Browsing Category

Blogit

Blogit

Rohkea hyökkäys on paras puolustus

Rankan liigakevään jälkeen haalitaan nopeasti kasaan joukkue ja lähdetään tavoittelemaan hyvää tulosta kansainvälisestä turnauksesta. Kansallinen liiga päättyi hetkeä aiemmin ilman sen kummempia yllätyksiä: palkintosijat menivät perinteisesti vahvan lajikulttuurin paikkakunnille. Muissa joukkueissa vahvat yksilösuorituksetkaan eivät riittäneet joukkueen menestykseen: Varsinais-Suomessa jäätiin piippuun jääneen joukkuepelin takia ikävästi palkintokorokkeelta, kouvolalaisen maalikuninkaan suoritus ei riittänyt pelastamaan joukkuetta eikä Keski-Suomessa suotuisista kertoimista huolimatta päästy lähellekään loppuotteluita.

Ulospäin vaikuttaa siltä, että kansainvälisiin karkeloihin lähdetään uhkarohkeasti ja itsevarmasti tavoittelemaan huipputuloksia, mutta sisältä joukkue on rikki. Hyvistä yksittäisistä peliliikkeistä huolimatta joukkueen yhteispeli ontuu. Suuri yleisö on menettänyt uskonsa menestykseen ja siirtynyt kannattamaan muita joukkueita. Niin pelaajien kuin joukkuejohdon intohimo peliä kohtaan vaikuttaa hävinneen. Kun turnaus on ohi kerrotaan, että ollaan itseasiassa tyytyväisiä lopputulokseen, kun emme kuitenkaan tippuneet alemmalle sarjatasolle. Kevät kun oli niin rankka. Pidemmän linjan, monivuotista suunnitelmaa siitä, miten päästäisiin kiinni siihen menestykseen, mikä tasoisellemme joukkueelle oikeasti kuuluisi, ei haluta eikä viitsitä tehdä: ei haluta tehdä raskaita päätöksiä tai tuottaa pahaa mieltä pelaajille, kapteenille, valmentajille, viestintätiimille tai ruohonjuuritason toimijoille.

Iloksemme Leijonien maailmanmestaruustarina on toisenlainen. Kiekkokontekstissa pahalta painajaiselta kuulostava tarina on kuitenkin ikävä kyllä osuva vertauskuva siitä, minkälaisena itse koen kuluneen KD:n vaalikevään.

Kristillisdemokraateilla on mainio pohjaideologia jolle aidosti uskon olevan kysyntää tämän päivän Suomessa. Sisarpuolueidemme menestys aiemmissa kansallisissa vaaleissa ja nyt eurovaaleissa osoittaa sen, että kristillisdemokratialla on paikkansa nykymaailmassa. Painavien arvojen lisäksi joukkueessamme pelaa monta huippupoliitikkoa ja KD Nuorten varapuheenjohtajana rohkenen väittää, että riveistämme löytyisi myös mahtavia persoonia tuleville vuosikymmenille. Kuitenkin menestyksen kaikista tärkein elementti, eli hyvin koordinoitu, kauaskatseinen ja yhteen hiileen puhaltava yhteispeli on täysin hukassa, ja se näkyy jatkuvina vaalitappioina. Ja kyllä, vaalitappioina. KD Nuorten puheenjohtaja Aleksi Sarasmaa sanoi sen blogissaan eduskuntavaalien jälkeen ja sanon sen nyt uudestaan: Kevään mittaan olemme nähneet kaksi vaalitappiota. Asiaa on turha kaunistella.

Aleksi poimi huhtikuisessa blogissaan esiin hyviä käytännön keinoja siihen, miten kristillisdemokraattien uppoava laiva voitaisiin pelastaa, enkä siksi nyt luettele samoja keinoja toistamiseen. Sen sijaan tahdon nyt peräänkuuluttaa kahta suuremman linjan muutosta, jotka ovat puolueemme eliinjäämistaistossa välttämättömiä: aitoa ja rohkeaa uudistustyötä sekä yhdenmukaista, yhteisiin tavoitteisiin tähtäävää toimintaa.

Niin urheilu- kuin yritysmaailmassakin on tappioiden hetkellä tapana katsoa luottamushenkilöihin ja työntekijöihin. Puolueemme on pullollaan kivoja tyyppejä jotka ovat jo pitkään, osa jopa valtaosan elämästään, tehneet korvaamatonta työtä puolueen eteen. Vastuuhenkilöiden välinen satunnainen tuolileikki ei kuitenkaan uudista puoluetta juurikaan. KD tarvitsee konkareiden rinnalle kipeästi uusia kasvoja. Uusia hahmoja ei puolueeseen ilmaannu, ellei heille anneta tilaa – silläkin uhalla, että jokin asia muuttuisi.

Jotta nuorena olisi mielekästä toimia KD:ssa, täytyy puolueen ottaa itsensä tosissaan: tehdä rohkeita ja ennalta odottamattomia ulostuloja ja asettaa tavoitteet taivaisiin – joskin jälkimmäinen vain vertauskuvallisesti. Kehitys, jonka myötä entisiä kristillisdemokraatteja on eduskunnassa pian enemmän kuin nykyisiä, ei voi jatkua. Myös arvokonservatiivisen puolueen on kyettävä päivittämään organisaationsa ja linjansa 2020-luvulle. Niinpä nyt on viimeistään päätettävä, haluammeko tulevaisuudessa olla pikkuhiljaa pois haihtuva puuhapiiri vai seisoa eturintamassa rakentamassa inhimillistä, kannustavaa ja kestävää tulevaisuutta.

Moninkertaisten vaalitappioiden myötä kristillisdemokratialla Suomessa ei ole enää mitään hävittävää, mutta todella paljon voitettavaa. Kovassa pelissä voittoa ei kuitenkaan tule pyhää jysäystä odotellessa tai neljän prosentin kannatustamme puolustamalla. Sen sijaan tarvitsemme korkeita tavoitteita, raadollista itsearviointia, uusia toimintatapoja, aitoa ja yhteistä intohimoa sekä ennen kaikkea tuoreita ja rohkeita avauksia. Rohkea hyökkäys on tässäkin pelissä paras puolustus.

Annika Lyytikäinen
KD Nuorten 2. varapuheenjohtaja

Blogit

Uppoava laiva voidaan vielä pelastaa

Eduskuntavaalit on käyty ja on aika ruotia puolueen vaalitulosta. Nyt tarvitaan rehellisyyttä ja asioiden sanomista suoraan. Vaali-iltana näytti jonkin aikaa, että yksi lisäpaikka olisi puolueelle tulossa Kaakkois-Suomesta. Tämä olisi ollut jo periaatteessa vaalivoitto, mutta kovin laimealta tuntui puolueväen into ainakin Musiikkitalon vaalivalvojaisissa. Kun lisäpaikka sitten suli ääntenlaskun edistyessä ja alkoi varmistua, että jatkamme tulevatkin neljä vuotta samalla viiden edustajan kokoonpanolla, oli ilmassa todellista pettymystä. Korupuheissa vakuutettiin, että tämä oli kovalla työllä saatu torjuntavoitto, paikathan onnistuttiin säilyttämään. Minäpä kerron totuuden; ei ollut. Tämä oli käytännössä vaalitappio. Asiaa on turha kaunistella.

Kun puolue on neljä vuotta oppositiossa ja vaihtaa puheenjohtajaa, on paikkamäärän ennallaan pysyminen todella heikko tulos. Lisäpaikkoja olisi pitänyt kyetä ottamaan. Sillä, että puolueen kokonaisäänimäärä kasvoi hieman, ei ole käytännössä mitään väliä. Oikein hävettää kuunnella, jos sillä yritetään naamioida tappiota voitoksi. Koko 2000-luvun jatkunutta laskusuhdannetta ei saatu vieläkään käännettyä ylöspäin. Väistämättä on ainakin nuorten parissa kahvipöytäkeskusteluihin hiipinyt pohdinta siitä, montako vaalikautta puolue säilyy eduskunnassa tällä menolla.

Puolueväki on jo ehtinyt tarjoamaan useita selityksiä odotettua heikommalle tulokselle. Yhden mielestä äänet valuivat perussuomalaisille, kun KD:n maahanmuuttolinja on liian lepsu. Toisen mielestä syypää on vihreiden ja ison pahan valtamedian lietsoma “ilmastovouhotus”. Kolmannen mielestä meille ei anneta mediassa tarpeeksi tilaa, koska toimittajat ovat ilkeitä ja puolueellisia. On kuitenkin turhaa etsiä syypäitä muualta. Sille, ettemme onnistu saamaan ääniä, on kaksi mahdollista selitystä. Ensimmäinen on se, että ajamallemme politiikalle ei ole kysyntää. Toinen on se, ettemme osaa markkinoida ja toteuttaa ajamaamme politiikkaa riittävän hyvin. Väitän, että molemmat ongelmat vaivaavat meitä.

Edellisten eduskuntavaalien jälkeen 2015 KD Nuorten silloinen puheenjohtaja Remo Ronkainen totesi nuorisojärjestön nettisivuilla puolueen vaalitappion jälkeisistä toimenpiteistä seuraavaa: “On laadittava johtopäätökset sekä konkreettiset muutostoimet, ja puolueen uudistumisen strategiatyö on aloitettava puhtaalta pöydältä.“ Onko näin tehty? Onko tehty konkreettisia muutostoimia ja uudistettu puoluetta rankalla kädellä, puhtaalta pöydältä? Minäpä kerron totuuden; ei ole. Tai jos joku osaa kertoa minulle, mitä muutoksia neljän vuoden aikana on tehty puheenjohtajan vaihtamisen lisäksi, tarjoan oluen tai pullakahvit.

Ratkaisukeskeisenä miehenä haluan kiinnittää huomiota ongelmiin ja tarjota toimenpiteitä, joita täytyisi tehdä nyt, jotta puolueen tulevaisuus voitaisiin varmistaa. Moni on varmasti eri mieltä keinoista; nämä ovatkin puolueen kehittämiskohteet nuorisojärjestön puheenjohtajan näkökulmasta. Tuntuupa puolueen sisällä olevan vankka osasto niitäkin, joiden mielestä alle 4 %:n kannatuksessa pysyminen on ihan okei. Niin kauan kuin liian moni on tuudittautunut tyytyväisenä viiteen kansanedustajaan, ei puolue kykene uudistumaan riittävällä tavalla saavuttaakseen kasvua. Ainakin meille nuorille on vaikeaa olla puolueessa, jossa kasvuhaluja ei välillä oikeasti tunnu olevan, sillä tulevaisuus ei tällöin näytä kovin valoisalta.

Ensinnäkin puolueen poliittinen linja on hukassa. Nuorisojärjestö on jo pitkään toivonut puolueen profiloitumista talouspoliittisesti selkeästi oikealle. Moni pohtii, miten Ruotsin KD onnistui nostamaan kannatustaan huimasti. Ei auttanut meillä heidän vaalisloganinsa kopiointi, sillä väitän, että todellinen syy kannatuksen nousuun lahden toisella puolella johtuu sisarpuolueemme kyvystä seistä selkä suorana osana oikeistoblokkia. Oli miten oli, talouspoliittinen linjamme kaipaa kirkastamista, jotta olisimme varteenotettava vaihtoehto muillekin kuin arvokysymykset edellä äänestäville. Nyt vaaleissa ehdokkaidemme talouspoliittinen linja vaihteli täysin vasemmalta todella oikealle.

On turha syyttää mediaa kovin hanakasti, jos se välillä kutsuu meitä vanhalla nimellä kristillisiksi. Välillä itsestänikin tuntuu, että käytännössä poliittinen agendamme on jämähtänyt kristillisen liiton aikoihin. Poliittisissa ohjelmissamme olemme toki uskottava yleispuolue, mutta käytännössä avauksistamme prosentuaalisesti aivan liian iso osuus koskee edelleen klassikkoaiheita abortista alkoholiin ja translaista Israeliin. Uskottavaksi yleispuolueeksi kasvaminen edellyttää, että puhumme korostetusti muista aiheista kuin niistä, joista meiltä on totuttu kuulemaan. Kaikki kyllä tietävät kantamme näiden arvokysymysten suhteen, turha niitä on toistaa jatkuvasti.

Toiseksi, puolue tarvitsee hampaat. Viestintämme kaipaa räväkkyyttä ja meidän pitää esittää säännöllisesti tuoreita avauksia. Voitaisiinko oikeasti miettiä, että kannattaisi joskus tarttua nuorisojärjestön radikaaleihin, mutta perusteltuihin kannanottoihin? Päivänpoliittisessa keskustelussakin meidän täytyy uskaltaa olla hieman populistisempia ja räksyttävämpiä erityisesti silloin, kun olemme oppositiossa. Sovinnollisen ja yhteistyökykyisen puolueen mainetta on toki mukava vaalia, mutta se ei paljon lämmitä, jos kannatus pysyy alle neljässä prosentissa.

Kolmanneksi puolue tarvitsee rakenteellisia uudistuksia. Puoluedemokratiaa täytyy vahvistaa, jotta päätöksenteossa oikeasti kuuluu puolueen kentän valitsemien edustajien ääni. Puoluevaltuusto ja puoluehallitus ovat nyt vain kumileimasimia ja todellinen valta on karannut jonnekin aivan muualle.

Samoin on syytä kirkastaa puolueen rakenteita ja resurssien kohdentamista muutenkin. Kannattaisiko esimerkiksi viestintään kohdennettuja resursseja suunnata vain puolueväen lukeman KD-lehden sijaan ennemmin ulospäin tapahtuvaan puolueen ja poliittisten avausten markkinointiin? Ylipäätään puolueeseen tarvitaan parempaa viestinnällistä johtajuutta.

Rakenteiden uudistamisen lisäksi toimintatapoja pitää uudistaa. Amatöörimäisten käytäntöjen ja keskinäisen kinastelun karsiminen on syytä tehdä ihan paikallistasolta alkaen. Hyvä esimerkki on vaaleissa Varsinais-Suomen sekoilu, joka maksoi todennäköisesti kansanedustajan paikan. Piirissä oli selkeästi vaikeuksia ymmärtää miten vaaliliitto ja äänten keskittäminen yhdelle kärkiehdokkaalle toimii. Näin ei saisi tapahtua.

Neljänneksi puolueessa tulisi oikeasti alkaa kuunnella nuoria. Me olemme esittäneet kaikkia yllä mainittuja keinoja jo vuosien ajan. Olemme saaneet päähän taputtelua ja positiivista kannustusta, kun olemme nuorina mukana toiminnassa. Lähtökohtaisesti kaikki ehdotuksemme on kuitenkin joko lytätty tai vähintäänkin tylysti sivuutettu. Itse esimerkiksi olen jo väsähtänyt ajamaan parempaa puoluedemokratiaa, kun mitään muutoksia ei tapahdu.

Ylipäätään nuorten on todella vaikea saada tunnustusta ja vastuuta nuorisojärjestön ulkopuolella joitakin yksittäistapauksia lukuunottamatta. Muilla puolueilla on nuorille omia mentorointiohjelmia, täällä ajatukselle on lähinnä naureskeltu. Vaaleissakin muut puolueet nostavat tietoisesti nuoria ehdokkaita esille ja tukevat heitä merkittävästi, täällä patistellaan nuorisojärjestöä kaivamaan jostain nuoria listojen täytteeksi. Vaikea on ketään nuorta houkutella vaikkapa ehdolle, kun tietää, ettei puolueen tuki tule olemaan kummoista.

Suuri osa nuorista jättää puolueen, kun nuorisojärjestössä tulee ikä vastaan, sillä puolueessa ei osata ottaa nuoria mukaan. Vaikuttamaan lähdetään mieluummin sinne, jossa se on oikeasti mahdollista. Puolueen ikäjakauma vinoutuu entisestään. Nuoret täytyy saada mukaan, mikäli puolueella halutaan olevan minkäänlaista tulevaisuutta. Ilman aktiivisia toimijoita kuolee puolue pois vanhojen jäsentensä mukana.

Sanomani kuulostaa varmasti tylyltä ja hyvä niin. Meillä nuorilla alkaa nimittäin olla mitta täynnä. Olemme oikeasti huolissamme puolueen tulevaisuudesta ja olemme yrittäneet rakentaa muutosta. Yritettäisiinkö vielä kerran, tällä kertaa yhdessä?

Aleksi Sarasmaa, KD Nuorten puheenjohtaja


Blogit

Lihansyönnin ideologinen ihanuus

Kasvisruoka on ollut alkuvuodesta tapetilla varsin tiuhaan. Pääkaupunkiseudulla keskustelu on tiivistynyt enemmän tai vähemmän yllättäen kaupunginvaltuustoissa. Helsingissä valtuusto päätti tiukan keskustelun jälkeen, että maito- ja lihatuotteiden käyttöä kaupungin tarjoamissa ruokapalveluissa vähennetään 50 prosentilla vuoteen 2025 mennessä. Espoossa puolestaan tunteet kuumenivat valtuustosalissa, kun pöydällä oli ehdotus valtuuston kokoustarjoilujen muuttamisesta kasvisruoaksi. Aloite ei lopulta menestynyt. Kokonaisuudessaan kasvisruoan ympärillä käyty keskustelu osoittaa selvästi, että moni ei ole valmis tinkimään lihansyönnistä tippaakaan. Nähdäänpä verovaroin kustannetun liharuoan saanti paikoin jopa perusoikeutena.

Maidon- ja lihantuotannolla on tutkitusti merkittävä vaikutus ilmaston lämpenemiseen. Eläinperäisillä tuotteilla on suuri hiilijalanjälki ja niiden tuotanto kuluttaa maapallon vesivaroja kestämättömiä määriä. Mikäli haluamme ottaa ilmastonmuutoksen hillitsemisen vakavasti, täytyy keinovalikoiman olla laaja. Liha- ja maitotuotteiden kulutuksen vähentäminen on ilmastoteko. Myös terveydellisestä näkökulmasta lihansyöntiä tulee vähentää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suuri osa suomalaisista syö liikaa erityisesti punaista ja prosessoitua lihaa. Me emme yksinkertaisesti tarvitse niin paljon lihaa kuin tällä hetkellä syömme. Julkisen vallan tuleekin olla edesauttamassa lihansyönnin vähentämistä niin ilmastollisista kuin terveydellisistäkin syistä.

Vaalien alla on julkisessa keskustelussa ehdotettu lihaveroa ratkaisuksi lihansyönnin vähentämiseen. Se ei kuitenkaan ole oikea suunta varsinkaan, jos vero tosiasiassa rankaisee juuri kotimaisia lihan- ja maidontuottajia. Tavoitteena tuleekin olla kasvisruoan osuuden lisääminen ja kulutetun lihan kotimaisuusasteen nostaminen. Valtion, kaupunkien ja kuntien tarjoaman ruoan muuttaminen selvästi kasvispainotteisemmaksi on nimenomaan oiva keino tähän. Silti, kuten Helsingin ja Espoon esimerkit osoittavat, se tuntuu herättävän uskomattoman määrän ideologiselta haiskahtavaa vastustusta.

On syytä ymmärtää, ettei kouluissa, päiväkodeissa tai vaikkapa valtuustosalissa tarjoiltava liharuoka ole mikään perusoikeus. Eivät näissä paikoissa ruokailevat muutenkaan saa päättää, mitä syövät, vaan tyytyminen on siihen, mitä tarjotaan. Kasvisruoka voi oikein tehtynä olla maukasta, ravitsevaa ja kotimaisuusasteltaan korkeaa. Vapaa-ajallaan saakoon jokainen jatkossakin tunkea itsensä täyteen grillimakkaraa ja kasvattaa syöpäriskiä niin halutessaan.

Lihansyönnin vähentäminen ei varmasti ole ilmastonmuutoksen hillitsemisessä kaikista tehokkain keino, mutta varmasti helpoimmasta päästä. Itse olen todella paatunut lihansyöjä, mutta edes minulle ei ruokavalion muuttaminen kasvispainotteisemmaksi ole ollut erityisen vaikeaa. Kuluttamani lihan varmistan aina olevan kotimaista. Kokonaan en aio minäkään lihasta luopua ainakaan lähitulevaisuudessa, eikä siihen kukaan ole pakottamassakaan.

Kasvisruoan osuuden lisäämisen vastustaminen on vastuutonta ja älyllisesti epärehellistä. Ennen kaikkea se osoittaa sen, mitä olemme oikeasti valmiita tekemään elinkelpoisen maapallomme hyväksi. Epämiellyttävä totuus on, etteivät lautasen tyhjäksi syöminen tai kotimaisen ruoan painottaminen ole lähelläkään riittäviä ilmastotekoja. Mikäli emme ole valmiita edes vähentämään lihan kulutusta, on vaikea uskoa, että tarttuisimme muihinkaan keinoihin kovin hanakasti. Omat mielihalumme ja ideologiset periaatteemme eivät saa mennä ympäristön ja ilmaston hyvinvoinnin edelle. Jokaisen on aika katsoa peiliin ja pohtia, onko lihansyönnin ylistyksen taustalla pinttyneet ajatusmallit tai periaatteellinen vastustamisen tarve. Minä väitän, että on.

Aleksi Sarasmaa
KD Nuorten puheenjohtaja


Blogit

Asevelvollisuusjärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan marraskuun lopulla julkaiseman kyselyn mukaan nuorten maanpuolustustahto on romahtanut vuodessa. Alle 25-vuotiaista enää 49 prosenttia katsoi, että jos Suomeen hyökättäisiin, suomalaisten olisi puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta. Tulos on huolestuttava, sillä Suomen uskottava puolustus nojaa pitkälti riittävän korkeaan maanpuolustustahtoon. Syitä maanpuolustustahdon laskevalle trendille on useita, eikä mikään niistä yksinään selitä romahdusta. Nuorten heikentyvällä tulevaisuususkolla ja irrallisuuden tunteella on varmasti vaikutusta. Halu puolustaa Suomea ei voi olla kovin korkealla, jos ei tunne kuuluvansa osaksi yhteiskuntaa.

Väistämättä on hyväksyttävä myös se tosiasia, ettei suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä nykyisessä muodossaan ole omiaan nostamaan nuorten maanpuolustustahtoa. Nuoret kokevat nykyisen järjestelmän epätasa-arvoiseksi ja aikansa eläneeksi. Nuorten keskuudesta nousee jatkuvasti vaatimuksia asevelvollisuuden muuttamisesta tasa-arvoisempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan. Perustuslain mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä. Miksei tämän yhdenvertaisen velvollisuuden tulisi myös käytännössä toteutua asepalveluksen osalta? Yhteiskunnallinen keskustelu nykyisen järjestelmän uudistamisesta on viime vuosina voimistunut ja on mielestäni selvää, että jonkinlainen reformi tullaan lähitulevaisuudessa näkemään.

KD Nuoret on jo pitkään vaatinut kutsuntojen laajentamista myös naisia koskeviksi. Tämä olisi helposti toteutettava ensimmäinen askel kohti tasa-arvoisempaa asevelvollisuutta. Koko ikäluokan tavoittaminen tehokkaasti kutsuntojen kautta mahdollistaisi naisten vapaaehtoisen asepalveluksen nykyistä tehokkaamman markkinoinnin. Pääesikunnan vuonna 2017 tekemän arvion perusteella kutsuntojen ulottaminen myös naisia koskevaksi maksaisi vain noin 4 miljoonaa euroa. Kutsuntoja kehittämällä niitä voitaisiin hyödyntää tehokkaammin myös muihin kuin maanpuolustuksen tarpeisiin. Koko ikäluokan kohtaamisella ehkäistäisiin esimerkiksi nuorten syrjäytymistä, tarjottaisiin ohjausta ja voitaisiin ohjata apua tarvitsevat nuoret oikeiden palveluiden piiriin.

Pelkkää kutsuntojen laajentamista mittavammalta remontiltakaan ei asevelvollisuusjärjestelmä tuskin voi tulevaisuudessa välttyä. Tasa-arvokysymyksen lisäksi uudistuksella on ratkaistava myös turvallisuusympäristön muutoksen tuomat haasteet sekä siviilipalveluksen asema osana asevelvollisuusjärjestelmää. Nykyinen siviilipalvelus ei juurikaan hyödytä maanpuolustusta, eikä tuota hyötyä yhteiskunnalle. Kokonaisturvallisuutta edistäisi nähdäkseni huomattavasti paremmin kansalaispalvelusmalli, jossa koko ikäluokka suorittaisi joko asepalveluksen tai siviilikriisinhallintaa tukevan aseettoman palveluksen. Kaikkia yhdenvertaisesti kohtelevassa kansalaispalvelusmallissa asepalvelukseen saataisiin laajemman henkilöpoolin kautta valikoitua nykyistä motivoituneempia ja kyvykkäämpiä suorittajia. Aseeton palvelus rakennettaisiin tukemaan maanpuolustusta ja sen suorittamisen voisi toteuttaa joustavasti esimerkiksi moduuleina.

Nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän uudistaminen saattaa hyvinkin todennäköisesti olla edessä jo seuraavalla hallituskaudella. Tähän mennessä puolueella ei ole ollut rohkeutta lähteä mukaan keskusteluun järjestelmän uudistamisesta, vaan nykytilassa pitäytyminen on nähty riittäväksi ratkaisuksi. Toivottavasti puolueessa herätään pian uudistuksen välttämättömyyteen. Kun järjestelmää tulevaisuudessa remontoidaan, olemme väistämättä ulkona keskustelusta, mikäli meillä ei ole esittää lainkaan omia ratkaisuja.

Aleksi Sarasmaa
KD Nuorten puheenjohtaja

Blogit

Pääsykoeuudistus haastaa korkeakouluhakijat uudella tavalla

Vuonna 2018 käyttöön otettava korkeakoulujen pääsykoeuudistus haastaa korkeakouluihin opiskelemaan hakijat uudella tavalla. Siinä, missä aiemmin korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa on painotettu pääsykokeen merkitystä ylioppilastodistuksen lisäksi, tullaan uudistuksen myötä tekemään todistusvalinnasta ensisijainen sisäänpääsyväylä. Uudistus koskee korkeakouluhakuja lukuun ottamatta taide-, kulttuuri- ja liikunta-aloja sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun asiointitulkin sekä viittomakielen tulkin koulutusta. Uudistuksen toivotaan tuovan niin säästöjä kuin nopeuttavan hakijoiden sisäänpääsyä.

Uudistuksessa on paljon hyvää, mutta myös paljon vaaran paikkoja. Painotuksen siirtäminen ylioppilastodistuspohjalle tuo kuitenkin haasteita, paineita ja stressiä lukiossa opiskeleville nuorille ja sieltä valmistuneille. Pitäisi osata valita jatkoa ajatellen oikeat luettavat aineet, kirjoittaa ne ja saada niistä mahdollisimman hyvät arvosanat. Jos aiemmin kilpailu on ollut kovaa pääsykoerintamalla, saattaa se uudistuksen myötä siirtyä jo lukiovaiheeseen. Tähän saakka hakija on voinut kompensoida huonompaa opiskelumenestystä ahkeralla pääsykoevalmentautumisella ja päästä silti päästä sisään. Uudistuksen myötä herääkin kysymys siitä, että näemmekö tulevaisuudessa korkeakouluihin hakevia, joiden välivuodet aiheutuvat ylioppilastodistuksen arvosanojen korotusyrityksistä tai kokonaan uuden aineen kirjoittamisesta unelma-alan vaihduttua?

Uudistuksen yhtenä tarkoituksena on vähentää pitkäaikaisen valmentautumisen tarvetta pääsykokeisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pääsykokeista halutaan päästä alasta riippuen joko kokonaan eroon tai muuttaa pääsykoetta siten, että siihen valmentautuminen ei edellytä pitkää valmistautumista tai valmennuskursseja. Valmennuskursseja hyödyntää tällä hetkellä moni hakija, sillä Eurostudent VI-selvityksen mukaan valmennuskursseja käytti hakuaikanaan ammattikorkeakouluopiskelijoista joka kahdeksas ja yliopisto-opiskelijoista puolestaan peräti joka neljäs. Valmennuskursseista tuskin päästään eroon täysin, sillä ne todennäköisemmin painottuvat jatkossa entistä enemmän myös ylioppilaskirjoituksiin pääsykokeiden lisäksi. Yhtenä vaihtoehtona olisikin lukioiden tarjoamat edullisemmat lisäpreppauskurssit kirjoituksia varten.

Ammatinvalinta on yksi nuorten sekä myös aikuisten elämän tärkeimmistä valinnoista tulevaisuuden kannalta. Uudistuksessa on paljon hyviä puolia, mutta erityistä huomiota tulisikin kiinnittää sen haasteisiin, kuten siihen, että ylioppilaskirjoitukset eivät liikaa rajoita mahdollisuuksia päästä opiskelemaan mieluisalle alalle, vaikka ylioppilaskirjoitukset eivät olisikaan menneet halutulla tavalla. Jos tällaiset haasteet saadaan huomioitua uudistuksessa myös muilla muutoksilla, kuten arvosanan korotusmahdollisuuksien kasvattamisella, on uudistus palvellut tavoitettaan.

Minna Rajala
Tietojärjestelmätieteiden opiskelija

Blogit

Mitä olisi kristillisdemokraattinen maailmanpolitiikka?

Toisin kuin useat 1900-luvulla vaikuttaneet politiikan tutkimuksen koulukunnat ovat opettaneet, on globaali järjestys hyvin pitkälle ihmisen luomusta ja ihminen ohjaa valtioiden toimintaa tietoisesti. Maailmanjärjestys ei perustu vain jonkinlaiseen ”darwinistiseen” tai ennalta määriteltyyn joukkoon luonnonlakeja, joka määrittäisi valtioiden ja kansojen kohtalot maailmanpolitiikan kentällä. Tällainen ajattelu on arvojohtoisen ulkopolitiikan vastakohta.

Kristillisdemokratia on poliittisena perinteenä aidosti kansainvälinen ja sillä on syvät eurooppalaiset juuret. Suomessa se on tuontituote. Vaikka meillä kotimaassa kristillisdemokraattinen aate on pieni toimija, on sillä Euroopan tasolla sen verran suuri merkitys, että on aiheellista kysyä emoaatteemme suhdetta kansainväliseen politiikkaan.

Ymmärrys siitä, minkälainen on globaalin järjestyksen rakenne, vaikuttaa siihen, miten valtioiden välistä politiikkaa johdetaan. Suomalaiseen poliittiseen historiaan perehtyneille on tullut tutuksi muun muassa kylmän sodan aikainen Paasikiven-Kekkosen linja, joka pyrki Suomen selviytymiseen liittoutumattomana ja puolueettomana valtiona. Suomen linja heijasteli pitkään niin sanottua reaalipolitiikkaa.

Kun kysytään, kuinka maailma on ymmärrettävissä suhteessa arvoihin ja oikeudenmukaisuuteen, vastaa kansainvälisen tutkimus yleensä kuvailemalla kahta erilaista koulukuntaa: poliittinen realismi ja poliittinen idealismi.

Realismin mukaan globaali järjestys koostuu itsenäisistä valtioista, jotka määrittävät omat lakinsa ja moraalinsa, mutta valtioiden yläpuolella ei ole minkäänlaista ylikansallista lakia tai normia. Tällä teorialla on laajaa kannatusta myös tutkijoiden piirissä. Oikeudenmukaisuus olisi toivottavaa, mutta valtioiden välisissä suhteissa se on vaikeasti saavutettavaa.

Poliittinen idealismi korostaa arvoja ja oikeudenmukaisuutta universaaleina normeina, jotka sitovat kaikkia valtioita ja yhteisöjä. Arvot ovat kaikkialla yhtä päteviä, eivät vain kulttuurisidonnaisia tai paikallisesti ilmeneviä. Yleismaailmalliset normit heijastelevat niin sanotun klassisen liberalismin periaatteita: länsimaiset yksilönvapaudet, oikeudet ja vapaat markkinat.

Jos kristillisdemokratialle olisi löydettävissä selkeä, yksittäinen kiintopiste kansainvälisessä järjestelmässä, löytyy se epäilemättä suhteesta kansainväliseen oikeuteen. Ihmisoikeussopimukset ja yleismaailmalliset julistukset kartoittavat niitä yleisiä ja universaaleja periaatteita, joiden varaan eurooppalainen arvoperintö rakentuu. Nämä periaatteet muistuttavat pitkälti juutalaiskristillistä arvoperintöä erityisesti siinä, miten ne korostavat yksilön merkitystä ja ihmisarvoa suhteessa poliittisiin järjestelmiin ja valtaan.

Euroopan yhteisön perustavat periaatteet sekä toisen maailmansodan jälkeinen rauhanprojekti ovat kristillisdemokraattisen aatteen synnyinmaata. Saksan CDU perustettiin heti natsivallan kukistumisen jälkeen. KD-aate on vaikuttanut lähtemättömästi esimerkiksi Italian politiikkaan. Kristillisdemokratia on keskustaoikeistolainen aate, joka on suhtautunut kriittisesti valtion liian korostuneeseen rooliin. Ei ole sattumaa, että useimmat tämän päivän kristillisdemokraattiset puolueet ovat voimakkaasti Eurooppa-myönteisiä.

Lähimmäisyhteiskunnan idean ja hallinnollisen lähipäätösperiaatteen myötä kristillisdemokratia voisi olla välimalli ylikansallisten hallitusten vallan ja täysin nationalistiseen sulkeutuneisuuteen perustuvan näkemyksen välillä. Mitä ihmisoikeuksiin ja kansainväliseen lakiin tulee, arvojen pohjana on ollut estää historiallisten vihamielisyyksien uusiutuminen. Hankkeen ytimessä on vapaan länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen puolustus.
Miikka-Markus Leskinen
YTM, media-asiantuntija
tohtorikoulutettava, kansainväliset suhteet

Blogit

Lait on säädetty noudatettaviksi

Tiistaina 31.7. uutisoitiin tapauksesta, jossa vihreän eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen yritti estää ulkomaalaisen henkilön käännytyksen protestoimalla lentokoneessa. Pennanen pyrki estämään koneen nousemisen jäämällä seisomaan. Lopulta poliisi poisti Pennasen koneesta.

Laillisen päätöksen toimeenpanon vastustaminen tällä tavalla ei ole hyväksyttävää. Viranomainen suorittaa palautuksia siinä missä muitakin tehtäviään lainsäädännön puitteissa. Lait on säädetty kaikkien noudatettaviksi. Pennasella ei ollut tietoa käsillä olleen palautuksen taustoista, mutta katsoi olleensa asiassa oikeammassa kuin palautuspäätöksen lain puitteissa tehneet viranomaiset ja näin oikeutettu vaikeuttamaan sekä viranomaisten että lentoyhtiön toimintaa. Kenenkään ei tällä tavalla tulisi asettua lainsäädännön yläpuolelle. Tällainen toiminta halventaa demokratiaa ja oikeusvaltiota.

Osansa kohusta on saanut Finnair, jonka kapteeni kieltäytyi Pennasen vaatimuksesta olla nousematta ilmaan palautettavan henkilön kanssa. Lentoyhtiönkään tehtäviin ei kuulu arvioida yksittäisen palautuksen perusteita tai oikeellisuutta. Hienoa nähdä, että Finnairilla luotetaan viranomaisten toimintaan ja kyetään yhteistyöhön heidän kanssaan. Kapteenin tehtävä on huolehtia siitä, että lento pääsee turvallisesti lähtemään ja perille. Mikäli henkilö kieltäytyy noudattamasta lentokoneen henkilökunnan antamia käskyjä ja estää lennon lähtemisen, on tällaisen henkilön poistaminen koneesta luonnollinen ratkaisu riippumatta siitä, mikä motiivi henkilön häiriköinnin taustalla on.

Demokraattisessa oikeusvaltiossa yksilön epämieluisaksi kokemia asioita ei tule pyrkiä muuttamaan päätösten toimeenpanoa vaikeuttamalla tai häiriköimällä. Allekirjoittaneenkin mielestä Suomen turvapaikkapolitiikkaa tulisi muuttaa ja varmistaa turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen nykyistä paremmin. Viranomaisten toiminnan vaikeuttaminen ei kuitenkaan ole oikea keino tähän. Mikäli haluaa Pennasen tavoin ottaa kantaa Suomen turvapaikkapolitiikkaan, tulee toimet kohdistaa viranomaisten sijaan poliittisiin päättäjiin.

Viranomaisten toiminta perustuu lakiin ja lainsäädäntöä voi kukin pyrkiä muuttamaan osallistumalla demokraattiseen päätöksentekoon. Toisin sanoen, jos meininki ei miellytä, on keinoksi valittava protestien sijaan politiikka.

Aleksi Sarasmaa
KD Nuorten puheenjohtaja

Blogit

Bitcoin: mistä on kyse?

Bitcoin (BTC) on valuutta, jonka takana ei ole keskuspankkia vaan verkosto käyttäjiä, jotka varmistavat rahansiirtojen kirjanpitoa. Bitcoin on hajautettu järjestelmä, jossa tuhannet kirjanpitäjät varmistavat reaaliaikaisesti jokaisen siirron. Tämä ominaisuus ja valuutan riippumattomuus keskuspankeista ovat bitcoinien kiinnostavimmat ominaisuudet, mutta myös sen rajoitteet.

Bitcoin perustuu avoinkoodiin. Nykyään bitcoinien määrä on noin 17 miljoona. Bitcoinien luomisprosessi tapahtuu joka 10 minuutti. Bitcoinien määrä kasvaa laskevalla tahdilla niin, että suunnilleen joka neljäs vuosi bitcoinien luomisnopeus puolittuu. Tällä hetkellä vauhti on 75 BTC/tunti. Vuonna 2020 luomisvauhti puolittuu, eli 37,5 BTC/tunti. Tämä jatkuu kunnes määrä vakiintuu 21 miljoonaan v. 20140. Sen jälkeen uusia bitcoineja ei luoda. Bitcoinien yhteenlaskettu arvo on nykyhinnoilla n. 115 miljardia euroa, noin puolet Suomen bruttokansantuotteesta.

Uusien BTC jakoprosessi liittyy ohjelman validointijärjestelmään. Koska sen takana ei ole keskuspankkia, tarvitaan tapa varmistaa rahansiirtoja ja pitää kirjaa niistä. Tämä tapahtuu hajautetusti niin, että tieto kootaan lohkoihin (eli datapaketteihin). Kun ihmiset siirtävät BTC, tieto menee koko verkostolle (eli tietokoneille, jotka ylläpitävät järjestelmää). Siirrot kootaan datapakettiin (lohkoon) ja tämä lohko yhdistetään edellisiin lohkoihin muodostaen tietohistorian nimeltään lohkoketju. Lohkot yhdistetään SHA-256 -nimisen algoritmin kautta. Ensimmäinen tietokone, joka ratkaisee algoritmin seuraavan luvun saa ne uudet 12.5 BTC, nykyarvoltaan noin 80 tuhatta euroa. Yritys ratkaista algoritmia kutsutaan bitcoin-maailmassa louhinnaksi. Se tarkoittaa käyttää tietokoneen tehoa lohkoketjun ylläpitämiseen, josta palkintona saa joka 10 uusia bitcoineja. Tämä tekee siitä maailman turvallisimpia järjestelmiä, sillä varmistusprosessissa on mukana satojatuhansia täysteholla toimivia tietokoneita.

Bitcoinien toimintajärjestelmä tuo esiin sen vahvuudet. Mikä ovat sitten bitcoinin heikkoudet?

Bitcoinin haaste on, että se suunniteltiin rahaksi, mutta käytännössä se ei ole sitä. Talousteoria opettaa, että rahalla on kolme päätarkoitusta: arvon säilyttäminen, vaihdannan helpottaminen ja arvon mitta. BTC ei omaa yhtään niistä. BTC:n riippumattomuus keskuspankeista jättää sen arvon kysynnän heitteille. Tämä aiheuttaa jyrkkiä arvomuutoksia. BTC on huono arvon mittari ja säilyttäjä. Lisäksi BTC on loppupelissä pikemminkin ITC-harrastajien ja riskiä rakastavien sijoittajien oikku kuin yleisesti haluttu tavara, mikä tekee siitä sopimattomaksi vaihdannan kannalta. BTC mahdollistaa maailman laajuisia rahansiirtoja vaivattomasti ja turvallisella tavalla. Kuitenkin suurten arvonmuutosten vuoksi käytetty rahamäärä tietyn tavaran ostamiseen voi osoittautua turhan isoksi myöhemmin. Esim. vuonna 2010 Laszlo Hanyecz osti kaksi pizzaa 10 tuhannella BTC:lla. Niiden arvo tänä päivänä on n. 65 miljoonaa euroa!

Onko sitten bitcoin turhake? Ei suinkaan. Bitcoin on ennen kaikkea sen taustalla oleva teknologia. Lohkoketju on nerokas tapa säilyttää ja levittää dataa turvallisella ja hajautetulla tavalla. Se on huipputeknologia, jonka merkitys lähivuosina lienee kieltämätön. Sillä on edellytykset olla kansantaloutta muuttava läpimurto. Se on verrattavissa sähkön tai internetin mullistuksiin. Tämän johdosta viisainta on antaa Bitcoinin kehittyä silmällä pitäen, että sen tuomat edut saapuvat mahdollisimman monille ja sen aiheuttamat vahingot jäävät mahdollisimman pieniksi. Siinä päättäjillä on tärkeä rooli ohjata, että lohkoketju- ja kryptovaluuttateknologiat täyttävät teknologian todellisen merkityksen: parantaa ihmisten elämän laatua kestävällä tavalla.  

Jyri Soria

Taloustieteiden maisteri ja KD Nuorten hallituksen jäsen

jyri.soria@kdnuoret.fi

Blogit

Oma koti kullan kallis

Suomi ratifioi kesäkuussa 2016 vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, joka korostaa vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta kaikessa päätöksenteossa. Sopimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti oikeus muiden kanssa valita asuinpaikkansa sekä sen, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä.

Suomessa uusi hankintalaki mahdollistaa kunnille luvan kilpailuttaa vammaispalveluita avoimesti, siinä missä muitakin sosiaali- ja terveyspalveluita. Vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttaminen on vastoin YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Toiminta vie myönteisessä kehityksessä askeleen taaksepäin. Kilpailuttamismenettelyn seurauksena välttämätöntä apua ja tukea tarvitsevilla vammaisilla henkilöillä ei ole itseä koskevien asioiden järjestämisessä osallisuutta eikä oikeussuojakeinoja.

Pahimmillaan tilanne tarkoittaa sitä, että vammaiset henkilöt muuttaisivat aina kilpailutuksen yhteydessä, eikä heillä itsellään olisi tähän valinnanvapautta.

Päättäjät ovat asiassa vedonneet EU:n hankintadirektiiviin, joka kuitenkin sallisi vammaispalveluiden erillistämisen. Kuntien ei tulisi kilpailuttaa palveluita, vain siksi, että siihen on mahdollisuus. Toiminta rikkoo räikeästi sopimusta, johon Suomi on ylpeästi sitoutunut. Monissa muissa EU-maissa ei noudateta Suomen kilpailuttamiskäytäntöä vammaisten ihmisten tarvitsemien elämänmittaisten, välttämättömien palveluiden järjestämisessä. Kilpailuttaminen on suomalainen valinta

Vammaisia henkilöitä ei tulisi tarkastella hyväntekeväisyyden, lääkehoidon tai sosiaaliturvan kohteina. Heidät tulisi ottaa aktiivisena osallistujana mukaan vammaisia koskettaviin päätöksentekoon. Sekä vammaispalvelut tulisi jättää selkeästi kilpailutuksen ulkopuolelle. Jokaisella tulee olla oikeus olla oman elämän asiantuntija.

Kansalaisaloite Ei Myytävänä esittää, että julkisia hankintoja koskevaan lakiin lisätään soveltamisalueeseen seuraava rajaus: ” lakia ei sovelleta sellaisten vammaispalveluiden hankintaan, joissa on kyse vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä. ”

Kansalaisaloitteemme koskee kaikkia kilpailutuksen piiriin kuuluvia palveluita;

Asumispalveluita, tulkkauspalveluita, henkilökohtaisen avun palveluita jne.  Aloite on kerännyt 72 059 vahvistettua kannatusilmoitusta ja Aloite on lähetetty eduskuntaan 7.3.2018.

 

Sairaanhoitaja-diakonissaopiskelija

janette.sandberg@kdnuoret.fi

 

Blogit

Parempaa sukupolvipolitiikkaa

Nuorisopolitiikan kentällä ovat viime aikoina puhuttaneet sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset. Sukupolvi- tai tulevaisuuspolitiikaksi kutsuttu kokonaisuus halutaan nostaa yhä keskeisemmäksi osaksi myös päivänpoliittista keskustelua. Ylisukupolvisten aiheiden kirjo on moninainen aina ekologisesta kestävyydestä nuorten vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseen. Ydinkysymyksen voi kuitenkin tiivistää helposti; miten turvaamme niin nykyisten kuin tulevienkin sukupolvien yhtäläiset mahdollisuudet hyvään elintasoon ja onnellisuuteen?

Nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen on kestävällä tavalla tulevaisuuteen tähtäävän politiikan keskiössä. On tärkeää, että nuorille taataan tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa niihin päätöksiin, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä nyt ja tulevaisuudessa. Maaliskuussa julkaistun vuosittaisen Nuorisobarometrin mukaan nuoret kokevat yhteiskunnallisen vaikuttamisen taidot myös elämässä pärjäämisen kannalta entistä tärkeämmiksi. Yhteiskunnallisen osallisuuden ja toimijuuden kautta vahvistetaan nuorten kiinnittymistä esimerkiksi työelämään.

Konkreettiseksi keinoksi nuorten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen KD Nuoret nosti viime vuonna äänestys- ja vaalikelpoisuusiän laskemisen 16 ikävuoteen kunnallisvaaleissa. Myös maakuntauudistus on erinomainen paikka lisätä nuorten osallistumista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tuleviin maakuntiin velvoitetaan perustamaan maakunnalliset nuorisovaltuustot. Tärkeää on kuitenkin myös varmistaa, että näiden valtuustojen ja muiden kanavien kautta nuorille luodaan tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, eikä heitä jätetä maakunnallisella tasolla vain kuunteluoppilaiksi.

Ilmastonmuutosta torjumalla ja ympäristöstä huolehtimalla voimme varmistaa hyvät elinolosuhteet myös tuleville sukupolville. Ekologisesti kestävän tulevaisuuspolitiikan keinoja ovat esimerkiksi ympäristöystävällisten hankkeiden tukeminen, kiertotalouden edistäminen ja ympäristölle haitallisen toiminnan rajoittaminen tarvittaessa ankarallakin sääntelyllä. Suomen on syytä kaikin keinoin edistää kotimaassa uusien ympäristöystävällisten innovaatioiden syntyä. Tätä kautta voimme edesauttaa myös maamme kilpailukyvyn säilymistä tulevaisuuden globalisoituvassa maailmassa.

Keinoja kestävään tulevaisuuspolitiikkaan ovat luonnollisesti myös oikeudenmukainen eläkejärjestelmä, työllisyyden edistäminen ja riittävän vakaan taloudellisen kasvun turvaaminen. Näistä juuri eläkkeisiin on viime vuosien aikana tiivistynyt olennaisilta osin keskustelu sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Eläkejärjestelmämme on sukupolvien välinen sopimus, jossa edellisten sukupolvien eläkkeet maksaa työssäkäyvä osuus väestöstä. Nyt työelämään siirtyvä sukupolvi kustantaa edeltäjiensä korkeaa eläketasoa. Se joutunee kuitenkin itse tyytymään huomattavasti leikattuihin eläkkeisiin, jollei järjestelmän kestävyydestä huolehdita riittävästi. Heikkenevä huoltosuhde edellyttää toimenpiteitä, joilla varmistetaan työssäkäyvän väestön riittävä osuus tulevaisuudessa. Meidän tulee edistää sekä kestävää maahanmuuttoa että syntyvyyden parantamista. Tärkeää on myös etsiä keinoja ehkäistä erityisesti korkeakoulutettujen lisääntyvää aivovuotoa ulkomaille.

Toivottavasti sukupolvi- ja tulevaisuuspolitiikka nousee keskiöön seuraavalla hallituskaudella. Hyvinvointia jaettaessa on syytä huolehtia siitä, että kaikki sukupolvet pääsevät nauttimaan siitä. Vahvistamalla nuorten mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen edesautamme kestävien ja tulevaisuuteen rohkeasti katsovien päätösten syntymistä. Paremman tulevaisuuspolitiikan aika on nyt.

Aleksi Sarasmaa
KD Nuorten puheenjohtaja