Suomen ongelmien ratkaisijalle olisi Nobel-palkinto luvassa!
Haluan nostaa esiin Suomen nykyisistä haasteista ne, jotka koen erityisen merkittäviksi. Uusien sukupolvien kannettavaksi jäävät ongelmat näyttävät vain kasvavan, ellei niihin puututa ajoissa. Nyt tarvitaan uusia näkökulmia ja konkreettisia ratkaisuja, joilla voidaan saavuttaa pysyviä parannuksia yhteiskunnassamme.
Suomea vaivaa syvä ja rakenteellinen ongelma syntyvyydessä ja mielenterveysongelmien parissa. Nykyinen väestörakenne ei ole millään tavoin kestävä ylläpitämään nykyisiä verotuloja ja eläkejärjestelmää. Mielenterveyskriisi aiheuttaa taloudellisia menetyksiä toteutumattoman työpanoksen kautta ja heikentää myös maanpuolustuskykyä. Nykyisin yli puolet armeijasta vapautuneista kärsivät mielenterveyteen liittyvistä ongelmista. Tämä prosentuaalinen lukema yhdistettynä siihen, että väkiluku on laskussa, ei ole kovin lupaavaa.
Suomessa noin kaksikymmentä vuotta sitten tehtiin muutos, jossa muutettiin kutsuntojen kriteerejä. Tarkoituksena oli vähentää keskeytyksien määrää ja terveydentilaa alettiin tutkimaan ennakkoon enenevissä määrin. Vuoden 2009 jälkeisenä aikana varusmiespalveluksen suorittaneiden miesten prosentuaalinen osuus oli laskussa keskimääräisestä 78 prosentin tasosta vuoteen 2019 asti, jolloin pohjalukema oli 73 prosenttia. Onneksi kuitenkin armeijan suorittaneiden prosentuaalinen osuus- ja maanpuolustustahto on ollut kasvussa viime vuosina.
Mielenterveysongelmat ovat todellisia eikä niitä pidä ohittaa, mutta mielestäni armeijassa on lipsuttu aivan liian kevyin perustein myöntämään keskeytyksiä tai vapauttamaan palveluksesta. Uskon, että armeijasta löydettäisiin monelle tukevia tehtäviä, joihin voitaisiin kouluttaa. Kaikkien olisi hyvä käydä alokaskausi ja koulutushaarajakso armeijassa, joka paremmin ylläpitäisi maanpuolustuksen tasoa. Armeijan kokeminen itsessään kehittää ihmisten kuntoa ja kokonaisresilienssiä.
Lisääntyneitä ongelmia selittää arvojen ja yhteiskunnan nopea muuttuminen. Uskon vahvasti, että kristilliset arvot ja ehjät perheet voivat vähentää masennusta ja lisätä hyvinvointia. Vanhempien tulisi asettaa lapsille rajoja riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta lapsien ja nuorten hyvinvointiin, mielenterveyteen tai päihteisiin liittyvien ongelmien määrää voitaisiin välttää ja ennaltaehkäistä. Kutsuntojen kynnyksellä puuttuminen alkaa olla jo liian vaikeaa tai pahimmassa tapauksessa myöhäistä.
Mielenterveysongelmien lisäksi miesten ja naisten välillä on kehittymässä selkeä arvodiffuusio, joka ei ainakaan paranna syntyvyyden ongelman tai kestävyysvajeen ratkaisemista. Maahanmuutto ei voi yksin korjata meidän väestömme rakenteellisia ongelmia!
Syntyvyyden kehityksessä ei ole nähtävissä positiivisia merkkejä. Käytännössä luvut ovat olleet laskussa suurten ikäluokkien jälkeisenä aikana, lukuun ottamatta muutamia poikkeavia vuosia. Tilastot ovat olleet pysyvästi alenemaan päin vuodesta 2010 alkaen ja nyt olemme historiamme pohjalukemissa, mitkä vastaavat syntyvyyttä vuosina 1817 ja 1818.
Sen sijaan, että aina valitetaan syntyvyyden ongelmasta, olisi Suomen hallituksen aika ottaa mallia ainakin yhdessä asiassa Unkarilta, nimenomaan sen perhepolitiikan kehittämisen osalta, jolla voisi olla Suomelle positiivinen merkitys syntyvyyden kehityksen kannalta. Unkarissa on tehty merkittäviä uudistuksia perhepolitiikan tukemiseksi vuodesta 2023 alkaen. EU-maita vertaillessa vuosien 2010 ja 2019 välisenä aikana Unkarissa on onnistuttu nostamaan eniten syntyvyyttä, kun samaan aikaan kaikkiin EU-maihin nähden Suomessa tapahtui suurin syntyvyyden lasku, joka oli yhteensä 28 prosenttia.
Miten hallitus voisi parantaa nuorten- ja opiskelijoiden perheen perustamista? Perhepolitiikkaa tukevan mallin mukaisesti kaikki alle 30-vuotiaana äidiksi tulleet vapautettaisiin tuloveroista ja kaikenikäiset vähintään neljän lapsen äidit. Unkarissa verovapaus on voimassa 12. raskausviikolta siihen asti, kunnes äiti täyttää 30 vuotta. Lisäksi äidit saisivat anteeksi opintolainansa, jos he saavat lapsen kahden vuoden sisällä opintojen valmistumisen jälkeen.
Alle 25-vuotiaita voitaisiin rohkaista muutoinkin perheen perustamiseen poistamalla heidät kokonaan tuloverojen piiristä. Tuloverovapauden lisäksi nuoret äidit ja perheet ovat oikeutettuja monenlaisiin muihinkin tukiin, kuten verotuksen perhevähennykseen, lainan muodossa annettavaan raskausajan tukeen ja kotihoidontukeen.
Suomen yhteiskuntamalli ja väestörakenne ovat erilaisia, kuin Unkarissa. Kulttuurisia ja taloudellisia malleja ei voi ottaa suoraan sellaisenaan toiseen maahan ilman laajan kontekstin huomiointia, mutta niitä voisi kuitenkin soveltaa.
Työelämään tulisi tuoda uusi malli, joka mahdollistaisi äitien osa-aikaisen työskentelyn viikon aikana. Työnantajia tulisi ohjeistaa malliin, jossa palkattaisiin kaksi naista työpaikalle hoitamaan yhtä työtehtävää esimerkiksi toimistotyöskentelyssä, jossa äidit voisivat työskennellä esimerkiksi kolme tai kaksi työpäivää viikossa. Tämä voisi edistää naisten asemaa työmarkkinoilla ainakin pahimpien ruuhkavuosien aikana.
Verojen ja muiden tukien lisäksi suomalaisessa yhteiskunnassa tarvittaisiin muutos nykyisin vallitseviin asenteisiin. Yhteiskunnan rakenteita ja arvoja tulisi tarkastella uudelleen ja muuttaa niitä lapsimyönteisemmiksi.
Olisi tärkeää, että myös miehet kokisivat perheen perustamisen omakseen ja ottaisivat aktiivista roolia siinä. Yhteiskunnan tulisi tukea ajattelua, jossa lapsiperhe-elämä nähdään arvokkaana ja mahdollisena kaikille, jotka sitä toivovat. Lapsia ei tulisi nähdä taakkana, vaan lahjana!
Kirjoittaja: Emil Silventoinen, hallituksen jäsen
