Koko kansan paavi

Koko kansan paavi

Paavi Franciscus on onnistunut siinä, missä suurin osa konservatiiveista epäonnistuu. Hän on noussut kansansuosioon vanhoillisesta asemastaan huolimatta.

Sikstuksen kappelissa eletään jännittäviä hetkiä keväällä 2013. Paavi Benedictus XVI on ilmoittanut jättävänsä Rooman piispan eli paavin tehtävän. Tapaus on lähes ennen kuulumaton, lähtökohtaisesti vasta kuolema erottaa paaviudesta. Paavi on katolisen kirkon sisällä teologisen ravintoketjun huippu, siitä ei ole enää seuraavaa askelta eteenpäin.

Benedictus, syntymänimeltään Joseph Ratzinger on kuitenkin päättänyt rikkoa tuon perussäännön. Vastaavasta ei ole kuultu 600 vuoteen. Edeltävä vapaaehtoinen eroaminen paavin virasta on tapahtunut 1400-luvulla, kun sivuun jättäytyi Gregorius XII.

Syy Ratzingerin päätökseen on hyvin inhimillinen. Paavinkin liha ja veri vanhenevat.

Päätös on tehty tarkkaan harkitun pohdinnan jälkeen. 86 syntymäpäivän lähestyessä aika on otollinen.

Eroilmoitusta seuraa kardinaalien välisen konklaavin koollekutsuminen. Näyttämönä palvelee perinteitä kunnioittaen Sikstuksen kappeli Vatikaanin ytimessä.

Michelangelon maailmankuulujen freskojen alla kokoontuu 115 kardinaalia, joiden joukossa myös seuraava paavi istuu. Kun kardinaalit astuvat kappeliin, ovet suljetaan.

Kahden päivän, pitkien latinankielisten keskustelujen ja viiden äänestyksen jälkeen tulos on selvä. Ratzingerin seuraajaksi valitaan argentiinalainen jesuiitta Jorge Mario Bergoglio, joka ottaa paavilliseksi nimekseen Franciscuksen.

Kuva: Creative Commons

Kuva: Creative Commons

Taitava viestijä

Paavin virkaan astumisen jälkeen Franciscuksesta on tullut valtavan suosittu. On hämmentävää, miten uusi paavi onnistuu nauttimaan niin laajaa suosiota. Hänestä pitävät niin liberaalit kuin konservatiivit.

Erityisesti ensin mainitun ryhmän ihailu paavia kohtaan hymyilyttää.

Konservatiiveille paavi nyt on paavi; vanha ja perinteikäs instituutio, maailman merkittävin hengenmies. Liberaaleille Franciscus edustaa uudistusta vanhoillisen katolisen kirkon sisällä.

Onko paavi siis uudistaja, edistysmielinen sankari, joka tuulettaa Vatikaanin pölyisiä holveja?

Ei oikeastaan.

Sen sijaan Franciscus kyllä on yksi maailman parhaista viestijöistä.

Liberaalien suosion taustalla on paavin taito vakuuttaa ihmiset heidän omia ennakkoluulojaan hyödyntäen.

Keino on taitava ja jokseenkin klassinen.

Paavi tunnistaa katoliseen kirkkoon ja omaan asemaansa liittyvät ennakkoluulot, ja niiden vahvistamisen sijaan tarjoaa yleisölle jotain muuta. Tempun onnistumista helpottaa se, että monien liberaalien – erityisesti toimittajien – mielikuvat katolisuudesta ja paaviudesta ovat liioitellun vanhoilliset ja vääristyneet.

Otetaan esimerkki.

Franciscus sanoo julkisesti, ettei hänellä ole oikeutta tuomita homoseksuaalia.

Liberaaleille toimittajille viesti on hunajaa. Viesti leviää kulovalkean tavoin kaikissa maailman viestimissä. Jotkut konservatiivitkin pelästyvät, noinkohan paavi flirttailee vapaamieliseen suuntaan?

No, ei oikeastaan. Paavi sanoo itsestään selvän asian. Toden totta, ei hänellä, eikä kenelläkään muulla ole katolisen kirkon opin mukaan oikeutta tuomita yhtään ketään oli tämä sitten homo tai ei.

Toinen esimerkki.

Paavi ottaa myönteisen kannan evoluutioteoriaan. Useat tämän jutun kirjoittajankin tuttavat jakavat uutista sosiaalisessa mediassa into piukeina, kunnes joku hoksaa, ettei katolisen kirkon kanta evoluutioteoriaan ole ollut enää aikoihin kielteinen.

Aivan.

Monella uskonnosta vieraantuneella ihmisellä, joita länsimaisten toimittajienkin joukossa paljon on, ei yksinkertaisesti ole riittävää uskonnollista lukutaitoa ymmärtämään katolisen kirkon sisäistä dynamiikkaa.

On hyvä muistaa, että kommenteissaan paavia sitoo katolisen kirkon oppi. Suurimmassa osassa asioista hänen henkilökohtaisella mielipiteellään ei ole painoarvoa.

Kuvaava esimerkki on se, mitä edesmennyt paavi Johannes Paavali II vastasi, kun häneltä kysyttiin mielipidettä naispappeuteen. Paavi huomautti, että on epäolennaista kysyä, mitä mieltä hän on, koska sillä ei ole merkitystä.

Katolisen kirkon oppi on se mikä on, eikä Johannes Paavali II:n oma mielipide paljon paina sen rinnalla. Paavin näkökulman mukaan pappeus on asia, jonka muuttamiseen hänelle tai kellekään muulle katoliselle ei ole suotu valtaa tai oikeutta.

Monille protestanteille tätä on vaikea ymmärtää. Protestanttisessa kulttuurissa on totuttu siihen, että kirkon oppi on enemmän tai vähemmän tulkintakysymys. Protestantti pitää itsestään selvänä, että kirkon johtajille on valta kyseenalaistaa ja muuttaa oppia, jos siltä tuntuu.

Katolisessa kirkossa asetelma on erilainen.

Paavi on opin suojelija, eikä hänellä ole valtaa kirjoittaa sitä uusiksi aivan noin vain.

Sen sijaan paavilla kyllä on oikeus hyödyntää liberaalien liioiteltuja ennakkoluuloja viestinnässään.

Kirjoittajallekin avautui mahdollisuus aistia paavi-huumaa Vatikaanissa pääsiäisenä 2014. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat kokoontuneet Pietarinkirkon aukiolle kuulemaan paavi Franciscuksen audienssia.

Kirjoittajallekin avautui mahdollisuus aistia paavi-huumaa Vatikaanissa pääsiäisenä 2014. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat kokoontuneet Pietarinkirkon aukiolle kuulemaan paavi Franciscuksen audienssia.

Teksti: Lauri Kangasniemi

Leave a reply