Priorisointi on kaikkien etu

Priorisointi on kaikkien etu

Tutustuin Mohammediin loppuvuonna 2014 Turkissa. Olin lomailemassa siellä, ja hän työskenteli tarjoilijana ravintolassa, jossa kävimme usein syömässä. Mohammed on kotoisin Syyriasta, mistä hän oli paennut. ”Haluan Eurooppaan“, hän kertoi meille. Hän kertoi haluavansa löytää Euroopasta paremman työpaikan, ehkä opiskella ja perustaa yrityksen. Parempi tulevaisuus oli siis haussa.

En osannut arvata, kuinka nopeasti Mohammedin ja muiden samassa tilanteessa olevien unelma toteutuisi. Muutamaa kuukautta myöhemmin alkoi pakolaiskriisi, jossa miljoonat pakolaiset ja siirtolaiset saivat käytännössä liikkua vapaasti Eurooppaan. ”Asylum”-sanan käyttäminen riitti rajojen ylitys– ja tarkastuskohdilla rajan ylittämisen perusteeksi.

Maailmasta löytyy miljardeja ihmisiä, jotka elävät selvästi huonommissa oloissa kuin me täällä Euroopassa. Haluaisin auttaa heitä kaikkia. Kehitysmaissa vieraillessa omatunto on aina huono. Me elämme niin hyvissä oloissa, monet muut eivät. Sinänsä kaikilla huonoissa oloissa elävillä on ymmärrettävä syy hakeutua Eurooppaan parempien olosuhteiden ja paremman tulevaisuuden merkeissä. Mutta onko oikein päästää Eurooppaan juuri ne vahvimmat, jotka pystyvät hakeutumaan tänne ja tuleeko tämä käytäntö muuttamaan mitään kestävästi? Onko oikein päästää esimerkiksi Mohammed Eurooppaan, joka eli jo turvallisesti Turkissa? Mitä tapahtuu vammaisille, orvoille, naisille ja lapsille, joilla ei ole yhtä hyvät mahdollisuudet paeta, koska heillä ei ole varaa maksaa salakuljetusta Eurooppaan tai muualle? Ja miksi rikas Arabiemiraatit, joka on kulttuuriltaan paljon lähempänä pakolaisten synnyinseutuja, ei ota pakolaisia vastaan käytännössä lainkaan?

Utsjoen Nuorgamin kylästä lähimpään yliopistollisen sairaalan päivystykseen on matkaa 701 km. Utsjoella ei ole päivittäin poliisimiehiä. Tietenkin olisi paljon turvallisempaa, jos poliiseja olisi valmiudessa ympäri vuorokauden ja teho-osasto löytyisi kylän keskustasta, sillä myös Utsjoella tehdään rikoksia ja sielläkin saadaan sydäninfarkteja. Mutta olisiko yhteiskunnan näkökulmasta järkevää perustaa sinne runsaasti miehitetty poliisiasema ja vaikkapa teho-osasto? Se tarkoittaisi, että muualta pitäisi lopettaa joitakin palveluita, ehkä alueilta, joissa on vielä enemmän tarvetta poliisiasemalle, kuten Rovaniemeltä tai Helsingin itäkeskuksesta.

Yhteiskunnassa mietitään kaiken aikaa, kuinka käytämme varamme tehokkaasti ja asianmukaisesti. Resursseja ei ole rajattomasti, eikä ehtymätöntä rahasampoa ole kenelläkään. Yhteisymmärrys on, että veroeurot tulisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Siksi me priorisoimme. Päivystyksiä ei löydy kaikkialta, eikä myöskään poliisiasemia, teho-osastoista puhumattakaan. Se voi valitettavasti tarkoittaa, että joillakin palvelut eivät ole aivan samanlaiset kuin toisilla. Syynä on, että halutaan saavuttaa mahdollisimman paljon hyvää käytettävissä olevilla verovaroilla.

Ymmärrän Mohammedin toiveen paremmasta tulevaisuudesta. Kaikki ihmiset haaveilevat paremmasta elämästä, se on luonnollista ja oikein. Yhteiskuntana meidän on kuitenkin käytettävä järkeä ja asetettava tarkat säännöt ja rajat. Lähimmäisenrakkaus voi tarkoittaa myös sitä, että käytämme varamme niin tehokkaasti, että mahdollisimman monet hyötyvät niistä tasa-arvoisesti. Kuten pienen lapsen kasvatuksessa, tunteet eivät saa aina johtaa meitä päätöksenteossa.

Itävallan ulkoministeri Sebastian Kurz tiivisti keskustelun hyvin: Varoilla, joita käytämme yhden turvapaikkahakijan hoitamiseen Euroopassa, voisimme parantaa yli 20 ihmisten elinoloja lähtöalueilla esimerkiksi kestävän kriisiavun kautta.

Juha Richter
entinen KD Nuorten hallituksen jäsen (2014-2015)

Leave a reply