Browsing Category

Blogit

Blogit Muu

Hallitukseen lähtö?

Perussuomalaisten uusi puolueen johto kertoo siitä, että SMP:n kausi on loppunut. Tämä on mielestäni huono uutinen Suomelle ja kutsu meille, kristillisdemokraateille, toimia jälleen kerran vastuunkantajina.

Viime päivinä kaikissa mediakanavissa on jännitetty meneekö hallitus uusiksi. Nimeltään mainitsemattomalle juhlakutsujanoiselle pienpuolueelle ei mennyt kuin muutama minuutti Halla-ahon valinnasta ilmoittaa, että tavalliseen tapaan ovat valmiina lähtemään hallitukseen. Tavalliseen tapaan tarjous tulee ilman suurempia vaatimuksia. Hallituskiiman himot ovat näköjään suuria kun on istunut kaiken väristen hallituskokoonpanojen polvilla.

Pitääkö meidän estää ennenaikaiset vaalit, joiden lopputulos ei auta kuin vasemmisto- ja oikeistopopulistipuolueita? Sen sijaan kristillisdemokraateille valta ei ole koskaan ollut itsetarkoitus vaan väline. Pitääkö meidän ottaa harteillemme hallitusvastuu? Voimme savolaisittain sanoa, että ”suottaapi olla tai suottaapi olla olemattaki”. KD:n tulee lähteä mukaan hallitukseen, jos hallitus antaa todellista vastuuta ja osoittaa, että se on kykenevä tekemään niitä uudistuksia, jotka Suomen maa kipeästi kaipaa.

KD:n tavoitteet ovat hieman pidemmällä ja syvemmällä suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden uudistamisessa terveiden perhearvojen kautta kuin yhden aloitteen tai ministerin postin saamisessa Kokoomuksen ja Keskustan hallitusleikin takuumiehenä. Vastuuta osaamme ja haluamme kantaa, mutta emme sellaista vastuuta jonka hinta on näkemyksemme mukaan Suomelle liian kova. Pallo on nyt aidosti Juha Sipilällä, löytyykö yhteistyöhön aitoa halua, vai haluaako hän vain pyhittää omaa politiikkaansa näkemyksensä mukaan turhalla apupuolueella? Yksi asia on selvä, pääministeri Sipilä ja Petteri Orpo tarvitsevat meitä paljon enemmän kuin me heitä.

Edellisessä hallituksessa KD osoitti olevansa ainoa puolue, joka kykeni uudistuksiin. Sisäministeriö Päivi Räsäsen johdolla oli ainoa, joka pystyi vaalikauden aikana toteuttamaan oman hallinnonalan uudistukset. Jos hallitus etsii kesypentuja, joilla varmistaa 50-prosentin edustus Arkadiankadulla, sen ei kannata koputtaa oveamme. Jos sen sijaan hallitus aikoo vihdoin lunastaa pääministeri Sipilän vaalilupaukset maan uudistamisesta ja eteenpäinviemisestä, kristillisdemokraatteina on meidän vastuu ja kunnia palvella tämänkin hallituksen kanssa. Puolueemme tunnetaan yhteistyökyvystä, rehellisyydestä ja ahkerasta työnteosta. Jos maan hallinto tarvitsee nämä asiat, olen varma, että KD laittaa itsensä likoon mielellään. Meidän kokeneilla kansanedustajillamme ja loistavalla puheenjohtajallamme on runsaasti annettavaa hallituksessa.

Edellä mainitut asiat ovat tärkeitä ja kauniilta kuulostavia, mutta mitä ne käytännössä tarkoittavat? Ne tarkoittaa, että KD:n tulee lähteä hallitukseen vain, jos me saamme takuun siitä, että hallituksessa voimme toteuttaa konkreettisia uudistuksia. Vielä konkreettisemmin KD:n tulee vaatia ainakin kolmea asiaa: maakuntavaalien siirtoa sekä perhevapaauudistuksen ja kannustavan perusturvan kokeilua.

Pelikorttimme ovat näkyvissä pöydällä, siirtovuoro on nyt pääministerillä.

 

Kirjoittaja on ekonomisti, tohtorivaiheen opiskelija sekä KD Nuorten entinen varapuheenjohtaja.
Jyri Soria
jyri.soria@kdnuoret.fi
Twitter: @JyriSoria

Blogit Muu

Nuoret eivät ole tulevaisuus; olemme nykyhetki!

Tasainen puheensorina voimistuu Iso-Roobertinkadun ikkunoiden takana kun kd-laisia astelee sisään jännittämään tuloksia vaalivalvojaisiin. Ylen toimittajia ja kameramiehiä on paikalla useita ja intoutuipa osa heistä auttamaan oranssien ilmapallojen kiinnittämisessä kattoonkin.

 

Tunnelma on odottava, teimmehän yhdessä kaikkien aikojen mahtavimman ehdokasasettelun melkein kahdella tuhannella ehdokkaalla. Kristillisdemokraattiselle aatteelle on siis tilaista nyky-yhteiskunnassa; kannustamme ihmisiä yrittelijäisyyteen ja yrittämään, pitämällä huolen kuitenkin myös heikompiosaisista.

 

Nuorten tavoitteena oli kerätä ehdokkaista 13% nuoria, ja pääsimme melko lähelle 9%:n 175:n alle 33- vuotiaan ehdokkaan joukolla. Olihan yksi vaaliteemoistamme (www.kunnatkuntoon.fi) nuorten osallisuuden lisääminen päätöksenteossa, me kun emme ole vain tulevaisuus, vaan nykyhetki. Kaikkein arvokkainta ja toivottavinta kuitenkin olisi yli sukupolvien käyvä yhteistyö, jossa kokenut sukupolvi jakaisi ja vaihtaisi tietotaitoaan nuoremmille osaajille. Meillä taas on some-taidot hyppysissä jonka avulla tavoitetaan suurempiakin massoja, kun yhdessä markkinoimme aatettamme isommalle yleisölle.

 

Vaalipäällikkö ja vuoden alusta aloittanut KD Nuorten puheenjohtaja Jiska Gröhn on tyytyväinen nuorten ehdokkaiden määrään: ”Olen iloinen ja kiitollinen ennen kaikkea jokaisesta mukana olleesta ehdokkaasta, unohtamatta jokaista keräämäämme ääntä. KD Nuoret olivat hienolla tavalla mukana tekemässä puolueelle vaalivoittoa.” Sunnuntaina yhdeltä yöllä viimeisetkin äänet on laskettu, ja todellinen vaalivoitto ei jäänyt vain toiveeksi. Saimme kasattua 12 017 ääntä enemmän kuin viime kuntavaaleissa, joka tarkoittaa +0,4%:n kasvua ja 14 valtuustopaikan lisäystä. Meidän lisäksi ainoat puolueet jotka pystyivät äänimääräänsä lisäämään, olivat vain Vasemmistoliitto sekä Vihreät.

 

Äänestysprosentti jäi kyllä näissäkin kuntavaaleissa harmittavan alhaiseksi 58,8%:lla. Nuoria voisi saada paremmin äänestämään jos ehdokkaaksi asettumista ja äänestämisen ikärajaa laskettaisiin 16-ikävuoteen. Teimme aiheesta myös hiljattain kannanoton. Myös sähköinen äänestäminen voisi lisätä tuntuvasti nuorten äänestysinnokkuutta, tämä e-sukupolvi kun on tottunut siihen että melkein mikä tahansa palvelu on vain napinpainalluksen päässä. Toki sähköisestä äänestämisestä on tehtävä niin luotettavaa, että äänien katoamisen uhka tai vaalisalaisuuden paljastumisen mahdollisuus saadaan laskettua minimiin.

 

Nämä vaalit olivat erityisesti myös KD Nuorten riemuvoitto, sillä saimme ennätysmäärän nuoria valtuutettuja, yhteensä 26 varsinaista jäsentä mm. Soinista, Halsualta, Muoniosta, Laukaalta ja Kruunupyystä. Varavaltuutetun paikka irtosi 23:lle nuorelle mm. Kihniöstä, Savitaipaleelta, Puumalasta, Hollolasta ja Kiteeltä vain muutamia mainitakseni. Tämä on aivan huikea määrä näin pienelle nuorisojärjestölle! Nuoria ehdokkaita haluamme kiittää ehdokasjuhlan merkeissä lauantaina 22.4 Tampereen Pikkupalatsilla. Lisätietoja ja vapaita paikkoja voit kysellä pääsihteeriltä, jonka tiedot löytyvät alta.

 

Linda-Riina Paavilainen

KD Nuorten pääsihteeri

linda-riina.paavilainen@kdnuoret.fi

@LindaRiina

+358 451 376 021

Blogit Muu

Uudistun-siis olen.

Yritys, joka ei uudistu, ei ole vain paikallaan – vaan kulkee taaksepäin.” Samoin on erilaisten järjestöjen ja organisaatioiden laita. Toiminnan kehittäminen ei ole mitään bonusta perustyön lisäksi, vaan välttämättömyys, mikäli mielii pysyä hengissä.

 

Poliittisten puolueiden tulisi reagoida etulinjassa maailman muutoksiin – tai mielellään olla jopa askeleen edellä niitä. Meidän tulee seurata kehittyviä valtioita, välttää muiden tekemiä virheitä sekä kuunnella tulevaisuuden tutkijoita, jotta osaamme tehdä kestävää politiikkaa ja varautua haasteisiin jo etukäteen.

 

Myös rakenteet ja toimintatavat kaipaavat ravistelua. Usein juuri nuorisojärjestöt näyttävät puolueille esimerkkiä uusien markkinointikanavien ja sosiaalisen median haltuunotossa. Internet on muuttunut vaikuttamisen kanavaksi kaikkialla maailmassa. Enää massoja ei johdeta ylhäältä alaspäin, vaan kansa saa auktoriteeteista allergiaa. Kuluttaja voi tahrata yrityksen maineen hetkessä, kun jakaa netissä huonon asiakaspalvelukokemuksen joka saa tuhansia jakoja. Mutta firman nokkela vastaus voi pelastaa kriisiviestinnän ja kääntää kohun voitoksi. Miten hyödynnämme tällaista vuorovaikutusta politiikassa?

 

Tulevaisuuden menestyvä puolue ei ole kaavoihin kangistunut herrakerho, vaan alati uudistuva vaikuttamisen väylä. Se kerää kaiken aikaa palautetta ja uusia ideoita kentältä. Lisäksi se koostuu ihmisistä, jotka ovat mukana vain yhden kampanjan ajan ilman sitoutumista; vapaaehtoisista, joilla on lupa hurjienkin tempausten toteuttamiseen; työntekijöistä, jotka purkavat puolueesta turhia rakenteita; puoluejohtajista, joiden puhelinlinja toimii molempiin suuntiin; sekä ulkopuolisista trendisettereistä, jotka kertovat missä milloinkin kannattaa näkyä ja mihin ottaa kantaa.

 

Kristillisdemokraatit ei ole altavastaaja tässä kisassa. Keskustaan verrattuna meillä on varsin keveä organisaatiorakenne – olemme surffilauta valtamerialuksen vierellä. Nopeasti ja rohkeasti reagoiva puolue pääsee nousemaan aallon harjalle, mutta siihen tarvitaan tuhansia ideoita ja ripaus tuuria. Menestyksen kannalta tärkeintä on, että liike ei pysähdy kun yksi aalto on saavutettu. Huipullakin katseen on oltava jo seuraavassa aallossa.

 

 

Milka Taivassalo

KD Nuorten 1. varapuheenjohtaja

Twitter: @Milka Taivassalo

milka.taivassalo@kdnuoret.fi

050 572 0692

Blogit Muu

Tulevaisuuden politiikkaa

Mitkä ovat nykyajan merkittäviä yhteiskunnallisia ja poliittisia kehityslinjoja, joilla tulevat sukupolvet tulevat määrittelemään nyt elettävää aikaa? Viimeaikainen kehitys länsimaisessa politiikassa on sisältänyt erityisen paljon tapahtumia, joita ei juuri kukaan analyytikko ole osattu ennakoida, aina Ukrainan kriisistä Trumpin voittoon ja uudenlaisiin turvallisuusuhkiin Euroopassa. Myös sosiaalista kehitystä tarkastellaan usein vain perinteisillä keinoilla ja ajatellaan historian menevän tiettyyn totuttuun suuntaan.

Kansainvälisessä politiikassa on nyt puhuttu jopa kylmän sodan ilmapiirin paluusta, kun on kuvailtu Venäjän ja lännen suhdetta. Useat perinteiset poliittiset rakenteet ovatkin vahvistuneet. Suurvaltapoliittiset intressit ovat palanneet ja populistisen politiikan nousu on herättänyt henkiin vanhentuneina pidettyjä rakenteita, kuten nationalismia. Toisin kuin globalisaation puolestapuhujat aiemmin esittivät, perinteiset kansalliset instituutiot eivät ole politiikasta kadonneet ja vanhoja yhteiskuntaopin oppikirjoja voidaan jälleen kaivaa esiin.

Kuitenkin yhtä aikaa julkiseen poliittiseen keskusteluun on tullut näkyväksi radikaalia poliittista kampanjointia, joka avoimesti väheksyy perinteisiä poliittisia instituutioita ja eurooppalaista klassisen liberalismin arvoperintöä. Osa äärioikeistoa on ajanut omaa maahanmuuttovastaista agendaansa retoriikalla, joka avoimesti polkee länsimaisia ihmisoikeuksia. Samanlaista signaalia on joissain länsimaissa tullut myös äärivasemmalta: vaikka länsimaisia arvoja vastaan ei suoraan hyökättäisi, on asenne kuitenkin se, että käsillä oleva poliittinen kysymys ylittää tärkeydessään järjestelmän perinteiset prosessit ja yhteiset, jaetut arvot.

Poliittisessa järjestäytymisessä ilmenee uudenlaista autenttisuuden kaipuuta. Uusi sukupolvi jakaa tarinaa sukupolvikokemuksesta, jota sävyttävät postmodernit identiteetit ja monikulttuurisuus. Jokainen identiteetti on oma autenttinen itsensä, oma totuutensa, joka vähät välittää perinteistä ja instituutioista. Sosiaalinen media ja viestintäalustojen kehittyminen tekevät avoimesta sosiaalisesta jakamisesta entistä helpompaa ja tästä jakamisesta on samalla tulossa myös entistä poliittisempaa, mikä näkyy värikkäissä somekohuissa. Yhteisten normien tilalle on tulossa lukematon kokoelma poliittisia mikroidentiteettejä, joista jokainen vaatii oman erityisen tilansa.

Ei ihme, että tulevaisuuden poliittiset konfliktit ovat yhä enenevässä määrin infosotaa.

Kirjoittaja:

Miikka-Markus Leskinen
politiikkatieteiden maisteriopiskelija
miikka@leskinen.net

 

Blogit Muu

”America first” -ajattelun varjopuoli

Yhdysvaltain presidentinvaalit on käyty, ja vaalitulosta on nyt ehditty muutamien viikkojen ajan analysoida, kauhistella ja ihastella. Edessä on lähinnä epävarmuutta Yhdysvaltain tulevasta poliittisesta linjasta.

Suomen kannalta kiinnostavinta on vaalivoittaja Donald Trumpin ulkopoliittinen linja. Tällä alueella hän on esittänyt mitä erikoisimpia kannanottoja, joista hän on jälkikäteen perunut monia. Amerikkalaisen ulkopolitiikan tutkijan Tom Wrightin mukaan Trumpin ulkopoliittisessa ajattelussa on kuitenkin viimeisen 30 vuoden aikana erottunut kolme näkemystä, jotka hän on johdonmukaisesti tuonut esille vuodesta toiseen.

Ensinnäkin Trump vierastaa Yhdysvaltain sotilaallisia liittosuhteita ympäri maailman ja pitää maansa asevoimia ylikuormitettuina ja liian sitoutuneina toisten puolustamiseen. Toiseksi hän uskoo Yhdysvaltain kärsivän globaalista taloudesta. Kolmanneksi hän on ilmaissut ihailua autoritäärisiä johtajia kohtaan.

Kampanjansa aikana Trump valitsi ulkopoliittiseksi sloganikseen fraasin ”America first”. Siitä, mahtoiko Trump ymmärtää sloganinsa historiallisia kaikuja, ei ole tietoa. ”America first” oli 1930-luvulla amerikkalaisten intellektuellien perustama liike, jonka tavoitteena oli pitää Yhdysvallat omillaan ja erossa kansainvälisen politiikan kiistoista. Isolationismia ajanut liike katsoi, että vapaakauppa oli uhka Yhdysvalloille, joten kauppapolitiikassa tulisi harjoittaa voimakasta protektionismia. Liikkeen mukaan Yhdysvaltain ei myöskään kannattanut puuttua Saksan ja Japanin aggressiivisiin laajentumispyrkimyksiin, koska uskottiin, ettei interventioilla palvella Yhdysvaltain etua.

”America first” -liikkeellä oli suuri kannatus amerikkalaisen kansan keskuudessa. Koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan Yhdysvallat on toiminut vastoin ”America first” -liikkeen oppeja ja pyrkinyt luomaan globaalia turvallisuutta ja liberaalia kansainvälistä järjestystä, jossa aggressiivisesti käyttäytyviä valtioita kohtaan on olemassa kollektiivisesti toteutettujen sanktioiden mekanismeja. Yhdysvalloilla on ollut johtava rooli tämän järjestyksen luomisessa. 1930-luku oli aikaa, jolloin viimeksi Yhdysvalloilla ei tätä roolia ollut.

Trumpin uusi ”America first” -linja edustaa siis paitsi muutosta, jopa uhkaa liberaalille kansainväliselle järjestykselle myös dramaattista irtiottoa Yhdysvaltain perinteisestä ulkopoliittisesta linjasta. Erityisesti Turmpin ehdokkaakseen nimittämällä republikaanisella puolueella on ollut pitkät perinteet sen korostamisessa, että maailma on turvallisempi paikka, jos Yhdysvalloilla on vahva rooli sen turvallisuuden takaamisessa.

Sain muutama päivä vaalien jälkeen osallistua akateemiseen seminaariin, jossa analysoitiin vaalitulosta ja sen seurauksia kattavasti huippuasiantuntijoiden johdolla. Paikalla oli esimerkiksi pitkän uran diplomatian parissa tehnyt amerikkalainen analyytikko Nicholas Kralev. Hänen mukaansa yksi nykyaikaisen amerikkalaisen ulkopoliittisen ajattelun kulmakivistä on käsitys siitä, että ainoa tapa, jolla Yhdysvallat voi todella olla turvallinen ja menestyvä maa, on tehdä muusta maailmasta mahdollisimman turvallinen ja menestyvä, sillä Yhdysvaltain intressit ovat globaalit. Nato on ollut yksi tärkeimmistä työkaluista tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Kralevin mukaan Trumpin on vaikea saada aikaan dramaattisia muutoksia maansa ulkopolitiikan pitkässä linjassa. Yhdysvaltain ulkoasiainhallinto on täynnä byrokratiaa, johon Trump tulee taatusti turhautumaan. Lisäksi, mikäli Trump todella ymmärtää, kuinka suuri hyöty Natosta ja ylipäätään Yhdysvaltain vahvasta roolista maailmassa on jo pelkästään Yhdysvalloille itselleen, saattaa hän jälleen perääntyä huolestuttavimmista kampanjapuheistaan.

Kirjoittaja Markus Metsala on toiminut KD Nuorten 1. varapuheenjohtajana, opiskelee poliittista historiaa.

Twitter: @MetsalaMarkus

Blogit Muu

Väestön ikääntyminen luo ikäpopulismin kulta-ajat

Väestön ikääntymisellä tavallisesti tarkoitetaan yli 64-vuotiaiden osuuden kasvua maamme väestössä. Ilmiö on globaali ja tavanomainen kehittyneissä teollisuusmaissa. Aiemmin väestön ikärakenteesta voitiin puhua ns. ikäpyramidina (kuva 1). Ikäpyramidi ei ole ollut enää pyramidin muotoinen Suomessa sitten 1950-luvun, jolloin suuret ikäluokat olivat juuri syntyneet.

Kuva1 (2)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suurin syy väestön ikääntymisellä on alhainen syntyvyys. Tämä aamusta iltaan itsestään älypuhelimella kuvia ottava nettisukupolvi, eli 1980–1990 luvuilla syntyneet, ei yksinkertaisesti tuota tarpeeksi jälkeläisiä. Snapchatissä, Tinderissä ja Instagramissa surffailevaa nettisukupolvea ei voida kuitenkaan syntyvyyden laskusta syyttää. Syntyvyyden lasku on vuosikymmeniä jatkunut ilmiö ja sen laskukierteelle ei näy loppua. Maahanmuutosta on useasti tarjottu keino vaikuttaa ikärakenteeseen, mutta maailman työikäisistä ikävän harva puhuu sujuvaa suomea, jota ilman on nykyhetkellä liian vaikea päästä Suomen työmarkkinoille.

 

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 64-vuotiaiden osuus tulee kasvamaan vuoteen 2020 mennessä 22,6 %:n, ja vuoteen 2030 mennessä joka neljäs suomalainen on yli 64-vuotias. Vuoden 2030 jälkeenkin 64-vuotiaiden osuus jatkaa kasvamistaan. Kaikkien muiden ikäluokkien osuus luonnollisesti pienenee. Väestön ikärakenteen muuttuminen tulee väistämättä vaikuttamaan poliittiseen kenttään. Demokratiassa enemmistö määrää, ja tulevaisuudessa Suomen enemmistö tulee olemaan yhä ikääntyneempi.

 

Populismilla on erittäin suotuinen ympäristö ikäihmisille tällä hetkellä. Kevään tulevien kuntavaalien teemoissa tulee varmasti näkymään enemmissä määrin populismia kohdistettuna ikäihmisille, jolloin nouseva trendi ikäpopulismi nostaa päätään. Meillä nettisukupolven edustajilla on suunnaton arvostus iäkkäämpää sukupolvea kohtaan, joka on rakentanut ennennäkemättömän hyvinvointivaltion meille. On ollut lottovoitto syntyä Suomeen, mutta meidän tehtävänä on myös säilyttää se tuleville sukupolville. Miten yrityksien, seurakuntien tai politiikan jatkuvuus voidaan taata, jos uusille sukupolville ei anneta tilaa?

 

Viime syksynä kysyin oman alani suurimmassa konferenssissa kokeneelta ja arvostetulta professorilta, mitä ohjeita hänellä olisi antaa kohta ammattiin valmistuvalle nuorelle? Vastaus kiteytyi seuraavasti: ”Kukaan ei tule antamaan teille nuorille tilaa, teidän pitää ottaa se itse.” Näin tulee käymään myös kuntavaaleissa. Jäämmekö seuraamaan sivusta päätöksiä vai olemmeko itse valmiit vaikuttamaan? Nuoria tarvitaan kunnalliseen päätöksentekoon lisäksi, ei nykyisten tilalle.

 

Lähteet: Tilastokeskus, Väestörakenne, Väestöennuste

 

Kirjoittaja:

Eero Kauppinen

Pirkanmaan KD Nuorten hallituksen jäsen, viittä vaille valmis liikenne- ja kuljetusjärjestelmien DI Tampreelta.

eero.kauppinen@student.tut.fi

Twitter: @kauppin3

Blogit Muu

Kehitetään vanhempainvapaata

Kotihoidontuki herättää jälleen keskustelua. Demarinuoret vaativat (3.10) kotihoidontuen lakkauttamista. Samalla Kokoomusnuoret ovat tuoneet esille, kuinka kotihoidontuki tukee heidän mielestään vanhentuneita rakenteita. Ihmettelen näitä puheita ja vaatimuksia.

Ensinnäkin kotihoidontuen lakkauttaminen lisäisi valtion ja kuntien kustannuksia merkittävästi. Tämä siksi, että valtava määrä lapsia siirtyisi julkiseen päivähoitoon; tarvittaisiin lisää päiväkoteja ja hoitajia. Ovatko Demari-tai Kokoomusnuoret laskeneet tämän kustannuksia? Viime hallituskauden ehdotus kotihoidontuen jakamisesta vanhempien kesken olisi lisännyt valtion kustannuksia yli 80 miljoonaa euroa. Demarinuorten ehdotus maksaisi huomattavasti enemmän. Lisää siis velkaa?

Toiseksi kotihoidontuen lakkauttaminen tarkoittaisi, että alle 9 kuukauden ikäiset lapset vietäisiin päiväkotiin. Tutkimuksia ja asiantuntijoiden näkemyksiä on monenlaisia sen suhteen, minkä ikäisenä lapsi pärjää päiväkodissa. Psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen on tuonut esille kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus, ettei alle 2-vuotiaan paikka ole vielä päiväkodissa. Hänen mukaansa useat tutkimukset viittaavat tähän suuntaan. Varmasti asiasta löytyy myös toisenlaisia näkökulmia, joihin mm. Demari-ja Kokoomusnuoret viittaavat.

Tutkimustulosten tulkinnan lisäksi olisi tärkeä kunnioittaa perheiden valinnanvapautta. Osa haluaa hoitaa lastaan kotonaan, osa taas vie lapsen nuorempana päiväkotiin. Vanhemmat tietävät usein valtiota paremmin, mikä on lapselle pienenä parasta.

On selvää, että kotihoidontuki vaikuttaa osaltaan vanhempien, usein naisen kotiin jäämiseen. Meillä onkin muita Pohjoismaita enemmän lapset kotona hoidossa. Mielestäni tämä ei ole huono asia, toisin kun näiden nuorisojärjestöjen kannareiden pohjalta voisi ymmärtää.

Sitä ei käy kiistäminen, että usein äiti hoitaa ja tällä voi olla negatiivinen vaikutus naisen myöhemmälle urakehitykselle. Tämä on aito haaste, johon on löydettävä monenlaiset näkökulmat huomioon ottava ratkaisu. Naisen uran sekä tasa-arvon lisäksi lapsen paras ja perheiden valinnanvapaus ovat myös tärkeitä tekijöitä.

Yksi ratkaisu voisi olla vanhempainvapaan kehittäminen ja pidentäminen. Malleja olisi monenlaisia. Yksi varteenotettava on 6+6+6 malli, jossa äidille olisi kiintiöity yksi puolen vuoden jakso, isälle toinen ja vanhemmat saisivat itse valita kumpi käyttää kolmannen jakson. Tällöin lasta ei tarvitsisi laittaa liian varhain päiväkotiin, mikäli toinen vanhemmista haluaa nopeasti takasin työelämään. Mallissa myös isät osallistuisivat aktiivisemmin lapsen hoitoon, joka on tavoiteltava asia. Myös moni nainen jatkaisi kaikella todennäköisyydellä aikasemmin töihin, kun lapsi olisi jo puolitoistavuotias vanhempainvapaan päättyessä.

Vanhemmuuden kustannusten oikeudenmukaisempi jakaminen sekä työelämän ja vanhemmuuden helpompi yhdistäminen ovat myös asioita, jotka vaativat toimia. Ratkaisuita ei voi kuitenkaan tehdä ainoastaan talouden perusteella, vaan perheiden valinnanvapaus ja hyvinvointi on otettava kaikissa päätöksissä huomioon.

 

remo_pj

Remo Ronkainen, KD Nuorten puheenjohtaja

puheenjohtaja@kdnuoret.fi

050 5958819

Blogit Muu

Yrittäjän sosiaaliturva olisi innovaatiotukea

Olen kahden rahoituksen saaneen startupin perustajaosakas, joten minulta kysytään usein: “Onko Suomi hyvä paikka yrittää?”  

Kyllä on.

Suomessa on starttirahaa, innovaatiotukea ja vaikka mitä. Fyysinen ja sähköinen infrastruktuurimme on loistava. Ja vaikka yhteiskuntamme ei ehkä ole juuri nyt vakaimmillaan, se on silti äärimmäisen vakaa.

Vaikka Suomi on hyvä paikka yrittää, se kannustaa valitsemaan palkkatyön yrittäjyyden sijaan. Ryhtyessään yrittäjäksi kansalainen moninkertaistaa riskinsä päätyä työttömäksi, mutta menettää samalla työttömyysturvan. Tämä on tehokas ja toimintavarma yritysten syntyä ehkäisevä mekanismi. 

***

Otin aikoinaan yrittäjän polttomerkin sillä oletuksella, että sosiaaliturvat on nyt elämäni osalta nautittu. Lienee selvää, että kuka tahansa joutuisi hetken vatuloimaan moista päätöstä.  

Kun irtisanouduin palkkatyöstäni ja ryhdyin päätoimiseksi yrittäjäksi, minulla oli mahdollisuus anella polvillani noin työttömyyspäivärahan suuruista starttirahaa, jota voi anoa puoleksi vuodeksi kolme kertaa. Starttirahat olivat alueeltani loppu. Onneksi toisella alueella oli vielä starttirahoja jaossa, joten perustin ensimmäisen firmani sinne.

Itse asiassa en tiedä, onko yrittäjän sosiaaliturvassa tapahtunut muutoksia tänä aikana. Tuskin hirveästi. Jos ajaisin nyt firmani karille tai minulla ei olisi varaa maksaa itselleni palkkaa, en tiedä, saisinko mistään mitään rahaa. Ehkä saisin, ehkä en. Aika harvassa ovat ne, jotka osaisivat kysymykseen varmuudella vastata. Toivottavasti en joudu selvittämään asiaa.

Sanomani on, että jo pelkkä pelko taloudellisesta epävarmuudesta riittää hillitsemään kansalaisen intoa yrittää. Ihminen nimittäin tekee päätöksensä uskomustensa varassa, vaikka olisi ateisti. Riippumatta siitä, onko pelko yrittäjän heikosta sosiaaliturvasta perusteltu vai ei, taloudellista vastuuta esimerkiksi perheestään kantavalle henkilölle pelko riittävä on peruste tunkea innovaatiot pöytälaatikkoon ja jatkaa Suomen vakaista oloista nauttimista turvallisen korporaation palkkalistoilla.

Aina tietysti löytyy muutamia hulluja, jotka perustavat firman, vaikka heiltä vietäisiin kaikki ihmisoikeudet. Voisi kuitenkin olla Suomen etu, että yrittämisestä saataisiin hieman laajemman ihmisryhmän lystiä. Tähän päästään vain, jos kansa alkaa uskoa yrittäjän sosiaaliturvaan. Ihminen ei halua menettää turvallisuudentunnettaan yrittäjäksi ryhtymisen myötä. Kyllä, tunne ratkaisee.

Turvallisuudentunnetta ei kuitenkaan tule parantaa puheilla. Turvallisuudentunne tulee aina saattaa todelliselle turvallisuuden tasolle. Muutoin turvallisuudentunne on kupla, joka tulee poksahtamaan. Lopetamme yrittäjien vähäisyyden surkuttelun vasta sinä päivänä, jona suomalaiset vastaavat yksiselitteisesti “kyllä” seuraavaan kysymykseen: “Onko yrittäjällä sosiaaliturva?” 

Yrittäjän sosiaaliturva olisi sikälikin kiva juttu, että perustettavista yrityksistä kasvava osa perustuu sähköisille tuotteille. Sähköisen tuotteen kehittämisen hinta on tyypillisesti irtisanoutuminen, läppäri ja vuoden ruoat. Ja koska tuote ei kehitysvaiheessaan tuota rahaa ja sosiaaliturvaa ei ole, ruoat maksetaan usein sijoitusrahalla. Siis sijoitusrahalla, jota on Suomessa muutenkin niukalti.

Mitä Suomen taloudelle tapahtuisikaan, jos niukoiksi tiedetyt sijoitusrahat käytettäisiin yritysten kansainvälistymiseen sen sijaan, että niillä yritetään paikata yrittäjän olematonta sosiaaliturvaa? Niinpä. Yrittäjän sosiaaliturva olisi siis oikeastaan innovaatiotukea, joka ei edes vääristä kilpailua.

tom-himanen 

Tom Himanen

Level Appin ja Klikinsäästäjän perustajaosakas

KD Nuorten hallituksen varajäsen

Blogit Muu

Politiikan ponnahduslaudalla

Tässä järjestössä tahdon tehdä joskus töitä”, ajattelin, kun ensimmäistä kertaa osallistuin KD Nuorten järjestämään tapahtumaan. Oli elokuu 2011, Kokkolassa vietettiin puoluekokousta ja olin juuri juontanut nuorisojärjestön puistokonsertin silloisen puheenjohtaja Aki Ruotsalan kanssa. Puoli vuotta myöhemmin istuin puoluetoimistolla työhaastattelussa.

Toukokuussa 2012 aloitin KD Nuorten kokoaikaisena pääsihteerinä. Vastasin alusta saakka järjestön ainoana työntekijänä taloudesta, hallinnosta, tapahtumista, viestinnästä ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Koin työssäni tärkeäksi kehittää nuorisojärjestöstä ponnahduslautaa politiikkaan. Ajattelin tekeväni töitä kulissien takana, puheenjohtajan oikeana kätenä.

Toisella työviikollani valtakunnan media kuohahti poliittisten nuorisojärjestöjen ympärillä. Demariopiskelijoiden entinen työntekijä väitti valtionapua saavien poliittisten opiskelija- ja nuorisojärjestöjen huijaavan systemaattisesti jäsenmäärissä. Mediamyllytyksen seurauksena tukia myöntävä Opetus- ja kulttuuriministeriö kutsui nuorisojärjestöjen vastuuhenkilöt kiireelliseen tiedotustilaisuuteen, jonka jälkeen virkamiehet tekivät jokaiseen järjestöön tarkastuskäynnin.  

Poliittisten nuorisojärjestöjen pääsihteerien keskuudessa vitsaillaan ”tulikasteesta”, joka tulee työsuhteen alkuvaiheessa pyytämättä ja yllättäen. Tämä oli minun tulikasteeni, ja siitä selvittiin puhtain paperein. Vuotta myöhemmin pulssini pysyi jo tasaisena, kun minua pyydettiin puolen tunnin varoitusajalla kommentoimaan nuorisojärjestöjen valtionapujärjestelmää Ylen pääuutislähetykseen.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Iltasanomien toimittaja soitti minulle eräänä sunnuntai-iltana puoli kymmeneltä pyytäen kommenttia seuraavan päivän lehtijuttuun nuorten eurovaaliehdokkaiden rahallisesta tukemisesta, olin luopunut kuvitelmasta, että työni olisi vain taustavaikuttamista.

Seuraavan kahden vuoden aikana opiskelin oppisopimuskoulutuksella sihteerin ammattitutkinnon. Se auttoi kehittämään paitsi järjestöä, myös itseäni. Eniten politiikasta on kuitenkin opettanut se, kun vastasin myöntävästi kysymykseen: ”Lähdetkö ehdokkaaksi?”  

Työtä oppii tekemällä – vaikuttamista vastuun ottamisella. Nämä reilut neljä vuotta KD Nuorten pääsihteerinä ovat olleet elämäni mielenkiintoisinta aikaa, ja vaikka olen antanut paljon itsestäni, koen saaneeni enemmän takaisin. Haluan rohkaista sinua antamaan itsestäsi palan politiikalle ja katsomaan, mitä kaikkea siitä poikii sinun elämääsi!

Milka_pääsihteeri

Milka Taivassalo

KD Nuorten pääsihteeri

(1.5.2012-26.8.2016)

kuntavaaliehdokas

Blogit Muu

4 kirjaa, jotka kristillisdemokraatin tulisi lukea

Syksy lähestyy ja samalla kun sää viilenee kasvaa houkutus istua takan ääressä kirjan parissa. Elämän korkeimpiin nautintoihin kuuluu istua omalla sohvalla ja lukea rauhassa. Sen takia ajattelin koota Sinulle, arvoisa kristillisdemokraatti, listan kirjoja, jotka mielestäni jokaisen kristillisdemokraatin tulisi lukea. Listan kirjat ovat hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää yksi asia; kaikki kertovat ihmisestä yhteiskunnan ytimenä kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta.

Ensimmäinen listallani on Victor Hugon romaani Kurjat (Les Misérables). Kirjan hahmot ovat monille tuttuja samannimisen musikaalin kautta. Teos kuitenkin kertoo paljon enemmän hahmojen sisäisestä elämästä. Les Misérables on klassikko, jonka avulla oppii ymmärtämään, miten monet tippuvat pois sosiaalisista verkoista ja jäävät yksinäisiksi, mikäli yhteiskunnan keskiössä on sääntöjä ihmisten sijaan. Kun taas hyvät ihmiset tekevät pieniä eleitä muiden puolesta, nämä eleet voivat saada pitkään kestäviä muutoksia aikaan. Vaikka romaani on pitkä, se on todellakin lukemisen arvoinen taideteos.

Seuraava listalla onkin kirjan sijaan kirje. Kyseessä on Leo XIII:n kiertokirje Rerum Novarum (suom. ”Uusista asioista”). Monien mielestä Rerum Novarum on kristillisdemokraattisen ajattelun Magna Carta, eli perustuskirja. Rerum Novarum julkaistiin aikana, jolloin sosialistinen liike näytti olevan ainoa vaihtoehto eriarvoistuvaan yhteiskuntarakenteeseen, jossa voiton tavoittelu meni ihmisarvon edelle. Leo XIII esittää vaihtoehdon sosialismille osoittamalla, ettei ratkaisu eriarvoisuuteen synny vapauksien ja omistusoikeuksien keskittämisellä valtiokoneistoon, vaan asettamalla ihmisen ja sen synnynnäiset oikeudet takaisin yhteiskunnan ytimeen. Myöhemmät paavit ovat kirjoittanut kiertokirjeestä jatko-osia, joista lukemisen arvoisia ovat erityisesti Quadragesimo Anno ja Centesimus Annus. Myös Franciscuksen kiertokirje Laudato Sí (Ole ylistetty) voi olla tiedonjanoiselle hyödyksi, sillä se yhdistää nerokkaasti perinteisen kristillisen yhteiskuntaopin ympäristön suojeluun tavalla, jolla on paljon annettavaa kristillisdemokratialle.

Kolmas kirja on taloustieteen nobelistin Friedrich von Hayekin mestariteos Tie Orjuuteen (The Road to Serfdom). Hayek on yksi talousliberalismin isistä. Hänen ajattelunsa lähtee käsityksestä siitä, etteivät ihmisoikeudet ole yhteiskunnan myöntämiä privilegioita, vaan ihmisluonnosta kumpuavia pysyviä piirteitä, joita muiden tulee tiedostaa ja kunnioittaa. Toisin sanoen, meillä ei ole oikeuksia sen takia, että joku ulkopuolinen taho olisi ne meille myöntänyt, vaan että meillä on syntymästä lähtien oikeuksia, jotka kaikkien täytyy tiedostaa ja kunnioittaa. Tie Orjuuteen kuvailee kuinka pelon vallassa monet ovat valmiita myymään oikeutensa turvallisuuden nimessä vahvalta näyttävälle koneistolle (esim. yksinhallitsijoille tai suurille populisteille). Kuitenkin, kun kansa toimii näin, oikeuksien lisäksi se lopulta menettää myös turvallisuutensa. Tie Orjuuteen on ehdoton opus niille, jotka pohtivat vapauden ja ihmisoikeuksien roolia yhteiskunnassa.

Viimeiseksi esittelen teille muita ytimekkäämmän ja modernimman teoksen. Kyseessä on Alexandre Havardin Hyvejohtajuus (Virtuous Leadership). Tämän kohdalla suosittelen lukemaan suomalaista käännöstä eikä alkuperäistä, sillä Jason Lepojärven käännös tekee alkuperäisestä vieläkin nerokkaamman. Lisäksi Havard itse osaa suomea ja on osallistunut kirjan kääntämiseen, mikä takaa kirjan käännösuskollisuuden. Toisin kuin muut listan teokset, se ei ole sinänsä klassikko. Kyseessä ei myöskään ole kirja josta oppii tietoa, vaan kirja josta oppii taitoja. Hyvejohtajuus on johtajuusoppi, joka perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen ja aristoteeliseen aretologiaan (eli hyveiden tutkimukseen). Hyvejohtajuus on kirja, joka muuttaa lukijan tapaa suhtautua itseensä ja muihin. Sari Essayah’n sanoilla ”Hyvejohtajuus on ajaton kirja”, joita suosittelen lämpimästi kaikille!

 

Jyri Soria2

Jyri Soria

Tohtorikoulutettava sekä KD Nuorten entinen varapuheenjohtaja