Kaikki keinot käyttöön – Syntyvyyden korjaaminen vaatii konkreettisia toimia
Suomalaisten syntyvyys on romahtanut. Alkaa olla aivan realistinen pelko, että tulevaisuudessa koulut ammottavat tyhjyyttään ja leikkipuistoissa ei näy lapsia. Kun sitten näihin ongelmiin ehdotetaan konkreettisia, rahallisia ratkaisuja, on vastauksena usein talouden heikko tilanne ja velkavuoremme koko.
On tietenkin totta, että talous on tiukalla emmekä halua jättää velkavuorta lapsillemme – mutta vähitellen alkaa herätä kysymys, mille lapsillemme? On lähes yhdentekevää, minkälaisen velkavuoren kasaamme, jos lapsia ei ole tarpeeksi pitämään yhteiskuntaamme elossa. Syntyvyyden lasku on paljon taloudellisia seuraamuksia isompi kriisi.
Siksi meidän on tartuttava ongelmaan päättäväisesti. Tässä eivät auta vain kauniit puheet tai toiveet, että perheet itsestään innostuvat lisääntymään. Tarvitsemme konkreettisia ja rahallisesti tuntuvia päätöksiä, jotka rohkaisevat ihmisiä perustamaan perheitä ja hankkimaan enemmän lapsia. Meidän on siirrettävä perheet ja syntyvyys päätöksenteon ytimeen – ja nopeasti.
Ensinnäkin, perheiden verotus täytyy ottaa vakavasti keskusteluun. Moni kokee, että lapsen saaminen on taloudellinen taakka, ja ei ihme – lapsiperheiden kustannukset ovat nousseet rajusti, kun taas palkat laahaavat perässä. Miksei jokainen uusi lapsi voisi tuoda perheelle pysyvän tuloveronalennuksen? Vaikkapa kolme prosenttiyksikköä vähemmän veroa jokaisesta lapsesta. Tämä olisi konkreettinen tapa osoittaa, että Suomi panostaa perheisiin ja arvostaa vanhemmuutta. On helppoa puhua lapsimyönteisyydestä, mutta teoilla on merkitystä – ja raha puhuu.
Lisäksi tarvitaan käytännön tukea pienten lasten vanhemmille. Perhevapaajärjestelmän tulee huomioida perheiden valinnanvapaus ja mahdollistaa kaikenlaiset elämäntavat – olipa toiveena päivähoito, kotiäitiys tai koti-isyys. Erilaisia järjestelmän joustoja, kuten osa-aikaista perhevapaata, on lisättävä. Myös vanhempien yhtäaikaista vanhempainvapaata on pidennettävä kolmesta viikosta kahteen kuukauteen, kuten Ruotsissa on käytäntönä. Yhteinen vanhempainvapaa tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden jakaa vastuut tasapuolisesti ja helpottaa perheiden siirtymistä takaisin työelämään. Kun molemmat vanhemmat osaavat arjen pyörittämisen ja ovat läsnä lasten elämässä, perheet voivat paremmin.
Meidän tulee parantaa myös perheiden laajempaa tukiverkostoa. Ennen puhuttiin, että koko kylä kasvattaa. Nykyisin vanhempien tunnutaan odottavan pärjäävän kokonaan yksin. Miten voisimme tuoda yleisesti esimerkiksi isovanhemmat vahvemmin osaksi perheiden tukemista? Suurin osa isovanhemmista haluaa osallistua lastenlastensa elämään, mutta monilla ei ole mahdollisuutta tukea nuoria perheitä täysipainoisesti työn tai taloudellisten realiteettien vuoksi. Voitaisiinko isovanhemmille tarjota enemmän joustoja työelämässä, tai peräti taloudellista tukea, jotta he voisivat olla arjessa mukana?
Jos haluamme kääntää syntyvyyden suunnan, meidän on oltava valmiita tekemään rohkeita päätöksiä ja ottamaan käyttöön kaikki keinot, jotka tukevat perheitä ja lasten saamista. Tämä vaatii poliittista tahtoa ja päämäärätietoisuutta. Emme voi jäädä sivusta seuraamaan, kun lapset katoavat kartalta. Jokainen toimi, joka helpottaa perheiden elämää ja kannustaa vanhemmuuteen, on askel kohti elinvoimaisempaa Suomea.
Perhepolitiikka ei ole vain kauniita sanoja – se on investointi, jonka tuotto näkyy kymmenien ja satojen vuosien päästä. Ilman rohkeita päätöksiä Suomi kuihtuu, ja siinä sivussa katoavat myös ne lapset, joille me olemme tätä maata rakentaneet. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa tehdä Suomesta paikka, jossa lasten saaminen ei ole uhraus vaan mahdollisuus. Se on meidän tulevaisuutemme elinehto.
Tiina Ahva
