Browsing Category

Arvosana

Arvosana Blogit

Priorisointi on kaikkien etu

Tutustuin Mohammediin loppuvuonna 2014 Turkissa. Olin lomailemassa siellä, ja hän työskenteli tarjoilijana ravintolassa, jossa kävimme usein syömässä. Mohammed on kotoisin Syyriasta, mistä hän oli paennut. ”Haluan Eurooppaan“, hän kertoi meille. Hän kertoi haluavansa löytää Euroopasta paremman työpaikan, ehkä opiskella ja perustaa yrityksen. Parempi tulevaisuus oli siis haussa.

En osannut arvata, kuinka nopeasti Mohammedin ja muiden samassa tilanteessa olevien unelma toteutuisi. Muutamaa kuukautta myöhemmin alkoi pakolaiskriisi, jossa miljoonat pakolaiset ja siirtolaiset saivat käytännössä liikkua vapaasti Eurooppaan. ”Asylum”-sanan käyttäminen riitti rajojen ylitys– ja tarkastuskohdilla rajan ylittämisen perusteeksi.

Maailmasta löytyy miljardeja ihmisiä, jotka elävät selvästi huonommissa oloissa kuin me täällä Euroopassa. Haluaisin auttaa heitä kaikkia. Kehitysmaissa vieraillessa omatunto on aina huono. Me elämme niin hyvissä oloissa, monet muut eivät. Sinänsä kaikilla huonoissa oloissa elävillä on ymmärrettävä syy hakeutua Eurooppaan parempien olosuhteiden ja paremman tulevaisuuden merkeissä. Mutta onko oikein päästää Eurooppaan juuri ne vahvimmat, jotka pystyvät hakeutumaan tänne ja tuleeko tämä käytäntö muuttamaan mitään kestävästi? Onko oikein päästää esimerkiksi Mohammed Eurooppaan, joka eli jo turvallisesti Turkissa? Mitä tapahtuu vammaisille, orvoille, naisille ja lapsille, joilla ei ole yhtä hyvät mahdollisuudet paeta, koska heillä ei ole varaa maksaa salakuljetusta Eurooppaan tai muualle? Ja miksi rikas Arabiemiraatit, joka on kulttuuriltaan paljon lähempänä pakolaisten synnyinseutuja, ei ota pakolaisia vastaan käytännössä lainkaan?

Utsjoen Nuorgamin kylästä lähimpään yliopistollisen sairaalan päivystykseen on matkaa 701 km. Utsjoella ei ole päivittäin poliisimiehiä. Tietenkin olisi paljon turvallisempaa, jos poliiseja olisi valmiudessa ympäri vuorokauden ja teho-osasto löytyisi kylän keskustasta, sillä myös Utsjoella tehdään rikoksia ja sielläkin saadaan sydäninfarkteja. Mutta olisiko yhteiskunnan näkökulmasta järkevää perustaa sinne runsaasti miehitetty poliisiasema ja vaikkapa teho-osasto? Se tarkoittaisi, että muualta pitäisi lopettaa joitakin palveluita, ehkä alueilta, joissa on vielä enemmän tarvetta poliisiasemalle, kuten Rovaniemeltä tai Helsingin itäkeskuksesta.

Yhteiskunnassa mietitään kaiken aikaa, kuinka käytämme varamme tehokkaasti ja asianmukaisesti. Resursseja ei ole rajattomasti, eikä ehtymätöntä rahasampoa ole kenelläkään. Yhteisymmärrys on, että veroeurot tulisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Siksi me priorisoimme. Päivystyksiä ei löydy kaikkialta, eikä myöskään poliisiasemia, teho-osastoista puhumattakaan. Se voi valitettavasti tarkoittaa, että joillakin palvelut eivät ole aivan samanlaiset kuin toisilla. Syynä on, että halutaan saavuttaa mahdollisimman paljon hyvää käytettävissä olevilla verovaroilla.

Ymmärrän Mohammedin toiveen paremmasta tulevaisuudesta. Kaikki ihmiset haaveilevat paremmasta elämästä, se on luonnollista ja oikein. Yhteiskuntana meidän on kuitenkin käytettävä järkeä ja asetettava tarkat säännöt ja rajat. Lähimmäisenrakkaus voi tarkoittaa myös sitä, että käytämme varamme niin tehokkaasti, että mahdollisimman monet hyötyvät niistä tasa-arvoisesti. Kuten pienen lapsen kasvatuksessa, tunteet eivät saa aina johtaa meitä päätöksenteossa.

Itävallan ulkoministeri Sebastian Kurz tiivisti keskustelun hyvin: Varoilla, joita käytämme yhden turvapaikkahakijan hoitamiseen Euroopassa, voisimme parantaa yli 20 ihmisten elinoloja lähtöalueilla esimerkiksi kestävän kriisiavun kautta.

Juha Richter
entinen KD Nuorten hallituksen jäsen (2014-2015)

Arvosana Blogit

Perhe vai ura – vai molemmat?

Kestävyysvaje mietityttää. Olen nuori nainen joka on juuri mennyt naimisiin, ja mielestäni tämän jälkeen seuraava vaihe on lasten teko. Olen myös 20-vuotias opiskelija, tavoitteena valmistua vuonna 2018. Valmistumisen jälkeen haluaisin kohota urallani ja toimia joskus johtotehtävissä. Miten saan yhdistettyä nämä kaksi maailmaa, perheen ja uran?

Uutisissa pistää silmään Suomen kasvava kestävyysvaje ja ikääntyvä väestö. Kestävyysvajeella kuvataan väestön ikääntymisen takia kasvavia julkisia menoja. Esimerkiksi jos hedelmällisyysluku, eli lapsimäärä, jonka naiset keskimäärin saavat elämänsä aikana, olisi kasvanut vuonna 2010 0,5:llä, kestävyysvajetta saataisiin kurottua 2 miljardilla eurolla.

Vinouma pahenee edelleen, mutta lapsiluvun kasvaminen ainakin hidastaisi kestävyysvajeen kasvua. Lasten hankintaan ei kuitenkaan hirveästi rohkaista – mediakin kannustaa uran luomiseen ja lastenteon lykkäämiseen. Nyt hallituskin leikkaa perheiltä. Pienituloinen pariskunta miettii ehkä toiseen kertaan, onko heillä varaa hankkia lapsia tai romahtaako elintaso perheen kasvamisen myötä.

Vielä viisi vuotta sitten hedelmällisyysluku oli lähes 1,9. Vaikka luku on sittemmin laskenut noin 1,65:een, suomalaisten mielestä ihanteellinen lapsiluku pyörii kahden ympärillä. Suomalaiset siis haluavat lisää lapsia, mutta pieneen lukuun vaikuttavat mm. taloudellinen tilanne ja lasten hankinnan lykkääminen liian myöhäiseksi.

Nuorena ihmisenä koen olevani osavastuussa siitä, että Suomen velkakierre saadaan loppumaan. Olen tulevaisuuden veronmaksaja. Pitäisi valmistua nopeasti ja päästä työelämään. Otsikoissa kerrotaan menestyvän urheilijan keskittyvän uraansa eikä hankkivan lapsia, vielä. Itselleni kuitenkin perhe on aina ollut tärkeä ja haluaisin joku päivä olla äiti. Kumpi on oikea polku? Urapolku vai polku äitiyteen?

KD on perheiden puolella, joten meidän tulisi viestittää, että on OK hankkia lapsia. Lasten hankkimisesta pitää tehdä mediaseksikästä, varsinkin kun sillä on positiivinen vaikutus kansantalouteemme. Perheenlisäystä suunnittelevien pitäisi saada kokea tekevänsä hyvää sen sijaan, että he pelkäävät tuottavansa menoja valtiolle tai pohtivat omaa taloudellista tilannettaan. Lasten hankkiminen on hyvä ja onnellinen asia.

Nelli-Maria Sarasmaa
KD Nuorten 2. varapuheenjohtaja
nelli-maria.sarasmaa@kdnuoret.fi

Arvosana Blogit

Avoimien ovien ilta houkutteli uusia KD Nuoria kahvittelemaan

Helsingin Punavuoren vilkkaalla kävelykadulla huomio kiinnittyy seesteiseen lounasravintolaan. Tyylikäs Roba Cafe on avattu vasta pari kuukautta sitten, mutta ihmiset ovat löytäneet hyvin tiensä lämminhenkiseen kohtaamispaikkaan. Suoraan kadulta voi astua myös kahvilan viihtyisään Valo-kabinettiin, joka on varattu maaliskuisena tiistai-iltana KD Nuorten käyttöön.

Henkilökunta kantaa kabinettiin kahvia ja kanapiirakkaa, kun KD Nuorten 1. varapuheenjohtaja Markus Metsala kokoaa liekkilogolla varustettua roll-upia ja pystyttää kadulle nuorisojärjestön lipun. Samalla pääsihteeri Milka Taivassalo lähettää medialle nuorisojärjestön kannanottoa hallituksen kaavailemiin opintotukileikkauksiin liittyen.

”Walk in evening with KD Nuoret” on nuorisojärjestön uusi toimintamuoto. Kahvittelun ja keskustelun siivittämän rennon illan on tarkoitus houkutella uusia ihmisiä tutustumaan KD Nuoriin ilman jähmeää kokouskulttuuria. Järjestäjät kutsuvat muita nuoria mukaan omasta tuttava- ja vaikutuspiiristään.

Kahvilaan valuu KD Nuorten konkareiden lisäksi tuoreita jäseniä. Lusikoiden kilistessä kahvikupeissa keskustelu kääntyy päivän uutispommiin, opintotukileikkauksiin. Samalla keskustelijoiden omat opiskelutaustat ja mielipiteet tulevat toisille tutuiksi. Kokouskaavaa ei tarvita, kun illan edetessä aiheet lipuvat luonnostaan asepalveluksesta peruskoulun perhekasvatukseen.

Keskustelun lomassa on heitelty monia hyvä ajatuksia KD Nuorten toimintaan ja politiikkaan liittyen. Parhaat palat poimitaan muistiin, jotta nuorisojärjestön hallitus voi halutessaan lähteä edistämään ideoita. Myös uusia kontakteja on syntynyt. Ennen illan päättymistä kiitetään ensi kertaa KD Nuorten tilaisuuteen osallistuja ja he saavat pienet tervetuliaislahjat, kotimaiset villasukat. Ne muistuttavat pehmeistä arvoista ja lämmittävät mieltä sekä varpaita.

Yksi ensikertalaisista on espoolainen Jiska Gröhn, joka on tyytyväinen osallistuttuaan iltaan. ”Tämä positiivinen porukka saa innostumaan politiikan tekemisestä. Ollaan selvästi valmiita näkemään vaivaa, että saataisiin tehtyä Suomesta parempi paikka”, hän kuvailee tunnelmiaan tilaisuuden jälkeen. Tämänkaltaisille kahvitteluhetkille näyttää olevan tilausta tulevaisuudessakin!

Milka Taivassalo
KD Nuorten pääsihteeri

Arvosana Blogit

Suomi tarvitsee lisää lapsia

Suomella on ongelma, jota ei ratkaista ensisijaisesti yhteiskuntasopimuksella, työpaikkojen syntymisellä tai velkaantumisen lopettamisella. Toki näillä on vaikutusta moneen tekijään Suomen taloudessa. Puhun kuitenkin nyt ongelmasta nimeltä huoltosuhde.

HS julkaisi 25.2.2016 laajan artikkelin, jonka mukaan Suomen huoltosuhde heikkenee jatkuvasti. Ihmisiä on siis yhä vähemmän työssä suhteessa työvoiman ulkopuolella oleviin. Aika-ajoin ratkaisuksi on esitetty maahanmuuttoa. Maahanmuuttajia on kuitenkin liian vähän, jotta huoltosuhteemme voitaisiin saada terveelle pohjalle. Ja samalla nuorten maahanmuuttajien tulisi päästä työmarkkinoille. Tällä hetkellä integroituminen ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Maahanmuutosta ei siis näytä olevan huoltosuhde-ongelman ratkaisijaksi.

On kysyttävä, onko Suomessa otettu huoltosuhteen heikkeneminen riittävän tosissaan? Vaikeaksi asian ratkaisemisen tekee se, ettei helppoja keinoja ole olemassa. Lastentekotalkoot saattaa kuulostaa äkkiseltään oivalliselta konstilta, mutta poliittiset toimijat eivät voi perheiden puolesta tätä päätöstä tehdä. Politiikalla voidaan kuitenkin kannustaa perheenlisäykseen ja huomioida ongelmia, joilla on vaikutusta lasten syntyvyyteen.

Ensinnäkin ei-toivotun lapsettomuuden syihin on puututtava entistä vahvemmin. Lapsettomuushoidot ovatkin tuoneet monille pariskunnille avun. Silti hoitoon pääsyä ja Kela-korvaavuutta voisi poliittisilla päätöksillä helpottaa. Toiseksi tulotason vaikutus lasten hankintaan on huomioitava entistä paremmin kaikessa päätöksenteossa. Tiedetään, että lapsettomuus lisääntyy ja suurperheiden osuus pienenee eniten pienituloisten keskuudessa.

Ratkaisuja on kuitenkin olemassa. Ennen kaikkea sosiaalipolitiikalla, kuten tulonsiirroilla, on vaikutusta perheiden tulotasoon. Yhtenä konkreettisena helpotuksena voisi olla jo useasti keskustelussa pyörinyt perheverotus, joka tarkoittaisi tuhansien eurojen lisäystä perheiden tuloihin. Myös nykyisen lapsivähennyksen (50 tai 100 €) moninkertainen nostaminen voisi kannustaa perheenlisäykseen.

Näkisin kuitenkin suurimpana ratkaisuna lapsimyönteisemmän ilmapiirin luomisen. Tämän tulisi näkyä kaikilla yhteiskunnan tasoilla, myös työelämässä. Epävarmat pätkätyöt ja kasvavat paineet työssä ovat jopa esteenä perheenlisäykselle. Myös perhevapaiden kehittäminen kannustavampaan suuntaan mm. ansiosidonnaisen osuutta korottamalla, olisi askel lapsimyönteisemmän ilmapiirin luomiseen. On siis selvää, että alussa mainituilla taloudellisilla tekijöillä on myös vaikutusta ilmapiiriin, joka voi joko kannustaa perheenlisäykseen tai tehdä siitä vähemmän houkuttelevaa.

Tuttu fraasi ”lapsissa on tulevaisuus” on tänään taas ajankohtaisempi kuin vuosiin. Suomi tarvitsee lisää lapsia!

Remo Ronkainen
KD Nuorten puheenjohtaja

Arvosana Blogit

Nykypäivän taistelua ei voiteta miekalla

Kauan sitten Suomessa eli kolme muskettisoturia. He puolustivat miekoillaan sorrettujen työntekijöiden oikeuksia. Heidän maineensa kasvoi niin nopeasti, että pian heitä kunnioitettiin kaikkialla – heidän mielipiteensä kirjattiin lakiin, heidän lapsensa pääsivät suurimpien puolueiden korkeisiin asemiin ja heidän ajatuksensa sanelivat koko kansan työehdot. Sotureiden nimet olivat Akava, SAK ja STTK.

Kukaan fiksu ihminen ei kiistänyt heidän urotekojaan. Miekoillaan kolme muskettisoturia puolustivat meitä kaikkia. Mutta maailma muuttui… Kaikkien yllätykseksi piilaaksossa insinöörit kehittivät tietokoneita, idea lähti lentoon ja pian taskumme täyttyivät iPuhelimilla. Toisen Valtakunnan armeija yhdisti maailman kansalaiset avaamalla luomansa sisädataverkon.

Vuosikymmenessä maailma muuttui niin, ettei muskettisotureiden tehtävänä enää ollutkaan pelastaa veljiään paikallisten porvareiden kynsistä, vaan myös muiden maiden tehokkaalta työskentelyltä ja nopealta reagoinnilta markkinoiden muutoksiin. Muskettisotureiden miekat olivat kankeita digiajan taisteluihin. Valitettavasti soturit olivat niin kiintyneitä aseisiinsa, että niiden päivittämisen sijaan he sulkeutuivat muistoihinsa vetäen mukanaan valtakunnan päättäjiäkin.

Ja Suomi, IT-alan edelläkävijä, jäi kehityksestä jälkeen. Säilytettiin korkeat lomarahat, pitkät lomat, korkeat työttömyysedut sekä laaja valikoima lakiin kirjattuja oikeuksia. Samalla maksettiin kovaa hintaa velkaantumalla ja menettämällä työpaikkoja. Muskettisotureiden taistelu oli kutistunut koko kansan edun ajamisesta oman porukan puolustamiseen. Kynsin ja hampain etuuksistaan kiinni pitäneet soturit ajoivatkin valtakunnan ojaan.

Entä nyt? Kuten kaikkiin hyviin satuihin, tähänkin kuuluisi onnellinen loppu.

Toivottavasti se on tämä: Muskettisoturit huomasivat, että heidän kautensa oli ohi. He ottivat kunniamerkkinsä, laittoivat miekkansa lasivitriiniin ja antoivat tilaa nuoremmille. Ja he vanhenivat arvokkaasti seuraten, miten seuraava sukupolvi pystyi puolustautumaan tehokkaammin muuttuvassa maailmassa – ei miekan ja pakkolakien avulla, vaan korkean koulutuksen ja innovaatioiden voimalla.

Näin kolme muskettisoturia suoritti viimeisen tehtävänsä, sen kaikista vaikeimman: He luopuivat asemastaan luottaen siihen, että se valtakunta, jota he olivat itse olleet rakentamassa, löytäisi jatkossa itse uusia menestyksen polkuja.

Jyri Soria
KD Nuorten 1. vpj (2014-2015)

Arvosana Blogit

Onnistunut kotouttaminen vaatii kulttuuri-identiteettien tiedostamista

Kristillisdemokraattien maahanmuutto-ohjelmassa todetaan, että maahanmuuttopolitiikka ei voi olla vain “kyllä” tai “ei”, vaan on kyettävä vastaamaan kysymykseen “miten?”. Tällöin maahanmuuttopolitiikan painopiste on suunnattava onnistuneeseen kotouttamiseen.

Erityisesti maahanmuuttajalasten ja -nuorten kohdalla identiteetti ei välttämättä rakennu yhden kulttuurin varaan, vaan identiteetti sisältää elementtejä sekä vanhempien että kantasuomalaisten kulttuurista. Lasten ja nuorten on vanhempia luontevampaa kasvaa sisälle suomalaiseen kulttuuriin, mutta kahden kulttuuri-identiteetin välillä tasapainottelu voi sisältää myös hämmennystä ja väliinputoamisen mahdollisuuden.

Monien Suomeen saapuvien maahanmuuttajien juuret ovat arabialaisessa kulttuurissa. Muutamia eroja suomalaiseen kulttuuriin verrattuna on mm:

Yksilöllisyys-yhteisöllisyys

Islamilaiset maat, joista turvapaikanhakijat pääasiassa saapuvat, edustavat yhteisökulttuureja. Yhteisökulttuureissa yhteisö on yksilöä tärkeämpi ja perheen käsitteen alle kuuluu usein ydinperheen lisäksi myös muita sukulaisia. Yhteisökulttuureissa sukulaissuhteet säilyvät yleensä tiiviinä läpi elämän ja yksilön ilot ja häpeät koskettavat koko sukua.

Suomalainen kulttuuri on tyypillinen yksilökulttuuri. Vaikka kotia ja perhettä arvostetaan, yksin pärjääminen, itsenäisyys ja oman elämän luominen ovat ihanteita, joiden saavuttamiseen ohjataan pienestä pitäen. Esimerkiksi nuorten kohdalla kaverien ja kodin ulkopuolisen vapaa-ajan merkitys on keskeinen, ja “itseensä investoiminen” kuuluu asiaan.

Yhteiskuntajärjestys ja uskonnollisuus

Arabialaisessa kulttuurissa valtauskonto islam vaikuttaa yhteiskuntajärjestelmään ja lainsäädäntöön esimerkiksi Saudi-Arabiassa, Afganistanissa, Pakistanissa ja Iranissa. Edellä mainituissa maissa sharia on määräävä tekijä mm. rikoslaissa, mutta suurimmissa osissa muslimimaita sharia on käytössä lähinnä perhe- ja perimyslain piirissä. Valtiomuoto on tyypillisesti monarkia tai (islamilainen) tasavalta. Uskonnon merkitys elämässä on keskeinen.

Suomessa valtiomuoto on puolestaan demokraattinen tasavalta, jonka yhteiskuntajärjestys ja lainsäädäntö perustuvat länsimaisille, kristillisille arvoille. Suomalainen uskonnollisuus on maallistunut voimakkaasti ja moraalikäsityksissä Suomi sijoittuu maailman vapaamielisimpien maiden joukkoon. Suomessa on uskonnonvapaus, ja esimerkiksi politiikka ja uskonto pyritään pitämään erillään.

Erilaiset kulttuuri-identiteetit eivät ole kotoutumisen esteitä. Ei voida kuitenkaan ajatella, että kulttuuri-identiteetit voidaan sivuuttaa sen nimissä, että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen kulttuuri-identiteetti, mutta yleiset erityispiirteet ja suuret linjat kannattaa tiedostaa.

Maahanmuuttajan onnistuneeseen kotouttamiseen kuuluu kulttuuri-identiteetin huomioon ottaminen. Se ei tarkoita suomalaisen kulttuurin ja traditioiden alas ajamista. Päinvastoin, niiden omaksuminen on onnistuneen kotoutumisen edellytys. Koulujen kasvatustyöllä on tärkeä rooli – maahanmuuttajien kohtaaminen ja kotouttaminen on tärkeää huomioida entistä paremmin opettajankoulutuksessa. Koulun tulee ohjata oppilaita vertailemaan kulttuurisia ja yhteiskunnallisia eroja ja samankaltaisuuksia sekä kantasuomalaisten että maahanmuuttajaoppilaiden kohdalla. Oman kulttuurin avoin ja myös kriittinen tarkastelu ehkäisevät ajattelutapaa, jossa omaa maailmankuvaa pidetään ainoana oikeana.

Hilla Ryösö
KD Nuorten hallituksen jäsen

Kirjoittaja on opettajaopiskelija ja tehnyt kandidaatintutkielman aiheesta kotoutuminen ja kulttuuri-identiteetti suomalaisen ja arabialaisen kulttuurin näkökulmasta.

Arvosana Blogit Kansainvälinen politiikka Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Populismi ja huutelu eivät ratkaise pakolaiskriisiä

Viime vuoden loppupuolella Suomen julkisessa keskustelussa ykköspuheenaiheena oli pakolaiskriisi. Aiheesta on kirjoitettu, puhuttu ja jopa huudettu valtavasti. Tunteet ovat kuumenneet. Kansalaiset ovat jakautuneet kysymyksessä, ja vastapuolta on monesti vaikea kuunnella.

Keskustelua turvapaikanhakijoista ja pakolaisista vaikeuttaa entisestään se, että pakolaiskriisi on äärimmäisen monisyinen ja monimutkainen ongelma. On selvää, ettei siihen löydy yhtä yksinkertaista ratkaisua, vaikka sellaista jotkut vaativatkin.

Mitä KD Nuorilla on sanottavana tähän populismin värittämään keskusteluun? KD:n varapuheenjohtaja Tommy Björkskog muotoili KD-lehden (24.10.2015) kolumnissaan mainiosti: ”Tarvitsemme maahanmuuttopolitiikkaa, jossa on sekä järkeä että sydäntä.” Lause kuulostaa hyvältä, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Kristillisdemokratian ytimessä on lähimmäisenrakkaus. Tästä seuraa automaattisesti se, että hädässä olevia tulee auttaa. Oikeudenmukaista olisi, jos apu suunnattaisiin ensisijaisesti suurimmassa hädässä oleville. Emme saa tyytyä hyvään omaantuntoon, joka tulee turvapaikanhakijoiden auttamisesta, jos tämän takia miljoonat Lähi-idän pakolaisleireillä elävät jäävät ilman apua.

KD on esittänyt kiintiöpakolaisjärjestelmän kehittämistä ja pakolaiskiintiön tuntuvaa korotusta. Jos kaikki EU-maat toimisivat näin, pakolaisleireille kantautuisi viesti, että sieltä on mahdollista päästä pois ilman vaarallista ja laitonta matkaa Eurooppaan.

KD Nuoret on lisäksi vaatinut vastaanottokeskusten perustamista Euroopan ulkorajoille. Turvapaikkahakemukset voitaisiin käsitellä siellä, ja siirto Eurooppaan tapahtuisi vasta myönteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Näin ihmissalakuljetus ja kuolemat Välimerellä vähenisivät.

On totta, että ihmisiä tulisi ensisijaisesti auttaa heidän kotimaassaan, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että laiminlyömme kansainväliset velvoitteemme niitä turvapaikanhakijoita kohtaan, jotka ovat jo täällä. Heitäkin on autettava.

Tässä on joitakin ajatuksia siitä, mitä järjen ja sydämen maahanmuuttopolitiikka voisi olla. Kristillisdemokraatteina haluamme tehdä viisasta politiikkaa, jota ei voi välttämättä pukea yksinkertaisiin populistisiin iskulauseisiin. Viisas politiikka ei välttämättä aina tuo räjähdysmäistä kannatusloikkaa, mutta nousua populismilla emme haluaisikaan.


Markus Metsala
KD Nuorten 1. varapuheenjohtaja
markus.metsala(at)kdnuoret.fi

Arvosana Blogit Politiikka

Valtio, satsaa tulevaisuuteen!

Suomessa on kohistu viime kuukaudet hallituksen tekemistä säästötoimenpide-ehdotuksista. Koulutukselle on väläytelty pahimmillaan n. 600 miljoonan euron leikkauksia esimerkiksi opintotuesta säästämällä. Kuitenkin valtioneuvoston eduskunnalle jättämä julkisen talouden suunnitelma vuosille 2016-2019 on paljon maltillisempi. Jäitä on selvästi laitettu hattuun, sillä julkisen talouden suunnitelmaan on taiteiltu jo huomattavasti pienempi luku, 230 miljoonaa euroa. Summa sisältää koulutuksen osa-alueista varhaiskasvatuksen, peruskoulun, toisen asteen koulutuksen sekä korkeakouluopetuksen. Huomattavasta pienennyksestä huolimatta summa on huolestuttavan suuri.

On selvää, että säästötoimenpiteitä on tehtävä Suomen taloudellisen tilanteen kohentamiseksi. Talousarvion mukaan [1] vuoden 2016 loppuun mennessä Suomen valtion alijäämä olisi 5 miljardia euroa, valtiovelan ulottuessa aina 106 miljardiin euroon asti. Puhumattakaan Suomen valtion tämän hetken korkeista työttömyysluvuista, jotka osaltaan lisäävät tilanteen kestämättömyyttä: työttömyysaste 8,2 %[2] on suuri, vaikkei se täysin yllä 90-luvun pahimpaan 16,4 % [3] työttömysasteeseen. Herää kuitenkin kysymys, onko koulutuksesta säästäminen kestävä ratkaisu pitkällä tähtäimellä? Esimerkiksi 1920-luvulla Suomessa määrättiin oppivelvollisuus kaikille kuuluvaksi oikeudeksi. Oppivelvollisuuden myötä kuntiin alettiin rakentaa kyläkouluja, vaikka kunnilla oli siihen niukasti varaa. [4] Haluttiin satsata laadukkaaseen koulutukseen, johon jokaisella Suomen kansalaisella olisi yhtäläiset mahdollisuudet, sillä koulutus koettiin säästöjä tärkeämmäksi.

1920-luvun visio toteutui ja nykyisin Suomessa on laaja kouluverkosto, ja peruskoulutus, joka on Pisa-tutkimusten kärkimaita. Näin ollen koulutuksesta säästäminen on se riskitekijä, joka voi kostautua vuosia myöhemmin. Kun leikkaamme koulutuksesta, on suurena vaarana, että lyhyen aikavälin säästöjä tavoitellessamme leikkaamme arvokasta pääomaa tulevaisuuden sukupolvilta.

Minna Rajala
KD Nuorten hallituksen jäsen

[1] Eduskunnan talousarvio
[2] Tilastokeskus
[3] Terveyskirjasto
[4] Gradu

 

Arvosana Blogit

Koko kansan paavi

Paavi Franciscus on onnistunut siinä, missä suurin osa konservatiiveista epäonnistuu. Hän on noussut kansansuosioon vanhoillisesta asemastaan huolimatta.

Sikstuksen kappelissa eletään jännittäviä hetkiä keväällä 2013. Paavi Benedictus XVI on ilmoittanut jättävänsä Rooman piispan eli paavin tehtävän. Tapaus on lähes ennen kuulumaton, lähtökohtaisesti vasta kuolema erottaa paaviudesta. Paavi on katolisen kirkon sisällä teologisen ravintoketjun huippu, siitä ei ole enää seuraavaa askelta eteenpäin.

Benedictus, syntymänimeltään Joseph Ratzinger on kuitenkin päättänyt rikkoa tuon perussäännön. Vastaavasta ei ole kuultu 600 vuoteen. Edeltävä vapaaehtoinen eroaminen paavin virasta on tapahtunut 1400-luvulla, kun sivuun jättäytyi Gregorius XII.

Syy Ratzingerin päätökseen on hyvin inhimillinen. Paavinkin liha ja veri vanhenevat.

Päätös on tehty tarkkaan harkitun pohdinnan jälkeen. 86 syntymäpäivän lähestyessä aika on otollinen.

Eroilmoitusta seuraa kardinaalien välisen konklaavin koollekutsuminen. Näyttämönä palvelee perinteitä kunnioittaen Sikstuksen kappeli Vatikaanin ytimessä.

Michelangelon maailmankuulujen freskojen alla kokoontuu 115 kardinaalia, joiden joukossa myös seuraava paavi istuu. Kun kardinaalit astuvat kappeliin, ovet suljetaan.

Kahden päivän, pitkien latinankielisten keskustelujen ja viiden äänestyksen jälkeen tulos on selvä. Ratzingerin seuraajaksi valitaan argentiinalainen jesuiitta Jorge Mario Bergoglio, joka ottaa paavilliseksi nimekseen Franciscuksen.

Kuva: Creative Commons

Kuva: Creative Commons

Taitava viestijä

Paavin virkaan astumisen jälkeen Franciscuksesta on tullut valtavan suosittu. On hämmentävää, miten uusi paavi onnistuu nauttimaan niin laajaa suosiota. Hänestä pitävät niin liberaalit kuin konservatiivit.

Erityisesti ensin mainitun ryhmän ihailu paavia kohtaan hymyilyttää.

Konservatiiveille paavi nyt on paavi; vanha ja perinteikäs instituutio, maailman merkittävin hengenmies. Liberaaleille Franciscus edustaa uudistusta vanhoillisen katolisen kirkon sisällä.

Onko paavi siis uudistaja, edistysmielinen sankari, joka tuulettaa Vatikaanin pölyisiä holveja?

Ei oikeastaan.

Sen sijaan Franciscus kyllä on yksi maailman parhaista viestijöistä.

Liberaalien suosion taustalla on paavin taito vakuuttaa ihmiset heidän omia ennakkoluulojaan hyödyntäen.

Keino on taitava ja jokseenkin klassinen.

Paavi tunnistaa katoliseen kirkkoon ja omaan asemaansa liittyvät ennakkoluulot, ja niiden vahvistamisen sijaan tarjoaa yleisölle jotain muuta. Tempun onnistumista helpottaa se, että monien liberaalien – erityisesti toimittajien – mielikuvat katolisuudesta ja paaviudesta ovat liioitellun vanhoilliset ja vääristyneet.

Otetaan esimerkki.

Franciscus sanoo julkisesti, ettei hänellä ole oikeutta tuomita homoseksuaalia.

Liberaaleille toimittajille viesti on hunajaa. Viesti leviää kulovalkean tavoin kaikissa maailman viestimissä. Jotkut konservatiivitkin pelästyvät, noinkohan paavi flirttailee vapaamieliseen suuntaan?

No, ei oikeastaan. Paavi sanoo itsestään selvän asian. Toden totta, ei hänellä, eikä kenelläkään muulla ole katolisen kirkon opin mukaan oikeutta tuomita yhtään ketään oli tämä sitten homo tai ei.

Toinen esimerkki.

Paavi ottaa myönteisen kannan evoluutioteoriaan. Useat tämän jutun kirjoittajankin tuttavat jakavat uutista sosiaalisessa mediassa into piukeina, kunnes joku hoksaa, ettei katolisen kirkon kanta evoluutioteoriaan ole ollut enää aikoihin kielteinen.

Aivan.

Monella uskonnosta vieraantuneella ihmisellä, joita länsimaisten toimittajienkin joukossa paljon on, ei yksinkertaisesti ole riittävää uskonnollista lukutaitoa ymmärtämään katolisen kirkon sisäistä dynamiikkaa.

On hyvä muistaa, että kommenteissaan paavia sitoo katolisen kirkon oppi. Suurimmassa osassa asioista hänen henkilökohtaisella mielipiteellään ei ole painoarvoa.

Kuvaava esimerkki on se, mitä edesmennyt paavi Johannes Paavali II vastasi, kun häneltä kysyttiin mielipidettä naispappeuteen. Paavi huomautti, että on epäolennaista kysyä, mitä mieltä hän on, koska sillä ei ole merkitystä.

Katolisen kirkon oppi on se mikä on, eikä Johannes Paavali II:n oma mielipide paljon paina sen rinnalla. Paavin näkökulman mukaan pappeus on asia, jonka muuttamiseen hänelle tai kellekään muulle katoliselle ei ole suotu valtaa tai oikeutta.

Monille protestanteille tätä on vaikea ymmärtää. Protestanttisessa kulttuurissa on totuttu siihen, että kirkon oppi on enemmän tai vähemmän tulkintakysymys. Protestantti pitää itsestään selvänä, että kirkon johtajille on valta kyseenalaistaa ja muuttaa oppia, jos siltä tuntuu.

Katolisessa kirkossa asetelma on erilainen.

Paavi on opin suojelija, eikä hänellä ole valtaa kirjoittaa sitä uusiksi aivan noin vain.

Sen sijaan paavilla kyllä on oikeus hyödyntää liberaalien liioiteltuja ennakkoluuloja viestinnässään.

Kirjoittajallekin avautui mahdollisuus aistia paavi-huumaa Vatikaanissa pääsiäisenä 2014. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat kokoontuneet Pietarinkirkon aukiolle kuulemaan paavi Franciscuksen audienssia.

Kirjoittajallekin avautui mahdollisuus aistia paavi-huumaa Vatikaanissa pääsiäisenä 2014. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat kokoontuneet Pietarinkirkon aukiolle kuulemaan paavi Franciscuksen audienssia.

Teksti: Lauri Kangasniemi

Arvosana Blogit

Mitä KD tekee maaseudun hyväksi?

KD Nuorten pääsihteeri Milka Taivassalo haastaa KD:n eduskuntavaaliryhmän poliittisen sihteerin Esa Erävalon debattiin maaseutupolitiikasta.

 

Milka Taivassalo: Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelmassa sanotaan, että puolueen tavoitteena on pitää koko Suomi asuttuna sekä säilyttää peruspalvelut maaseudulla. Kuitenkin syrjäseutujen palvelut kaikkoavat kaupunkeihin ja pienten maalaiskuntien väestö eläköityy.

 

Esa Erävalo: Pitkällä aikavälillä ratkaisu on tuotantotoiminnan kehittäminen maaseudulla. Tähän mahdollisuuksia tuovat biokaasulaitokset sekä bioenergian kehittäminen esimerkiksi metsätähteistä ja turpeesta. Metsäteollisuuden investoinnit ovat jälleen lähtemässä käyntiin, mutta myös pienimuotoinen, hajautettu tuotantotekniikka kehittyy eri aloilla. Tieto- ja viestintätekniikan kehittyvät menetelmät ja yhteydet myös periaatteessa mahdollistavat haja-asutusalueilla asumisen. KD kannattaa infrastruktuurin, kuten tiestön, nopeiden tietoliikenneyhteyksien ja postipalveluiden kunnossa pitämistä.

 

MT: KD on myös linjannut, että kuluttajan ruuasta maksaman hinnan on jakauduttava oikeudenmukaisesti tuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan kesken. Kuitenkin tuottajahinnat ovat viime aikoina laskeneet samalla kun kaupat kilpailevat halvoilla hinnoilla. Voidaanko tähän puuttua poliittisin keinoin?

 

EE: Ei voida kansallisin keinoin, sillä maatalouspolitiikka ei ole kansallista vaan yhteistä Euroopan unionissa. EU-politiikassa voitaisiin puuttua asiaan vaikkapa säätämällä mikä osuus tuottajahinnoilla on vähintään oltava tai muutoin parantamalla tuottajien neuvotteluvoimaa tai tuotantotukia.

 

MT: KD Nuoret ovat esittäneet lahja- ja perintöveron poistamista, jotta maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdokset nopeutuisivat ja helpottuisivat. Nuorempien yrittäjien siirtyessä metsänomistajiksi puukauppa tutkitusti vilkastuisi, mikä helpottaisi osaltaan myös valtion alakuloista taloustilannetta. KD Nuorten mallissa valtiolta vähentyneet verotulot korvattaisi perinnöksi saadun omaisuuden myyntivoittoveron korotuksella.

 

EE: Tämä on oikea suunta. Julkisen talouden tila ei kuitenkaan salli verotulojen vähentämistä, joten KD etenisi lahja- ja perintöveron merkittävien huojennusten kautta. Toimenpiteisiin tulee kuitenkin edetä vasta sitten kun valtiontalous on paremmalla tolalla. Juuri tähän talouskriisin vaiheeseen luovutusvoittovero osuu huonosti, koska verotulot siirtyisivät ainakin 10–20 vuotta eteenpäin, ja tulisi verokuoppa juuri nyt, kun talous täytyy saada tasapainoon. 

 

MT: Tuotantoeläinten hyvinvoinnista puhutaan mediassa paljon, ja KD:kin kannattaa luomutuotannon osuuden kasvattamista, perustellen sitä muun muassa eläinten hyvinvoinnilla. Vähemmän puhutaan kuitenkin viljelijöiden hyvinvoinnista, vaikka he ovat kuitenkin avainasemassa eläinterveydessä. Mitä KD tekee maatalousyrittäjien jaksamisen parantamiseksi? 

 

EE: Olemme tukeneet lomittajapalvelujen kehittämistä. Tukiviidakossa selviämiseksi katsomme, että prosesseja tulisi yksinkertaistaa, automatisoida ja tietokoneistaa. Epävarmuus tulevasta saattaa jäytää ja vaikuttaa jaksamiseen. Siihen voidaan vaikuttaa politiikan johdonmukaisuudella, jossa ei poukkoilla vaan voidaan tehdä pitkäjänteisiä investointipäätöksiä.

Milka Taivassalo työskentelee KD Nuorten pääsihteerinä.

Milka Taivassalo työskentelee KD Nuorten pääsihteerinä.

Esa Erävalo toimii KD:n eduskuntaryhmän poliittisena sihteerinä.

Esa Erävalo toimii KD:n eduskuntaryhmän poliittisena sihteerinä.