Browsing Category

Arvosana

Arvosana Blogit

Läheistä autettava lähellä ja kaukana

Kun Suomessa talous junnaa paikoillaan, on herännyt kysymyksiä, miksi ylipäätään auttaa muita maita kun omallakin tontilla olisi tarpeeksi tehtävää? Tammikuussakin nähtiin eduskunnassa aikamoinen väittely ruoka- ja kehitysavusta kun perussuomalaiset esittelivät mallin, jossa kehitysavun maksaminen siirrettäisiinkin yksityisille kansalaisille.

Ajatus, että valtio lopettaisi kokonaan kehitysavun maksamisen, olisi melko edesvastuuton malli. Suurin osa suomalaisista kannattaa kehitysapua sen nykyisessä muodossa. Myös Kepan Taloustutkimuksella tammikuussa 2013 teettämän mielipidetiedustelun mukaan 71 prosenttia vastanneista joko kasvattaisi kehitysyhteistyömäärärahoja tai pitäisi ne ennallaan.

Kun taas yritetään vastata kysymykseen: ”Eikö oman maan köyhiä pitäisi auttaa ensin?” Täytynee mainita, että suomalaisten köyhyyttä ei voi mitenkään verrata köyhimpien kehitysmaiden kansalaisten enemmistöön, joilta puuttuvat elämisen perustarpeet, kuten vesi, sähkö ja ruoka. Lisäksi suomalaisten keskipalkka riittää lunastamaan paikan maailman väestön rikkaimmassa prosentissa. Meillä siis on varaa auttaa heikompia.

Toinen syy kehitysyhteistyön tärkeyteen on, että sillä on todella saatu konkreettisia tuloksia aikaan. Esimerkiksi köyhyyden puolittamiseen tähtäävä YK:n vuosituhattavoite täyttyi jo ennen määräaikavuotta 2015. Alle 1,25 dollarilla päivässä elävien määrä laski aikavälillä 1990-2008 47 prosentista 24 prosenttiin. Lisäksi alle 5-vuotiaiden lapsikuolleisuus on laskenut vuosina 1990-2010 yli 12 miljoonasta 7,6 miljoonaan.

Kehitysyhteistyöllä edistetään ihmisoikeuksien toteutumista

Kehitysyhteistyö on yhteinen investointimme tulevien sukupolvien terveyteen ja koulutukseen, nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn sekä rauhaan ja vakauteen. Viime kädessä kyse on jokaisen ihmisen ihmisoikeuksien toteutumisesta. Kehitysavulla on ollut merkitystä myös esimerkiksi hyvän hallinnon edistämisessä sekä erinäisten instituutioiden rakentamisessa.

Kehityspolitiikka on myös tärkeä osa Suomen johdonmukaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, sillä tukemalla köyhimpien maiden kehitystä ja ihmisarvoista elämää voidaan kestävällä tavalla estää konflikteja, ja näin lisätä myös Suomen turvallisuutta. Tukemalla kehitystä ihmisten kotimaissa voimme estää myös levottomuudesta aiheutuvat muuttoliikkeet.

Kyt-tukien leikkaaminen voi olla kohtalokasta

Suomi on lupautunut monen EU maan tavoin ohjaamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön vuoteen 2015 mennessä, mutta on jäänyt kauas kehitystavoitteistaan (0,56% bktl:sta). Lähivuosina tuo bktl-osuus tulee todennäköisesti laskemaan alle 0,5 prosenttiin, sillä hallitus päätti vuoden 2013 kehysriihessään leikata kehitysapua.

Ajoitus leikkauksille on huono, sillä esimerkiksi Ebolan puhkeaminen Länsi-Afrikassa sekä terrorismin kasvava liikehdintä ajavat kehitysmaat äärirajoilleen. Kehitysyhteistyötä tarvitaan kipeästi ylläpitämään peruspalveluita kuten terveydenhuoltoa. Suomen kehityspolitiikka tähtääkin äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamiseen, ja sitä taistelua meidän tulee jatkaa kunnes kaikki ovat saaneet yhtälailla ihmisarvoisen elämän.

Teksti: Linda-Riina Paavilainen

Arvosana Blogit

Hallitusohjelmien lyhyt ja pitkä oppimäärä

Päättyvää eduskuntavaalikautta leimaa Kataisen ja Stubbin hallitusten päätöksenteon jäykkyys ja kesällä 2011 hallitusneuvotteluiden tuloksena syntynyt hallitusohjelma. Itse mukana ollut Aki Ruotsala kertoo kokemuksensa hallitusneuvotteluista.

Kesän 2011 hallitusneuvotteluita kuvattiin vaikeiksi ja pitkiksi. Sitä ne myös olivat. Säätytalon neuvotteluhuoneissa puolentoista kuukauden ajan kirjauksia tehtailivat lähes pari sataa hallituspuolueiden neuvottelijaa. Itsekin sain nuorena hallintotieteilijänä osallistua hallitusohjelman valmisteluun työryhmässä, joka pohti kuntien ja muun hallinnon uudistuksia.

Perussuomalaisten vaalivoiton ja toisaalta Keskustan vaalitappion jälkeen neuvottelupöytiin valikoitui oikean ja vasemman laidan puolueet, joka teki asioista sopimista jo tuolloin äärimmäisen hankalaa. Isot talouden ja rakenteiden haasteet olivat kuitenkin kaikilla tiedossa ja haastavan hallituksenmuodostustehtävän saanut Jyrki Katainen ajatteli, että mikäli asioista saadaan vahvat ja yksiselitteiset kirjaukset hallitusohjelmaan, ne kantavat sixpackin vaikeiden aikojen läpi. Historia on kuitenkin osoittanut, että ohjelmaan jäi paljon tulkinnanvaraisuuksia, eikä edes ainoasta lähtökohtaisesti demareita ja kokoomusta yhdistäneestä asiasta: kuntarakenteesta, saatu aikaan päivänvaloa ja Kepu-Suomea kestävää kirjausta.

Vuoden 2011 hallitusneuvottelut ja syntynyt ohjelma jäänee historiaan itsenäisyytemme pisimpinä. Moni on todennut liian pitkien ja yksityiskohtaisten hallitusohjelmien tekevän poliittisesta päätöksenteosta hidasta. Valtioneuvoston työryhmä ehdottikin, että tulevaisuudessa hallitusohjelmassa olisi vain 3–5 päälinjausta. Yksityiskohtaisia koko hallituskautta sitovia ohjelmia ei enää tarvittaisi. Joku voi sanoa, että hyvä niin. Kuitenkin hallitusneuvotteluista ja vuoden 2011 hallitusohjelmasta on sanottava, että se on ainutkertainen pala historiaa ajalta, jolloin Suomi siirtyi maan tavasta uuden sukupolven päätöksentekokulttuuriin.

Pitkät hallitusneuvottelut johtuivat lievästä poliittisesta kriisistä, joka syntyi vaalituloksen myötä keväällä 2011. Kun valtarakenteet hakevat paikkaansa, uuteen toimintamalliin pääseminen kestää aikansa. Myös Belgian hallituskriisi 2010–2011 oli poliittinen kriisi, joka syntyi kun parlamentin poliittisesta kentästä tuli vaaleissa sirpaleinen: edustajia saivat yksitoista puoluetta eikä minkään kannatus ylittänyt 20 prosenttia. Ennätykselliset hallitusneuvottelut kestivät yli puolitoista vuotta, ja ne loppuivat vasta joulukuussa 2011, kun kuningas Albert II nimitti Elio Di Rupon pääministeriksi. Muistan, että vierailin lyhyesti Brysselissä kesken hallitusneuvotteluiden kesäkuussa 2011 ja mietin, miten kauan Suomi joutuu olemaan ilman toimivaa hallitusta.

Myös Ruotsissa enteiltiin valtiopäivävaalien jälkeen vaikeita hallitusneuvotteluita. Sen paremmin aikaisemmin vallassa ollut porvariallianssi kuin oppositiossa kaksi peräkkäistä kautta olleet puna-vihreät puolueet eivät saaneet valtiopäiville ehdotonta enemmistöä.

Vaikeista hallitusneuvotteluista onkin tullut lähinnä sääntö kuin poikkeus Euroopassa populistipuolueiden lyötyä kiilaa perinteiseen puoluejakoon.

Vaali-iltana koetaan helpotuksen ja pettymyksen tunteita, kun tulokset valmistuivat YLE:n vaaliennusteessa. Mitä selvemmät ideologiset blokit vaalituloksen kautta muodostuvat, sitä syvempi on tulevan pääministerin huokaus Musiikkitalon lämpiössä.

Teksti: Aki Ruotsala
Kirjoitus on julkaistu Arvosana-lehdessä huhtikuussa 2015.

Arvosana Blogit Kansainvälinen politiikka

Podemos uhkaa Espanjaa ja Etelä-Eurooppaa

Espanjassa hurjassa nosteessa oleva kommunistinen Podemos-puolue ei paljon vapautta arvosta. Puolueen puheenjohtaja Pablo Iglesias on ehtinyt ennen nykyistä tehtäväänsä harjoitella vuosien ajan kommunistista manifestointia. Espanjalaistaustainen taloustieteilijä Jyri Soria perehtyi Iglesiaksen oppeihin.

 

Lähde: Podemos - La marcha del cambio

Lähde: Podemos – La marcha del cambio

 

– Unohdetaan nämä hinttitavat ja lähdetään tämän puheen jälkeen metsästämään ja harjoittamaan vähän niitä työväen oikeudenkäyntejä, mitkä jotkut ansaitsevat.

– Vihollinen on kapitalistinen logiikka, ja tämä vihollinen ymmärtää vain yhtä kieltä: voimankäyttöä. Kuinka arvostan niitä johtajia, jotka ovat panneet sotilaat liikkeelle ja viestittäneet markkinoille “hei, varo, nyt pistoolit ovat meillä”.

– Mitä on tapahtunut Venezuelassa ja mitä tapahtuu Latinalaisessa Amerikassa, on oltava meille Etelä-Euroopan maille päävertailukohta.

Nämä eivät ole vasemmistolaisen nettihörhön lapsuksia, vaan Espanjan gallup-kannatusten kärkipuolueen Podemoksen puheenjohtajan Pablo Iglesiaksen sanomia.

Valtio-opin professori Iglesias on toiminut aiemmin Hugo Chavezin avustajana, tehnyt työtä Iranin valtion televisiolle ja auttanut teokraattista johtajaa ohjelman laatimisessa.

Heidän rahoituksellaan hän ja muutamaa muu kommunistiaktivisti perusti vuonna 2014 Podemos-puolueen (suom. ”Voimme”). Vaajan vuoden jälkeen Podemoksesta on tullut Espanjan suosituin puolue. Jos vaalit järjestettäisiin huomenna, sitä äänestäisi noin 27,7 prosenttia espanjalaisista, melkein seitsemän prosenttiyksikköä enemmän kuin pääministeripuolue Partido Popularia.

Miten tuntemattomasta kommunistista ja vastasyntyneestä puolueesta on voinut tulla näin suuri niin lyhyessä ajassa? Ja mitä Iglesias aikoo tehdä saavuttuaan valtaa?

Nämä kaksi kysymystä liittyvät hyvin vahvasti toisiinsa, sillä Podemoksen menestystarinan salaisuus on ollut peitellä ja kierrellä puhetta heidän todellisista päämääristään.

Ennen politiikoksi ryhtymistään Iglesias piti konferenssin nuorille kommunisteille, jossa hän kuvaili, minkälaisella mediakampanjalla kommunismi saadaan Etelä-Euroopan maissa marginaalista valtaan. Harvat Espanjassa ovat kuulleet tätä konferenssia kokonaan (Youtubessa noin 40 tuhatta katselukertaa), ja kuitenkin sieltä löytyvät tämän puolueen nopean nousun avaintekijät.

Lähde: Podemos Uvieu

Lähde: Podemos Uvieu

Konferenssin otsikko oli kommunikaatio kriisin aikana ja oli osa Järjestämässä vallankumousta -viikkoseminaaria. Luennossaan Iglesias käy läpi mainiosti populismin välivaiheet.

Koko konferenssin pääidea on, että elämme kriisin aikoja. Iglesiasin mukaan kommunismi ja transformaatiot onnistuvat vain kriiseissä.

– Olemme poikkeuksellisessa ajassa ja vain poikkeuksellisuudessa on ne ainekset, joilla voidaan saada yhteiskunnan uudelleenjärjestely ja tuoda kommunistijärjestelmä. Tämän tekemiseksi keskeisin toimenpide on ”luoda uutta maalaisjärkeä” omaksumalla käsitteitä ja muutamalla niitä, Iglesias linjasi.

Jos edellinen sitaatti jo kylmäsi kuuntelijaa, vielä enemmän oli tulossa. Iglesias ei viestiään sievistellyt.

– Vaikka toivoisimme työväen diktatuuria, sana diktatuuri ei enää myy, joten tulee käyttää sanaa demokratia. Luopumalla omasta demokratian vastaisesta arvopohjasta ja ottamalla haltuun sanoja luomme uutta todellisuutta, Iglesias jyrisi.

Toinen miehen käyttämä esimerkki oli yksityinen omistaminen. Hän selitti, miten kommunistien tulisi ottaa haltuun sana ”vapaus”.

Täytyy korostaa, että sananvapaus on perusoikeus, joka fiskalisoidaan demokraattisesti, eli se on julkisten instituutioiden hallinnon alla. Täten esimerkiksi, jos lehti on yksityisesti omistettu, se on demokratian vihollinen ja sen olemassa olo on hyökkäys sananvapautta vastaan.

Seuraavaksi Iglesias totesi, että sanan- ja lehdistönvapaus vaatii kaikkien viestintävälineiden absoluuttista demokraattista kontrollointia. Tietysti hän toteaa, että tämä ääneen sanottuna pelottaisi viestimiä ja täten sitä ei pidä sanoa ääneen.

– Politiikassa kyse on vallasta ja politiikan harjoittajalle ainoa päämäärä on valta, Iglesias sanoi.

Pablo Iglesias, Sinn Féinin edustaja Declan Kearney ja Syrizan MEP Dimitris Papadimoulis Europarlamentissa. Lähde: Sinn Féin.

Pablo Iglesias, Sinn Féinin edustaja Declan Kearney ja Syrizan MEP Dimitris Papadimoulis Europarlamentissa.
Lähde: Sinn Féin.

Seuraavaksi Iglesias totesi, että tällaisilla argumenteilla ja kommunistisella retoriikalla ei mennä kovin pitkälle. Heidän tulisi oppia Kreikan Syrizasta, etsiä Alexis Tsipraksen kaltainen karismaattinen johtaja ja jättää sivuun punaiset tähdet, vasemmistokyltit, sirpit ja vasarat.

– Ei tarvitse käyttää sanaa vasemmisto. Mehän olemme vasemmisto sanoista riippumatta, ja silloin kun pelaamme poliittisella propagandalla, meidän kannattaa käyttää sanoja, joiden merkitys on meille eduksi. Tämä ei tarkoita luopumista vasemmistolaisuudesta vaan pelaamista viestintätermeillä. Henkilö ei ole sen kommunistisempi kuin toinen sanojensa vaan tekojensa takia. Voin luopua sanoista ja osoittaa teoilla, Iglesias pohti naama peruslukemilla.

Seuraavaksi Iglesias luetteli, miten pitäisi tunkeutua TV-ohjelmiin, mediakanaviin, käyttää sosiaalista mediaa ja niin edelleen.

Kansalaisille tulee kertoa, mitä he haluavat kuulla, sen toteuttamisen mahdollisuuksista riippumatta.

Tämä on täsmälleen sitä, mitä Iglesias on tehnyt viimeisen vuoden aikana. Hän on jättänyt sivuun kaikki kommunismiin viittaavat symbolit ja keskittynyt osoittamaan Espanjan poliittiset ongelmat.

Siltikään hän ei enää sano ääneen, että tarkoitus ei ole korjata maan poliittista järjestelmää, vaan vaihtaa se ja seurata Venezuelan ja muiden Latinalaisen Amerikan maiden esimerkkiä yhteistyössä muiden Etelä-Euroopan maiden kanssa.

Iglesias on Tsipraksen tavoin populisti, jolla on agenda pöydän alla ja hyvät retoriset kyvyt. Hän pyrkii valtaan ja tekemään järjestelmämuutoksen.

Tähän välineenä on populistinen viestintä, ratsastaminen poliittisen eliitin virheillä ja oman profiilin nostaminen. Tavoitteena on keskittää valtaa, kontrolloida viestintävälineitä, rahoitusjärjestelmiä, työmarkkinoita ja niin edelleen.

Se ei ole uusi idea. Kaava on otettu suoraan Chavezin valtaantulosta Venezuelasta ja Correan ohjelmasta Ecuadorissa. Se on sama, mitä Salvador Allenden seuraajat aikoivat tehdä Chilessä ennen Pinochetin tuloa.

Kuitenkin niin kuin silloin Chilessä tai Espanjassa vuonna 1936, tämä on erityisen vaarallista, sillä populismin voimat voivat kärjistää poliittista kenttää ja johtaa levottomuuksiin, jotka ovat auktoritaaristen järjestelmien kasvualusta.

 

Teksti: Jyri Soria

 

Arvosana Blogit

Eduskuntavaaliteemat à la KD Nuoret

Hyvinvointivaltio uhkaa rapistua, päivitetään järjestelmä 2.0-versioon

Mihin hyvinvointivaltio ja sen erilaiset palvelut perustuvat? Siihen tosiasiaan, että yhteiskuntamme talouden verisuonisto pysyy liikkeessä ja luo uutta varallisuutta, jotta voidaan palveluita ja tulonsiirtoja toteuttaa ja etuuksia jakaa opiskelijoille, lapsiperheille tai sitä tarvitseville heikompiosaisille. Tämän turvaaminen ja mahdollistaminen myös tulevaisuudessa vaatii meiltä Suomen laajamittaistaperuskorjaamista.

Velkaantuminen vahingoittaa lastasi

Suomi on velkaantumisen suossa, josta nouseminen on nyt ilman talouskasvun vetoapua erittäin haasteellista. Valtion velka on tuplaantunut reilussa viidessä vuodessa. Haasteita riittää ja tällä kehityskululla erityisesti nuoret ja lapsemme joutuvat tulevaisuudessa velan maksumiehiksi ja naisiksi. Lisävelanotolle on saatava stoppi!

Yrittäisitkö itse?

Yritteliäs ote elämään opitaan jo kotikasvatuksessa. Tarvitsemme lisää nuoria yrittäjiä, kannustavaa koulu- ja työympäristöä sekä uudenlaista johtamisen kulttuuria. Suomi nousee vain uusilla rohkeilla ideoilla, ahkeruudella ja yhteistyöllä. Vanheneva väestörakenteemme suorastaan huutaa kaikkia käsipareja yhteiskuntamme rakentamiseen. Tulevaisuutemme nojaa nuoren sukupolven yritysideoihin, joilla luodaan työpaikkoja ja luovia menestystarinoita.

Elämme hyvinvoivista yrityksistä

KD Nuoret kannattaa muun muassa seuraavia yrittäjyyttä tukevia toimenpiteitä: Yksinyrittäjän ensimmäisen työntekijän palkkaamisen tukemista, yrittäjien sosiaaliturvan kehittämistä ja erityisesti pienyritysten lainsäädännöllisiä velvoitteita on karsittava. Annetaan yrittäjien keskittyä työntekoon! Perheyritysten sukupolvenvaihdoksiin on vihdoin luvassa helpotuksia hallituksen vaatiman selvitystyön pohjalta. KD Nuoret on onnistuneesti pitänyt asiaa esillä useissa eri yhteyksissä. Yrittäjien ääni on saatava kuulumaan työmarkkinapöytiin!

Koulupenkiltä palkkaduuniin ja elämisen perustarpeet

Koulukäynti antaa nuorelle oppimisen elämyksiä, tietoja ja taitoja tulevaisuutta varten. KD Nuorten mielestä koulukiusaamiseen pitää puuttua nykyistä tiukemmin, asenteena nollatoleranssi. Yksikään lapsi tai nuori ei ansaitse tulla kiusatuksi, koska vaikutuksilla on usein pitkä ja tuhoisa vaikutus. Monia kiusataan erilaisuutensa vuoksi, kuten uskontonsa, ihon värin tai vammaisuuden takia. Vastuu on ennen kaikkea vanhemmilla ja opettajilla, mutta yhteiskunnan tulisi aktiivisemmin nostaa esiin myös arjen sankareita, jotka puolustavat kiusattuja. Koulurauha kuuluu kaikille oppilaille!

Yhteisvoimin turvataan isänmaan rajat

KD Nuoret on todennut, että uskottava oma puolustuksemme tarvitsee lisäksi syventyvää yhteistyötä niin Pohjoismaiden kuin Natonkin kanssa. Puolustuskumppaneista saamme ennaltaehkäisevää pelotevaikutusta mahdollista vihollistoimintaa vastaan, lisäturvaa huoltovarmuuteemme, säästöjä materiaalihankinnoissa ja muiden maiden tiedustelutietoa. Suomen ja Ruotsin tulee yhdessä ajaa aktiivisesti Naton täysjäsenyyden hakemista seuraavien vuosien aikana.

Perheet – yhteiskunnan selkäranka

Perheiden merkitystä ei liiaksi voi korostaa. Yhteiskunnan tulee kaikin mahdollisin keinoin tukea perheitä eri elämänvaiheissa, jotta ne säilyvät ehjinä. Yhtä tärkeää on myös perheiden valinnanvapauden puolustaminen esimerkiksi lastenhoitoa koskevissa kysymyksissä. Perheiden hajoamisia on estettävä panostamalla varhaiseen perhetukeen, jota on helposti saatavilla.

Teksti: Mikko Kiuttu

Arvosana Blogit

Mitä tulikaan tehtyä

Huhtikuussa 2011 muodostettu hallitus sinetöi ratkaisuillaan – tai oikeastaan niiden puutteilla – myös uuden hallituksen ohjelman. Kun valtion finanssipolitiikan tasapainottamiseen tähtäävät toimet suhteutettiin liian optimistisiin ennusteisiin talouskasvusta, seuraavan hallituksen on toteutettava ne toimet, joiden aika piti olla jo edellisellä vaalikaudella.

Hallituksen tavoitteena on valtiontalouden velan ja kokonaistuotannon suhteen kääntäminen selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Hallitus tavoittelee määrätietoisin toimin ja mahdollisimman nopeassa aikataulussa valtiontalouden tasapainoa sekä ennusteita vahvempaa talouskasvua, Jyrki Kataisen vuonna 2011 neuvotellun hallitusohjelman talouspolitiikkaa käsittelevässä osiossa lukee.

Paino kannattaa asettaa sanoille ”ennusteita”, ”vahvempaa” ja ”talouskasvua”. Hallitus siis koetti ylittää itsensä ja saada toimillaan talous kehittymään ennusteita suotuisampaan suuntaan.

Mutta mitä nämä ennusteet ovat?

Pohjimmiltaan poliitikot luottavat kasvuennusteiden kanssa siihen, mitä Suomen pankki ja valtiovarainministeriö ennustavat. Niihin on helppo tukeutua, koska sivistyneempiä arvioita Suomessa ei ole tarjolla.

Entä millaista olikaan vuonna 2011 ennustettu kasvu, jos hallituksen tavoitteena oli jopa ylittää povattu talouskehitys?

Asiasta voi kertoa kaksi tarinaa, lyhyen ja pitkän. Lyhyt menee suunnilleen näin: liian korkeaa.

Pitkä kuuluu taas näin: valtiovarainministeriön kevään 2011 Taloudellinen katsaus Talouden kehitys ja finanssipolitiikan linja 2011–2015 arvioi vuoden 2011 talouskasvuksi 3,6 prosenttia, vuoden 2012 kasvuksi 2,7 prosenttia ja vuodelle 2013 2,4 prosenttia.

Finanssikriisiä edeltävä bruttokansantuotteen taso saavutetaan vuoden 2012 loppupuolella, valtiovarainministeriö ennustaa.

Tällä kertaa ennusteet kuitenkin pettivät.

Valtiovarainministeriön mukaan vuonna 2011 talouskasvu jäi 2,6 prosenttiin eli prosenttiyksikön ennakoitua matalammaksi.

Kun aikajakso pitenee, ennustaminen käy vielä vaikeammaksi. Vuonna 2012 kasvun sijaan rekisteröitiin 1,5 prosenttia negatiivista kasvua ja vuonna 2013 1,2 prosenttia, samoin negatiivista kasvua. Talous on siis kasvun sijaan supistunut viimeisten vuosien aikana.

Kristillisdemokraattisten Nuorten puheenjohtajaa Remo Ronkaista asia ei juuri naurata.

Hallituksen olisi pitänyt uudelleenarvioida hallitusohjelmaan linjatun talouspolitiikan mielekkyys, kun todellisuus kääntyi näin radikaalisti ennusteita vastaan, Ronkainen pohtii.

Ronkaisen mukaan ei ole mitenkään ihmeellistä, että talouskasvun ennustamisessa ei osuta oikeaan. Virhe olikin siinä, ettei uuteen tilanteeseen reagoitu riittävän tarmokkaasti.

Pääministeri Jyrki Katainen koetti lisätä päättäjien kriisitietoisuutta kutsumalla elokuussa 2013 koolle Heureka-foorumin. Yksi tilaisuuden alustajista oli Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Pääministeri Jyrki Katainen koetti lisätä päättäjien kriisitietoisuutta kutsumalla elokuussa 2013 koolle Heureka-foorumin. Yksi tilaisuuden alustajista oli Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.

Kaksi tarinaa

Taloustieteessä oppineiden näkemykset voidaan jakaa karkeasti kahteen koulukuntaan, kysyntä- ja tarjontapuolen taloustieteisiin.

Se, miten Suomen talouden kipukohtiin tulee puuttua, riippuu siitä, kummasta näkökulmasta asiaa tarkastelee.

Jos pyytää vastausta kysyntäpuolen koulukunnalta, vastaus on valtion ekspansiivinen finanssipolitiikka. Yksinkertaistaen se tarkoittaa sitä, että kotitalouksien säästäessä ja lyhentäessä velkojaan taantumassa valtio toimii starttimoottorina omalla panoksellaan. Näin turvataan liike talouden rattaissa.

Kun kysyy, tarjontapuolen koulukunnalta, olennaisena näyttäytyvät tarjontaa lisäävät toimet; verotuksen keventäminen, regulaation keventäminen ja työvoiman tarjonnan lisääminen.

Suomen nykytilassa tarjontapuolen toimija näkee rakenteellisia ongelmia, joihin ratkaisuksi ei riitä pelkkä julkisen kysynnän lisääminen. Kyse ei siis ole vain siitä, että kysyntä on matalalla tasolla.

Viime kädessä moni talouspoliittinen debatti Suomen tilasta kulminoituu kysymykseen siitä, missä määrin ongelmat tulkitaan rakenteellisiksi tai suhdanneperusteisiksi.

On perusteltua sanoa, että osa kurjasta tilanteesta johtuu suhdannetekijöistä, kuten talouspolitiikan arviointineuvosto on todennut. Tämä ei kuitenkaan poista rakenteellisten ratkaisujen tärkeyttä, puheenjohtaja Ronkainen toteaa.

Ronkainen viittaa valtioneuvoston asettamaan talouspolitiikan arviointineuvostoon, jonka tehtävänä on arvioida Suomen talouspolitiikan onnistumista. Neuvostossa puhetta johtaa Helsingin yliopiston taloustieteen professori Roope Uusitalo.

Talouspolitiikan arviointineuvosto ehdotti ensimmäisessä raportissaan, että talouden sopeuttaminen aloitetaan vasta myöhemmin. Sopeutustoimilla tarkoitetaan käytännössä menosäästöjä tai veronkiristyksiä.

Ronkaista ajatus lisäsopeutuksen lykkäämisestä vuosiin 2017–2018 arveluttaa.

Ymmärrän asiantuntijoiden näkökulman. Ongelma on vain siinä, ettei tilanne jatkuvalla odottamisellakaan välttämättä muutu. Toki voidaan miettiä sitä, miten erilaiset sopeutustoimet jaksotetaan.

Mikäli kotimaista kysyntää halutaan vahvistaa, KD Nuoret suosii ensisijaisesti verojen alentamista.

Pelastaako tarjontapuoli Suomen? Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen (oik.) on puolustanut julkisuudessa voimakkaasti työvoiman tarjonnan lisäämistä.

Pelastaako tarjontapuoli Suomen? Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen (oik.) on puolustanut julkisuudessa voimakkaasti työvoiman tarjonnan lisäämistä.

EU asettaa rajoitteet

On totta, että kiristävä finanssipolitiikka pienentää kotimaista kysyntää, mikä ei varsinaisesti ainakaan helpota talouskasvun edellytyksiä. Tämä on myös Uusitalon ja usean muun akateemikon analyysin perusidea.

Näkemys on kuitenkin ongelmallinen, kun katsoo vaakakupin toista puolta.

Sopeutustoimien lykkäämisellä on hintansa. Jos niitä lykätään, julkissektorin alijäämä paisuu yli EU-rajojen.

Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetaan rajat julkistaloudelle. Julkistalouden alijäämän viitearvo on kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Julkisen sektorin velka ei puolestaan saa ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Suomessa valtiontalous on ollut yhtäjaksoisesti alijäämäinen vuodesta 2009. Kuntapuolella alijäämän kanssa on eletty jo 2000-luvun alkupuolelta. Tällä hetkellä julkisen talouden alijäämä keikkuu aivan kolmen prosentin kynnyksen tienoilla.

Valtiovarainministeriö ennustaa, että Suomen julkisen sektorin velka ylittää 60 prosentin EU-viiterajan kuluvan vuoden aikana.

Suomi on siis julkistaloutensa kanssa enemmän tai vähemmän puun ja kuoren välissä.

EU:n Suomen taloudelle asettamat reunaehdot eivät ole yksin sopimuksellisia. Myös yhteinen valuutta euro tulee huomioida.

Euro-oloissa Suomella ei ole itsenäistä rahapolitiikkaa. Toisin sanoen Suomi ei voi toteuttaa ulkoista devalvaatiota.

Kun finanssipoliittisen liikkumatilan lisäksi rahapoliittiset keinot ovat rajalliset, talouden jousto syntyy työmarkkinoilta – sisäisellä devalvaatiolla.

Yksinkertaisimmillaan sisäinen devalvaatio tarkoittaa palkkamalttia. Suomessa palkka-asiat sovitaan työmarkkinajärjestöjen kesken.

Palkat heijastuvat suoraan Suomen yksikkötyökustannuksiin. Euroalueen sisällä yksikkötyökustannukset ovat paras hintakilpailukyvyn indikaattori. Suomalaisten yritysten on vaikea pärjätä markkinoilla, jos sinänsä samat tuotteet voidaan valmistaa edullisemmin esimerkiksi Saksassa.

Näin ollen hallitus ei ole yksin kaikesta vastuussa. Työmarkkinajärjestöt ovat paljon vartijoina, jos Suomen talous halutaan saada kuntoon.

Hallituksen kärkipuolueiden puheenjohtajat Antti Rinne (vas.) ja Alexander Stubb eivät ole löytäneet yhteistä käsitystä talouden ongelmista.

Hallituksen kärkipuolueiden puheenjohtajat Antti Rinne (vas.) ja Alexander Stubb eivät ole löytäneet yhteistä käsitystä talouden ongelmista.

KD Nuorten lääkkeet

Kun Remo Ronkaiselta kysyy, mitä hankalassa tilanteessa tulee tehdä, mies miettii tarkkaan, mitä sanoo.

Ensinnäkin on selvää, ettei mitään taikatemppuja ole. Ongelmat ovat aitoja, eikä vaihtoehtoiskustannuksettomia päätöksiä ole. Monien ratkaisujen kanssa joutuu miettimään sitä, kumpi on parempi, oja vai allikko, Ronkainen kuvailee.

Valtion velkaantumisen taittaminen ei ole kivutonta, mutta Ronkainen rohkaisee tulevia päättäjiä kiperään ratkaisuun.

Kuten sanoin, tässä on kyse jaksottamisesta. Lähdetään liikkeelle siitä, että velkaantuminen katkaistaan hiljalleen eikä kertarysäyksellä.

Rakenteelliset uudistukset ovat tässä avainasemassa. Pienet leikkaukset eri hallinnonsektoreilta eivät tuota pitkäkestoisia muutoksia.

Olemassa olevien pölyttyneiden rakenteiden trimmaamisen sijaan rakenteellisissa uudistuksissa on kyse kokonaan uusista käytännöistä, Ronkainen sanoo.

Hallituksen on tärkeää huolehtia, että aloitetut kunta- ja sote-uudistukset viedään maaliin asti. Molemmissa on kyse miljardiluokan uudistuksista. Euroopan komissio ei aivan syyttä nostanut näitä uudistuksia keväällä 2014 yhdeksi prioriteettialueeksi viisiosaisissa maakohtaisissa suosituksissaan.

Ronkainen ei innostu uusista veronkorotuksista. Se tie on käyty kuluvalla hallituskaudella loppuun. Sen sijaan verotukia Ronkainen olisi valmis pohtimaan uudelleen.

Veropuolella kivuttomin keino olisi erilaisten verojärjestelmän poikkeuksien ja verotukien karsiminen. Näitä on monia, alkaen ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksun verovähennyskelpoisuudesta, Ronkainen kommentoi.

Valtiovarainministeriön korkeat virkamiehet ovat usein sanoneet, että verotukien puolelta olisi karsittavissa jopa miljardiluokan potti. Ongelma vain on, että monesti verotuet edustavat politiikan saavutettuja etuja parhaimmillaan.

Kun jokin itselle suotuisa asia on saatu verotuen piiriin, siitä ei helposti luovuta.

Tätä kannattaa käydä kysymässä ”Hakaniemen pojilta”, Ronkainen sivaltaa pieni hymynkare suupielessään.

Hallituksen on vaadittava vastuullisuutta työmarkkinaosapuolilta ja omasta puolestaan tehtävä tarvittavat keinot. Suuri projekti Suomessa olisi vähentää työttömyyttä joustavilla työmarkkinoilla. Mallia voisi ottaa Tanskasta, kuten KD Nuoret on aiemmin ehdottanut.

Konsensus tai kolmikanta eivät ole itsearvoisia. Jos homma ei toimi, hallituksella pitää olla rohkeutta ottaa ohjakset käsiinsä.

Työpaikat kuitenkin syntyvät uusiin yrityksiin.

Seuraavan hallituksen tuleekin arvioida kasvuyrittäjyyden edellytyksiä Suomessa.

Yhteisöveroa laskettiin, mikä on sinänsä myönteinen asia. Seuraavalla hallituskaudella pitäisi kuitenkin tällaisen ”mekaanisen” muutoksen lisäksi kartoittaa perin pohjin verokiilojen ja sääntelyn vaikutus yritysten työllistämiseen ja mahdollisuuksiin kasvaa, Ronkainen toteaa.

Talouden globalisaatio on analysoitava oikein.

Suomen yrityksille tarjoamaa ympäristöä pitää arvioida joka kantilta vertaillen keskeisimpiin kilpailijamaihimme. Kansainvälisessä taloudessa monet tuotantorakenteeseen vaikuttavat tekijät tulevat ulkoa, eikä meillä ole kuin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa niihin, puheenjohtaja muistuttaa.

Teksti: Lauri Kangasniemi
Kuvat: Valtioneuvosto

Arvosana Blogit

Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus

Eduskuntavaaliehdokas Veera Köpsille oma perhe on tärkeä. Toimiva yhteiskunta alkaa ruohonjuuritasolla muun muassa rakastavista perheistä, ihmisten välisestä suvaitsevaisuudesta sekä pienistä ja keskisuurista yrityksistä.

Veera Köpsi

IKÄ: 27

KOULUTUS: YO 2008, oikeustradenomin  iltaopinnot kesken (60 op vajaat)

TYÖ: Myynnin assistentti ( In-Door Sales Specialist)

LUOTTAMUSTEHTÄVÄT: Raision kaupunginvaltuutettu sekä sivistyslautakunnan jäsen

KD RAISIO: Paikallisosaston puheenjohtaja, Varsinais-Suomen piirihallituksen varapuheenjohtaja, KD Nuorten hallituksen jäsen

Kuka on Veera Köpsi?

Veera Köpsi on 27-vuotias KD Nuorten vaikuttaja. Hän toimii myynnin assistenttina ja on kolmevuotiaan Niki-pojan äiti. Lapsuutensa hän varttui Mynämäellä, sittemmin Turussa ja nykyään Veera asuu perheineen Raisiossa.

Olen kasvanut ihanassa kannustavassa perheessä, missä asiat on käsitelty huumorilla ja hyvinkin avoimesti. Olen aina saanut tuen vanhemmiltani, mitä ikinä olen elämässäni tehnytkin. Minuun on jo aikaisessa vaiheessa tarttunut ajatusmaailma siitä, että olemme kaikki vastuussa omasta tekemisestämme ja voimme omilla toimillamme vaikuttaa moneenkin asiaan, Veera sanoo.

Politiikassa tarvitaan itseluottamusta ja kylmiä hermoja seistä sanojensa takana –Vanhemmilta sain myös terveen itseluottamuksen, jonka voimalla olen uskaltanut tehdä elämässäni nopeitakin muutoksia ja valintoja. Uskon että kahdella isoveljelläkin on ollut positiivinen vaikutus luonteeni lujuuteen ja tietynlaiseen rohkeuteen, ehdokas pohtii.

Mitä teet vapaa-ajalla?

Veeralle perhe on tärkeä, –vapaa-aikani kulutan politiikan ja perheeni parissa. Vietämme paljon aikaa yhdessä Niki-poikamme kanssa mm. ulkoillen, pelaillen ja kokkaillen. Meille on tärkeää tehdä asioita yhdessä ja antaa pojallemme aktiivisen elämän mallin liikunnan ja monipuolisen tekemisen kautta. Teemme usein retkiä metsään ja kummastelemme luonnon moninaisuutta. Yhteiset hetket ovat kultaakin kalliimpaa ja muistot säilyvät mielessä läpi elämämme, Veera summaa.

Miten päädyit mukaan politiikkaan?

Tie politiikkaan voi olla pitkäkin, mutta nuorella naisehdokkaalla polku on ollut melko suora. Hän on ollut politiikassa mukana syksystä 2012. –Politiikkaan lähdin mukaan syksyn 2012 kunnallisvaaleissa, kun Raision pitkänlinjan KD vaikuttaja Ilkka Saarinen (hän on appiukkoni) pyysi minua ehdokkaaksi.  Silloin ensimmäistä kertaa elämässäni luin puolueiden linjapaperit ja tavoiteohjelmat läpi. Koska olen kotikasvatukseltani kokoomushenkinen, oli viimeinen valintani Kokoomuksen ja KD:n välillä.

Ihmissuhteet vaikuttavat politiikassakin ja Hämeenlinnan puoluekokouksessa 2013 Veera sai vahvistuksen oikealle valinnalleen: – yksi suurin syy valintaani oli puoluetoverit. Näiden muutaman vuoden aikana kun olen saanut olla mukana vaikuttamassa, ovat minuun isoimman vaikutuksen tehneet juuri toiset ihmiset. Puolueemme on täynnä kertakaikkisen ihania, osaavia ja rohkeita ihmisiä, joilla on paljon upeita ajatuksia, tavoitteita ja toimintoja takanaan, Veera kiittää.

Kipinä keskusteluun ja avoimuutta politiikkaan

Parhaiten tämä on konkretisoitunut minulle ukkopiirimme kautta, josta olen saanut suurimman kipinän politiikkaan. KD nuorten entinen ja Varsinais-Suomen nykyinen piirin puheenjohtaja kantaa suuren vastuun innoittamisestani. Tommy Björkskog otti minuun aikoinaan yhteyttä ja pyysi mukaan piirin toimintaan. Hän on luonut positiivisen tekemisen ilmapiirin missä tyhmiä kysymyksiä ei ole ja apua saa kun uskaltaa pyytää. Minut valittiin ensin hallitukseen ja nyt toimin varapuheenjohtajana. Piirihallituksessa meillä on hyvin avoin keskustelun ilmapiiri ja voimme puhua omista ajatuksistamme rohkeastikin ilman tuomituksi tulemisen tunnetta.

Veera toivookin lisää avoimuutta KD-puolueen sisällä: – Vastaavanlaista avoimuutta KD tarvitsee lisää läpi puoluekentän. Asioista pitää pystyä keskustelemaan eri näkökulmista katsottuna. Mielestäni tämä asia unohtuu puolueessamme välillä.

Erilaisuuden hyväksyminen

Veera on aina ollut kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä ja ajatuksista, jonka seurauksena hän on paljon pohtinut sitä kuka hän itse on. – Mielestäni voimme antaa itsestämme paljon enemmän kun olemme sinut omien vahvuuksiemme ja heikkouksiemme kanssa. Kun tunnet itsesi, osaat katsoa myös toisten maailmaa avarakatseisimmin ja sinun on helpompi hyväksyä erilaisuutta.

KD ehdokas kokee olevansa ääripositiivinen ihminen. – Näen kaikessa aina jotakin hyvää ja uskon, että se on suurin voimavarani elämässä. Tätä iloa, onnellisuutta ja positiivisuutta pyrin jakamaan myös läheisilleni. Haluan uskoa itseeni ja omaan tekemiseeni ja usein asetan tavoitteet korkealle. Elämääni ei kuitenkaan ohjaa erilaiset pyrkimykset tai saavutukset, vaan teen asioita, joista oikeasti nautin ja jotka tekevät minut onnelliseksi.

Kristillisdemokraattinen ideologia näyttäytyy minulle positiivisena, hyvin perhekeskeisenä sekä tulevaisuuteen katsovana aatemaailmana, jonka arvoperusta sopii mielestäni lähes jokaisen suomalaisen malliksi. Veera kokee, että KD puolueena on liiaksi profiloitunut tiettyjen arvokysymysten ympärille, vaikka puolueella on painavaa sanottavaa myös laajemmista kokonaisuuksista. – KD on vakavasti otettava puolue, joka koostaan riippumatta pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan asioihin.

Ehdolla eduskuntaan!

Olen ehdolla eduskuntavaaleissa, sillä haluan tuoda KD:lle ja poliittiseen työskentelyyn uutta energiaa, raikkaita ja rohkeitakin ajatuksia! Elämme tällä hetkellä haastavia aikoja erityisesti talouden suhteen. Erityisissä vaikeuksissa ovat lapsiperheet, Veera miettii.

Veeran innostuneisuus on tarttuvaa. Ehdokkaan oma aktiivisuus ja aito mielenkiinto asioiden oppimiseen ja vaikuttamisen mahdollisuuteen ovat vieneet häntä eteenpäin, – en pelkää tarttua haasteisiin ja tehdä työtä yhteisen hyvän eteen. Ehdokas rohkaisee muitakin nuoria osallistumaan politiikkaan: – Minusta on hienoa, että me nuoret olemme vaikuttamassa, vaikuttamisellamme on painoarvoa ja pystymme olemaan uskottavia siinä mitä teemme.

Mitä asioita Veera sitten alkaisi ajaa eduskunnassa? Veeran kolme keskeisintä vaaliteemaa kevään eduskuntavaaleissa ovat:

Ahkeruuden pitää kannattaa

 Tämän tulee näkyä niin koulutus-kuin talouspolitiikassakin.

 Työn ja opiskelun yhteensovittamista opiskelun aikana pitää helpottaa mm. tulorajoja nostamalla.

 Opetuspaikkojen aloitusmääriä pitää katsoa kriittisesti ja kehittää tarjontaa siellä, missä on kysyntää. Ahkeruuteen sekä erityisosaamiseen tulee panostaa.

 Pieniä ja keskisuuria yrityksiä pitää tukea arvolisäveron alarajaa korottamalla vähintään EU:n keskiarvoon 20 000€. Ensimmäisen työntekijän palkkaamista on helpotettava ja tuettava.

Vastuu, vapaus ja välittäminen

 Päätöksenteossani painotan vastuuta, vapautta ja välittämistä, sekä korostan läheisyysperiaatetta (subsidiariteetti), missä päätökset tehdään mahdollisimman lähellä ihmistä käyttäen mahdollisimman vähän byrokratiaa.

 Hyvinvointimme tärkein mittari on kykymme huolehtia heikoimmista. Paljon on omasta asenteesta kiinni; meidän pitää kantaa oma vastuumme yhteiskunnassa yksilöinä, lapsina, vanhempina, ystävinä, sukulaisina.

Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus

 Perheille täytyy antaa lisää tukea, turvaa ja päätäntävaltaa.

 Jokainen lapsi tarvitsee hyvää kasvua sekä terveyttä vaalivia elämäntapoja perhemuodosta, perheen sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta riippumatta. Lapset ovat oikeutettuja hyvään perushoivaan ja ennen kaikkea turvalliseen kotiympäristöön.

Teksti: Pirjo Böös

Arvosana Blogit

Kristillisdemokraattinen nuori – ennakkoluuloja ja yllätyksiä

Teksti: Lauri Kangasniemi
Kuvat: Adriana Dobrin

 

Stereotyyppinen KD Nuori on ahkera seurakunta-aktiivi, opiskelee joko kasvatustieteitä tai teologiaa ja pidättäytyy päihteistä. Tämän nuoren yhteiskunnallisissa näkemyksissä klassisesta konservatiivisesta koti-uskonto-isänmaa -jaottelusta uskonto on ylikorostunut.  Stereotypioille löytyy toki usein totuuspohjaa todellisuudesta. Silti 2000-luvulla myös kristillisdemokraattisista nuorista löytyy taustoiltaan erilaisia nuoria ja nuoria aikuisia enemmän kuin mitä stereotypiat antavat olettaa. Kerromme heistä kahden tarinan.

 

Konservatiivi. Lienee kiistatta totta, että suurta osaa kristillisdemokraattisista nuorista yhdistää eriasteinen arvokonservatiivisuus. Sävyeroja on, mutta enemmistö KD Nuorten aktiiveista, samoin
kuin KD:n alle 31-vuotiaista äänestäjistä voidaan luokitella enemmän tai vähemmän arvokonservatiiveiksi.

 

Koska kattavaa tutkimusta kristillisdemokraattisista nuorista Suomen yhteiskunnassa ei ole saatavilla, moni seikka jää lähinnä sivistyneen pohdinnan varaan. Jotain suuntaviivoja voi kuitenkin vetää katsomalla nykyisiä aktiivisia KD-nuoria. Otanta toki jää niin pieneksi, että pidemmälle meneviä johtopäätöksiä tämän aineiston pohjalta on vaikea tehdä.

 

KD Nuorten hallituksen jäsenten keski-ikä vuonna 2014 on 26,6 vuotta. Pääasiallisesti 18–31-vuotiaita ihmisiä yhteen kokoavalle järjestölle luku on korkeahko, muttei mitenkään hälyttävä.

 

Ehkä osin keski-ikääkin heijastellen hallitusta yhdistää huomattavan korkea koulutustaso. 11 jäsenestä peräti yhdeksän on suorittanut joko alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon. Ylijäävät kaksi ovat hekin hyvää vauhtia opiskelemassa kohti maisterintutkintoa.

 

Tilanne oli minunkin aikanani ehkä samansuuntainen siinä mielessä, että oikeat duunarit olivat harvinaisia. Valtaosa opiskeli yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Toisaalta tutkinto oli ehkä parilla kolmella henkilöllä niistä hallituksista joiden puheenjohtaja olin, KD Nuorten puheenjohtajana vuosina 2008–2009 toiminut Mikael Viitala pohtii.

 

Talouspoliittisissa näkemyksissä KD Nuorten sisällä on hieman hajontaa. Pääasiallisesti KD Nuori kuitenkin uskoo yrittäjyyden voimaan, sosiaaliseen markkinatalouteen ja tasapainoiseen finanssipolitiikkaan.

 

Tämän huomioiden ja silmällä pitäen järjestön viime vuosien kannanottoja, joissa on puolustettu niin perintöveron poistamista, Nato-jäsenyyttä, Tanskan työmarkkinaratkaisua kuin eurooppalaista kristillisdemokratiaa, KD Nuoret vaikuttaa jokseenkin keskustaoikeistolaiselta joukolta.

 

Mutta linjauksissa näkyvät tarkan talouspolitiikan ja turvallisuuspoliittisen painotuksen lisäksi myös pehmeämmät kysymykset, kuten perhepolitiikka sekä sosiaali- ja terveysasiat.

 

Millainen maailmankatsomus tuottaa tällaisia poliittisia näkemyksiä? Koetin ottaa asiasta selvää ja porautua kahden eri aktiivisen KD Nuoren psyykeen sisään.

 

 

 

Remo

 

Tapaus 1 – Remo, 25 vuotta

 

Lapsuus Kirkkonummella oli onnellinen. Uninen omakotialue, toimivat palvelut ja lapsiperheet, niiden elementtien keskellä Remo Ronkainen vietti lapsuutensa.

 

Kun Ronkainen syntyi toukokuussa 1989, Euroopassa elettiin kylmän sodan murrosvaihetta. Jo syyskuussa Berliinin muuri murtui. Kirkkonummella elettiin kasvun vuosien alkuvaihetta. Keskiluokkaisia ihmisiä houkutellut kunta kehittyi silmissä.

 

Olihan se turvallinen ympäristö, sellainen lapsiperheen unelma. Lapsuus kului aika pitkälti jalkapalloa pelatessa, Ronkainen muistelee.

 

Tätä nykyä opintojaan Helsingin yliopistossa lopetteleva Ronkainen asuu Turussa. Keväällä pitäisi valmistua sekä papin että opettajan pätevyydellä. Gradu on jo palautettu teologiseen tiedekuntaan.

 

Meininki on nuorenmiehen omien sanojen mukaan hyvä. Ehkä tästä syystä aikaa löytyy enenevässä määrin myös yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle.

 

KD tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Se on ihmisarvoa korostava puolue. KD Nuoriin oli helppoa lähteä mukaan, koska siellä oli hyviä tyyppejä.

 

Kun Ronkaiselta kysyy, onko hän keskustaoikeistolainen, vastaukseksi saa nyökkäyksen.

 

Vasemmiston ongelma ei ole sinänsä hyvässä tahdossa, vaan ajoittaisessa naiiviudessa. Perinteisesti vasemmiston politiikkalinjauksista puuttuu tietty realismi.

 

No, vasemmistoliitto ei ollut meilläpäin varmaan kovin iso peluri. KD:n linjauksissa on sopivasti keskustaoikeistolaisuutta; perhekeskeisyyttä, vapautta ja yrittäjyyttä.

 

Nimenomaan yrittäjiä Ronkainen arvostaa.

 

Yrittäjyydessä on kyse Suomen tulevaisuudesta. Arvostan jokaista, joka on valmis lähtemään siihen mukaan. Sen sijaan, kun Ronkaiselta utelee konservatiivisuudesta, mies miettii hetken.

 

Kyllä olen, mutta hyvä, kun otit puheenaiheeksi asian. Nykyään konservatiivisuus ymmärretään turhan kapeaalaisesti. Moni tärkeä asia jää käsitteen ulkopuolelle, jos konservatiivisuudessa on kyse vain uskonnon opetuksen määrästä, Ronkainen kärjistää tietoisesti.

 

Aivan kuin toimittajan keskittymistä koetellen Ronkainen miettii hetken, ennen kuin jatkaa.

 

Konservatiivi on nyky-yhteiskunnassa latautunut termi. Todellisuudessa siihen sisältyy paljon ulottuvuuksia. Maanpuolustuskin liittyy viime kädessä arvokonservatiivisuuteen, hän huomauttaa.

 

Maanpuolustus ja turvallisuuspolitiikka ovatkin ymmärrettävän tärkeitä aiheita Ronkaiselle.

 

Kun lähdin armeijaan, faija kannusti vetämään täysillä. Pidin kokemuksesta todella paljon. Ensimmäiseen puoleen vuoteen ei hajottanut kertaakaan. Loppua kohden niitäkin hetkiä toki tuli.

 

Peruskoulutuskauden ja aliupseerikoulun kautta tie johti Haminaan reserviupseerikoulutukseen. Kokelaaksi valmistututtuaan Ronkainen aloitti työskentelyn varusmiespappina. Ennen varusmiespalvelusta suoritetut teologiset opinnot antoivat tähän sauman.

 

Varusmiespalveluksen jälkeen hänellä on ollut mahdollisuus työskennellä sotilasdiakonina. Ronkainen ei näe täyttä pasifismia yhteiskunnallisesti kestävänä vaihtoehtona.

 

Sota ei tietenkään ole millään tavalla hyvä asia. Silti demokraattisella valtiolla on perusteltua olla omat puolustusvoimat, Ronkainen alleviivaa.

 

Palataan 1990-luvulle ja Kirkkonummelle. Keskiluokkainen tausta ja turvallinen ympäristö takasivat sen, että vielä lapsuudessa köyhyyden kaltaiset sosiaaliset ongelmat jäivät kaukaisiksi. Kun ikää kertyi, piirit ja elämänympäristö kasvoivat. Samalla elämänkatsomus laajeni. Myös yhteiskunnallinen vähäosaisuus ja sosiaaliset ongelmat avautuivat silmien eteen.

 

Lukioikäisenä Helsinki tuli tutummaksi ja näki myös kolikon kääntöpuolen, mies muistelee.

 

Ronkaista tuntevat pitävät häntä sosiaalisena, ennakkoluulottomana ja ystävällisenä; aidosti suvaitsevaisena ihmisenä, joka osaa kohdata mielenkiinnolla uusia ja erilaisia ihmisiä. Ronkaisesta näkyy selvästi analyyttinen ja rationaalinen elämänote. Asioita pohditaan ja uudet näkökulmat otetaan vastaan. Tyyli on keskusteleva.

 

Olen ehkä vähän kiinnostunut kaikesta, Ronkainen naurahtaa. Ronkainen saa asioita aikaan, mutta välillä tehokkuus näkyy myös kärsimättömyytenä. Itse hän toivoisi olevansa kärsivällisempi.

 

 

Milka

 

Tapaus 2 – Milka, 28 vuotta

 

Jo lukioikäisenä keräilin kansanedustajien nimikirjoituksia, nuorinainen paljastaa heti kärkeen.

 

Tavallaan tieto ei yllätä. Milka Taivassalo on aina arvostanut todellisia vaikuttajia. Hän tietää, miten epäkiitollista poliitikon työ välillä on.

 

Erityisen paljon ihailen viihdepuolelta politiikkaan siirtyneitä naiskansanedustajia, jotka ovat saavuttaneet uskottavan poliitikon aseman, Milka jatkaa. Nykyään KD Nuorten pääsihteerinä työskentelevä Taivassalo on aina uskaltanut unelmoida suuria.

 

Jotkut unelmat ovat olleet suoraan sanoen suuruudenhulluja. Ala-asteella haaveilin siitä, että olisin ensimmäinen suomalainen astronautti.

 

Taivassalo kuitenkin uskoo, että pieni naiivius voi olla myös vahvuus. Kun siihen yhdistää ulospäinsuuntautuneisuuden ja ennakkoluulottomuuden, lähtökohdat suuriinkin unelmiin lienevät valmiit.

 

Nykyistä pääsihteerin paikkaansa Taivassalo kutsuu unelmatyöksi.

 

En voisi kuvitella parempaa työtä, hän kommentoi.

 

Energinen ja tehokas pääsihteeri on yllättänyt usein sitoutuneisuudellaan työyhteisönsä muut jäsenet ja erityisesti nuorisojärjestön puheenjohtajat.

 

Huhut kertovat, että Taivassalo on parhaimmillaan valmistellut kuukauden putkeen KD Nuorten liittokokouksen asioita. Epävarmaa on, poistuiko pääsihteeri kertaakaan työhuoneestaan tuon ajanjakson kuluessa. Voi olla, että huhut liioittelevat hieman. Mutta vain hieman.

 

Välillä tämä työ käy vähän turhankin tärkeäksi. Joskus asioita oppii kantapään kautta. Ehkä pitäisi opiskella asioita ja perehtyä kärsivällisesti, intoa kun on sitten enemmänkin, Taivassalo pohtii.

 

Hän on aito maaseudun lapsi, nuoruutensa Savossa viettänyt. Ei liene yllättävää, että Taivassalo suhtautuu intohimoisesti maatalouteen ja maatalouspolitiikkaan.

 

Kun työ kutsui Helsinkiin, kaupunki ei houkutellut. Miellyttävä asunto löytyi nurmijärveläiseltä hevostilalta – riittävän läheltä kaupunkia, sopivasti maaseudun rauhasta.

 

Joskus keskustalaiset kosiskelevat mukaan touhuihinsa. Sitä maatalouspolitiikkaa voi tehdä kyllä kristillisdemokraateissakin, Taivassalo toteaa.

 

Taivassalolla on yllättävä sivutyö. Politiikan ohella hän työskentelee Pinup.fi -mallitoimistossa.

 

Palaute työstäni mallina on ollut kannustavaa. Monet puolueen keskeiset toimijat ovat olleet innostuneita asiasta.

 

Kristillisdemokraatit ei puolueena todellakaan ole suuressa huudossa Suomessa. Erityisen vähän kiinnostusta kristillisdemokraattista politiikkaa kohtaan osoittavat nuoret. Tästä huolimatta Taivassalo uskoo kristillisdemokratian potentiaaliin ideologiana.

 

Kun lähdin mukaan politiikkaan, minulle KD oli ainoa vaihtoehto, johon saatoin luottaa keskeisissä politiikkakysymyksissä.

 

On selvää, että ajat ovat vaikeat. Tarvitsemme eurooppalaista uskottavuutta. Kannatuksemme on tällä hetkellä murto-osa potentiaalistamme.

 

Mitä Taivassalo tarkoittaa potentiaalilla?

 

Muissa puolueissa on paljon ihmisiä, jotka politiikan linjojen puolesta voisivat toimia meillä. Heille emme vain ole uskottava vaihtoehto. Pienen puolueen hartioiden leveys ei riitä, hän valottaa näkemyksiään.

 

Sinänsä kristillisdemokraattisesti ajattelevia ihmisiä Suomessa on runsaasti, jopa nuorten parissa. Puolueessa pääsihteerille olennaisinta ovatkin ihmiset. Ehkä ajoin stereotyyppiset, usein erilaiset ja varmasti yleisiä ennakkoluuloja suuremmat persoonat.

 

KD Nuorissa vaikuttavat ne kristillisdemokraattiset nuoret, jotka siellä tekevät asioita. Haluan olla tässä leirissä ennen kaikkea näiden ihmisten tähden.

Arvosana Blogit Politiikka Talouspolitiikka

Vapaakauppa kannattaa

Harvasta asiasta vallitsee taloustieteessä vastaava konsensus kuin siitä, että vapaakauppa hyödyttää siihen osallistuvia valtioita. Jo vuonna 1817, merkantilismin vielä voidessa vahvasti, englantilainen poliittisen taloustieteen tutkija David Ricardo tiivisti vapaakaupan puolustuksensa kirjaansa On the Principles of Political Economy and Taxation. Yksinkertaisuudessaan Ricardon ajattelussa oli kyse siitä, että kansainvälinen vaihdanta on valtioille edullista, koska se kasvattaa niiden tuotteiden määrää ja valikoimaa, joihin ihmisillä on mahdollisuus kohdistaa varojaan. Ricardo oletti, että täysin vapaan kaupankäynnin oloissa valtio keskittää luontaisesti sekä työ- että pääomapanoksensa sellaiseen tuotantoon, joka on sille kaikkein kannattavinta.

Kaupan avautumiselle voidaan hahmottaa historiallisesti kaksi nousevaa sykliä. Ensimmäinen niistä ajoittuu 1800-luvulta ensimmäisen maailmansodan alkuun asti. Toinen alkoi hiljalleen toisen maailmansodan jälkeen ja kiihtyi nykyiseen suuruuteensa kylmän sodan jälkeen. Molemmille nouseville sykleille yhteistä on ollut johtavan suurvallan sitoutuminen vapaakaupan edistämiseen. Ensimmäisellä kerralla se oli Brittiläinen imperiumi, toisella kerralla Yhdysvallat.

Talouden avoimuutta mittaava valtiokohtainen viennin ja tuonnin yhteenlaskettu arvo suhteessa bruttokansantuotteeseen on kasvanut käytännössä kaikkialla maailmassa kylmän sodan jälkeen. Kun vuonna 1990 esimerkiksi Suomen viennin ja tuonnin yhteenlaskettu arvo oli 47 prosenttia bruttokansantuotteesta, viimeisin vastaava lukema vuodelta 2012 oli 82 prosenttia. Jopa Yhdysvaltojen kaltainen suurikokoinen sisämarkkina käy entistä enemmän kauppaa muun maailman kanssa. Yhdysvalloissa vuonna 1990 mitattu viennin ja tuonnin arvo oli 20 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun taas vuonna 2012 ulkoinen vaihdanta oli suuruudeltaan 31 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vapaakaupassa on kuitenkin kyse muustakin kuin vapaudesta ja kaupasta. Se, millä pelisäännöillä vaihdantaa toteutetaan2000-luvulla, on merkattu valtioiden intressilistaan vahvalla fontilla. Jos on mahdollisuus muokata kaupan rakenteita, sauma kannattaa hyödyntää.

Joku muu sen joka tapauksessa tekee, jos ei itse.

Paljon julkisuutta saaneen Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen TTIP-vapaakauppasopimuksen olennainen arvo on nimenomaan kaupan rakenteiden muokkaamisessa. Sopimuksella on mahdollista luoda standardit, joihin kolmannet valtiot sopeutuvat, koska markkina-alueena Yhdysvaltojen ja EU:n muodostama transatlanttinen vapaakauppa-alue on yksinkertaisesti kooltaan niin suuri ja siksi houkutteleva.

Samoin sopimuksen sisältöön voidaan vedota kolmansien maiden kanssa käytävien kauppaneuvottelujen yhteydessä. Tästä syystä TTIP-sopimusta ei kannata rakentaa ilman niin sanottua sijoittajasuojaa.

Sijoittajasuoja on kohtuullisen vakiintunut käytäntö kansainvälisissä kauppasopimuksissa. Sitä on turha pelätä. EU sai vastikään valmiiksi neuvottelut CETA-vapaakauppasopimuksesta Kanadan kanssa. Myös CETA (Comprehensive Economic and Trade Agreement) sisältää sijoittajasuojan, mutta jostain syystä asia ei kiinnostanut kriitikkoja. Onko niin, että Kanada osapuolena ei ole etunenässä poliittiselle vasemmistolla yhtä kiinnostava kritisoinnin kohde kuin

Yhdysvallat?