Viimeaikaiset esimerkit ovat osoittaneet, etteivät tavalliset kansalaiset saa selkoa kiihottamispykälän sisällöstä. Yksilön oikeusturvan kannalta on tärkeää tietää missä rikoksen raja menee.
Kiihottamisrikoksia koskeva pykälä perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut. Nämä sopimukset asettavat vähittäisvaatimukset vähemmistöjen suojaamiselle loukkaavalta puheelta.
Nämä vähittäisvaatimukset ovat kuitenkin epäselvät lainsäädännön sanamuodon vuoksi. Tavallisen kansalaisen on vaikea määritellä mitä esimerkiksi loukkaaminen lain mukaan tarkoittaa. Erityistä hämmennystä aiheuttaa pykälän luokitteleminen sotarikoksia koskevan luvun alle samalla, kun sen soveltamisalaa tunnutaan pitävän yllättävän laajana.
“Rikoslain käyttäminen julkisessa ja etenkin poliittisessa keskustelussa tulisi olla viimesijainen keino. Nyt lain tosiasiallisen sisällön ja soveltamisalan epäselvyys kuitenkin mahdollistaa siihen vetoamisen tiettyjen – tosiasiallisesti loukkaavienkin – mielipiteiden rankaisemiseksi. Samaan aikaan lainsäädäntö sallii länsimaisessa vapaassa yhteiskunnassa loukkaavienkin mielipiteiden ilmaisemisen”, KD Nuorten substanssityöryhmän puheenjohtaja Jere Tuononen huomauttaa.
Kiihottamispykälän sisältöä ei voida myöskään tyhjentävästi selventää loputtomilla pistemäisiä tilanteita koskevilla oikeudenkäynneillä. Ne aiheuttavat länsimaisessa liberaalissa demokratiassa hämmennystä ja eripuraa. Lain epäselvyys haastaa myös luottamusta oikeusvaltioon, jossa julkisen vallankäytön on perustuttava lakiin.
KD Nuoret peräänkuuluttaa, että pykälää koskevista kansainvälisistä vähittäisvaatimuksista tehdään tarkka selvitys. Kansallinen lainsäädäntö kiihottamisrikoksia koskien on asetettava nykyistä lainsäädäntöä selvemmin ja Suomea velvoittavalle vähimmäistasolle.
Lisätiedot:
Jere Tuononen
KD Nuorten substanssityöryhmän puheenjohtaja
jere.tuononen@kdnuoret.fi
040 777 7909
