen päätöksenteko on myös osa Suomen turvallisuutta – halusimme sitä tai emme.
Keskustelin tänä vuonna Suomessa vierailleen Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin kanssa. Istuin hänen kanssaan saman pienen kahvipöydän äärellä Helsingin Kauppatorilla. Hän oli tullut tapaamaan nuoria osana kampanjaansa tulevan komission johtoon.
Kysyin häneltä siitä, että miten Euroopan puolustusteollisuuden riippumattomuutta voitaisiin vahvistaa. Von der Leyenin komission ensimmäisen kauden aikana Euroopan strategisen autonomian käsitteen käyttö on vahvistunut. Euroopan strateginen autonomia tarkoittaa Euroopan riippumattomuuden vahvistamista kolmansista maista.
Von der Leyen vastasi tuomalla esille kaksi asiaa. Hänen mukaansa ensin tulee tunnistaa kriittiset riippuvuudet ja sitten tulisi kasvattaa tuntuvasti puolustusteollisuuden tuotantoa. Totesin, että tämän lisäksi puolustusalan innovaatioiden määrää tulisi nostaa. Von der Leyen jatkoi toteamalla, että Venäjä taistelee massoilla ja Ukrainan tulee osoittaa oveluutensa innovaatioilla ja teknologialla.
Euroopan riippumattomuutta on pyritty vahvistamaan muun muassa Euroopan puolustusrahaston (EDF) perustamisella. EDF:n tavoitteena on puolustusalan tutkimuksen ja kehittämisen rahoittaminen. Myös Nato on luonut hiljattain vastaavanlaisen DIANA-nimisen innovaatiorahaston. Suomen kannattaa valmistautua hyödyntämään molemmat rahastot täysimääräisesti.
Keskustelua asepalveluksesta
Viime aikoina on keskusteltu suomalaisesta asepalveluksesta. On esitetty, että naiset tulisi velvoittaa osallistumaan asepalvelukseen. Ehdotusta on perusteltu sillä, että suomalaisten syntyvyys on vähenemässä.
Samaan aikaan Puolustusvoimat on kuitenkin todennut, että koko ikäluokan kouluttamiseen ei ole tarvetta. Asepalveluksen ulottaminen koskemaan myös naisia tarkoittaisi sitä, että pitäisi miettiä millä perusteella asepalveluksen suorittajat valitaan. Silloin tultaisiin valikoivaan malliin.
Puolustusvoimien tavoitteena on nostaa asepalveluksen suorittavien naisten määrää tuhannesta kahteen tuhanteen vuoteen 2027 mennessä. Tavoitetta ovat mahdollistamassa vuosien 2025–2026 aikana alkavat yhteiset kutsunnat. Noin vuosi ennen kutsuntoja pidettäisiin myös ennakkopäivä. Tarkoituksena on antaa tietoa kutsunnoista ja osallistaa naisia asepalvelukseen.
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tämän vuoden kyselytutkimuksen mukaan nykyistä asevelvollisuusmallia kannattaa 53 prosenttia suomalaisista. Vastaavasti miehiä ja naisia koskevaa asevelvollisuutta kannattaa 30 prosenttia. Valikoivaa mallia sen sijaan kannattaa ainoastaan yhdeksän prosenttia vastaajista.
Valikoivan mallin suurimpana haasteena ovat valikointiperusteet. Valikoiminen esimerkiksi halun ja kyvyn perusteella saattaisi vesittää ajatuksen maanpuolustuksesta velvollisuutena. Sitä vastoin nykyisessä mallissa on selkeät perusteet sille kuka suorittaa asepalveluksen. Nykyisessä mallissa asepalvelus on myös yhteiskunta pienoiskoossa ja ihmisten välinen liima.
Ymmärretäänkö naisia ja miehiä koskevan asevelvollisuuden tarkoittavan valikoivaa mallia? Entä millainen olisi muuttuneiden valintaperusteiden vaikutus maanpuolustustahtoon? Yhdenvertaisuus on sinänsä kannatettava tavoite, mutta Puolustusvoimien tarpeen tulisi olla uudistusten keskiössä. Asevelvollisuuden uudistaminen on kuitenkin laaja keskustelu, mistä ovat esimerkkinä ennakkopäivä ja yhteiset kutsunnat. Myös kristillisdemokraattista ääntä tarvitaan linjattaessa asevelvollisuuden tulevaisuudesta.
Jere Tuononen
KD Nuorten puheenjohtaja
