Blogit

Rohkea hyökkäys on paras puolustus

Rankan liigakevään jälkeen haalitaan nopeasti kasaan joukkue ja lähdetään tavoittelemaan hyvää tulosta kansainvälisestä turnauksesta. Kansallinen liiga päättyi hetkeä aiemmin ilman sen kummempia yllätyksiä: palkintosijat menivät perinteisesti vahvan lajikulttuurin paikkakunnille. Muissa joukkueissa vahvat yksilösuorituksetkaan eivät riittäneet joukkueen menestykseen: Varsinais-Suomessa jäätiin piippuun jääneen joukkuepelin takia ikävästi palkintokorokkeelta, kouvolalaisen maalikuninkaan suoritus ei riittänyt pelastamaan joukkuetta eikä Keski-Suomessa suotuisista kertoimista huolimatta päästy lähellekään loppuotteluita.

Ulospäin vaikuttaa siltä, että kansainvälisiin karkeloihin lähdetään uhkarohkeasti ja itsevarmasti tavoittelemaan huipputuloksia, mutta sisältä joukkue on rikki. Hyvistä yksittäisistä peliliikkeistä huolimatta joukkueen yhteispeli ontuu. Suuri yleisö on menettänyt uskonsa menestykseen ja siirtynyt kannattamaan muita joukkueita. Niin pelaajien kuin joukkuejohdon intohimo peliä kohtaan vaikuttaa hävinneen. Kun turnaus on ohi kerrotaan, että ollaan itseasiassa tyytyväisiä lopputulokseen, kun emme kuitenkaan tippuneet alemmalle sarjatasolle. Kevät kun oli niin rankka. Pidemmän linjan, monivuotista suunnitelmaa siitä, miten päästäisiin kiinni siihen menestykseen, mikä tasoisellemme joukkueelle oikeasti kuuluisi, ei haluta eikä viitsitä tehdä: ei haluta tehdä raskaita päätöksiä tai tuottaa pahaa mieltä pelaajille, kapteenille, valmentajille, viestintätiimille tai ruohonjuuritason toimijoille.

Iloksemme Leijonien maailmanmestaruustarina on toisenlainen. Kiekkokontekstissa pahalta painajaiselta kuulostava tarina on kuitenkin ikävä kyllä osuva vertauskuva siitä, minkälaisena itse koen kuluneen KD:n vaalikevään.

Kristillisdemokraateilla on mainio pohjaideologia jolle aidosti uskon olevan kysyntää tämän päivän Suomessa. Sisarpuolueidemme menestys aiemmissa kansallisissa vaaleissa ja nyt eurovaaleissa osoittaa sen, että kristillisdemokratialla on paikkansa nykymaailmassa. Painavien arvojen lisäksi joukkueessamme pelaa monta huippupoliitikkoa ja KD Nuorten varapuheenjohtajana rohkenen väittää, että riveistämme löytyisi myös mahtavia persoonia tuleville vuosikymmenille. Kuitenkin menestyksen kaikista tärkein elementti, eli hyvin koordinoitu, kauaskatseinen ja yhteen hiileen puhaltava yhteispeli on täysin hukassa, ja se näkyy jatkuvina vaalitappioina. Ja kyllä, vaalitappioina. KD Nuorten puheenjohtaja Aleksi Sarasmaa sanoi sen blogissaan eduskuntavaalien jälkeen ja sanon sen nyt uudestaan: Kevään mittaan olemme nähneet kaksi vaalitappiota. Asiaa on turha kaunistella.

Aleksi poimi huhtikuisessa blogissaan esiin hyviä käytännön keinoja siihen, miten kristillisdemokraattien uppoava laiva voitaisiin pelastaa, enkä siksi nyt luettele samoja keinoja toistamiseen. Sen sijaan tahdon nyt peräänkuuluttaa kahta suuremman linjan muutosta, jotka ovat puolueemme eliinjäämistaistossa välttämättömiä: aitoa ja rohkeaa uudistustyötä sekä yhdenmukaista, yhteisiin tavoitteisiin tähtäävää toimintaa.

Niin urheilu- kuin yritysmaailmassakin on tappioiden hetkellä tapana katsoa luottamushenkilöihin ja työntekijöihin. Puolueemme on pullollaan kivoja tyyppejä jotka ovat jo pitkään, osa jopa valtaosan elämästään, tehneet korvaamatonta työtä puolueen eteen. Vastuuhenkilöiden välinen satunnainen tuolileikki ei kuitenkaan uudista puoluetta juurikaan. KD tarvitsee konkareiden rinnalle kipeästi uusia kasvoja. Uusia hahmoja ei puolueeseen ilmaannu, ellei heille anneta tilaa – silläkin uhalla, että jokin asia muuttuisi.

Jotta nuorena olisi mielekästä toimia KD:ssa, täytyy puolueen ottaa itsensä tosissaan: tehdä rohkeita ja ennalta odottamattomia ulostuloja ja asettaa tavoitteet taivaisiin – joskin jälkimmäinen vain vertauskuvallisesti. Kehitys, jonka myötä entisiä kristillisdemokraatteja on eduskunnassa pian enemmän kuin nykyisiä, ei voi jatkua. Myös arvokonservatiivisen puolueen on kyettävä päivittämään organisaationsa ja linjansa 2020-luvulle. Niinpä nyt on viimeistään päätettävä, haluammeko tulevaisuudessa olla pikkuhiljaa pois haihtuva puuhapiiri vai seisoa eturintamassa rakentamassa inhimillistä, kannustavaa ja kestävää tulevaisuutta.

Moninkertaisten vaalitappioiden myötä kristillisdemokratialla Suomessa ei ole enää mitään hävittävää, mutta todella paljon voitettavaa. Kovassa pelissä voittoa ei kuitenkaan tule pyhää jysäystä odotellessa tai neljän prosentin kannatustamme puolustamalla. Sen sijaan tarvitsemme korkeita tavoitteita, raadollista itsearviointia, uusia toimintatapoja, aitoa ja yhteistä intohimoa sekä ennen kaikkea tuoreita ja rohkeita avauksia. Rohkea hyökkäys on tässäkin pelissä paras puolustus.

Annika Lyytikäinen
KD Nuorten 2. varapuheenjohtaja

Ei vastauksia

    Vastaa

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.