Browsing Category

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Arvosana Blogit Kansainvälinen politiikka Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Populismi ja huutelu eivät ratkaise pakolaiskriisiä

Viime vuoden loppupuolella Suomen julkisessa keskustelussa ykköspuheenaiheena oli pakolaiskriisi. Aiheesta on kirjoitettu, puhuttu ja jopa huudettu valtavasti. Tunteet ovat kuumenneet. Kansalaiset ovat jakautuneet kysymyksessä, ja vastapuolta on monesti vaikea kuunnella.

Keskustelua turvapaikanhakijoista ja pakolaisista vaikeuttaa entisestään se, että pakolaiskriisi on äärimmäisen monisyinen ja monimutkainen ongelma. On selvää, ettei siihen löydy yhtä yksinkertaista ratkaisua, vaikka sellaista jotkut vaativatkin.

Mitä KD Nuorilla on sanottavana tähän populismin värittämään keskusteluun? KD:n varapuheenjohtaja Tommy Björkskog muotoili KD-lehden (24.10.2015) kolumnissaan mainiosti: ”Tarvitsemme maahanmuuttopolitiikkaa, jossa on sekä järkeä että sydäntä.” Lause kuulostaa hyvältä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Kristillisdemokratian ytimessä on lähimmäisenrakkaus. Tästä seuraa automaattisesti se, että hädässä olevia tulee auttaa. Oikeudenmukaista olisi, jos apu suunnattaisiin ensisijaisesti suurimmassa hädässä oleville. Emme saa tyytyä hyvään omaantuntoon, joka tulee turvapaikanhakijoiden auttamisesta, jos tämän takia miljoonat Lähi-idän pakolaisleireillä elävät jäävät ilman apua.

KD on esittänyt kiintiöpakolaisjärjestelmän kehittämistä ja pakolaiskiintiön tuntuvaa korotusta. Jos kaikki EU-maat toimisivat näin, pakolaisleireille kantautuisi viesti, että sieltä on mahdollista päästä pois ilman vaarallista ja laitonta matkaa Eurooppaan.

KD Nuoret on lisäksi vaatinut vastaanottokeskusten perustamista Euroopan ulkorajoille. Turvapaikkahakemukset voitaisiin käsitellä siellä, ja siirto Eurooppaan tapahtuisi vasta myönteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Näin ihmissalakuljetus ja kuolemat Välimerellä vähenisivät.

On totta, että ihmisiä tulisi ensisijaisesti auttaa heidän kotimaassaan, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että laiminlyömme kansainväliset velvoitteemme niitä turvapaikanhakijoita kohtaan, jotka ovat jo täällä. Heitäkin on autettava.

Tässä on joitakin ajatuksia siitä, mitä järjen ja sydämen maahanmuuttopolitiikka voisi olla. Kristillisdemokraatteina haluamme tehdä viisasta politiikkaa, jota ei voi välttämättä pukea yksinkertaisiin populistisiin iskulauseisiin. Viisas politiikka ei välttämättä aina tuo räjähdysmäistä kannatusloikkaa, mutta nousua populismilla emme haluaisikaan.


Markus Metsala
KD Nuorten 1. varapuheenjohtaja
markus.metsala(at)kdnuoret.fi

Blogit Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Valta vaihtuu – vaihtuuko ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja?

Vajaan kahden viikon kuluttua kansa valitsee itselleen uudet edustajat Arkadianmäelle. Vaalien jälkeen uusi eduskunta aloittaa työnsä, ja maahan muodostetaan uusi hallitus. Kun tarkastellaan gallupeja ja nykyisen hallituksen vaatimatonta menestystä, on helppo todeta, että uusi hallituspohja tulee merkittävästi eroamaan siitä, millä aloitettiin neljä vuotta sitten. Tämä tarkoittaa väistämättä muutoksia Suomen poliittiseen linjaan, myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

 

Ensinnäkin on mielenkiintoista nähdä, millaista Venäjä-politiikkaa tuleva pääministeri Juha Sipilä (kesk.) tulee harjoittamaan. Viime aikoina on keskusteltu paljon Venäjän toimista Ukrainassa ja siitä, miten niihin tulisi reagoida. Sipilä itse pitää EU:n Venäjälle asettamia pakotteita “vääjäämättöminä”, mutta hänen puolueestaan keskustasta on kuulunut myös kriittisempiä puheenvuoroja. Esimerkiksi kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila on todennut, että “Suomen kansallinen etu ei ole ainakaan nykyisenlainen EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka on unohtanut maantieteen”. Pääministeri Alexander Stubb (kok.) sen sijaan on johdonmukaisesti korostanut, että Suomen tulee pakotteiden osalta pysyä EU:n yhteisessä rintamassa. Kysymys kuuluu: miten Sipilä ottaa huomioon ne keskustalaiset, jotka vaativat tiiviimpiä kahdenvälisiä Venäjän-suhteita ja/tai irtautumista EU:n pakotepolitiikasta? Anttilan lisäksi tällaisina ovat esiintyneet myös esimerkiksi Paula Lehtomäki ja Paavo Väyrynen.

 

Keskusta on perinteisesti ollut halukkaampi ymmärtämään Venäjää kuin kokoomus ja SDP. Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajan Markku Jokisipilän mukaan tässä on nähtävissä kaikuja siitä, että puolue “kantoi suurimman vastuun toisen maailmansodan jälkeisen puolueettomuuspolitiikan rakentamisessa”. Myös Keskustanuorten puheenjohtaja Teppo Säkkinen peräänkuuluttaa blogissaan “kanavien pitämistä auki ja tarkoituksenmukaista yhteistyötä Venäjän hallinnon kanssa”. Säkkinen korostaa tekstissään erityisesti kansalais- ja viranomaistason yhteistyön tärkeyttä myös kiristyneessä tilanteessa. Mutta miten Sipilä sovittaa yhteen keskustaväen vaatimukset yhteistyöstä ja EU:n pakotepolitiikan luoman paineen korkeamman tason yhteistyön rajaamisesta? Tehtävässä riittää haastetta.

 
Toinen vaalien keskeinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen teema on Nato-kysymys. Useimmat puolueiden puheenjohtajat ovat pitäneet Kataisen hallitusohjelman kirjausta Nato-jäsenyyden hakemisen poissulkemisesta virheenä. Vaikka keskustan vaaliohjelmassa vannotaan sotilaallisen liittoutumattomuuden nimeen, myös sieltä löytyy kirjaus, jonka mukaan Suomi “ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä”. Julkisesta keskustelusta on aistittavissa, että yleinen mielipide on siirtynyt aavistuksen verran Nato-myönteisempään suuntaan, ja että ainakin avoimeen Nato-keskusteluun ollaan entistä valmiimpia. Seuraavaan hallitusohjelmaan tuskin siis kirjataan vastaavanlaista Nato-lauseketta – ellei Vasemmistoliitto satu eksymään hallitukseen.

 
Mikä sitten on KD Nuorten turvallisuuspoliittinen linja? Nato-kysymyksessä olemme vuodesta 2013 kannattaneet jäsenyyden hakemista, ja haluamme myös kannustaa ukkopuoluettamme ottamaan asiassa selkeän kannan. Kuten lähes kaikki puolueet, myös KD Nuoret on tyytyväinen Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön tiivistymiseen ja toivoo tämän kehityksen jatkuvan. Puolustusmäärärahoja on korotettava, sillä oma uskottava puolustus on kaiken turvallisuuspolitiikan lähtökohta. EU:n Venäjä-pakotteisiin nuorisojärjestömme ei ole muodostanut virallista kantaa, mutta ukkopuolueen vaaliohjelmasta on tulkittavissa, että pakotteille on hyväksyntä, kunhan niiden tavoitteena ei ole Venäjän eristäminen. Selvää on se, että Venäjän aggressiota Ukrainassa ei voida hyväksyä, ja että siihen on reagoitava. Yhtenäinen EU on Venäjänkin näkökulmasta uskottavampi ja vakavammin otettava ulkopoliittinen toimija kuin yksittäiset pienet Euroopan valtiot.

 
Muista puolueista kokoomus ja RKP näyttäisivät olevan lähimpänä KD Nuorten turvallisuuspoliittisia näkemyksiä. Molemmat ovat suhtautuneet myönteisesti Nato-jäsenyyteen, Ruotsi-yhteistyöhön ja puolustusmäärärahojen korotukseen. SDP:kin on järjestömme kanssa ilahduttavasti samoilla linjoilla kaikista mainituista kysymyksistä, paitsi Natosta. Vihreät ja Vasemmistoliitto taas edustavat kannanotoissaan meistä katsottuna kaukaisinta ääripäätä. Perussuomalaiset kannattavat voimakkaasti lisämäärärahoja puolustukseen ja suhtautuvat myönteisesti pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön. Kuitenkin perussuomalaisten jokseenkin epäselvä Nato-kanta ja kritiikki Venäjä-pakotteita kohtaan saavat miettimään, millaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa puolue hallituksessa oikein ajaisi.
Turvallisuuspolitiikan kannalta vaikuttaa siltä, että KD Nuorten tavoitteet toteutuisivat parhaiten porvarihallituksessa. Keskusta on mitä todennäköisimmin pääministeripuolue, mutta toiseksi suurimman puolueen paikasta käydään vielä kova kilpailu. RKP lienee hallituksessa joka tapauksessa. Keskustan, kokoomuksen, RKP:n ja KD:n porvarihallitus voisi tehdä Suomesta turvallisemman, jos puolueet saisivat eduskunnassa taakseen riittävän enemmistön. Tämä edellyttää kuitenkin kokoomuksen selvää voittoa pääkilpakumppaneistaan SDP:stä ja perussuomalaisista.

 

Markus Metsala

KD Nuorten hallituksen jäsen