Blogit Politiikka Talouspolitiikka

Yliopistojen ja yritysten keskinäinen avunanto – uuden sukupolven YYA-sopimus

Tulevana kesänä Suomessa on arvioiden mukaan jopa 50 000 akateemista työtöntä, eli henkilöä, joilla on vähintään alempi korkeakoulututkinto. Vuoden 2015 tammikuussa Suomessa oli yhteensä 230 000 työtöntä, jolloin työttömyysaste oli 8,8 %. Akateemisten työttömien joukossa on lukuisten eri alojen asiantuntijoita insinööreistä ja kauppatieteilijöistä humanisteihin ja teologeihin. Vastavalmistunut on vaarassa joutua heti valmistumisensa jälkeen kortistoon. Jo pitkän aikaa jatkunut taantuma on alkanut iskeä myös akateemisen koulutuksen saaneisiin, kun suuret yritykset ovat karsineet kovalla kädellä toimihenkilö- ja asiantuntijapaikkoja yt-neuvottelujen seurauksena. Perinteisesti akateeminen työttömyys on liitetty juuri humanistis-yhteiskunnallisiin aloihin, mutta yllättäen työttömiä insinöörejä onkin kaksinkertainen määrä suhteessa työttömiin filosofian maistereihin. Keskityn tässä kirjoituksessa kuitenkin humanistis-yhteiskunnallisiin aloihin, koska itse kielen opiskelijana tunnen tämän kentän parhaiten.

 

Perinteisesti yliopisto on kouluttanut asiantuntijoita valtiolle ja kunnille. Valtiotieteilijät päätyvät virkamiehiksi valtionhallintoon siinä missä kielen ja kulttuurin opiskelijoista tulee opettajia tai tutkijoita. Toki näin edelleenkin monesti on, mutta yhä useammin käsitys osoittautuu vanhanaikaiseksi. Kaikki eivät mahdu töihin valtiolle tai kuntiin, varsinkaan, jos tarkoituksena on vähentää hallinnon byrokratiaa. Toki monista kielten opiskelijoista voi myös tulla kääntäjiä tai tulkkeja, jolloin he työllistyvät yrityksiin tai perustavat itse yrityksen. Käännöstoimistoja lukuun ottamatta yksityisiä yrityksiä, jotka hyödyntävät laajasti humanistis-yhteiskunnallisten alojen asiantuntemusta, on kuitenkin vielä harvassa. Tämän epäkohdan korjaaminen vähentäisi akateemista työttömyyttä ja samalla lisäisi yritysten mahdollisuuksia menestyä kansainvälisillä markkinoilla.

 

Miten siis niin sanotut pehmeiden ja kovien arvojen alat saadaan yhteistyöhön? Ensinnäkin tarvitaan ennakkoluuloton asenne kaikilta osapuolilta uuden sukupolven YYA-sopimuksen hengessä. Yliopistot voivat ottaa mallia teknillisistä yliopistoista tässä suhteessa: yliopisto ei ole yhtään sen vähemmän akateeminen, vaikka se tekeekin yhteistyötä kaupallisten toimijoiden kanssa. Opinto-ohjaajan tulisi ohjata opiskelijaa tämän kiinnostuksen kohteiden mukaan, mutta samanaikaisesti aktivoida opiskelijaa ja vaatiakin tätä suunnittelemaan opintojansa työelämälähtöisesti. Opinto-ohjaajan tulisi jo opintojen alkuvaiheessa ohjata esimerkiksi sivuaineiden valinnassa ja tarvittaessa kehottaa hakemaan sivuaineoikeutta toisesta oppilaitoksesta. Kun lisäksi opiskelijaa kannustetaan tekemään korkeakouluopintoihin sisältyvät harjoittelu ja opinnäytetyö yrityksessä, on hänen tulevaisuuden työllisyysnäkymänsä huomattavasti paremmat.

 

Miksi sitten esimerkiksi pienen tai keskisuuren yrityksen kannattaisi investoida humanististen tai yhteiskunnallisten alojen osaajaan, kun tarjolla on myös insinöörejä ja kauppatieteilijöitä? Ensinnäkin kielitaito sekä kulttuurien tuntemus on jotain, mitä yksikään kansainvälistymisestä haaveileva yritys ei voi ohittaa. Kielen ja kulttuurin opiskelija perehtyy opintojensa aikana perinpohjaisesti yhteen tai useampaan kulttuurialueeseen. Hänellä on pakollinen vaihto-opiskelujakso kohdemaassa, mikä vahvistaa tätä tietämystä. Humanistisesta tiedekunnasta valmistunut filosofian maisteri on osoittanut, että hän pystyy omaksumaan suuria tietokokonaisuuksia ja toisaalta itse tuottamaan korkealaatuista tietoa. Vaikka vastavalmistunut opiskelija ei olisikaan perehtynyt esimerkiksi kirjanpitoon, on hänellä kykyä oppia se. Kirjanpito on nopeampi oppia kuin kieli.

 

Summa summarum. On ihailtavaa, että monella humanistis-yhteiskunnallisen alan asiantuntijalla on kutsumus toimia tutkijana, opettajana tai kääntäjänä. Tämä ei silti saisi kategorisoida kaikkia alalla toimivia. Yliopistojen ja yritysten välisen yhteistyön tehostaminen on aito mahdollisuus luoda työpaikkoja niille, jotka eivät kategoriaan sovi ja kääntää akateeminen työttömyys laskuun.

 

Lähteitä:

Findikaattori

Tekniikka ja Talous

Taloussanomat

Yle

Lue myös

Ei vastauksia

    Vastaa