Suomalaisessa yhteiskunnassa on pitkät perinteet valtiollisen ja kirkollisen vallan sekoittamisesta. Oli kyse sitten erityisoikeudesta kirkollisveron keräämiseen, kirkkolain hyväksymisestä eduskunnassa tai hautaustoimen järjestämisestä, on valtio delegoinut monia tehtäviä evankelis-luterilaiselle sekä ortodoksiselle kirkolle, ja nämä kirkot ovat saaneet erityisoikeuksia valtiolta. Kaksi uskontokuntaa on asetettu merkittävästi etuoikeutettuun asemaan muihin nähden, ja niillä on huomattavaa vaikutusvaltaa myös sellaisissa asioissa, jotka tulisi suorittaa vain maalliseen valtiovaltaan perustuen.
Evankelis-luterilainen kirkko ei ole myöskään enää sellainen monoliittinen, kaikille yhteinen taho, jollainen se oli aikana, jolloin kirkon erityisasema on rakentunut. Väestöstä vielä 65 % on kirkon jäseniä, mutta vuonna 2021 enää 54 % lapsista kastettiin kirkon jäseniksi. Molemmat luvut ovat laskusuuntaisia. Yhä harvempi tuntee mitään yhteyttä kirkkoon tai sen toimintaan ja opetukseen. Toisaalta valtionkirkon asema on myös Suomen ortodoksisella kirkolla, johon kuuluu ainoastaan noin 60 000 suomalaista. Ortodoksisen kirkon erityisasema ei ole minkäänlaisessa realistisessa suhteessa jäsenmääräänsä nähden.
“Jokaisella uskonnolla ja uskonnollisella yhdyskunnalla tulisi olla yhdenvertaiset edellytykset toimia. Tällä hetkellä valtionkirkon asema antaa evankelisluterilaisille ja ortodoksisille seurakunnille etumatkan muihin nähden. Esimerkiksi taloudellinen asema on merkittävästi parempi verrattuna muihin uskontokuntiin verotusoikeuden vuoksi”, toteaa KD Nuorten puheenjohtaja Ami Rinta-Valkama.
Evankelis-luterilainen kirkko suorittaa vihkimisiä, joissa sillä on oikeus luoda juridisesti pätevä liitto ihmisten välille. Samoin kirkko hoitaa hautaustoimea, jossa sillä on erityinen asema muiden uskonnollisten yhteisöjen joukosta. Kirkko suorittaa myös paljon yleishyödyllistä toimintaa, esimerkiksi diakoniatyön kautta tehtävää ruoka-apua ja päihdetyötä. Kirkolla on lisäksi monenlaisia tehtäviä puolustusvoimissa, ja se vastaa suuresta määrästä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja alueita.
Avioliitto tulisi nähdä vain uskonnollisen yhteisön määrittelemänä asiana, ja valtion tulisi huolehtia juridisista sopimuksista täysin erillään siitä. Erikseen myönnetyt vihkioikeudet tulisi korvata yksittäisellä ja yhtäläisellä viranomaisilmoituksella, joka asettaa avioehdon ja muut juridiset seikat voimaan. Kukin uskonnollinen yhteisö voi suorittaa heille mieluisat toimitukset haluamallaan tavalla ottamatta valtiollista auktoriteettia toimitukseen mukaan. Hautaustoimen suorittaminen tulisi ohjata joko kaikkien uskonnollisten yhteisöjen itse hoidettavaksi, kuntien vastuulle tai kokonaan yksityisesti toimitetuksi. Kirkon yleishyödyllistä toimintaa voitaisiin edelleen tukea ja kannustaa tavanomaisten järjestötukien ja yksityisten lahjoitusten avulla.
Kirkot hallinnoivat merkittävää määrää vanhoja ja arvokkaita rakennuksia ja alueita. Näiden kustannuksiin valtio voisi osallistua tavanomaiseen tapaan, kuin muunkin kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuskannan suojeluun.
“Seurakunnilla olisi myös mahdollisuus ja kannustin vuokrata tiloja muiden uskonnollisten yhdyskuntien käyttöön. Nykyään evankelis-luterilainen kirkko ei näe tarpeelliseksi antaa tilojaan käyttöön edes kaikille kirkon sisällä toimiville yhteisöille”, lisää KD Nuorten sisäpoliittinen vastaava Verneri Virtanen.
KD Nuoret kannattaa kirkon ja valtion täydellistä erottamista toisistaan ja evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisaseman purkamista.
Lisätiedot:
Ami Rinta-Valkama
KD Nuorten puheenjohtaja
040 7535076
ami.rinta-valkama@kdnuoret.fi
Verneri Virtanen
KD Nuorten sisäpoliittinen vastaava
050 3748788
verneri.virtanen@kdnuoret.fi
