Uppoava laiva voidaan vielä pelastaa

Eduskuntavaalit on käyty ja on aika ruotia puolueen vaalitulosta. Nyt tarvitaan rehellisyyttä ja asioiden sanomista suoraan. Vaali-iltana näytti jonkin aikaa, että yksi lisäpaikka olisi puolueelle tulossa Kaakkois-Suomesta. Tämä olisi ollut jo periaatteessa vaalivoitto, mutta kovin laimealta tuntui puolueväen into ainakin Musiikkitalon vaalivalvojaisissa. Kun lisäpaikka sitten suli ääntenlaskun edistyessä ja alkoi varmistua, että jatkamme tulevatkin neljä vuotta samalla viiden edustajan kokoonpanolla, oli ilmassa todellista pettymystä. Korupuheissa vakuutettiin, että tämä oli kovalla työllä saatu torjuntavoitto, paikathan onnistuttiin säilyttämään. Minäpä kerron totuuden; ei ollut. Tämä oli käytännössä vaalitappio. Asiaa on turha kaunistella.

Kun puolue on neljä vuotta oppositiossa ja vaihtaa puheenjohtajaa, on paikkamäärän ennallaan pysyminen todella heikko tulos. Lisäpaikkoja olisi pitänyt kyetä ottamaan. Sillä, että puolueen kokonaisäänimäärä kasvoi hieman, ei ole käytännössä mitään väliä. Oikein hävettää kuunnella, jos sillä yritetään naamioida tappiota voitoksi. Koko 2000-luvun jatkunutta laskusuhdannetta ei saatu vieläkään käännettyä ylöspäin. Väistämättä on ainakin nuorten parissa kahvipöytäkeskusteluihin hiipinyt pohdinta siitä, montako vaalikautta puolue säilyy eduskunnassa tällä menolla.

Puolueväki on jo ehtinyt tarjoamaan useita selityksiä odotettua heikommalle tulokselle. Yhden mielestä äänet valuivat perussuomalaisille, kun KD:n maahanmuuttolinja on liian lepsu. Toisen mielestä syypää on vihreiden ja ison pahan valtamedian lietsoma “ilmastovouhotus”. Kolmannen mielestä meille ei anneta mediassa tarpeeksi tilaa, koska toimittajat ovat ilkeitä ja puolueellisia. On kuitenkin turhaa etsiä syypäitä muualta. Sille, ettemme onnistu saamaan ääniä, on kaksi mahdollista selitystä. Ensimmäinen on se, että ajamallemme politiikalle ei ole kysyntää. Toinen on se, ettemme osaa markkinoida ja toteuttaa ajamaamme politiikkaa riittävän hyvin. Väitän, että molemmat ongelmat vaivaavat meitä.

Edellisten eduskuntavaalien jälkeen 2015 KD Nuorten silloinen puheenjohtaja Remo Ronkainen totesi nuorisojärjestön nettisivuilla puolueen vaalitappion jälkeisistä toimenpiteistä seuraavaa: “On laadittava johtopäätökset sekä konkreettiset muutostoimet, ja puolueen uudistumisen strategiatyö on aloitettava puhtaalta pöydältä.“ Onko näin tehty? Onko tehty konkreettisia muutostoimia ja uudistettu puoluetta rankalla kädellä, puhtaalta pöydältä? Minäpä kerron totuuden; ei ole. Tai jos joku osaa kertoa minulle, mitä muutoksia neljän vuoden aikana on tehty puheenjohtajan vaihtamisen lisäksi, tarjoan oluen tai pullakahvit.

Ratkaisukeskeisenä miehenä haluan kiinnittää huomiota ongelmiin ja tarjota toimenpiteitä, joita täytyisi tehdä nyt, jotta puolueen tulevaisuus voitaisiin varmistaa. Moni on varmasti eri mieltä keinoista; nämä ovatkin puolueen kehittämiskohteet nuorisojärjestön puheenjohtajan näkökulmasta. Tuntuupa puolueen sisällä olevan vankka osasto niitäkin, joiden mielestä alle 4 %:n kannatuksessa pysyminen on ihan okei. Niin kauan kuin liian moni on tuudittautunut tyytyväisenä viiteen kansanedustajaan, ei puolue kykene uudistumaan riittävällä tavalla saavuttaakseen kasvua. Ainakin meille nuorille on vaikeaa olla puolueessa, jossa kasvuhaluja ei välillä oikeasti tunnu olevan, sillä tulevaisuus ei tällöin näytä kovin valoisalta.

Ensinnäkin puolueen poliittinen linja on hukassa. Nuorisojärjestö on jo pitkään toivonut puolueen profiloitumista talouspoliittisesti selkeästi oikealle. Moni pohtii, miten Ruotsin KD onnistui nostamaan kannatustaan huimasti. Ei auttanut meillä heidän vaalisloganinsa kopiointi, sillä väitän, että todellinen syy kannatuksen nousuun lahden toisella puolella johtuu sisarpuolueemme kyvystä seistä selkä suorana osana oikeistoblokkia. Oli miten oli, talouspoliittinen linjamme kaipaa kirkastamista, jotta olisimme varteenotettava vaihtoehto muillekin kuin arvokysymykset edellä äänestäville. Nyt vaaleissa ehdokkaidemme talouspoliittinen linja vaihteli täysin vasemmalta todella oikealle.

On turha syyttää mediaa kovin hanakasti, jos se välillä kutsuu meitä vanhalla nimellä kristillisiksi. Välillä itsestänikin tuntuu, että käytännössä poliittinen agendamme on jämähtänyt kristillisen liiton aikoihin. Poliittisissa ohjelmissamme olemme toki uskottava yleispuolue, mutta käytännössä avauksistamme prosentuaalisesti aivan liian iso osuus koskee edelleen klassikkoaiheita abortista alkoholiin ja translaista Israeliin. Uskottavaksi yleispuolueeksi kasvaminen edellyttää, että puhumme korostetusti muista aiheista kuin niistä, joista meiltä on totuttu kuulemaan. Kaikki kyllä tietävät kantamme näiden arvokysymysten suhteen, turha niitä on toistaa jatkuvasti.

Toiseksi, puolue tarvitsee hampaat. Viestintämme kaipaa räväkkyyttä ja meidän pitää esittää säännöllisesti tuoreita avauksia. Voitaisiinko oikeasti miettiä, että kannattaisi joskus tarttua nuorisojärjestön radikaaleihin, mutta perusteltuihin kannanottoihin? Päivänpoliittisessa keskustelussakin meidän täytyy uskaltaa olla hieman populistisempia ja räksyttävämpiä erityisesti silloin, kun olemme oppositiossa. Sovinnollisen ja yhteistyökykyisen puolueen mainetta on toki mukava vaalia, mutta se ei paljon lämmitä, jos kannatus pysyy alle neljässä prosentissa.

Kolmanneksi puolue tarvitsee rakenteellisia uudistuksia. Puoluedemokratiaa täytyy vahvistaa, jotta päätöksenteossa oikeasti kuuluu puolueen kentän valitsemien edustajien ääni. Puoluevaltuusto ja puoluehallitus ovat nyt vain kumileimasimia ja todellinen valta on karannut jonnekin aivan muualle.

Samoin on syytä kirkastaa puolueen rakenteita ja resurssien kohdentamista muutenkin. Kannattaisiko esimerkiksi viestintään kohdennettuja resursseja suunnata vain puolueväen lukeman KD-lehden sijaan ennemmin ulospäin tapahtuvaan puolueen ja poliittisten avausten markkinointiin? Ylipäätään puolueeseen tarvitaan parempaa viestinnällistä johtajuutta.

Rakenteiden uudistamisen lisäksi toimintatapoja pitää uudistaa. Amatöörimäisten käytäntöjen ja keskinäisen kinastelun karsiminen on syytä tehdä ihan paikallistasolta alkaen. Hyvä esimerkki on vaaleissa Varsinais-Suomen sekoilu, joka maksoi todennäköisesti kansanedustajan paikan. Piirissä oli selkeästi vaikeuksia ymmärtää miten vaaliliitto ja äänten keskittäminen yhdelle kärkiehdokkaalle toimii. Näin ei saisi tapahtua.

Neljänneksi puolueessa tulisi oikeasti alkaa kuunnella nuoria. Me olemme esittäneet kaikkia yllä mainittuja keinoja jo vuosien ajan. Olemme saaneet päähän taputtelua ja positiivista kannustusta, kun olemme nuorina mukana toiminnassa. Lähtökohtaisesti kaikki ehdotuksemme on kuitenkin joko lytätty tai vähintäänkin tylysti sivuutettu. Itse esimerkiksi olen jo väsähtänyt ajamaan parempaa puoluedemokratiaa, kun mitään muutoksia ei tapahdu.

Ylipäätään nuorten on todella vaikea saada tunnustusta ja vastuuta nuorisojärjestön ulkopuolella joitakin yksittäistapauksia lukuunottamatta. Muilla puolueilla on nuorille omia mentorointiohjelmia, täällä ajatukselle on lähinnä naureskeltu. Vaaleissakin muut puolueet nostavat tietoisesti nuoria ehdokkaita esille ja tukevat heitä merkittävästi, täällä patistellaan nuorisojärjestöä kaivamaan jostain nuoria listojen täytteeksi. Vaikea on ketään nuorta houkutella vaikkapa ehdolle, kun tietää, ettei puolueen tuki tule olemaan kummoista.

Suuri osa nuorista jättää puolueen, kun nuorisojärjestössä tulee ikä vastaan, sillä puolueessa ei osata ottaa nuoria mukaan. Vaikuttamaan lähdetään mieluummin sinne, jossa se on oikeasti mahdollista. Puolueen ikäjakauma vinoutuu entisestään. Nuoret täytyy saada mukaan, mikäli puolueella halutaan olevan minkäänlaista tulevaisuutta. Ilman aktiivisia toimijoita kuolee puolue pois vanhojen jäsentensä mukana.

Sanomani kuulostaa varmasti tylyltä ja hyvä niin. Meillä nuorilla alkaa nimittäin olla mitta täynnä. Olemme oikeasti huolissamme puolueen tulevaisuudesta ja olemme yrittäneet rakentaa muutosta. Yritettäisiinkö vielä kerran, tällä kertaa yhdessä?

Aleksi Sarasmaa, KD Nuorten puheenjohtaja


1 vasta

  • Reply
    Yrjö Sorvari
    20/04/2019 at 21:53

    Hyvä Aleksi, nuorissa on tuleSvaisuus. Toivon, että tulevaisuus on nuoret. KD on tavallaan enemmän kuin puolue. Periaatteita ja arvoja ei voida vaihtaa ja varsinkaan tavoitteita muuttaa, jos pohja on tarkoitus olla samana. KD on enemmän kuin puolue, siellä ei normaalit lainalaisuudet toimi. Voitaisiin saada paljonkin aikaa jos myytäisiin ale hintaan kaikki mikä meitä pitää pystyssä. Pelkäsin kaiken muuttuvan silloin nimen muutoksen yhteydessä, mutta onneksi vain nimi muuttui ei perusarvot. KD ei tule koskaan olemaan sen suurempi kuin mitä se nyt on paitsi jos se luopuu siitä mitä se todellisuudessa on. Silti en toivo vaan uskon nuoriin ja tulevaisuuteen. Te olette varmasti viisaampia ja vahvempia kuin mitä me olemme koskaan olleet. Hyvä muistaa vanhan neuvo: Mitä suurempi prosentti on sitä vaähemmän on merkitystä arvoilla.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.