Browsing Category

Muu

Blogit Muu

”America first” -ajattelun varjopuoli

Yhdysvaltain presidentinvaalit on käyty, ja vaalitulosta on nyt ehditty muutamien viikkojen ajan analysoida, kauhistella ja ihastella. Edessä on lähinnä epävarmuutta Yhdysvaltain tulevasta poliittisesta linjasta.

Suomen kannalta kiinnostavinta on vaalivoittaja Donald Trumpin ulkopoliittinen linja. Tällä alueella hän on esittänyt mitä erikoisimpia kannanottoja, joista hän on jälkikäteen perunut monia. Amerikkalaisen ulkopolitiikan tutkijan Tom Wrightin mukaan Trumpin ulkopoliittisessa ajattelussa on kuitenkin viimeisen 30 vuoden aikana erottunut kolme näkemystä, jotka hän on johdonmukaisesti tuonut esille vuodesta toiseen.

Ensinnäkin Trump vierastaa Yhdysvaltain sotilaallisia liittosuhteita ympäri maailman ja pitää maansa asevoimia ylikuormitettuina ja liian sitoutuneina toisten puolustamiseen. Toiseksi hän uskoo Yhdysvaltain kärsivän globaalista taloudesta. Kolmanneksi hän on ilmaissut ihailua autoritäärisiä johtajia kohtaan.

Kampanjansa aikana Trump valitsi ulkopoliittiseksi sloganikseen fraasin ”America first”. Siitä, mahtoiko Trump ymmärtää sloganinsa historiallisia kaikuja, ei ole tietoa. ”America first” oli 1930-luvulla amerikkalaisten intellektuellien perustama liike, jonka tavoitteena oli pitää Yhdysvallat omillaan ja erossa kansainvälisen politiikan kiistoista. Isolationismia ajanut liike katsoi, että vapaakauppa oli uhka Yhdysvalloille, joten kauppapolitiikassa tulisi harjoittaa voimakasta protektionismia. Liikkeen mukaan Yhdysvaltain ei myöskään kannattanut puuttua Saksan ja Japanin aggressiivisiin laajentumispyrkimyksiin, koska uskottiin, ettei interventioilla palvella Yhdysvaltain etua.

”America first” -liikkeellä oli suuri kannatus amerikkalaisen kansan keskuudessa. Koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan Yhdysvallat on toiminut vastoin ”America first” -liikkeen oppeja ja pyrkinyt luomaan globaalia turvallisuutta ja liberaalia kansainvälistä järjestystä, jossa aggressiivisesti käyttäytyviä valtioita kohtaan on olemassa kollektiivisesti toteutettujen sanktioiden mekanismeja. Yhdysvalloilla on ollut johtava rooli tämän järjestyksen luomisessa. 1930-luku oli aikaa, jolloin viimeksi Yhdysvalloilla ei tätä roolia ollut.

Trumpin uusi ”America first” -linja edustaa siis paitsi muutosta, jopa uhkaa liberaalille kansainväliselle järjestykselle myös dramaattista irtiottoa Yhdysvaltain perinteisestä ulkopoliittisesta linjasta. Erityisesti Turmpin ehdokkaakseen nimittämällä republikaanisella puolueella on ollut pitkät perinteet sen korostamisessa, että maailma on turvallisempi paikka, jos Yhdysvalloilla on vahva rooli sen turvallisuuden takaamisessa.

Sain muutama päivä vaalien jälkeen osallistua akateemiseen seminaariin, jossa analysoitiin vaalitulosta ja sen seurauksia kattavasti huippuasiantuntijoiden johdolla. Paikalla oli esimerkiksi pitkän uran diplomatian parissa tehnyt amerikkalainen analyytikko Nicholas Kralev. Hänen mukaansa yksi nykyaikaisen amerikkalaisen ulkopoliittisen ajattelun kulmakivistä on käsitys siitä, että ainoa tapa, jolla Yhdysvallat voi todella olla turvallinen ja menestyvä maa, on tehdä muusta maailmasta mahdollisimman turvallinen ja menestyvä, sillä Yhdysvaltain intressit ovat globaalit. Nato on ollut yksi tärkeimmistä työkaluista tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Kralevin mukaan Trumpin on vaikea saada aikaan dramaattisia muutoksia maansa ulkopolitiikan pitkässä linjassa. Yhdysvaltain ulkoasiainhallinto on täynnä byrokratiaa, johon Trump tulee taatusti turhautumaan. Lisäksi, mikäli Trump todella ymmärtää, kuinka suuri hyöty Natosta ja ylipäätään Yhdysvaltain vahvasta roolista maailmassa on jo pelkästään Yhdysvalloille itselleen, saattaa hän jälleen perääntyä huolestuttavimmista kampanjapuheistaan.

Kirjoittaja Markus Metsala on toiminut KD Nuorten 1. varapuheenjohtajana, opiskelee poliittista historiaa.

Twitter: @MetsalaMarkus

Blogit Muu

Väestön ikääntyminen luo ikäpopulismin kulta-ajat

Väestön ikääntymisellä tavallisesti tarkoitetaan yli 64-vuotiaiden osuuden kasvua maamme väestössä. Ilmiö on globaali ja tavanomainen kehittyneissä teollisuusmaissa. Aiemmin väestön ikärakenteesta voitiin puhua ns. ikäpyramidina (kuva 1). Ikäpyramidi ei ole ollut enää pyramidin muotoinen Suomessa sitten 1950-luvun, jolloin suuret ikäluokat olivat juuri syntyneet.

Kuva1 (2)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suurin syy väestön ikääntymisellä on alhainen syntyvyys. Tämä aamusta iltaan itsestään älypuhelimella kuvia ottava nettisukupolvi, eli 1980–1990 luvuilla syntyneet, ei yksinkertaisesti tuota tarpeeksi jälkeläisiä. Snapchatissä, Tinderissä ja Instagramissa surffailevaa nettisukupolvea ei voida kuitenkaan syntyvyyden laskusta syyttää. Syntyvyyden lasku on vuosikymmeniä jatkunut ilmiö ja sen laskukierteelle ei näy loppua. Maahanmuutosta on useasti tarjottu keino vaikuttaa ikärakenteeseen, mutta maailman työikäisistä ikävän harva puhuu sujuvaa suomea, jota ilman on nykyhetkellä liian vaikea päästä Suomen työmarkkinoille.

 

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 64-vuotiaiden osuus tulee kasvamaan vuoteen 2020 mennessä 22,6 %:n, ja vuoteen 2030 mennessä joka neljäs suomalainen on yli 64-vuotias. Vuoden 2030 jälkeenkin 64-vuotiaiden osuus jatkaa kasvamistaan. Kaikkien muiden ikäluokkien osuus luonnollisesti pienenee. Väestön ikärakenteen muuttuminen tulee väistämättä vaikuttamaan poliittiseen kenttään. Demokratiassa enemmistö määrää, ja tulevaisuudessa Suomen enemmistö tulee olemaan yhä ikääntyneempi.

 

Populismilla on erittäin suotuinen ympäristö ikäihmisille tällä hetkellä. Kevään tulevien kuntavaalien teemoissa tulee varmasti näkymään enemmissä määrin populismia kohdistettuna ikäihmisille, jolloin nouseva trendi ikäpopulismi nostaa päätään. Meillä nettisukupolven edustajilla on suunnaton arvostus iäkkäämpää sukupolvea kohtaan, joka on rakentanut ennennäkemättömän hyvinvointivaltion meille. On ollut lottovoitto syntyä Suomeen, mutta meidän tehtävänä on myös säilyttää se tuleville sukupolville. Miten yrityksien, seurakuntien tai politiikan jatkuvuus voidaan taata, jos uusille sukupolville ei anneta tilaa?

 

Viime syksynä kysyin oman alani suurimmassa konferenssissa kokeneelta ja arvostetulta professorilta, mitä ohjeita hänellä olisi antaa kohta ammattiin valmistuvalle nuorelle? Vastaus kiteytyi seuraavasti: ”Kukaan ei tule antamaan teille nuorille tilaa, teidän pitää ottaa se itse.” Näin tulee käymään myös kuntavaaleissa. Jäämmekö seuraamaan sivusta päätöksiä vai olemmeko itse valmiit vaikuttamaan? Nuoria tarvitaan kunnalliseen päätöksentekoon lisäksi, ei nykyisten tilalle.

 

Lähteet: Tilastokeskus, Väestörakenne, Väestöennuste

 

Kirjoittaja:

Eero Kauppinen

Pirkanmaan KD Nuorten hallituksen jäsen, viittä vaille valmis liikenne- ja kuljetusjärjestelmien DI Tampreelta.

eero.kauppinen@student.tut.fi

Twitter: @kauppin3

Blogit Muu

Kehitetään vanhempainvapaata

Kotihoidontuki herättää jälleen keskustelua. Demarinuoret vaativat (3.10) kotihoidontuen lakkauttamista. Samalla Kokoomusnuoret ovat tuoneet esille, kuinka kotihoidontuki tukee heidän mielestään vanhentuneita rakenteita. Ihmettelen näitä puheita ja vaatimuksia.

Ensinnäkin kotihoidontuen lakkauttaminen lisäisi valtion ja kuntien kustannuksia merkittävästi. Tämä siksi, että valtava määrä lapsia siirtyisi julkiseen päivähoitoon; tarvittaisiin lisää päiväkoteja ja hoitajia. Ovatko Demari-tai Kokoomusnuoret laskeneet tämän kustannuksia? Viime hallituskauden ehdotus kotihoidontuen jakamisesta vanhempien kesken olisi lisännyt valtion kustannuksia yli 80 miljoonaa euroa. Demarinuorten ehdotus maksaisi huomattavasti enemmän. Lisää siis velkaa?

Toiseksi kotihoidontuen lakkauttaminen tarkoittaisi, että alle 9 kuukauden ikäiset lapset vietäisiin päiväkotiin. Tutkimuksia ja asiantuntijoiden näkemyksiä on monenlaisia sen suhteen, minkä ikäisenä lapsi pärjää päiväkodissa. Psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on tuonut esille kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus, ettei alle 2-vuotiaan paikka ole vielä päiväkodissa. Hänen mukaansa useat tutkimukset viittaavat tähän suuntaan. Varmasti asiasta löytyy myös toisenlaisia näkökulmia, joihin mm. Demari-ja Kokoomusnuoret viittaavat.

Tutkimustulosten tulkinnan lisäksi olisi tärkeä kunnioittaa perheiden valinnanvapautta. Osa haluaa hoitaa lastaan kotonaan, osa taas vie lapsen nuorempana päiväkotiin. Vanhemmat tietävät usein valtiota paremmin, mikä on lapselle pienenä parasta.

On selvää, että kotihoidontuki vaikuttaa osaltaan vanhempien, usein naisen kotiin jäämiseen. Meillä onkin muita Pohjoismaita enemmän lapset kotona hoidossa. Mielestäni tämä ei ole huono asia, toisin kun näiden nuorisojärjestöjen kannareiden pohjalta voisi ymmärtää.

Sitä ei käy kiistäminen, että usein äiti hoitaa ja tällä voi olla negatiivinen vaikutus naisen myöhemmälle urakehitykselle. Tämä on aito haaste, johon on löydettävä monenlaiset näkökulmat huomioon ottava ratkaisu. Naisen uran sekä tasa-arvon lisäksi lapsen paras ja perheiden valinnanvapaus ovat myös tärkeitä tekijöitä.

Yksi ratkaisu voisi olla vanhempainvapaan kehittäminen ja pidentäminen. Malleja olisi monenlaisia. Yksi varteenotettava on 6+6+6 malli, jossa äidille olisi kiintiöity yksi puolen vuoden jakso, isälle toinen ja vanhemmat saisivat itse valita kumpi käyttää kolmannen jakson. Tällöin lasta ei tarvitsisi laittaa liian varhain päiväkotiin, mikäli toinen vanhemmista haluaa nopeasti takasin työelämään. Mallissa myös isät osallistuisivat aktiivisemmin lapsen hoitoon, joka on tavoiteltava asia. Myös moni nainen jatkaisi kaikella todennäköisyydellä aikasemmin töihin, kun lapsi olisi jo puolitoistavuotias vanhempainvapaan päättyessä.

Vanhemmuuden kustannusten oikeudenmukaisempi jakaminen sekä työelämän ja vanhemmuuden helpompi yhdistäminen ovat myös asioita, jotka vaativat toimia. Ratkaisuita ei voi kuitenkaan tehdä ainoastaan talouden perusteella, vaan perheiden valinnanvapaus ja hyvinvointi on otettava kaikissa päätöksissä huomioon.

 

remo_pj

Remo Ronkainen, KD Nuorten puheenjohtaja

puheenjohtaja@kdnuoret.fi

050 5958819

Blogit Muu

Yrittäjän sosiaaliturva olisi innovaatiotukea

Olen kahden rahoituksen saaneen startupin perustajaosakas, joten minulta kysytään usein: “Onko Suomi hyvä paikka yrittää?”  

Kyllä on.

Suomessa on starttirahaa, innovaatiotukea ja vaikka mitä. Fyysinen ja sähköinen infrastruktuurimme on loistava. Ja vaikka yhteiskuntamme ei ehkä ole juuri nyt vakaimmillaan, se on silti äärimmäisen vakaa.

Vaikka Suomi on hyvä paikka yrittää, se kannustaa valitsemaan palkkatyön yrittäjyyden sijaan. Ryhtyessään yrittäjäksi kansalainen moninkertaistaa riskinsä päätyä työttömäksi, mutta menettää samalla työttömyysturvan. Tämä on tehokas ja toimintavarma yritysten syntyä ehkäisevä mekanismi. 

***

Otin aikoinaan yrittäjän polttomerkin sillä oletuksella, että sosiaaliturvat on nyt elämäni osalta nautittu. Lienee selvää, että kuka tahansa joutuisi hetken vatuloimaan moista päätöstä.  

Kun irtisanouduin palkkatyöstäni ja ryhdyin päätoimiseksi yrittäjäksi, minulla oli mahdollisuus anella polvillani noin työttömyyspäivärahan suuruista starttirahaa, jota voi anoa puoleksi vuodeksi kolme kertaa. Starttirahat olivat alueeltani loppu. Onneksi toisella alueella oli vielä starttirahoja jaossa, joten perustin ensimmäisen firmani sinne.

Itse asiassa en tiedä, onko yrittäjän sosiaaliturvassa tapahtunut muutoksia tänä aikana. Tuskin hirveästi. Jos ajaisin nyt firmani karille tai minulla ei olisi varaa maksaa itselleni palkkaa, en tiedä, saisinko mistään mitään rahaa. Ehkä saisin, ehkä en. Aika harvassa ovat ne, jotka osaisivat kysymykseen varmuudella vastata. Toivottavasti en joudu selvittämään asiaa.

Sanomani on, että jo pelkkä pelko taloudellisesta epävarmuudesta riittää hillitsemään kansalaisen intoa yrittää. Ihminen nimittäin tekee päätöksensä uskomustensa varassa, vaikka olisi ateisti. Riippumatta siitä, onko pelko yrittäjän heikosta sosiaaliturvasta perusteltu vai ei, taloudellista vastuuta esimerkiksi perheestään kantavalle henkilölle pelko riittävä on peruste tunkea innovaatiot pöytälaatikkoon ja jatkaa Suomen vakaista oloista nauttimista turvallisen korporaation palkkalistoilla.

Aina tietysti löytyy muutamia hulluja, jotka perustavat firman, vaikka heiltä vietäisiin kaikki ihmisoikeudet. Voisi kuitenkin olla Suomen etu, että yrittämisestä saataisiin hieman laajemman ihmisryhmän lystiä. Tähän päästään vain, jos kansa alkaa uskoa yrittäjän sosiaaliturvaan. Ihminen ei halua menettää turvallisuudentunnettaan yrittäjäksi ryhtymisen myötä. Kyllä, tunne ratkaisee.

Turvallisuudentunnetta ei kuitenkaan tule parantaa puheilla. Turvallisuudentunne tulee aina saattaa todelliselle turvallisuuden tasolle. Muutoin turvallisuudentunne on kupla, joka tulee poksahtamaan. Lopetamme yrittäjien vähäisyyden surkuttelun vasta sinä päivänä, jona suomalaiset vastaavat yksiselitteisesti “kyllä” seuraavaan kysymykseen: “Onko yrittäjällä sosiaaliturva?” 

Yrittäjän sosiaaliturva olisi sikälikin kiva juttu, että perustettavista yrityksistä kasvava osa perustuu sähköisille tuotteille. Sähköisen tuotteen kehittämisen hinta on tyypillisesti irtisanoutuminen, läppäri ja vuoden ruoat. Ja koska tuote ei kehitysvaiheessaan tuota rahaa ja sosiaaliturvaa ei ole, ruoat maksetaan usein sijoitusrahalla. Siis sijoitusrahalla, jota on Suomessa muutenkin niukalti.

Mitä Suomen taloudelle tapahtuisikaan, jos niukoiksi tiedetyt sijoitusrahat käytettäisiin yritysten kansainvälistymiseen sen sijaan, että niillä yritetään paikata yrittäjän olematonta sosiaaliturvaa? Niinpä. Yrittäjän sosiaaliturva olisi siis oikeastaan innovaatiotukea, joka ei edes vääristä kilpailua.

tom-himanen 

Tom Himanen

Level Appin ja Klikinsäästäjän perustajaosakas

KD Nuorten hallituksen varajäsen

Blogit Muu

Politiikan ponnahduslaudalla

Tässä järjestössä tahdon tehdä joskus töitä”, ajattelin, kun ensimmäistä kertaa osallistuin KD Nuorten järjestämään tapahtumaan. Oli elokuu 2011, Kokkolassa vietettiin puoluekokousta ja olin juuri juontanut nuorisojärjestön puistokonsertin silloisen puheenjohtaja Aki Ruotsalan kanssa. Puoli vuotta myöhemmin istuin puoluetoimistolla työhaastattelussa.

Toukokuussa 2012 aloitin KD Nuorten kokoaikaisena pääsihteerinä. Vastasin alusta saakka järjestön ainoana työntekijänä taloudesta, hallinnosta, tapahtumista, viestinnästä ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Koin työssäni tärkeäksi kehittää nuorisojärjestöstä ponnahduslautaa politiikkaan. Ajattelin tekeväni töitä kulissien takana, puheenjohtajan oikeana kätenä.

Toisella työviikollani valtakunnan media kuohahti poliittisten nuorisojärjestöjen ympärillä. Demariopiskelijoiden entinen työntekijä väitti valtionapua saavien poliittisten opiskelija- ja nuorisojärjestöjen huijaavan systemaattisesti jäsenmäärissä. Mediamyllytyksen seurauksena tukia myöntävä Opetus- ja kulttuuriministeriö kutsui nuorisojärjestöjen vastuuhenkilöt kiireelliseen tiedotustilaisuuteen, jonka jälkeen virkamiehet tekivät jokaiseen järjestöön tarkastuskäynnin.  

Poliittisten nuorisojärjestöjen pääsihteerien keskuudessa vitsaillaan ”tulikasteesta”, joka tulee työsuhteen alkuvaiheessa pyytämättä ja yllättäen. Tämä oli minun tulikasteeni, ja siitä selvittiin puhtain paperein. Vuotta myöhemmin pulssini pysyi jo tasaisena, kun minua pyydettiin puolen tunnin varoitusajalla kommentoimaan nuorisojärjestöjen valtionapujärjestelmää Ylen pääuutislähetykseen.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Iltasanomien toimittaja soitti minulle eräänä sunnuntai-iltana puoli kymmeneltä pyytäen kommenttia seuraavan päivän lehtijuttuun nuorten eurovaaliehdokkaiden rahallisesta tukemisesta, olin luopunut kuvitelmasta, että työni olisi vain taustavaikuttamista.

Seuraavan kahden vuoden aikana opiskelin oppisopimuskoulutuksella sihteerin ammattitutkinnon. Se auttoi kehittämään paitsi järjestöä, myös itseäni. Eniten politiikasta on kuitenkin opettanut se, kun vastasin myöntävästi kysymykseen: ”Lähdetkö ehdokkaaksi?”  

Työtä oppii tekemällä – vaikuttamista vastuun ottamisella. Nämä reilut neljä vuotta KD Nuorten pääsihteerinä ovat olleet elämäni mielenkiintoisinta aikaa, ja vaikka olen antanut paljon itsestäni, koen saaneeni enemmän takaisin. Haluan rohkaista sinua antamaan itsestäsi palan politiikalle ja katsomaan, mitä kaikkea siitä poikii sinun elämääsi!

Milka_pääsihteeri

Milka Taivassalo

KD Nuorten pääsihteeri

(1.5.2012-26.8.2016)

kuntavaaliehdokas

Blogit Muu

4 kirjaa, jotka kristillisdemokraatin tulisi lukea

Syksy lähestyy ja samalla kun sää viilenee kasvaa houkutus istua takan ääressä kirjan parissa. Elämän korkeimpiin nautintoihin kuuluu istua omalla sohvalla ja lukea rauhassa. Sen takia ajattelin koota Sinulle, arvoisa kristillisdemokraatti, listan kirjoja, jotka mielestäni jokaisen kristillisdemokraatin tulisi lukea. Listan kirjat ovat hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää yksi asia; kaikki kertovat ihmisestä yhteiskunnan ytimenä kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta.

Ensimmäinen listallani on Victor Hugon romaani Kurjat (Les Misérables). Kirjan hahmot ovat monille tuttuja samannimisen musikaalin kautta. Teos kuitenkin kertoo paljon enemmän hahmojen sisäisestä elämästä. Les Misérables on klassikko, jonka avulla oppii ymmärtämään, miten monet tippuvat pois sosiaalisista verkoista ja jäävät yksinäisiksi, mikäli yhteiskunnan keskiössä on sääntöjä ihmisten sijaan. Kun taas hyvät ihmiset tekevät pieniä eleitä muiden puolesta, nämä eleet voivat saada pitkään kestäviä muutoksia aikaan. Vaikka romaani on pitkä, se on todellakin lukemisen arvoinen taideteos.

Seuraava listalla onkin kirjan sijaan kirje. Kyseessä on Leo XIII:n kiertokirje Rerum Novarum (suom. ”Uusista asioista”). Monien mielestä Rerum Novarum on kristillisdemokraattisen ajattelun Magna Carta, eli perustuskirja. Rerum Novarum julkaistiin aikana, jolloin sosialistinen liike näytti olevan ainoa vaihtoehto eriarvoistuvaan yhteiskuntarakenteeseen, jossa voiton tavoittelu meni ihmisarvon edelle. Leo XIII esittää vaihtoehdon sosialismille osoittamalla, ettei ratkaisu eriarvoisuuteen synny vapauksien ja omistusoikeuksien keskittämisellä valtiokoneistoon, vaan asettamalla ihmisen ja sen synnynnäiset oikeudet takaisin yhteiskunnan ytimeen. Myöhemmät paavit ovat kirjoittanut kiertokirjeestä jatko-osia, joista lukemisen arvoisia ovat erityisesti Quadragesimo Anno ja Centesimus Annus. Myös Franciscuksen kiertokirje Laudato Sí (Ole ylistetty) voi olla tiedonjanoiselle hyödyksi, sillä se yhdistää nerokkaasti perinteisen kristillisen yhteiskuntaopin ympäristön suojeluun tavalla, jolla on paljon annettavaa kristillisdemokratialle.

Kolmas kirja on taloustieteen nobelistin Friedrich von Hayekin mestariteos Tie Orjuuteen (The Road to Serfdom). Hayek on yksi talousliberalismin isistä. Hänen ajattelunsa lähtee käsityksestä siitä, etteivät ihmisoikeudet ole yhteiskunnan myöntämiä privilegioita, vaan ihmisluonnosta kumpuavia pysyviä piirteitä, joita muiden tulee tiedostaa ja kunnioittaa. Toisin sanoen, meillä ei ole oikeuksia sen takia, että joku ulkopuolinen taho olisi ne meille myöntänyt, vaan että meillä on syntymästä lähtien oikeuksia, jotka kaikkien täytyy tiedostaa ja kunnioittaa. Tie Orjuuteen kuvailee kuinka pelon vallassa monet ovat valmiita myymään oikeutensa turvallisuuden nimessä vahvalta näyttävälle koneistolle (esim. yksinhallitsijoille tai suurille populisteille). Kuitenkin, kun kansa toimii näin, oikeuksien lisäksi se lopulta menettää myös turvallisuutensa. Tie Orjuuteen on ehdoton opus niille, jotka pohtivat vapauden ja ihmisoikeuksien roolia yhteiskunnassa.

Viimeiseksi esittelen teille muita ytimekkäämmän ja modernimman teoksen. Kyseessä on Alexandre Havardin Hyvejohtajuus (Virtuous Leadership). Tämän kohdalla suosittelen lukemaan suomalaista käännöstä eikä alkuperäistä, sillä Jason Lepojärven käännös tekee alkuperäisestä vieläkin nerokkaamman. Lisäksi Havard itse osaa suomea ja on osallistunut kirjan kääntämiseen, mikä takaa kirjan käännösuskollisuuden. Toisin kuin muut listan teokset, se ei ole sinänsä klassikko. Kyseessä ei myöskään ole kirja josta oppii tietoa, vaan kirja josta oppii taitoja. Hyvejohtajuus on johtajuusoppi, joka perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen ja aristoteeliseen aretologiaan (eli hyveiden tutkimukseen). Hyvejohtajuus on kirja, joka muuttaa lukijan tapaa suhtautua itseensä ja muihin. Sari Essayah’n sanoilla ”Hyvejohtajuus on ajaton kirja”, joita suosittelen lämpimästi kaikille!

 

Jyri Soria2

Jyri Soria

Tohtorikoulutettava sekä KD Nuorten entinen varapuheenjohtaja

Blogit Muu

Auttamisen äärellä

Nepalin taannoinen maanjäristys osoitti jälleen sen, kuinka voimaton ja pieni ihminen onkaan luonnonvoimien edessä. 7,8 magnitudin maanjäristys sai aikaan suurta tuhoa Nepalissa vaatien yli 7000 ihmishenkeä ja 14 000 ihmisen loukkaantumisen. Maanjäristyksen tuhoja onkin kuvailtu Nepalin pahimmiksi liki 80 vuoteen. Maanjäristys ravisutti myös suomalaista mediaa ja kuvat katastrofialueelta levisivät mediassa samaan aikaan uhriluvun noustessa yhä hurjempiin lukemiin. Onneksi tämä katastrofi ei hautautunut muiden uutisten joukkoon, sillä ympäri maailmaa on herätty auttamaan maanjäristyksen uhreja. Suomessakaan ei ole tyydytty sivustaseuraajan rooliin.

Suomalaisten suuresta auttamishalukkuudesta kertoo se, että erilaisten lahjoituskanavien kautta Nepalin auttamiseksi on lahjoitettu yli 1,5 miljoonaa euroa. Se on suuri määrä rahaa, etenkin ottaen huomioon Suomen tämän hetkisen heikon taloudellisen tilanteen. Nepalin maanjäristys on saanut huomattavasti näkyvyyttä mediassa myös kansainvälisesti: useat valtiot ja lukuisat avustustusjärjestöt ovat lähettäneet apua Nepalin maanjäristyksen uhreille. Niin kuin kaikkien katastrofien jälkeen, alkaa lopulta jälleenrakennus, mutta mikään ei korvaa menetettyjä ihmishenkiä, vaikka ulkoisesti kaikki voikin näyttää samalta kuin ennen.

Kuvassa on viime perjantain ruokajakelua Nuwakotin alueella, jonne Fida on toimittanut kaksi avustuskuormaa telttoja ja ruokatarvikkeita. Nuwakotin alueella kuoli satoja ihmisiä ja alueen rakennuksista 90 % romahti maanjäristyksessä

Kuvassa on viime perjantain ruokajakelua Nuwakotin alueella, jonne Fida on toimittanut kaksi avustuskuormaa telttoja ja ruokatarvikkeita. Nuwakotin alueella kuoli satoja ihmisiä ja alueen rakennuksista 90 % romahti maanjäristyksessä

 

Apua tarvitaan edelleen. Toivo eloonjääneistä alkaa olla enää minimaalinen, mutta avun tarve ei ole vielä ohitse. YK:n mukaan maanjäristyksen vaikutukset ulottuvat laajemmalle, kuin mitä ehkä osaamme aavistaakaan: yli 8 miljoonaa ihmistä kärsii tavalla tai toisella maanjäristyksen seurauksista ja CNN:n arvion mukaan jo pelkästään 3 miljoonaa ihmistä tarvitsee ruoka-apua. Kolme miljoonaa, mikä on lähes puolet Suomen väkiluvusta. Suomalaiset ovat olleet esimerkillisiä lahjoittamisen suhteen. Haluankin kannustaa jokaista jatkamaan jo aloitettua hyvää työtä lahjoittamalla vapaavalintaisen summan Nepalin maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Pienikin apu on tärkeä.

Nepalin maanjäristyksen uhreja voi auttaa lahjoittamalla esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun, Suomen Punaisen Ristin, Planin, Fidan tai Unicefin kautta.

Kuvat: Fida International/Eino Manner

Blogit Muu

Ryösö: Miten nuori voi vaikuttaa?

Liityin KD Nuoriin pian kolme vuotta sitten lähinnä ilmaisen leffalipun vuoksi. Olin yllättynyt, että poliittiseen nuorisojärjestöön sai kuulua ilmaiseksi, ja se ei itsessään velvoittanut mihinkään toimintaan. Liittymiseeni vaikuttivat myös nuorisojärjestön periaatteet ja arvot, jotka vastasivat paljon omiani.

Olin hieman yli vuoden rivijäsenenä, ja mietin satunnaisesti, mitä nuoret voivat politiikassa tehdä. Oma kynnykseni politiikkaan lähtemiseen oli korkea, ja kuvittelin vaikuttamisen olevan jotain sellaista, mihin minä en silloisena lukiolaisena ollut vielä tarpeeksi kypsä. Päädyin kuitenkin kuntavaalien alla KD Nuorten koulutukseen ja sain siitä lähtien huomata, että erilaisia vaikuttajia ja vaihtoehtoja riittää. Käsitykseni vaikuttamisesta ovat saaneet muuttua ja tässä muutamia tapoja, jotka sopivat nuorille:

JÄSENYYS : Nuorisojärjestön ja/tai puoleen jäsenyys on jo itsessään vaikuttamista. Osoitat tukesi kannattamallesi järjestölle tai puolueelle, pysyt perillä ajankohtaisista asioista, ja olet ottanut yhden askeleen kohti politiikkaa. KD Nuoriin voit liittyä TÄSTÄ LINKISTÄ.

OMA PAIKKAKUNTA: Monissa kunnissa ja kaupungeissa on vaikutusmahdollisuuksia nuorille. Löytyykö kotipaikkakunnaltasi nuorisovaltuustoa tai työryhmää nuorille, jossa voit vaikuttaa nuorten ja kotikaupunkisi asioihin?

NUORISOPIIRI: Nuorisopiiri on lähialueellasi toimiva nuorisojärjestön paikallisvaikuttaja, jossa toimitaan ja vaikutetaan omalla alueella. Se on matalan kynnyksen paikka, jonka kautta politiikkaan on lyhyt matka lähteä tutustumaan! Oman nuorisopiirisi löydät TÄSTÄ LINKISTÄ.

VAALIT: Äänestäminen, kampanjoihin osallistuminen ja ehkä jopa ehdolle asettuminen ovat mukaansa tempaavia keinoja vaikuttaa. Vaalien aikana politiikasta puhutaan mediassa paljon, joten silloin kannattaa olla hereillä ja seurata keskustelua. Sitä varmasti riittää! Tänä keväänä toukokuussa ovat tulossa eurovaalit, KD:n ehdokkaat löytyvät TÄSTÄ LINKISTÄ.

ÄÄNI NÄKYVIIN JA KUULUVIIN: Omaa ääntäsi voit käyttää esimerkiksi kirjoittamalla mielipidekirjoituksia, tykkäilemällä kannattamistasi Facebook-sivuista ja -kampanjoista, pitämällä blogia, keskustelemalla ja ottamalla yhteyttä vaikka kaupunginvaltuutettuun tai kansanedustajaan.

Vaikuttaminen kannattaa. Koska tapoja ja vaihtoehtoja siis riittää, tervetuloa mukaan toimintaan ja tapahtumiin!

Lisätiedot:
hillaHilla Ryösö
KD Nuorten hallituksen jäsen & tapahtumakoordinaattori
Kaakkois-Suomen KD Nuorten puheenjohtaja
hilla.ryoso@kdnuoret.fi

Blogit Muu

Ostatko orjan?

Elämme vuotta 2014. Ja maailmassa on enemmän orjia kuin koskaan aiemmin historiassa. Miksi? Koska ihmiskauppa on maailmanlaajuisesti yksi järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista toimintamuodoista. Missä on kysyntää, siellä on tarjontaa.

Ihmiskaupan lonkerot ulottuvat kaikkialle maailmaan. Luvut ovat uskomattomia. Voiko 20-30 miljoonaa ihmistä todella olla vailla vapautta tällä hetkellä, vaikka orjuus on kielletty maailman kaikissa maissa? (1) Itsemääräämisoikeuden menettäneitä ihmisiä ei välttämättä tunnista päällepäin. He työskentelevät velkojaan vastaan ilman oikeuksia, ovat palkattomassa pakkotyössä tehtaissa ja rakennustyömailla tai seksityöläisinä. Suurin osa orjista on naisia ja tyttöjä.

Paritusta, pakkotyötä… Eihän tämä voi koskettaa Suomea? Kyllä voi. Suomen kautta kulkee vuosittain jopa satoja ihmiskaupan uhreja. (2) Osa myös jää tänne. Toki toiminta täällä on pienimuotoista, kun vertaa ihmiskauppa-bisnestä vaikkapa Thaimaaseen. Ilmankos se onkin niin suosittu turistikohde. Joskus kuulee väitettävän, ettei prostituutio liity ihmiskauppaan, mutta esim. EU:n tietojen mukaan 62 % sen alueella tapahtuvasta ihmiskaupasta on seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää. Ei itsensä myyminen ole maailman vanhin ammatti – orjuus on. Ja se on kaukana feministien luomasta illuusiosta naisten vapaudesta. Kannattaa lukaista ”18 myyttiä prostituutiosta”. (3)

Kun ymmärtää ongelman massiivisuuden, faktat lamaannuttavat. Mitä yksi ihminen voisi tehdä asian korjaamiseksi? Onneksi paljonkin. Yksi esimerkki tästä on Valo ry – ei orjuudelle -yhdistys. Se koostuu tavallisista suomalaisista ihmisistä, jotka ovat päättäneet tehdä osansa nykypäivän orjuuden lakkauttamisessa. Eri kaupungeissa toimivat aluejärjestöt järjestävät mm. seminaareja ja tempauksia, joilla pyritään lisäämään ihmisten tietoisuutta aiheesta. He myös haluavat auttaa ihmisiä konkreettisesti, edes yksi kerrallaan. Jäsenet ovat esimerkiksi neuloneet itse villasukkia, joita he ovat vieneet kaupungissaan työskenteleville thai-hierojille. Vaikka heidän kohtaamansa naiset eivät ole ihmiskaupan uhreja, vieraillessaan thai-hieronta paikoissa työntekijöille on voitu kertoa Suomessa työntekijöille kuuluvista oikeuksista ja mahdollisuudesta kieltäytyä seksin myymisestä asiakkaille, mikä Thaimaassa on hyvin yleistä. (4)

KD Nuoret on myös halunnut kantaa kortensa kekoon ihmiskaupan vastaisessa työssä. Poliittinen nuorisojärjestö tukee vuosittain jotain kehitysyhteistyötä tai hyväntekeväisyyttä tekevää järjestöä 0,7 %:lla budjetistaan. Tänä vuonna avustuksen kohteena oli Valo ry. Järjestön edustajat ovat olleet kahtena vuonna KD Nuorten vuosikokouksessa kertomassa toiminnastaan, mikä on inspiroinut nuorisojärjestönkin jäseniä ihmiskaupan vastaiseen työhön.

Itse osallistun tänä vuonna Dressemberiin. Kansainvälisen tempauksen tarkoituksena on, että siihen osallistuvat naiset pukeutuvat joulukuun joka päivän ajan mekkoon ja keräävät samalla rahaa ihmiskaupan vastaiseen työhön. Dressemberin jäsenten, kuten myös minun kuulumisia, mekkokuvia ja lajoitusten kertymistä voi seurata kampanjasivullani. (5) Vapaaehtoistyön kautta voimme tehdä tästä planeetasta paremman paikan elää – vaikka vain yhdelle ihmiselle kerrallaan!

Pääsihteeri-MilkaMilka Taivassalo
KD Nuorten pääsihteeri
milka.taivassalo@kdnuoret.fi

Kirjoittaja on ehdolla eduskuntavaaleissa 2015. Julkaisu on osa Vapaaehtoisten päivän (3.12.) tempausta, jossa kansanedustajia ja eduskuntavaaliehdokkaita haastettiin blogaamaan kansalaistoiminnasta tai vapaaehtoistyöstä.

Lähteet:
(1) hs.fi (2) Poliisi.fi (3) 18 myyttiä prostituutiosta (4) Valo ry (5) Dressember

 

Blogit Muu Politiikka

Valtion kiva ydin

Vääjäämättä lähestyvät eduskuntavaalit sekä niitä seuraava tukahduttavan taloustilanteen sävyttämä hallituskausi pakottavat puolueet lähitulevaisuudessa selvittämään sekä itselleen, että kansalaisille miten toimitaan tilanteessa, jossa julkistalouden kestävyys natisee liitoksissaan, ja kansan ostovoima on koetuksella.

Peruslähtökohta on se, että hyvinä aikoina kaikilla on kivaa, ja huonoina ei ole niin kivaa. Taloutta ja maailmanpolitiikkaa seuraava kansalainen varmasti aavistaa, että kiva alkaa olla loppu. Varsinkin ne poliitikot, joiden kannatus lepää ”kaiken kivan jakamisessa kaikille”, saattavat joutua vaalilappusten kärkilauseita miettiessään raapimaan päänahkansa kuntoon, jossa ei enää pelkkä Head & Shoulders auta.

Tulevat vuodet paljastavat väistämättä suomalaisten poliitikkojen näkemykset julkisen sektorin ja valtion roolista. Keskeistä on erottaa valtion kova ydin kehällisistä tehtävistä.

Valtion välttämättömät tehtävät ovat turvallisuuden sekä oikeusvaltioperiaatteen (rule of law) takaaminen. Turvallisuuteen kuuluu sekä sisäinen- että ulkoinen turvallisuus; toimivat ja riittävät poliisivoimat, yleinen kriisivalmius sekä uskottava kyky puolustaa koko maan sotilaallista koskemattomuutta. Oikeusvaltio nojaa toimivaan oikeusjärjestelmään; rikokset pitää kirjaamisen lisäksi myös tutkia ja viedä oikeuden eteen, jotta kansalaiset voivat luottaa lain voimaan.

Monessa kotitaloudessa mietitään jo nyt mihin on varaa ja mihin taas ei. Sama on edessä seuraavalla hallituksella.

Tikkari on tietenkin kivempi kuin tuomarin nuija, ja pomppulinna hauskempi kuin Hornet, mutta kun asiaa oikein ajattelee, on myös aika kivaa saada varas vastuuseen rötöksistään, ja aika hauskaa nähdä Hornet ’vieraan vallan valtiollista lentoalusta’ tunnistamassa.