Browsing Tag

nuorisotyö

Blogit Muu

Ryösö: Miten nuori voi vaikuttaa?

Liityin KD Nuoriin pian kolme vuotta sitten lähinnä ilmaisen leffalipun vuoksi. Olin yllättynyt, että poliittiseen nuorisojärjestöön sai kuulua ilmaiseksi, ja se ei itsessään velvoittanut mihinkään toimintaan. Liittymiseeni vaikuttivat myös nuorisojärjestön periaatteet ja arvot, jotka vastasivat paljon omiani.

Olin hieman yli vuoden rivijäsenenä, ja mietin satunnaisesti, mitä nuoret voivat politiikassa tehdä. Oma kynnykseni politiikkaan lähtemiseen oli korkea, ja kuvittelin vaikuttamisen olevan jotain sellaista, mihin minä en silloisena lukiolaisena ollut vielä tarpeeksi kypsä. Päädyin kuitenkin kuntavaalien alla KD Nuorten koulutukseen ja sain siitä lähtien huomata, että erilaisia vaikuttajia ja vaihtoehtoja riittää. Käsitykseni vaikuttamisesta ovat saaneet muuttua ja tässä muutamia tapoja, jotka sopivat nuorille:

JÄSENYYS : Nuorisojärjestön ja/tai puoleen jäsenyys on jo itsessään vaikuttamista. Osoitat tukesi kannattamallesi järjestölle tai puolueelle, pysyt perillä ajankohtaisista asioista, ja olet ottanut yhden askeleen kohti politiikkaa. KD Nuoriin voit liittyä TÄSTÄ LINKISTÄ.

OMA PAIKKAKUNTA: Monissa kunnissa ja kaupungeissa on vaikutusmahdollisuuksia nuorille. Löytyykö kotipaikkakunnaltasi nuorisovaltuustoa tai työryhmää nuorille, jossa voit vaikuttaa nuorten ja kotikaupunkisi asioihin?

NUORISOPIIRI: Nuorisopiiri on lähialueellasi toimiva nuorisojärjestön paikallisvaikuttaja, jossa toimitaan ja vaikutetaan omalla alueella. Se on matalan kynnyksen paikka, jonka kautta politiikkaan on lyhyt matka lähteä tutustumaan! Oman nuorisopiirisi löydät TÄSTÄ LINKISTÄ.

VAALIT: Äänestäminen, kampanjoihin osallistuminen ja ehkä jopa ehdolle asettuminen ovat mukaansa tempaavia keinoja vaikuttaa. Vaalien aikana politiikasta puhutaan mediassa paljon, joten silloin kannattaa olla hereillä ja seurata keskustelua. Sitä varmasti riittää! Tänä keväänä toukokuussa ovat tulossa eurovaalit, KD:n ehdokkaat löytyvät TÄSTÄ LINKISTÄ.

ÄÄNI NÄKYVIIN JA KUULUVIIN: Omaa ääntäsi voit käyttää esimerkiksi kirjoittamalla mielipidekirjoituksia, tykkäilemällä kannattamistasi Facebook-sivuista ja -kampanjoista, pitämällä blogia, keskustelemalla ja ottamalla yhteyttä vaikka kaupunginvaltuutettuun tai kansanedustajaan.

Vaikuttaminen kannattaa. Koska tapoja ja vaihtoehtoja siis riittää, tervetuloa mukaan toimintaan ja tapahtumiin!

Lisätiedot:
hillaHilla Ryösö
KD Nuorten hallituksen jäsen & tapahtumakoordinaattori
Kaakkois-Suomen KD Nuorten puheenjohtaja
hilla.ryoso@kdnuoret.fi

Blogit Muu

Kuinka tukea nykylasta, kun resurssit eivät riitä?

Näen ympärilläni liian paljon lapsia ja nuoria, jotka ovat täysin hakoteillä. Kakola- sarjan meneillään olevat uusinnat eivät helpota oloa. Miksi meidän lapset ja nuoret voivat niin pahoin? Juuri koulumaailmaan takaisin astuneena – pulpetin toiselle puolelle – karu todellisuus monen perheen ja lapsen kohdalla paljastuu. Mistä nämä lapset saavat voimaa joka päivä tulla ylipäätään kouluun? Huomaan ahdistuvani, kun yritän ajatuksissani edes hieman asettua turvattomuutta kokevan lapsen tilalle.

Onko vanhemmuus hukassa? Eikö pahoinvointi lisääntynytkin 1990-luvun laman tuotteena? Entä olisiko asiat paremmin, jos vain olisi rahaa satsata lapsiin ja nuoriin? Uusi lama on vienyt mahdollisuudet. Tekisi mieli vain tyytyä edellä mainittuihin syihin ja todeta, että emme vain pysty pysäyttämään kehitystä. Olisiko kuitenkin jotain, mitä voisimme tehdä? Kun ei ole rahaa, on syytä miettiä, miten voimme näillä resursseilla ja henkilöillä tehdä asioita paremmin.

Jospa uskaltaisimme katsoa vanhemmuus- ja lamapuheiden taakse. Dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopistosta esitti eräässä seminaarissa elokuussa 2013, miten kehitys pahoinvointiin on alkanut jo paljon 90-luvun lamaa aiemmin (1). Maailma on muuttunut vähitellen siten, että se on nykylapsille ja –nuorille huomattavasti haastavampi ja vaikeampi kohdata kuin vaikkapa kolmekymmentä vuotta sitten. Lapsi kohtaa väkisinkin liian aikaisin sellaisia asioita, joita hän ei pysty vielä ymmärtämään ja prosessoimaan. Näissä lapsen kriiseissä vanhemmat, kasvattajat ja instituutiot eivät osaa useinkaan tarpeeksi antaa oikeanlaista tukea, mikä taas ei johdu siitä, etteikö olisi hyvää tahtoa. Ollaan kuitenkin siirrytty siihen, ettei ole yhteistä tahtoa, vastuuta ja ymmärrystä.

Monessa kohdin on myös jääty yhteiskunnan rakenteiden ja erilaisten instituutioiden traditioiden vangiksi. Monet instituutiot, kuten peruskoulu, ovat jääneet rakenteissaan 70-luvulle, jolloin ne eivät vastaa muuttuvan maailman haasteita. Vaikka peruskoulussakin on pyritty yhtenäistämään kahden eri asteen välistä vaihdosta siten, että nykyään puhutaan vain kouluista, ei asteista, oppilaiden vaikein nivelvaihe on edelleen siirtyminen kuudennelta luokalta seitsemännelle. Tämä nivelvaihe sijoittuu juuri siihen ikään, kun nykylapsen murrosikä on alkamassa – tai jopa kriittisimmillään (2)! Niinpä tämä suuri muutos tapahtuu juuri silloin, kun lapsen omassa elämässä tapahtuu muutenkin isoja muutoksia. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten rakenteet eivät vastaa todellisuuden haasteisiin.

Mielestäni olisi syytä pohtia koululaitoksen uudistamisen seurauksia. Jos koululaitos saataisiin vastaamaan nykyaikaa, on vielä haasteena, miten lasten ja nuorten kasvua voitaisiin tukea kokonaisvaltaisemmin. Kunnan lapsi- ja nuorisopolitiikan muokkaamisesta voitaisiin saada suuria tuloksia lasten hyvinvointiin liittyen. Ensinnäkin, osassa Suomen kunnista on jo siirrytty toimialajakoisesta hallinnosta elämänkaariajatteluun, jossa palveluja suunnitellaan ihmisen ikäkausien ja palvelutarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi kotikaupungissani Hämeenlinnassa (3.) lasten ja nuorten asiat kuuluvat yhden asiakkuuskokonaisuuden alle, jolloin kaikki mahdolliset lapsia ja nuoria koskevat asiat kuuluu yhteiseen asiakasrekisteriin. Näin voidaan hoitaa lapsen asioita paljon kokonaisvaltaisemmin ollen perillä kaikista tukitoimista, joita perhe tai lapsi mahdollisesti saa.

Toiseksi, tukea voitaisiin kohdistaa paljon enemmän ennaltaehkäisevään, vanhempien kasvatustehtävää tukevaan, toimintaan, kuten perhetyöhön, kodinhoitoapuun ja nuorisotyöhön. Tämä olisi investointi, jonka tuotto tulee vastaan 2-5 vuoden päästä. Hyvä esimerkki on Imatran kaupunki, jossa tehtiin vuonna 2008 päätös palkata kuusi perhetyöntekijää, jotka vierailevat perheissä hyvin ennaltaehkäisevästi ilman minkäänlaista diagnoosia. Yksinkertainen, ennaltaehkäisevä työ on tuottanut nopeasti tulosta. Häiriösuuntautuneiden palvelujen menot vähenivät heti, ja vuonna 2012 lastensuojelun laitospalvelumenot olivat jo yli 700 000 euroa vähemmän kuin vuonna 2008. Pitkäaikaisesti sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on myös saatu kääntymään laskuun. Tärkeää oli se, ettei ollut kyse hankkeesta tai projektista, vaan pysyvästä muutoksesta (4).

Mitä siis tarvitsemme? Ajatusten ja puheiden muutosta syyttelystä ratkaisuehdotuksien pohtimiseen; rohkeutta suunnitella rakenneuudistuksia; uskallusta esittää näitä uudistuksia kollegoille; vastuunottoa uudistusten tullessa, sekä jo nyt: lisääntyvää huolenpitoa ympärillämme olevista perheistä, lapsista ja nuorista.

Emilia Raittila 
Hämeen KD Nuorten puheenjohtaja
KD Nuorten hallituksen jäsen
emilia.raittila@kdnuoret.fi

Viitteet:

(1) Matti Rimpelän esitelmä oppilashuoltoseminaarissa 23.8.2013 Valkeakoskella
(2) Muun muassa Pulkkinen puhuu siitä, miten murrosikä sijoittuu ikävuosissa nykyään hieman aikaisempaan vaiheeseen, alkaen ikävuosina 7-12. Teoksessa Pulkkinen L. Mukavaa yhdessä. Sosiaalinen alkupääoma ja lapsen sosiaalinen kehitys. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, 2002.
(3) Hämeenlinnan kaupungin Internet-sivut: www.hameenlinna.fi/Paatoksenteko-ja-talous
(4) Imatran kaupunki palkittiin Kunnallinen lastensuojeluteko- palkinnolla 21.3.2013.http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/tiedotteet/2013/03/Sivut/last…

Blogit Muu

Kuinka Arhinmäki kehtaa – Nuorisojärjestöjen tukijärjestelmä on täysin retuperällä

Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa vuosittain nuorisotyön avustusta eri nuorisojärjestöille. Tänä vuonna kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki myöntää tukia noin 11,3 miljoonan euron arvosta. Viime vuonna vastaava lukema oli 11,7 miljoonaa euroa.

Kohtuullinen siivu kokonaissummasta kohdistetaan poliittisille nuorisojärjestöille. Myös johtamani Suomen Kristillisdemokraattiset Nuoret saa tukea. Tänä vuonna Arhinmäki myöntää KD Nuorille 47 000 euroa. Summa on sama kuin viime vuonna.

Vertailun vuoksi muista poliittisista nuorisojärjestöistä Kokoomuksen Nuorten Liitto saa 650 000 euroa, Sosialidemokraattiset Nuoret 557 500 euroa, Suomen Keskustanuoret 670 000 euroa, Svensk Ungdom 222 500 euroa ja Vasemmistonuoret 318 500 euroa.

Tukien perusteena käytetään muun muassa toiminnan laatua, sen laajuutta ja järjestön jäsenmäärää – näin siis virallisen totuuden mukaan. Tosiasiassa lahjomattomia kriteerejä tukien jakamiselle ei ole olemassakaan.

Oman järjestöni lisäksi kaikkein suurimpia häviäjiä nykyisessä tukijärjestelmässä ovat Vihreät nuoret ja opiskelijat (90 000) sekä Perussuomalaiset Nuoret (20 000).

Jotain tukisummien täysin käsittämättömästä jakautumisesta kertoo se, että esimerkiksi keskustanuoret saa 33,5 kertaa enemmän rahaa valtiolta kuin Perussuomalaiset Nuoret. Perussuomalaisten Nuorten valtiolta saama rahallinen tuki on yhtä suuri kuin se tukisumma, jonka yksin Tampereen kaupunki myöntää tänä vuonna paikallisille kokoomusnuorille.

Kyllä, valtakunnallinen eduskuntapuolueen nuorisojärjestö saa valtiolta yhtä paljon tukea kuin valtakunnallisen eduskuntapuolueen nuorisojärjestön paikallisosasto saa tukea yhdeltä kaupungilta. Kohtuullista ja tasapuolista, eikö vain?

Ei tarvitse olla perussuomalainen, vihreä tai kristillisdemokraattinen nuori ymmärtääkseen, etteivät tukisummat ole linjassa keskenään. Vai väittääkö joku oikeasti, että PS-nuorten toiminta on arvoltaan 33,5 kertaa vähempiarvoista kuin keskustanuorten toiminta? Eikä tähän laskelmaan ole edes otettu mukaan Keskustan alla toimivia opiskelijaliittoa, lastenleikkikerhoja ja muita ”poliittista sivistystehtävää toteuttavia järjestöjä”, jotka kaikki saavat erikseen omat tukisummansa valtiolta. Sosialidemokraattien, keskustan ja kokoomuksen nuorisotyöhön kohdistetaan vuositasolla kaikki erilaiset alajärjestöt huomioiden noin miljoona euroa per puolue.

Haluan korostaa, ettei arvosteluni kohdistu keskustanuoriin, demarinuoriin tai kokoomusnuoriin, vaikka käytänkin näitä järjestöjä esimerkkeinä. Kaikkein suurin kritiikkini kohdistuu tukijärjestelmään, joka on täysin läpimätä, ja ministeri Arhinmäkeen, jolta näyttää puuttuvan järjestelmän muuttamiseen vaadittava rohkeus.

Ärähdimme jo viime vuonna aiheesta Arhinmäelle. Vuosi on kulunut, mutta mikään ei ole muuttunut.

Mikä sitten on nykysysteemin suurin ongelma?

Tällä haavaa tukijärjestelmä toimii käytännössä niin, että ensin järjestö X järjestää yleisavustusrahalla toimintaa. Seuraavaksi järjestö X perustelee tuolla samalla yleisavustusrahalla järjestetyllä toiminnalla uuden yleisavustusrahan saamista. Toisin sanoen toiminnan määrän ja laadun lisääminen vaatii rahaa, mutta rahaa ei saa, jos toiminnan määrää ja laatua ei lisää. Nuorisojärjestöjen rahoituksen ympärille on siis rakennettu melko härski itseään ruokkiva kierre.

Kaikkein turhauttavinta koko touhussa on se, että toiminnan laatu ja laajuus eivät käytännön tasolla vaikuta lainkaan tukisumman suuruuteen, vaikka virallisesti niin väitetään. Omasta puolestani voin vakuuttaa, että johtamani järjestön toiminta on ottanut valtaisia harppauksia eteenpäin viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana, mutta tukisummaan tämä kehitys ei ole vaikuttanut.

En tietenkään oleta, että KD Nuorten, PS-nuorten tai ViNOn tulee saada vuositasolla yhtä suuri tukisumma kuin demarinuorten, keskustanuorten tai kokoomusnuorten. Mutta se on pöyristyttävä vääryys, että saamamme tukisummat ovat vain murto-osa kolmen edellä mainitun järjestön tuista. Se ei ole yhdenvertaista eikä oikeudenmukaista.

Parasta olisi asettaa keskeiseksi tuen arviointikriteeriksi parlamentaarinen edustus. Piilotettujen kriteerien sijaan parlamentaarinen edustus tarjoaisi konkreettista kvantitatiivista informaatiota, josta olisi helppo laskea kohtuullinen tukien jakautuminen. Luvut kun eivät valehtele.