Arvosana Blogit

Läheistä autettava lähellä ja kaukana

Kun Suomessa talous junnaa paikoillaan, on herännyt kysymyksiä, miksi ylipäätään auttaa muita maita kun omallakin tontilla olisi tarpeeksi tehtävää? Tammikuussakin nähtiin eduskunnassa aikamoinen väittely ruoka- ja kehitysavusta kun perussuomalaiset esittelivät mallin, jossa kehitysavun maksaminen siirrettäisiinkin yksityisille kansalaisille.

Ajatus, että valtio lopettaisi kokonaan kehitysavun maksamisen, olisi melko edesvastuuton malli. Suurin osa suomalaisista kannattaa kehitysapua sen nykyisessä muodossa. Myös Kepan Taloustutkimuksella tammikuussa 2013 teettämän mielipidetiedustelun mukaan 71 prosenttia vastanneista joko kasvattaisi kehitysyhteistyömäärärahoja tai pitäisi ne ennallaan.

Kun taas yritetään vastata kysymykseen: ”Eikö oman maan köyhiä pitäisi auttaa ensin?” Täytynee mainita, että suomalaisten köyhyyttä ei voi mitenkään verrata köyhimpien kehitysmaiden kansalaisten enemmistöön, joilta puuttuvat elämisen perustarpeet, kuten vesi, sähkö ja ruoka. Lisäksi suomalaisten keskipalkka riittää lunastamaan paikan maailman väestön rikkaimmassa prosentissa. Meillä siis on varaa auttaa heikompia.

Toinen syy kehitysyhteistyön tärkeyteen on, että sillä on todella saatu konkreettisia tuloksia aikaan. Esimerkiksi köyhyyden puolittamiseen tähtäävä YK:n vuosituhattavoite täyttyi jo ennen määräaikavuotta 2015. Alle 1,25 dollarilla päivässä elävien määrä laski aikavälillä 1990-2008 47 prosentista 24 prosenttiin. Lisäksi alle 5-vuotiaiden lapsikuolleisuus on laskenut vuosina 1990-2010 yli 12 miljoonasta 7,6 miljoonaan.

Kehitysyhteistyöllä edistetään ihmisoikeuksien toteutumista

Kehitysyhteistyö on yhteinen investointimme tulevien sukupolvien terveyteen ja koulutukseen, nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn sekä rauhaan ja vakauteen. Viime kädessä kyse on jokaisen ihmisen ihmisoikeuksien toteutumisesta. Kehitysavulla on ollut merkitystä myös esimerkiksi hyvän hallinnon edistämisessä sekä erinäisten instituutioiden rakentamisessa.

Kehityspolitiikka on myös tärkeä osa Suomen johdonmukaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, sillä tukemalla köyhimpien maiden kehitystä ja ihmisarvoista elämää voidaan kestävällä tavalla estää konflikteja, ja näin lisätä myös Suomen turvallisuutta. Tukemalla kehitystä ihmisten kotimaissa voimme estää myös levottomuudesta aiheutuvat muuttoliikkeet.

Kyt-tukien leikkaaminen voi olla kohtalokasta

Suomi on lupautunut monen EU maan tavoin ohjaamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön vuoteen 2015 mennessä, mutta on jäänyt kauas kehitystavoitteistaan (0,56% bktl:sta). Lähivuosina tuo bktl-osuus tulee todennäköisesti laskemaan alle 0,5 prosenttiin, sillä hallitus päätti vuoden 2013 kehysriihessään leikata kehitysapua.

Ajoitus leikkauksille on huono, sillä esimerkiksi Ebolan puhkeaminen Länsi-Afrikassa sekä terrorismin kasvava liikehdintä ajavat kehitysmaat äärirajoilleen. Kehitysyhteistyötä tarvitaan kipeästi ylläpitämään peruspalveluita kuten terveydenhuoltoa. Suomen kehityspolitiikka tähtääkin äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamiseen, ja sitä taistelua meidän tulee jatkaa kunnes kaikki ovat saaneet yhtälailla ihmisarvoisen elämän.

Teksti: Linda-Riina Paavilainen

Lue myös

Ei vastauksia

    Vastaa