Satoja nuoria aatesisaria ja -veljiä koolla idyllisessä, pohjoismaisessa saaristossa poliittisen kesäleirin merkeissä. Telttamajoitusta, hodareita, karkkia, disko, poliittisia puheita ja aatteen paloa. Tämä nuorisopoliitikolle kesän onnellisimmilta päiviltä kuulostava tilanne muuttui tänään tasan kymmenen vuotta sitten Norjan Utøyalla verilöylyksi, joka ei koskaan saa haihtua mielestämme.
Utøyan ja Oslon vuosikymmenen takaiset tapahtumat ovat esimerkki siitä, minkä pohjoismainen hyvinvointivaltio pyrkii tekemään mahdottomaksi: siitä, kuinka pahojen ajatusten pesiytyminen yhteen radikalisoituneeseen, syrjäytyneeseen mieleen, voi saada aikaan Pohjoismaiden pahimman terrori-iskun. Siitä, kuinka jo vuosia kestänyt radikalisoituminen ei aiheuttanut toimenpiteitä ennen, kuin se oli liian myöhäistä.
Edes Pohjola, yksi maailman onnellisimmista alueista, ei ole lintukoto. Edes täällä emme voi tuudittautua siihen, että kaikki ihmiset tahtovat kaikille ihmisille hyvää tai että yhteiskunnan suurimmat uhat olisivat aina ”jonkun muun”, ulkopuolisen, syytä. Vaikka Pohjoismaat eittämättä ottivat oppia kymmenen vuoden takaisista tapahtumista, tulee siis myös meidän edelleen tarttua yhä tiukempiin toimiin radikalismin ja terrorismin kitkemiseksi – silloinkin, kun se rehottaa tietämättämme omalla takapihalla.
Koviin uhkiin ei vastata vain pehmein ottein. Suomeksi sanottuna terroristia ei kiinnosta, rajoitammeko lainsäädännöllä esimerkiksi vihapuhetta vai emme. Myös pahojen ja idioottimaisten ajatusten on tultava teilatuksi päivänvalossa sen sijaan, että ne siirtyvät entistä syrjäisemmille ja hämärämmille foorumeille. Pahuus kun ei valitettavasti katoa kieltämällä sen ilmaiseminen; päinvastoin saatamme silloin sulkea silmämme ja korvamme sille radikalismille, joka ympärillämme riehuu. Paitsi pehmeitä keinoja syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja keskusteluilmapiirin parantamiseksi tarvitsemme siis kovia ja rohkeita otteita myös omassa lintukodossamme.
Nuorisopoliitikkona ajatukseni kohdistuvat tänä verilöylyn muistopäivänä kuitenkin ennen kaikkea niihin nuoriin, jotka Utøyalla kymmenen vuotta sitten saivat maksaa kaikkein kalleimman hinnan omasta sydämen palostaan rakentaa kaikille parempaa yhteiskuntaa. On meidän – poliitikoiden – tehtävä tänään ja huomenna varmistaa, ettei sama koidu enää koskaan kenenkään kohtaloksi. Siinä muutoksessa tarvitaan sinuakin.
Annika Lyytikäinen
KD Nuorten puheenjohtaja
050 512 7523
annika.lyytikainen@kdnuoret.fi
