En minäkään – denhär diskussionen blir alltid personlig och känslosam – mutta puhutaan silti!
Suomessa osataan keskimäärin aivan liian huonosti ruotsia. Piste. Jag har bott flera år i vår tvåspråkiga huvudstad. Varje – enkä nyt liioittele – gång jag under den tiden vänt mig till sjuk- och hälsovården, myndigheter såsom polisen, nödcentralen, skattebyrån eller FPA i Helsingfors har jag inlett diskussionen på svenska, eftersom det känns bekvämare så, eftersom jag kan uttrycka mej mera exakt på svenska, eftersom det är min rättighet och eftersom det borde gå. Men hela två gånger har diskussionen fortsatt på svenska längre än tills kundbetjäntens första replik: ”Voidaanko puhua suomea?”. Och då har vi inte ens nämnt läget på våra svenska språköar.
Näin on ihan oikeasti käynyt esimerkiksi silloin, kun selvitin opintotukioasioita Kelassa, silloin, kun 40 asteen kuumeessa ja keuhkokuumeisena hakeuduin terveyskeskukseen, silloin, kun minut kutsuttiin todistajaksi oikeuteen vakavasta liikennerikkomuksesta ja silloin, kun tilasin ambulanssia epilepsiakohtauksestaan sätkivä metromatkustaja sylissäni. I situationer där man åtminstone skulle förvänta sig få svenskspråkig service i ett tvåspråkigt land, men inte.
Minulla on onni kielitaidollisesti voida asioida kummalla tahansa kotimaisella kielellä. Meillä on kuitenkin niin suomen- kuin ruotsinkielistä väestöä, jonka kielitaidot – tai uskallus, rohkenen pikemminkin väittää – ei riitä hampurilaistilaukseen kummalla puolella tiskiä tahansa, puhumattakaan elämän suurista käännekohdista, joissa elämää ja kuolemaa käsitellään luontevimmin äidinkielellä. Meillä on äitejä, jotka eivät saa synnyttää äidinkielellään, hätäkeskuspuheluita, jotka venyvät kriittisillä hetkillä kielimuurin vuoksi ja muistisairaita vanhuksia palvelutaloissa, joille henkilökunta puhuu kieltä, jonka vähäisetkin taidot sairaus on vienyt mennessään. Vi har barn som skulle vilja gå med i ett finskt ishockeylag men inte vågar och unga som skulle vilja söka till Optima eller Hanken, men som inte vågar. Ja siinä koko haaste piileekin.
Miten toisen kotimaisen käytännön kielitaitoa sitten parannettaisiin? Ei välttämättä tippaakaan tekemällä toisesta kotimaisesta taas pakollinen aine ylioppilaskirjoituksissa.
För att man på riktigt ska kunna få service på svenska i Finland behöver alla kunna lite bättre svenska, och framför allt behöver alla vara lite modigare att använda sin svenska. Detta gäller arbetare från närvårdare till läkare och brandman till domare – alltså betydligt fler än dem som avlägger studentexamen.
Parantaaksemme ruotsinkielistä palvelua meidän on rohkaistava ihmisiä käyttämään sitä ruotsia jonka he jo osaavat ja parannettava käytännön, eli ensisijaisesti suullista, kielitaitoa. Väitän myös, että tärkeä työkalu on asenteen muokkaaminen, joka ei ainakaan tapahdu pakottamalla porukkaa kirjalliseen kielikokeeseen siihenastisen elämän muutenkin stressaavimmassa kohdassa.
Så, varför i all fridens namn skulle vi gå och göra studentprovet i andra inhemska språket obligatoriskt just nu, när vi äntligen fått antalet abiturienter som frivilligt avlägger provet att växa? När vi kanske äntligen har klarat av att vända trenden när det kommer till motivation och attityd?
Varför sätter regeringen inte då motsvarande resurser på att till exempel tidigarelägga studierna i andra inhemska språket i grundskolan, att förbättra kvaliteten på undervisningen, att öka samarbetet mellan skolor över språkgränsen eller att förbättra attityden mot det andra inhemska språket i och utanför grundskolan?
Miksei samoilla resursseilla mieluummin parannettaisi toisen kotimaisen opetuksen laatua, aikaistettaisi opetusta peruskoulun puolella, parannettaisi kielirajat ylittävää koulujen välistä yhteistyötä tai kehitettäisi asenneilmapiiriä toista kotimaista kieltä kohtaan peruskoulussa ja sen ulkopuolella?
Tällöin saataisiin ihan oikeasti viimein koko väestö hallitsemaan toista kotimaista paremmin, käyttämään sitä rohkeammin ja ehkä viimein jopa avaamaan suunsa pietarsaarelaisessa hampurilaisravintolassa tai kajaanilaisella baaritiskillä, virheitä välttämättä ja yhteisestä kielitaidosta nauttien. På de båda inhemska språken.
Annika Lyytikäinen
Kirjoittaja on kouvolalainen suomenruotsalainen ja KD Nuorten puheenjohtaja.
