Blogit Muu

Waltz tiputti pommin

Emeritusprofessori Kenneth Waltzin mukaan paras ratkaisu Iranin ydinasekiistan on se, että Iran hankkii ydinaseen. Waltz näkee, että useat länsimaiset poliitikot ja akateemikot pitävät turhaan ydinaseella varustettua Irania uhkana, koska ydinaseellinen Iran luo paljon kaivattua tasapainoa Lähi-itään.

Kaikille teille, jotka ette ole perehtyneet kansainväliseen politiikkaan lehtijuttuja tarkemmin, sanottakoon, että Waltz on käytännössä yksi maailman kuuluisimmista kansainvälisen politiikan tutkijoista, neorealisti omalta näkökannaltaan. Kirjoitus, jossa Waltz tuo esiin edellä mainitun näkemyksensä, löytyy tuoreimmasta Foreign Affairs -lehdestä sekä lyhennettynä netistä esimerkiksi täältä.

Balance of Power

Ensinnäkin Waltz esittää, että historiallisesti ydinasevaltiot ovat aina vastustaneet “uusien valtioiden” ydinasehankkeita. Kun uusi valtio on saanut ydinaseen valmiiksi, mitään pahaa ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan viralliset ydinasevaltiot ovat sopeutuneet tilanteeseen.

Toiseksi Waltz uskoo, että yksi suurimmista Lähi-idän epävakauden aiheuttajista on Israelin ydinasemonopoli. Epävakaus johtuu ennen kaikkea Lähi-idässä piilevästä vallan epätasapainosta. Missään muualla maailmassa yksi valtio ei hallinnoi vastaavaa alueellista monopolia.

Miksi sitten uudet ydinasevaltiot eivät ole tuottaneet konflikteja, ja Israelin ydinaseiden tuottama ylivoima tuottaa epätasapainoa?

Koska valta etsii tasapainoa.

Uudet ydinasevallat tuottavat vakautta, koska ydinaseen avulla sotilaallinen voima tasapainottuu. Israelin ydinasemonopoli luo epävakautta, koska se nostaa Israelin liian suvereeniksi alueelliseksi sotilasmahdiksi.

Waltzin näkemyksistä huokuu halu nähdä maailmanpolitiikka kenttänä, jossa kaikkien toimijoiden toiminta voidaan palauttaa matemaattis-loogiseen muotoon. Yksi plus yksi on aina kaksi.

Ydinaseen tehtävä

Uskon Waltzin tavoin, että ydinaseellinen Iran ei tarkoita välitöntä ydinsotaa Lähi-idässä. Uskon myös, että ydinase pakottaa Iranin toimimaan vastuullisesti.

Ydinaseen kanssa se on jatkuvasti suurennuslasin alla. Waltz mainitsee kirjoituksessaan Kiinan, Intian ja Pakistanin historialliset esimerkit. Ne kaikki alkoivat toimia varovaisemmin hankittuaan ydinaseen. Uskon, että Iranin motiivit liittyvät ennen kaikkea valtion omaan turvallisuuteen.

Yleisesti voidaan sanoa, että ydinaseella on valtiolle useita eri käyttötarkoituksia. Luettelen seuraavaksi muutamia esimerkkitehtäviä.

Ydinase on väline, jolla valtio voi turvautua kaikkein pahimman skenaarion varalta. Nykyhetki saattaa vaikuttaa rauhalliselta ja turvalliselta, mutta mikään taho ei voi vakuuttaa, etteikö tulevaisuus tuo tullessaan tilanteita, joihin ydinase on harmillinen mutta välttämätön vastaus. Ydinase on siis äärimmäinen henkivakuutus. Se luo turvallisuuden tunteen omistajalleen ja on tarvittaessa erittäin vahva neuvotteluvaltti.

Ydinaseissa on kyse myös statuksesta. Valtion asema varteenotettavana pelurina voi olla riippuvainen ydinaseen omistamisesta. Ydinase on kiistatta ulko- ja turvallisuuspoliittisen voiman symboli. Pienemmän ydinasevallan kohdalla sen arvo korostuu. Esimerkiksi Ranskan tai Venäjän rooli maailmanpolitiikassa kaventuu eittämättä ilman ydinasetta.

Valtioita, joilla on kapasiteetti hankkia ydinase, kutsutaan virtuaalisiksi ydinasevalloiksi. Käytännössä jokainen teollistunut maa pystyy valmistamaan oman ydinaseen, jos se niin haluaa. Suomeltakin löytyy aseen rakentamiseen vaadittu tekniikka.

Valtiot pidättäytyvät aseen hankkimisesta monista syistä. Ensinnäkin ydinaseen valmistaminen on niin räikeä poliittinen itsemurha, että Pohjois-Koreaa ja Irania lukuun ottamatta harva hallinto on valmis kestämään sen seuraukset. Toinen selkeä syy on sijainti jonkin ydinasevaltion ydinsateenvarjon alla. Esimerkiksi Japani ja Etelä-Korea kykenevät valmistamaan aseen, mutta niiden ei tarvitse tehdä sitä, koska ne ovat Yhdysvaltojen varjon alla. Samoin suurin osa Euroopan valtioista on Yhdysvaltojen ja Naton suojissa.

Ei se määrä, vaan se laatu

Vaikka ydinaseita ei ole käytetty toisen maailmansodan jälkeen, monia läheltä piti -tilanteita on ollut. Ainakin kymmenesti ydinasevaltion hallinto on harkinnut ydinaseen käyttöä – kuusi kertaa Dwight Eisenhowerin aikana.

Yksin tämä tosiasia on hyvä muistaa ennen kuin väitämme ydinaseiden tuottavan automaattisesti rauhallisempia ja vastuullisempia valtioita.

Silti koen, että Iranin kanssa kyse ei ole siitä, että länsimaat oikeasti pelkäävät ydinaseellista Irania. Ne eivät vain yksinkertaisesti halua, että niiden maailmanpoliittista johtoasemaa nakerretaan.

On naiivia olettaa, että valtiot kohtelevat toisiaan tasa-arvoisina pelureina. Eivät ne kohtele. Länsimaat eivät taatusti tarkastele Irania tasa-arvoisesta “onhan meilläkin, miksei siis muillakin” -näkökulmasta.

Yhdysvalloille sillä on huomattavan suuri merkitys, kuka ydinaseita omistaa. Ronald Reaganin hallinnon apulaispuolustusministeri Richard Perle on sanonut, ettei olemassa olevien ydinaseiden määrällä ole väliä, vaan nimenomaan sillä, kenen siiloissa ne lepäävät.

Esimerkiksi Perle on nostanut Pohjois-Korean ja Ranskan. Mahdollinen vähennys Pohjois-Korean asearsenaalissa on totta kai hyvä asia, mutta samaan aikaan tapahtuva suhteessa suurempi lisäys Ranskassa ei kuitenkaan tee maailmasta pahempaa paikkaa asua, vaikka ydinaseiden kokonaismäärä kasvaa.

Yhdysvalloille ydinaseellinen Iran tarkoittaa epädemokraattista länsimaisten ihanteiden vastaista toimijaa, joka on ärsyttävän voimakas ydinaseen turvin. Yhdysvaltojen ulkopoliittinen linja ei nimittäin edusta minkään sortin kulttuurirelativismia.

Ja hyvä niin.

Lue myös

Ei vastauksia

    Vastaa

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.