Ruotsissa päivän kuuma keskustelunaihe on kiistämättä ollut Ruotsidemokraattien kääntynyt Natokurssi. Ruotsidemokraattien Natopositiivisemman linjan myötä Ruotsin eduskunnasta enemmistö näkee nyt Natoon liittymisen mahdollisena tulevaisuudessa. Entistä Natomyönteisempään eduskuntaenemmistöön kuuluvat päivän uutisten myötä Kristillisdemokraatit, Moderaatit, Keskusta, Liberaalit ja Ruotsidemokraatit.
Rakentavaa suomalaista Natokeskustelua on kauan jarruttanut puheet siitä, että Natoon tulee liittyä vain ja vasta Ruotsin liittyessä läntiseen puolustusliittoon. ”Liitytään jos Ruotsi liittyy” -suhtautujien on nyt korkea aika herätä päiväunilta. Ruotsissa käydään valtiopäivävaalit seuraavan kerran vajaan kahden vuoden puolesta, jonka jälkeen Natoon liittyminen voi hyvinkin kuulua länsinaapurin hallitusohjelman projekteihin. Näin tapahtuessa Ruotsi ei jääne odottelemaan vasta relevanttia Natokeskustelua herättelevää pikkuveljeään.
Kansallismieliset Ruotsidemokraatit tarkensivat heti lausuntoaan painottaen, että Nato-optiota ajetaan nimenomaan harmonisoidakseen puolustusstrategiaa Suomen kanssa, ja hyvä niin. Ruotsalais-suomalaisella puolustusyhteistyöllä on korvaamaton paikkansa tulevaisuudessakin. Tehokkain veljeskansojen liitto syntyy nimittäin menemällä Natoon käsi kädessä, ja sen aika on nyt.
Toivon Suomeen viimeinkin totista Natokeskustelua, joka ei tyssää hypoteettiseen spekulointiin Ruotsin liittymisaikeista tai Venäjän näkemyksestä mahdollisesta Natojäsenyydestä. Ennen kaikkea toivon tätä keskustelua käytäväksi omassa emopuolueessamme: Millä perustein KD on maailman viimeinen kristillisdemokraattinen puolue, joka ei kannata Natojäsenyyttä? Miksi jo 70-luvulla Kekkosen vallanpitoa ja suomettumista vastaan taistellut puolue tahtoisi 2020-luvulla linjata suurista puolustuskysymyksistään Moskovaa mielistellen?
Annika Lyytikäinen,
KD Nuorten puheenjohtaja
