Keskenmeno on vaikea kokemus myös miehille
“Satuin kuulemaan lapseni putoamisen vessanpönttöön ja sitä kipua on aika vaikeaa laittaa sanoiksi. Tunsin paljon vihaa ja surua, mutta minusta tuntui, että täytyy pysyä vahvana vaimoni ja perheeni puolesta. Kun menimme neuvolaan puhumaan tapahtuneesta, vaimolleni tarjottiin keskusteluapua ja psykologista tukea ja olin todella tyytyväinen siitä, kuinka herkkiä ja nopeita oltiin auttamaan häntä, vaikkei minulle tarjottu mitään. Tietysti se harmitti, mutta hyväksyin sen, sillä vaimoni sen lapsen menettämisen tuskan ensi kädessä joutui kokemaan.
Vaimoni joutui myös yksin kuulemaan hoitajalta ultrassa, ettei lapsen sykettä löydy. Kuvittelen päässäni sen, kuinka hänen hymynsä hitaasti hyytyi uutisten tullessa ja kuinka kamala ajatus oli siinä hetkessä siitä, että hän kantaa kuollutta ihmistä sisällään. Oli voimaton olo enkä tiennyt mitä voin tehdä. Tiesin, että minun täytyy olla vahva perheelleni, vaikka itkin öisin kun kukaan ei nähnyt tai kuullut. Näin sen olevan ‘minun hetkeni’. Koin, ettei tämän tilanteen suhteen minun tunteeni ole läheskään yhtä merkityksellisiä kuin vaimoni, enkä tarkoita sitä itseäni säälien, vaan että tässä tilanteessa rehellisesti ja yksinkertaisesti vaimoni tulee ensimmäisenä ja siksi minä en saanut keskusteluapua, vaikka sitä myös pyysin.
Tuskan laantuessa olen pystynyt näkemään sen eri tavoin. Olen hämmästynyt siitä, kuinka vähän miehiltä kysytään yhtään mitään mihinkään liittyen raskauden, keskenmenon tai abortin aikana. Moni mies ei tunteitaan heti hoitajille myönnä (itse en ainakaan), mutta sitä isommalla syyllä miehillekin olisi oltava ammatillista ja psykoterapeuttista, kahdenkeskeistä keskusteluapua – melkein jopa pakollisena.” – keskenmenon kokenut mies
Nyt vietetään “tähdenlentokuukautta” (eng. Pregnancy and Infant Loss Awareness Month), jonka tarkoituksena on tuoda esille raskaudenaikaisiin menetyksiin ja lapsikuolemiin liittyviä aiheita sekä levittää siitä tietoisuutta. On tärkeää, että se on viimein saanut jalansijaa myös mediassa ja monet ovat rohkaistuneet jakamaan kokemuksiaan avoimesti.
Keskenmeno on kokemuksena paljon yleisempi, kuin moni ehkä ymmärtääkään, mutta siitä puhuminen ei ole ollut yleistä. Nyt sosiaalisen median aikakautena yhä useampi on jakanut kokemuksiaan keskenmenosta ja siihen liittyvästä tunnemaailmasta, saanut henkistä tukea sosiaalisen median suljetuista vertaistukiryhmistä sekä löytänyt alustan vuodattaa surua ilman, että joutuu sitä kasvotusten kaikille yksitellen kertomaan. Mutta tämä koskee lähinnä naisia. Oletko kertaakaan nähnyt miehen jakavan tunteitaan keskenmenoon liittyen sosiaalisessa mediassa tai muuten? Kyse ei varmasti ole siitä, etteikö keskenmeno olisi myös miehille vaikea kokemus. Mistä miesten puhumattomuus johtuu?
Monilla hyvinvointialueilla keskenmenon kokemusten käsittely ohjautuu neuvolan tai synnytyspoliklinikan kautta. Kriisiapua on saatavilla, mutta yksilöllisesti sitä tarjotaan monesti vain äidille – isä voi päästä purkamaan tunteitaan vain toisen vanhemman läsnäollessa. Isän tuntemuksista ei välttämättä koskaan edes kysytä missään, ei edes uuden raskauden alkaessa, jolloin saatetaan jo kysyä tarvitseeko äiti keskusteluapua keskenmenon jälkikäsittelyyn. Näissä on alueellisia eroja, mutta on silti yleinen ongelma, että miehet eivät saa minkäänlaista apua keskenmenon käsittelyyn, eikä heidän tunteitaan välttämättä edes osata kysellä lähipiirissä. Eivät miehet varmastikaan puhu, jos edes ympäröivät järjestelmät eivät siihen kannusta.
“Vaikeiden kokemusten vaikutukset koskettavat myös ihmisen välitöntä lähipiiriä, usein voimakkaastikin. Keskenmenossa äidin lisäksi isä menettää lapsensa, muut lapset pikkusisaruksensa ja isovanhemmat lapsenlapsensa. Kyseessä ei ole vain naistenterveyteen liittyvä lääketieteellinen asia, vaan koko perhettä kohdannut menetys”, muistuttaa KD Nuorten 1. Varapuheenjohtaja Verneri Virtanen.
“Keskenmenon kokemus voi aiheuttaa vaikean trauman ihan kenelle vain. Siksi onkin kohtuutonta olettaa, että isälle se olisi jotenkin pienempi asia, kuin äidille”, toteaa pääsihteeri Inna Nilsson.
Keskenmenon kokeneille isille tulisi myös tarjota henkilökohtaista kriisiapua, sekä keskusteluapua trauman käsittelyyn siinä missä äidillekin. Meidän tulee kannustaa miehiä jakamaan omia tunteitaan ja kokemuksiaan, jotta vääristynyt mielikuva siitä, että vain naiset surevat koettuja keskenmenoja, voisi joskus muuttua. Keskenmeno on vaikea kokemus myös miehille.
Lisätietoja:
Inna Nilsson, pääsihteeri / inna.nilsson@kdnuoret.fi
Verneri Virtanen, 1. varapuheenjohtaja / verneri.virtanen@kdnuoret.fi
