Browsing Tag

talous

Arvosana Blogit

Läheistä autettava lähellä ja kaukana

Kun Suomessa talous junnaa paikoillaan, on herännyt kysymyksiä, miksi ylipäätään auttaa muita maita kun omallakin tontilla olisi tarpeeksi tehtävää? Tammikuussakin nähtiin eduskunnassa aikamoinen väittely ruoka- ja kehitysavusta kun perussuomalaiset esittelivät mallin, jossa kehitysavun maksaminen siirrettäisiinkin yksityisille kansalaisille.

Ajatus, että valtio lopettaisi kokonaan kehitysavun maksamisen, olisi melko edesvastuuton malli. Suurin osa suomalaisista kannattaa kehitysapua sen nykyisessä muodossa. Myös Kepan Taloustutkimuksella tammikuussa 2013 teettämän mielipidetiedustelun mukaan 71 prosenttia vastanneista joko kasvattaisi kehitysyhteistyömäärärahoja tai pitäisi ne ennallaan.

Kun taas yritetään vastata kysymykseen: ”Eikö oman maan köyhiä pitäisi auttaa ensin?” Täytynee mainita, että suomalaisten köyhyyttä ei voi mitenkään verrata köyhimpien kehitysmaiden kansalaisten enemmistöön, joilta puuttuvat elämisen perustarpeet, kuten vesi, sähkö ja ruoka. Lisäksi suomalaisten keskipalkka riittää lunastamaan paikan maailman väestön rikkaimmassa prosentissa. Meillä siis on varaa auttaa heikompia.

Toinen syy kehitysyhteistyön tärkeyteen on, että sillä on todella saatu konkreettisia tuloksia aikaan. Esimerkiksi köyhyyden puolittamiseen tähtäävä YK:n vuosituhattavoite täyttyi jo ennen määräaikavuotta 2015. Alle 1,25 dollarilla päivässä elävien määrä laski aikavälillä 1990-2008 47 prosentista 24 prosenttiin. Lisäksi alle 5-vuotiaiden lapsikuolleisuus on laskenut vuosina 1990-2010 yli 12 miljoonasta 7,6 miljoonaan.

Kehitysyhteistyöllä edistetään ihmisoikeuksien toteutumista

Kehitysyhteistyö on yhteinen investointimme tulevien sukupolvien terveyteen ja koulutukseen, nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn sekä rauhaan ja vakauteen. Viime kädessä kyse on jokaisen ihmisen ihmisoikeuksien toteutumisesta. Kehitysavulla on ollut merkitystä myös esimerkiksi hyvän hallinnon edistämisessä sekä erinäisten instituutioiden rakentamisessa.

Kehityspolitiikka on myös tärkeä osa Suomen johdonmukaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, sillä tukemalla köyhimpien maiden kehitystä ja ihmisarvoista elämää voidaan kestävällä tavalla estää konflikteja, ja näin lisätä myös Suomen turvallisuutta. Tukemalla kehitystä ihmisten kotimaissa voimme estää myös levottomuudesta aiheutuvat muuttoliikkeet.

Kyt-tukien leikkaaminen voi olla kohtalokasta

Suomi on lupautunut monen EU maan tavoin ohjaamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön vuoteen 2015 mennessä, mutta on jäänyt kauas kehitystavoitteistaan (0,56% bktl:sta). Lähivuosina tuo bktl-osuus tulee todennäköisesti laskemaan alle 0,5 prosenttiin, sillä hallitus päätti vuoden 2013 kehysriihessään leikata kehitysapua.

Ajoitus leikkauksille on huono, sillä esimerkiksi Ebolan puhkeaminen Länsi-Afrikassa sekä terrorismin kasvava liikehdintä ajavat kehitysmaat äärirajoilleen. Kehitysyhteistyötä tarvitaan kipeästi ylläpitämään peruspalveluita kuten terveydenhuoltoa. Suomen kehityspolitiikka tähtääkin äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamiseen, ja sitä taistelua meidän tulee jatkaa kunnes kaikki ovat saaneet yhtälailla ihmisarvoisen elämän.

Teksti: Linda-Riina Paavilainen

Blogit Muu

Kohti kannustavampaa kuntataloutta

Kuntien käyttövaroista keskimäärin noin viidennes tulee valtiolta kuntien kassaan maksettavista valtionosuuksista. Valtionosuuksien painoarvo kunnan taloudessa vaihtelee alueittain muutamasta prosentista jopa yli puoleen kunnan käyttötaloudesta, joten vireillä olevan valtionosuusuudistuksen merkitystä ei voi ylikorostaa.

Nykyinen valtionosuusjärjestelmä on vuosien lomassa muodostunut erittäin sekavaksi kokonaisuudeksi, jonka selkiyttäminen on uudistuksen keskeinen tavoite. Euro on kuitenkin usein hyvä konsultti, kyse on siten myös siitä, millaista taloudenpitoa uusi systeemi kannustaa tavoittelemaan.

Kannustavuutta on lisätty verotulojen tasausjärjestelmään sekä työpaikkaomavaraisuuden mukaan ottamisella valtionosuuden lisäosuuksien laskentakriteeristöön. Uusi järjestelmä kannustaakin siten kuntia aktiivisempaan paikalliseen elinkeinopolitiikkaan, sekä vahvistamaan muita toimia kunnan oman veropohjan vahvistamiseksi. Totuuden nimissä näiden muutosten vaikutus järjestelmään kokonaisuutena on melko pieni – ellei peräti kosmeettinen.

Suomen tulevat taloudelliset haasteet ovatkin sitä luokkaa, että kuntia ja kuntapäättäjiä pitää pystyä paremmin kannustamaan oman kuntansa talouden pitkän aikavälin kehittämiseen. Viime vuosina nähtyihin kuntaliitosten pelossa tehtyihin velalla kustannettuihin hätäinvestointeihin ei ole missään nimessä varaa. Tämä edellyttää rahoitusmallin kehittämisen lisäksi työrauhan antamista kuntapäättäjille kuntarakenteen suhteen.

Tulevaisuudessa kuntien rahoitusmallin soisi kehittyvän edelleen suuntaan, jossa kunnilla olisi entistä suurempi vapaus määritellä omaa toimialaansa sekä vaikuttaa oman taloutensa kehittymiseen. Kun valtionosuusjärjestelmästä puhutaan, on syytä pitää mielessä, että järjestelmä on lähtökohtaisesti valtiokeskeinen: valtio päättää millä kriteereillä ja minkä verran annetaan rahaa valtion antamiin tehtäviin.

Todellisen kannustavuuden ydin ei siten voi löytyä nykymallin viilailusta, vaan koko kuntien rooliin liittyvän ajattelutavan muutoksesta.