Tulevaisuustutkimusta tekevä Sitra on tuonut esille hälyttävän ilmiön: nuorten tulevaisuususko on kokenut suuren kolauksen. Ilmiö ei sinänsä ole uusi, mutta koskettaa nykyään laajasti eri osa-alueita. Sitran mukaan erityisesti sukupolvien välinen epäoikeudenmukaisuus, taloudellisen tilanteen epävarmuus sekä ilmastokriisi koetaan nuorten keskuudessa hiertävän toivoa. Mihin Suomi oikein päätyykään, jos nuoriso ei näe tulevaisuutta toiveikkuuden näkökulmasta?
Monet nuoret kokevat mielenkiintoa vaikuttamista kohtaan, mutta samaan aikaan he kokevat etteivät voi vaikuttaa asioiden suuntaan tarpeeksi elämässä. Tämä on hankala ristiriita, jonka keskellä nuorten tulisi kasvaa vastuullisiksi kansalaisiksi. Yhteiskunnalliset muutokset tarvitsevat suuren muutosvoiman, että vaikutus pääsee näkyviin. Voisiko tässä taustalla vaikuttaa se, että monet nuoret ovat niin yksin?
Nykyaikana valloillaan oleva individualismi suorastaan pakottaa nuoret suorittamaan elämäänsä yksin. Silloin on luonnollista, että tuntee itsensä pieneksi vallitsevien yhteiskunnallisten haasteiden ympäröimänä ja usko tulevaisuuteen heikkenee. Yksin on vaikeaa muuttaa maailmaa oikeudenmukaisempaan suuntaan, mutta toisaalta polarisaatio eri tavoin ajattelevien välillä kasvaa ja pahentaa yksilön yksinäisyyttä. Monet nuoret näkevät politiikan rumana pelinä, jossa aikuiset ihmiset raivoavat toisilleen ja tappelevat siitä, kuka on oikeassa ja saa vastapuolelle jauhot suuhun – vaikka näinhän se ei tietenkään ole.
Miten voisimme viestiä Suomen nuorisolle ensinnäkin sen, etteivät he ole yksin ja että heillä oikeasti on mahdollisuus vaikuttaa? Tässä merkittävin avainsana on yhteistyö ja yhteisöllisyyden korostaminen. Kaikilla Suomen eduskuntapuolueilla on omat nuorisojärjestönsä, jotka ensinnäkin edistävät heille tärkeitä poliittisia arvoja ja pyrkivät luomaan muutosta maailmaan, mutta ennen kaikkea tarjoavat yhteisön, jossa voi päästä kasvamaan poliittisena vaikuttajana. Suomesta löytyy myös valtava määrä erilaisia etujärjestöjä, jotka myös pyrkivät vaikuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja toimimaan eturyhmiensä äänitorvina.
Ehkä ratkaisu tulevaisuuden toivottomuuteen voisi olla individualismin merkityksen vähentämiseen yhteiskunnallisissa rakenteissa ja ennen kaikkea yhteisöllisyyden korostaminen uudella tavalla. Tällöin nuorten ei tarvitsisi olla ja selvitä yksin, vaan he huomaisivat että asioihin voi oikeasti vaikuttaa – yhdessä.
Lisätietoja:
Inna Nilsson
inna.nilsson@kdnuoret.fi