Blogit

Lihansyönnin ideologinen ihanuus

Kasvisruoka on ollut alkuvuodesta tapetilla varsin tiuhaan. Pääkaupunkiseudulla keskustelu on tiivistynyt enemmän tai vähemmän yllättäen kaupunginvaltuustoissa. Helsingissä valtuusto päätti tiukan keskustelun jälkeen, että maito- ja lihatuotteiden käyttöä kaupungin tarjoamissa ruokapalveluissa vähennetään 50 prosentilla vuoteen 2025 mennessä. Espoossa puolestaan tunteet kuumenivat valtuustosalissa, kun pöydällä oli ehdotus valtuuston kokoustarjoilujen muuttamisesta kasvisruoaksi. Aloite ei lopulta menestynyt. Kokonaisuudessaan kasvisruoan ympärillä käyty keskustelu osoittaa selvästi, että moni ei ole valmis tinkimään lihansyönnistä tippaakaan. Nähdäänpä verovaroin kustannetun liharuoan saanti paikoin jopa perusoikeutena.

Maidon- ja lihantuotannolla on tutkitusti merkittävä vaikutus ilmaston lämpenemiseen. Eläinperäisillä tuotteilla on suuri hiilijalanjälki ja niiden tuotanto kuluttaa maapallon vesivaroja kestämättömiä määriä. Mikäli haluamme ottaa ilmastonmuutoksen hillitsemisen vakavasti, täytyy keinovalikoiman olla laaja. Liha- ja maitotuotteiden kulutuksen vähentäminen on ilmastoteko. Myös terveydellisestä näkökulmasta lihansyöntiä tulee vähentää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suuri osa suomalaisista syö liikaa erityisesti punaista ja prosessoitua lihaa. Me emme yksinkertaisesti tarvitse niin paljon lihaa kuin tällä hetkellä syömme. Julkisen vallan tuleekin olla edesauttamassa lihansyönnin vähentämistä niin ilmastollisista kuin terveydellisistäkin syistä.

Vaalien alla on julkisessa keskustelussa ehdotettu lihaveroa ratkaisuksi lihansyönnin vähentämiseen. Se ei kuitenkaan ole oikea suunta varsinkaan, jos vero tosiasiassa rankaisee juuri kotimaisia lihan- ja maidontuottajia. Tavoitteena tuleekin olla kasvisruoan osuuden lisääminen ja kulutetun lihan kotimaisuusasteen nostaminen. Valtion, kaupunkien ja kuntien tarjoaman ruoan muuttaminen selvästi kasvispainotteisemmaksi on nimenomaan oiva keino tähän. Silti, kuten Helsingin ja Espoon esimerkit osoittavat, se tuntuu herättävän uskomattoman määrän ideologiselta haiskahtavaa vastustusta.

On syytä ymmärtää, ettei kouluissa, päiväkodeissa tai vaikkapa valtuustosalissa tarjoiltava liharuoka ole mikään perusoikeus. Eivät näissä paikoissa ruokailevat muutenkaan saa päättää, mitä syövät, vaan tyytyminen on siihen, mitä tarjotaan. Kasvisruoka voi oikein tehtynä olla maukasta, ravitsevaa ja kotimaisuusasteltaan korkeaa. Vapaa-ajallaan saakoon jokainen jatkossakin tunkea itsensä täyteen grillimakkaraa ja kasvattaa syöpäriskiä niin halutessaan.

Lihansyönnin vähentäminen ei varmasti ole ilmastonmuutoksen hillitsemisessä kaikista tehokkain keino, mutta varmasti helpoimmasta päästä. Itse olen todella paatunut lihansyöjä, mutta edes minulle ei ruokavalion muuttaminen kasvispainotteisemmaksi ole ollut erityisen vaikeaa. Kuluttamani lihan varmistan aina olevan kotimaista. Kokonaan en aio minäkään lihasta luopua ainakaan lähitulevaisuudessa, eikä siihen kukaan ole pakottamassakaan.

Kasvisruoan osuuden lisäämisen vastustaminen on vastuutonta ja älyllisesti epärehellistä. Ennen kaikkea se osoittaa sen, mitä olemme oikeasti valmiita tekemään elinkelpoisen maapallomme hyväksi. Epämiellyttävä totuus on, etteivät lautasen tyhjäksi syöminen tai kotimaisen ruoan painottaminen ole lähelläkään riittäviä ilmastotekoja. Mikäli emme ole valmiita edes vähentämään lihan kulutusta, on vaikea uskoa, että tarttuisimme muihinkaan keinoihin kovin hanakasti. Omat mielihalumme ja ideologiset periaatteemme eivät saa mennä ympäristön ja ilmaston hyvinvoinnin edelle. Jokaisen on aika katsoa peiliin ja pohtia, onko lihansyönnin ylistyksen taustalla pinttyneet ajatusmallit tai periaatteellinen vastustamisen tarve. Minä väitän, että on.

Aleksi Sarasmaa
KD Nuorten puheenjohtaja


Ei vastauksia

    Vastaa

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.