Browsing Category

Muu

Blogit Muu

Pesu: Kristillistä politiikkaa?

Religion is so frequently a source of confusion in political life, and so frequently dangerous to democracy, precisely because it introduces absolutes into the realm of relative values.” -Reinhold Niebuhr

Kehysriihen päätöksien aiheuttama raivo on jo hyvän aikaa sitten laantunut. Eurovaalit painoi kevään taistelun viimeisetkin pölyt unholaan. Päätökset olivat kovia, ja turpaan sai jokainen suomalainen.

Palataanpa kehysriihen jälkeiseen keskusteluun ja tartutaan yhteen keskustelun häiritsevistä piirteistä. Nimittäin yllättävän monelle puolueen kannattajalle ja jäsenelle sekä täysin liikkeen ulkopuolisille toimijoille kristillisdemokraattien jääminen jämäkkiä päätöksiä tehneeseen hallitukseen herätti tyrmistystä. Pienen, pitkästä aikaa hallituksessa istuvan, puolueen taistelulle lapsilisien leikkausten estämiseksi ei annettu arvoa. Moni halusi KD:n menevän oppositioon, Kalevi Sorsaa lainaten, kissanpoikia pesemään. En hetkeäkään epäile, ettemmekö olisi voineet oppositioista käsin suoltaa kriittistä retoriikkaa hallituksen päätöksiä kohtaan. Poliittisen vallankäytön kanssa sillä olisi kuitenkin ollut vähän tekemistä.

Usealta taholta ihmeteltiin kehysriihen päätösten kristillisyyttä. ”Miten kristilliset pystyivät jäämään tuohon hallitukseen”. Monella tuntui olevan vankka käsitys, miltä kristillisen politiikan pitäisi näyttää. Itselleni jäi mieleen käsitys, että monille ainoat ”kristilliset” vaihtoehdot olisivat olleet lähinnä velkaantumisen jatkaminen vanhaan tahtiin, pääomaveron korottaminen tai tuloveron progression kiristäminen.

Eräs asia tuntui unohtuvan ­ – nimittäin se, että KD on kristillisdemokraattinen, ei ”kristillinen” puolue. Sijoitumme poliittisella kartalla keskustaoikeistoon, joten kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että esimerkiksi talouspolitiikkamme poikkeaa vaikkapa vasemmistoliiton talouspoliittisista käsityksistä. Emme taistelleet lapsilisien puolesta sen takia, että se olisi ollut kristillistä. Taistelimme lapsilisien puolesta, koska perheiden hyvinvointi on kristillisdemokratialle tärkeää.

Kertauksena todettakoon, että kristillisdemokratian ytimessä on kristillinen ihmiskäsitys, jossa korostetaan jokaisen ihmisen uniikkiutta ja yksilöllisyyttä. Ihmistä ei tule nähdä jonkin sosiaalisen luokan jäsenenä kuten sosialismissa. Muita tärkeitä arvoja ovat perhekeskeisyys, vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus, joiden katsotaan parhaiten toteutuvan yhteiskunnassa, jossa vallitsee sosiaalinen markkinatalous. Valtiolla on oltava mahdollistava, ei kaikkivaltiaan rooli.

Ajatukseen kristillisestä politiikasta törmää varsin usein. Tavan takaa ajatus nousee keskustellessa Saksan kristillisdemokraattisesta puolueesta monen todetessa, että eihän se ole millään tavalla kristillinen puolue. Yleensä esitän vastakysymyksenä, että millainen sitten on kristillinen puolue. Yllättävän harvoin saan vastauksen. Olen tehnyt johtopäätöksen, että monella on taustalla intuitiivinen oletus, että kristillinen puolue on sellainen, jonka kielenkäytössä esiintyy uskonnolliskonservatiivista retoriikkaa ja joka keskittyy kristilliseksi miellettyihin asiakysymyksiin. Näiden teemojen kristillisyyden käsitteleminen olisi toisen kirjoituksen aihe.

Oma lähtökohtani on se, että yksikään puolue ei voi omia itselleen kristillisen puolueen leimaa. Miksi? Koska kristinusko ei ole poliittinen ideologia. Voimme nostaa kristinuskosta tiettyjä periaatteita kuten heikoimmista huolehtiminen ja ympäristön vaaliminen. Mutta kristinusko ei kerro sitä, miten näitä periaatteita noudattava yhteiskunta tulisi rakentaa. Sen kertovat poliittiset ideologiat, joista melkeinpä jokaiseen voidaan liittää kristillisiä piirteitä ja periaatteita. Yksi näistä ideologioista on kristillisdemokratia.

KD ei siis ole kristillinen tai pelkkien kristittyjen puolue. Periaatteemme ovat hyvinkin universaaleja. Eurovaalien jälkeen moni ajatteli, että kristittyjen olisi tullut keskittää ääniä nimenomaan kristillisdemokraateille. Ylimääräiset äänet olisivat toki kelvanneet, mutta tausta-ajatus on kyseenalainen. Kristittyjen ihmisten saaminen parlamenttiin ei ole itseisarvo, eikä kaikkia kristittyjä voi yksinkertaisesti velvoittaa äänestämään KD:ta. Kristillisyyden monopolia emme saa ottaa, kristillisyyden monopolia meille ei saa antaa.

 

Matti Pesu
ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava
KD Nuorten hallituksen jäsen
matti.pesu@kdnuoret.fi

Blogit Muu

Sä teet politiikkaa!

“Ooksä joku poliitikko vai?”, moni kysyy, kun kuulee pestistäni KD Nuorissa. “Mua ei oikein toi politiikka kiinnosta”, on usein seuraava kommentti. “Kumpa joku keksisi uuden sanan kuvaamaan samaa todellisuutta”, ajattelen.

Usein tekisi mieli vastata, että “olisi paree kiinnostaa, sillä politiikka vaikuttaa sun arkeen jokapäiväisesti, ja oikeastaan: sä itse teet sitä!” Erilaiset lait, johon politiikanteko useimmiten tähtää, vaikuttaa aina yksittäisiin ihmisiin ja heidän arkeensa. Vastaavasti kansalaisen toimet vaikuttavat päätöksentekoon.

On siis ainakin kahden tason politiikkaa: mikropolitiikkaa ja makropolitiikkaa. Joka ikinen kansalainen toimii mikropolitiikan tasolla, mutta harva ymmärtää vaikuttavansa jokapäiväisillä valinnoillaan. Elämme julkisten ja yksityisten palvelujen, yritysten ja monopolien, ammattijärjestöjen ja ties minkä liittojen viidakossa, josta jokainen valitsee itselleen sopivan puun, jonka hedelmiä syö ja jota ehkä ajattelemattaankin ruokkii. Suomeksi: Kun käyt K-kaupassa, tuet K-ryhmää; kun viet autosi huoltoon paikalliselle tmi Remppa Tempalle, tuet yksityisyrittäjää. Omiin valintoihin taas toki vaikuttaa moni seikka, kuten taloudellinen tilanne, muodissa olevat aatteet tai kunnan tarjonta. Ei sovi kuitenkaan ihmetellä, jos viimeinenkin urheiluliike lähtee paikkakunnalta, jos ostokset on tehty viimeiset viisi vuotta hypermarketissa.

Mikropolitiikka vaikuttaa makropolitiikkaan, jota taas ohjailee ja säätelee muun muassa (ne niin kutsutut) poliitikot ja virkamiehet. Makropolitiikassa vaikuttaa vain pieni joukko, jotka – ainakin teoriassa – ajavat kansalaisten asioita vaikuttaen suoraan lainsäädäntöön. Kunpa syy-seuraus- suhde olisikin näin yksinkertainen. Kokonaisuus on kuitenkin huomattavasti monimutkaisempi, sillä palapeli koostuu niin maailmantaloudesta kuin puoluepolitiikan jännitteistäkin.

Miten sitten erityisesti jokaikinen mikropoliitiikko voi ymmärtää oman roolinsa tässä palapelissä? Vastuu on jonkin verran “meillä” makropoliitikoilla. Meidän on tehtävä sanomamme selkeäksi. Kohtasin torilla vaalimeiningeissä kaksi ikäistäni nuorta naista, jotka sanoivat, että heitä voisi kiinnostaa politiikka ja EU enemmän, jos siitä joku kertoisi selkeästi jotain. Tarvitsemme luovia tapoja kertoa politiikasta selvällä tavalla, jotta jokainen voisi ymmärtää myös oman roolinsa siinä. Jokainen kun on vastuussa omista valinnoistaan. Jos periaatetasolla on sitä mieltä, että on tärkeää tukea suomalaisia yrityksiä, tarkoittaa se käytännön tasolla, että todellakin ostaa suomalaisen yrityksen palveluja tai tuotteita. Eikä tietenkään näin Eurovaalihumun loppusuoralla voi unohtaa mikropoliitikon roolia vaaliuurnilla; olet vastuussa Suomesta!

Blogit Muu

Pesu: Kokeile kristillisdemokraattia

Rohkenen olettaa, että monessa savupirtissä ja lähiökaksiossa on koettu tänä keväänä yllätyksiä vaalikoneita tehdessä. Moni on pyytämättä ja yllättäen saanut värisuoran kristillisdemokraatteja tuloslistojensa kärkeen. ”En minä nyt sentään kristillisdemokraatteja”, on ollut monen ensimmäinen reaktio. Ajatellaanpa tätä uudelleen.

KD:n euroedustaja Sari Essayah on istunut viimeiset viisi vuotta Euroopan parlamentin vaikutusvaltaisimmassa EPP-ryhmässä, johon eurooppalaiset juuret ja historian omistava puolueemme sopii kuin nenä päähän. Jean-Claude Junckerin johdolla EPP todennäköisesti myös säilyttää suurimman ryhmän paikkansa ja vaikutusvaltansa. Pahimmat karikot on ohitettu, ja EU:n vastuullinen ja demokraattinen kehittäminen jatkuu. EU on kristillisdemokraattinen, ja sellaisena sen tulee säilyä.

Euroopan parlamentin toimintaa seuranneet ovat varmasti huomanneet Sari Essayahin aktiivisuuden, joka on noteerattu vaalien alla myös mediassa. Suomalaisia on tulevallakin kaudella parlamentissa vain 13. On tärkeää, että edustajat ovat sanavalmiita, aktiivisia ja kokeneita. ”112” on täten varma valinta. KD:n vaaliohjelmaa on myös kehuttu asiantuntevaksi. Puolueemme substanssiosaaminen on varteenotettava vaihtoehto suurella pensselillä maalailulle, populismille ja kaikenlaiselle naminamille. Suurin osa parlamentin työstä on arkista ja yksityiskohtaista aherrusta. KD:lla on asettaa ehdolle tässä työssä kouliintunut asiantuntija.

Kaiken kukkuraksi valinnanvaraa löytyy. KD on marssittanut vaaleihin kovan listan. On sisäministeriä, on tuplamaisteri valtiosihteeriä, on tietoturva-asioihin erikoistunutta nörttiä, on CDU:ssa vaikuttanutta, on varapuheenjohtajaa ja on eduskuntaryhmän puheenjohtajaa. Asiaosaamisesta ei ole puutetta. Tämä kielii siitä, että lähdemme tavoittelemaan parlamenttipaikkaa tosissamme. Eurovaalit ei ole meille välivaalit. Iso osa lainsäädännöstämme tulee Brysselistä. Siellä on oltava ykköskentän pelaajia.

Sinulla on siis mahdollisuus valita Euroopan parlamenttiin vahvasti Euroopan integraatioon vaikuttaneen liikkeen edustajia, joiden asiaosaaminen on kovaa luokkaa. Näiden ehdokkaiden ajatukset vastaavat myös todennäköisesti omiasi. Äänestä siis, kuten ajattelet. Kokeile kristillisdemokraattia.

10666002_296058513930995_2058331546_aMatti Pesu
ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava
KD Nuorten hallituksen jäsen
matti.pesu@kdnuoret.fi

 

Blogit Muu

Songs of Europe ou Éloge d’Europe

In my sleep I heard songs of Europe. Deciding to return home, a bird had left the warmth of Africa to return to the land of her birth, to the most beautiful land in the world.

On her long and perilous voyage she had seen the blue sparkling waters of the Mediterranean, sea of Rome and Greece where it all started. It was on those islands, rising from the waters of History and Time, where people who had fallen in love with Knowledge and Wisdom, gave birth to Democracy.

The bird had seen the Iberian Peninsula and its sea-faring nations. Knowing no fear before the Unknown, they set sail to distant lands, finding new routes and unimaginable riches. Soldiers and traders: finders of new worlds.

The bird had crossed Les Pyrénées, she had flewn across France and over Poitiers where Charles Martel and his French knights, les chevaliers, said c’est assez, it’s enough! She saw Paris, the most beautiful city in the world, where Democracy took over Autocracy and where the peopleclaimed their right to rule. It was there that Subjects became Citizens, where les Sujets becameles Citoyens.

She had seen the British Isles, and its people so determined, so brave, loving freedom beyond all other things in this world; it is they who stood strong when others had fallen. No enemy, no terror in this world that could shatter the unbreakable will of the British.

She also saw the beaches of Normandy. She saw the endless ranks of white crosses: a testament to the moment when Freedom seemed all but lost, and Liberty was about to succumb to Tyranny, our American brethren answered the call. In our darkest hour they did not leave us behind. Our sisters, our brothers, our allies.

Many other people the bird had seen on her way to this Northern End of the World, the land of the Finns who, having tasted Freedom, could not let her go. Faced with an overwhelming foe and impossible odds, the last of Europe’s children stood against Oppression, and Freedom was given a permanent home in this cold and remote corner of Europe.

When I woke up I heard no more singing. The bird had gone, and there I was, lying on my bed, looking out the window, left alone wondering what would happen if we believed in these people; what would happen if we believed in Europe.

Blogit Muu

Nahkala: Tulipalojen sammuttamisesta kilpailukyvyn parantamiseen

EU:n oli määrä olla vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous. Näin maalailtiin luottavaisesti Lissabonin strategiassa vuonna 2000.

Neljä vuotta määräajan jälkeen ja kuusi vuotta finanssikriisin alkamisen jälkeen on EU-alueen talous edelleen polvillaan. EU ei ole pystynyt parantamaan kilpailukykyään verrattuna USA:han ja Aasian nopeasti kasvaviin talouksiin. Siinä missä USA:ssa talouden moottori on pyörähtänyt käyntiin finanssikriisin jälkeen, keräillään EU:n sisällä vielä palasia ja mietitään miten tässä näin kävi. Aasian talouksien murehtiessa kasvuprosenttien hidastumista kymmenestä prosentista lähemmäksi viittä prosenttia, jännitämme me EU-alueella ovatko tämän vuoden kasvuluvut edes asteikon positiivisella puolella. Kilpailukyvyn nostamiseen tähtäävien toimenpiteiden sijaan on EU:ssa keskitytty jäsenmaiden katastrofitalouksien paikkaamiseen ja tulipalojen sammuttamiseen pankkisektorilla. EU on pidetty pystyssä, mutta tulevaisuuteen ei ole pystytty panostamaan.

EU:n kilpailukyvyn vahvistamisen täytyy olla seuraavan europarlamentin tärkein tavoite. EU:n päätöksenteossa eurooppalainen idealismi on korvattava realismilla. Realismi tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että kaikkea EU lainsäädäntöä tulisi ohjata ajatus siitä miten EU:n alueella saadaan syntymään lisää työpaikkoja. Työpaikat syntyvät yrityksiin silloin kun ne voivat luottaa tulevaisuuteen ja tekevät tämän luottamuksen pohjalta investointeja. Viime vuosien aikana Euroopan parlamentti on luottamuksen vahvistamisen sijaan kuitenkin keskittynyt yritysten toimintaympäristön vaikeuttamiseen sääntelyn kautta. Rikkidirektiivi ja kuljetussektorin työaikadirektiivi toimivat hyvinä esimerkkeinä epäonnistuneesta sääntelystä.

Äänestäjän päätettävänä eurovaaleissa on kysymys siitä haluaako hän Brysseliin edustajia, joiden politiikan seurauksena EU-alueen yritysten toimintaedellytykset vaikeutuvat jatkuvasti vai haluaako hän Brysseliin edustajan, joka käärii hihat ja alkaa töihin kasvua rajoittavan sääntelyn purkamiseksi.

 

Andrei Nahkala
Valtiosihteeri, KTM, YTM
Eurovaaliehdokas

Blogit Muu

Kohti kannustavampaa kuntataloutta

Kuntien käyttövaroista keskimäärin noin viidennes tulee valtiolta kuntien kassaan maksettavista valtionosuuksista. Valtionosuuksien painoarvo kunnan taloudessa vaihtelee alueittain muutamasta prosentista jopa yli puoleen kunnan käyttötaloudesta, joten vireillä olevan valtionosuusuudistuksen merkitystä ei voi ylikorostaa.

Nykyinen valtionosuusjärjestelmä on vuosien lomassa muodostunut erittäin sekavaksi kokonaisuudeksi, jonka selkiyttäminen on uudistuksen keskeinen tavoite. Euro on kuitenkin usein hyvä konsultti, kyse on siten myös siitä, millaista taloudenpitoa uusi systeemi kannustaa tavoittelemaan.

Kannustavuutta on lisätty verotulojen tasausjärjestelmään sekä työpaikkaomavaraisuuden mukaan ottamisella valtionosuuden lisäosuuksien laskentakriteeristöön. Uusi järjestelmä kannustaakin siten kuntia aktiivisempaan paikalliseen elinkeinopolitiikkaan, sekä vahvistamaan muita toimia kunnan oman veropohjan vahvistamiseksi. Totuuden nimissä näiden muutosten vaikutus järjestelmään kokonaisuutena on melko pieni – ellei peräti kosmeettinen.

Suomen tulevat taloudelliset haasteet ovatkin sitä luokkaa, että kuntia ja kuntapäättäjiä pitää pystyä paremmin kannustamaan oman kuntansa talouden pitkän aikavälin kehittämiseen. Viime vuosina nähtyihin kuntaliitosten pelossa tehtyihin velalla kustannettuihin hätäinvestointeihin ei ole missään nimessä varaa. Tämä edellyttää rahoitusmallin kehittämisen lisäksi työrauhan antamista kuntapäättäjille kuntarakenteen suhteen.

Tulevaisuudessa kuntien rahoitusmallin soisi kehittyvän edelleen suuntaan, jossa kunnilla olisi entistä suurempi vapaus määritellä omaa toimialaansa sekä vaikuttaa oman taloutensa kehittymiseen. Kun valtionosuusjärjestelmästä puhutaan, on syytä pitää mielessä, että järjestelmä on lähtökohtaisesti valtiokeskeinen: valtio päättää millä kriteereillä ja minkä verran annetaan rahaa valtion antamiin tehtäviin.

Todellisen kannustavuuden ydin ei siten voi löytyä nykymallin viilailusta, vaan koko kuntien rooliin liittyvän ajattelutavan muutoksesta.

Blogit Muu

Lehtinen: Kristillisdemokratian historia ja tulevaisuus on Euroopassa

Kristillisdemokraatit ovat lähteneet eurovaaleihin harvinaisen kovalla listalla. Kehitys on mielestäni äärimmäisen toivottua, sillä parlamentin painoarvoa EU:n päätöksenteossa on lisätty. Historiallisesti katsottuna eurooppalainen kristillisdemokratia on ollut olennainen tekijä eurooppalaisessa yhdentymiskehityksessä ja nimenomaan kansavallan ajatuksen kuulumisesta myös tähän kehitykseen.

Kristilliseltä arvopohjalta ponnistaville Euroopan yhdentymistä ajaville valtiomiehille tärkeää on ollut nimenomaan vakaumuksellinen usko parlamentti-instituution tärkeyteen. Toisen maailmansodan kokemusten jälkeen eurooppalaiset kansallisvaltiot loivat yhdentymiskehityksen, eivät tehdäkseen valtioitaan tarpeettomaksi, vaan nimenomaan pelastaakseen ne. Valtio nähtiin edelleen tärkeimmäksi yksiköksi, mutta jo tuolloin tarvittiin Euroopan moottoriksi myös yhteistä taloudellista kehitystä, yhteisillä markkinoilla, yhteisillä pelisäännöillä. Tähän kehitykseen liittyvää, osin ylikansallista, päätöksentekoa ei kuitenkaan koettu riittäviksi ilman foorumia, jossa poliittinen valta ja keskustelu kohtaavat. Poliittisen päätöksenteon keskiössä tuli olla ihmisten valitsema elin. Euroopan valtioiden väliseen yhdentymisen tueksi haluttiin tuoda kansanvallan tunnetuin instrumentti, parlamentti. Pohjana tälle ajatukselle toimi kristillisdemokraattisen ideologian kehitys.

Demokraattisessa järjestelmässä valta on ihmisillä. Kristillisdemokratian historiassa tärkeä vaihe oli toisen maailmansodan jälkeinen aika, jolloin myös kristilliset puolueet alkoivat laskeutua kirkkojen johdon alaisuudesta suurten massojen muodostamaan poliittiseen keskusteluun. Demokraattisessa järjestelmässä vaalit tuli voittaa väittelemällä laajalla rintamalla ihmisille läheisistä aiheista. Poliittista valtaa pääsi käyttämään ainoastaan kehittämällä kristillisdemokraattista ideologiaa, joka tarjosi pohjan kysymyksiin joihin ei voinut vastata suoraan kirkon opeilla. Julkinen keskustelu ja ihmisten poliittisiin intohimoihin vastaaminen nähtiin, niin Eurooppaa, kuin kristillisdemokratiaakin kehittävinä tekijöinä. Tähän on perustunut monien eurooppalaisten kristillisdemokraattisten puolueiden vahva kannatus. Kristillisdemokratia onkin ollut alusta asti leimallisesti Euroopan yhtenäisyyttä korostava ajatusmalli, joka on tarjonnut arvoihin perustuvan vahvan ytimen Euroopalle.

Aikakautena, jolloin taloudellinen kehitys Suomessa ja Euroopassa ylipäänsä on entistä epävarmempaa ja yhteiskunnalta vaaditaan vaikeaa sopeutumista innovaatioihin perustuvaan kehitykseen, tarvitaan vakaata arvopohjaa yhä enemmän. Hyvinvointiyhteiskuntamme on murroksessa, joten nyt olisi aika tarjota uusia elinvoimaisia ratkaisuja perinteisen jaottelun ulkopuolelta. Suomalaiseen poliittiseen keskusteluun tarvitaan vahvaa ja juuristaan tietoista kristillisdemokraattista ääntä. Näen, että meidän tulisi olla puolueena rohkeasti läsnä ja aloitekykyinen kaikessa siinä poliittisen keskustelun monimuotoisuudessa mitä yhteiskuntamme pitää sisällään, perhepolitiikasta aina turvallisuuspolitiikkaan asti. EU-politiikka on se politiikan haara, jossa voimme kehittää edelleen yhä kattavampaa kristillisdemokraattista ideologiaa. Perustamme olkoon edelleen vankkumaton käsitys ihmisen arvokkuudesta, kristillinen opetus solidaarisuudesta yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevia kohtaan ja yhteiskunnan pienimmän, mutta tärkeän yksikön perheen vaaliminen. Kristillisdemokratia tarjoaa vahvan alustan ponnistaa toimivan eurooppalaisen poliittisen kehyksen luomiseen. Tartutaan siihen!

 

Santtu Lehtinen
poliittisen historian opiskelija
KD Nuorten hallituksen jäsen

santtu.lehtinen@kdnuoret.fi

Blogit Muu

Richter: Keskustaoikeistoko ei huolehdi vähävaraisista?

Usein poliittisessa keskustelussa luodaan kuvaa ankarasta oikeistosta, joka alasajaa heikommassa asemassa olevien etuudet. Mutta onko tämä koko totuus?

Saksa koostuu 16 osavaltioista. Osavaltioiden tilanteita vertailtaessa on todettu, että keskustaoikeiston ollessa osavaltion hallituksessa ihmisillä menee paremmin muihin hallitusvaihtoehtoihin verrattuna. Muun muassa työttömyys on osavaltioissa silloin pääsääntöisesti matalampi, samoin kuin valtionvelka.

Suomessa on otettu käyttöön nuorisotakuu. Tavoite on kannatettava ja päällisin puolin katsottuna takuu tuntuu oikealta. Kouluttautuminen on tosiankin tärkeää. Mutta onko takuu oikea lääke yhteiskuntamme nykyoireisiin? Vastaus on helppo löytää: nuorisotakuu ei luo yhtäkään uutta työpaikkaa. Siihen käytetyt resurssit voisi myös sijoittaa Suomen kilpailukyvyn parantamiseen, esimerkiksi investoimalla suoraan koulutukseen.

Suomen työttömyysaste lähestyy 10 prosenttia. Ehkä tärkein kysymys onkin, miten luoda uusia työpaikkoja. Millä lääkkeellä uusien työpaikkojen luominen onnistuisi parhaiten? Yrittäjyys on Suomen kilpailukyvyn säilyttämisessä keskeisessä asemassa. Ainoastaan uusia ideoita kehittämällä voidaan luoda uusia työpaikkoja Suomeen. Juuri kilpailukyvyn suhteen näen nuorisotakuun ongelmallisena. Ainakin osa nuorista tulkitsee viestin nuorisotakuusta seuraavasti: ”Minun ei tarvitse tehdä mitään löytääkseni töitä, sillä valtio huolehtii minusta”. Kannustaako tällainen nuoria ottamaan vastuuta omasta elämästään? Kannustaako takuu yrittäjyyteen ja aloitteellisuuteen, joita tarvitsemme kipeästi työpaikkojen luomiseen yhteiskunnassamme?

Hyvillä ongelmanratkaisijoilla ja ideanikkareilla on nyt kysyntää. Ehtymätöntä rahasampoa ei ole kenelläkään, mutta uskottavalla ja lujalla talouspolitiikalla voi edelleenkin saada hoidettavakseen kokonaisia valtakuntia. Eikä tämän tarinan paha todellakaan ole keskustaoikeisto.

 

Juha Richter
lääkäri
sosiaali- ja terveysasioista vastaava KD Nuorten hallituksen jäsen
KD:n eurovaaliehdokas 2014
juha.richter@kdnuoret.fi

Blogit Muu

Vepsäläinen: Tarjoat myymälävarkaalle opiskelijalounaan joka viikko

Iltasanomien mukaan myymälävarkaudet aiheuttavat kaupoille yli 500 miljoonan euron tappiot ja lisäksi torjunta- ja suojauskuluja noin 50-100 miljoonaa euroa. Jotta emme ylireagoi, pyöristetään luvut alaspäin eli olkoon nuo tappiot tasan 500 miljoonaa ja torjunta- ja suojauskulut 50 miljoonaa. Tällöin yhteenlasketuiksi kuluiksi tulee 550 miljoonaa euroa.

550 miljoonaa euroa. Se on iso luku. Se on enemmän kuin hallituksen kaavailemat leikkaukset lapsilisistä tai enemmän kuin Supercellin myynnin tuomat verotulot. Jotta lukuun saadaan jotain mieltä, ryhdytään suhteuttamaan sitä.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asuu 4 374 590 yli 18-vuotiasta ihmistä. Oletetaan, että he käyvät keskimäärin kerran viikossa kaupassa. Tällöin saadaan kaupassakäyntikertoja 227 478 680 eli vähän reilut 227 miljoonaa kertaa. Kun nämä kaupalle varkauksista syntyvät kulut jaetaan per kaupassakäyntikerta, saadaan kuluksi 2,41 euroa eli enemmän kuin mitä opiskelija-aterian hinta esim. Itä-Suomen yliopistolla on 2,35 euroa.

Opiskelija, muista, että käydessäsi kaupassa tarjoat samalla myös myymälävarkaalle samanlaisen opiskelijalounaan, minkä itse syöt.

 

kristianKristian Vepsäläinen
opiskelija- ja koulutuspolitiikasta vastaava
KD Nuorten hallituksen varajäsen

Blogit Muu

Kuka puolustaa pientilallista?

Euroopan Parlamentti hyväksyi alkuvuodesta mietinnön pienten maatilojen tulevaisuudesta. Mietinnössä tuotiin selkäesti esille pientilojen arvo ympäristölleen sekä niiden keskeiset tehtävät mm. maaseudun monimuotoisuuden turvaajina.

Mietinnössä todettiin, ettei pieniä maatiloja oteta nykyisin riittävästi huomioon EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa, jonka tukirakenne perustuu lähinnä pinta-aloihin ja tuotantomääriin. Pientilojen tulevaisuus haluttiin turvata ja niiden kannattavuutta parantaa, huomiota haluttiin kiinnittää erityisesti syrjäisten alueiden tiloihin. Hyvin jaloja ajatuksia siis. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Pientä maatilaa on lähes mahdotonta määritellä EU:n laajuisesti, mikä mietinnössäkin myönnettiin. Rajana voidaan pitää esimerkiksi, että tilalla on käytössään maatalousmaata alle 5 hehtaaria. Tällöin pieniä tiloja on 70 % EU:n kaikista maatiloista, Suomessa alle 10 %. Toisen määritelmän mukaan hyvin pienen tilan vuosittainen standardituotos on alle 8000 €. Suomessa tällä mittapuulla jo hyvin pienten tilojen määrä nousee 30 %:iin kaikista maatiloista, EU:ssa luku pysyy edelleen 70 %:ssa. On siis syytä pitää huolta siitä, etteivät liian yksipuoliset rajaukset jätä suomalaisia pientilallisia määritelmien ulkopuolelle.

Mitä konkreettisia keinoja pientilojen auttamiseksi mietinnössä sitten oli esitetty? Esimerkiksi:

  • Suoramyynnin lisääminen tiloilta. Komission tulisi tarkistaa elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia määräyksiä niin, että turhat rasitteet ja esteet suoramyynnille poistuisivat. Alue- ja paikallisviranomaisten pitäisi myös olla kehittämässä aktiivisemmin suoramyyntiä mahdollistavia rakenteita.
  • Taloudellinen tukeminen. Pientilallisille tulisi tarjota rahoitusvälineitä, esim. mikroluottojen tai lainojen korkotuen muodossa.
  • Byrokratian vähentäminen. Pientiloille tulisi luoda mahdollisuus jättää monivuotisia suoran tuen hakemuksia. Niitä päivitettäisiin ainoastaan silloin, kun tilalla tapahtuu muutoksia.
  • Tuotantoon sidottu tuki. Epäsuotuisten ja syrjäisten alueiden pientilojen, esim. karjankasvattajien, tulisi saada myös tuotantoon sidottua tukea silloin, kun niillä on ympäristöönkin liittyviä tehtäviä.
  • Pientilojen järjestäytyminen. Tuottajaorganisaatioiden tai osuuskuntien perustaminen olisi mietinnön mukaan järkevää.

Mietinnön hyväksymisen puolesta äänestänyt KD:n MEP Sari Essayah näki monet ehdotuksista hyvinä. Hän kuitenkin selvensi, että mietintö ei ole lainsäädäntöön suoraan vaikuttava asiakirja, vaan sillä ”lähinnä tunnustetaan asian tärkeys”. Mietinnön monissa kohdissa pallo olikin heitetty jäsenvaltioille, mutta käytännössä kehotusten seuraukset jäänevät olemattomiksi.

Jotta parlamentin hyväksyntä ei jäisi pelkäksi päähän taputukseksi pientilallisille, komission on syytä reagoida tähän oma-aloitemietintöön. EU-tasolla vastuu mietinnössä esitettyjen visioiden siirtämisestä puheista tekoihin on komissiolla ja sen antamilla lainsäädäntöaloitteilla, joihin parlamentti sitä tässäkin patistaa. Jään siis odottamaan konkreettisia näyttöjä.

 

Milka TaivassaloPääsihteeri-Milkapääsihteeri, KD Nuoret
milka.taivassalo@kdnuoret.fi
+358 45 137 6021

 

Lähde: Euroopan Parlamentin mietintö pienten maatilojen tulevaisuudesta (2013/2096(INI))