Browsing Tag

Matti Pesu

Blogit Muu

Pesu: Kristillistä politiikkaa?

Religion is so frequently a source of confusion in political life, and so frequently dangerous to democracy, precisely because it introduces absolutes into the realm of relative values.” -Reinhold Niebuhr

Kehysriihen päätöksien aiheuttama raivo on jo hyvän aikaa sitten laantunut. Eurovaalit painoi kevään taistelun viimeisetkin pölyt unholaan. Päätökset olivat kovia, ja turpaan sai jokainen suomalainen.

Palataanpa kehysriihen jälkeiseen keskusteluun ja tartutaan yhteen keskustelun häiritsevistä piirteistä. Nimittäin yllättävän monelle puolueen kannattajalle ja jäsenelle sekä täysin liikkeen ulkopuolisille toimijoille kristillisdemokraattien jääminen jämäkkiä päätöksiä tehneeseen hallitukseen herätti tyrmistystä. Pienen, pitkästä aikaa hallituksessa istuvan, puolueen taistelulle lapsilisien leikkausten estämiseksi ei annettu arvoa. Moni halusi KD:n menevän oppositioon, Kalevi Sorsaa lainaten, kissanpoikia pesemään. En hetkeäkään epäile, ettemmekö olisi voineet oppositioista käsin suoltaa kriittistä retoriikkaa hallituksen päätöksiä kohtaan. Poliittisen vallankäytön kanssa sillä olisi kuitenkin ollut vähän tekemistä.

Usealta taholta ihmeteltiin kehysriihen päätösten kristillisyyttä. ”Miten kristilliset pystyivät jäämään tuohon hallitukseen”. Monella tuntui olevan vankka käsitys, miltä kristillisen politiikan pitäisi näyttää. Itselleni jäi mieleen käsitys, että monille ainoat ”kristilliset” vaihtoehdot olisivat olleet lähinnä velkaantumisen jatkaminen vanhaan tahtiin, pääomaveron korottaminen tai tuloveron progression kiristäminen.

Eräs asia tuntui unohtuvan ­ – nimittäin se, että KD on kristillisdemokraattinen, ei ”kristillinen” puolue. Sijoitumme poliittisella kartalla keskustaoikeistoon, joten kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että esimerkiksi talouspolitiikkamme poikkeaa vaikkapa vasemmistoliiton talouspoliittisista käsityksistä. Emme taistelleet lapsilisien puolesta sen takia, että se olisi ollut kristillistä. Taistelimme lapsilisien puolesta, koska perheiden hyvinvointi on kristillisdemokratialle tärkeää.

Kertauksena todettakoon, että kristillisdemokratian ytimessä on kristillinen ihmiskäsitys, jossa korostetaan jokaisen ihmisen uniikkiutta ja yksilöllisyyttä. Ihmistä ei tule nähdä jonkin sosiaalisen luokan jäsenenä kuten sosialismissa. Muita tärkeitä arvoja ovat perhekeskeisyys, vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus, joiden katsotaan parhaiten toteutuvan yhteiskunnassa, jossa vallitsee sosiaalinen markkinatalous. Valtiolla on oltava mahdollistava, ei kaikkivaltiaan rooli.

Ajatukseen kristillisestä politiikasta törmää varsin usein. Tavan takaa ajatus nousee keskustellessa Saksan kristillisdemokraattisesta puolueesta monen todetessa, että eihän se ole millään tavalla kristillinen puolue. Yleensä esitän vastakysymyksenä, että millainen sitten on kristillinen puolue. Yllättävän harvoin saan vastauksen. Olen tehnyt johtopäätöksen, että monella on taustalla intuitiivinen oletus, että kristillinen puolue on sellainen, jonka kielenkäytössä esiintyy uskonnolliskonservatiivista retoriikkaa ja joka keskittyy kristilliseksi miellettyihin asiakysymyksiin. Näiden teemojen kristillisyyden käsitteleminen olisi toisen kirjoituksen aihe.

Oma lähtökohtani on se, että yksikään puolue ei voi omia itselleen kristillisen puolueen leimaa. Miksi? Koska kristinusko ei ole poliittinen ideologia. Voimme nostaa kristinuskosta tiettyjä periaatteita kuten heikoimmista huolehtiminen ja ympäristön vaaliminen. Mutta kristinusko ei kerro sitä, miten näitä periaatteita noudattava yhteiskunta tulisi rakentaa. Sen kertovat poliittiset ideologiat, joista melkeinpä jokaiseen voidaan liittää kristillisiä piirteitä ja periaatteita. Yksi näistä ideologioista on kristillisdemokratia.

KD ei siis ole kristillinen tai pelkkien kristittyjen puolue. Periaatteemme ovat hyvinkin universaaleja. Eurovaalien jälkeen moni ajatteli, että kristittyjen olisi tullut keskittää ääniä nimenomaan kristillisdemokraateille. Ylimääräiset äänet olisivat toki kelvanneet, mutta tausta-ajatus on kyseenalainen. Kristittyjen ihmisten saaminen parlamenttiin ei ole itseisarvo, eikä kaikkia kristittyjä voi yksinkertaisesti velvoittaa äänestämään KD:ta. Kristillisyyden monopolia emme saa ottaa, kristillisyyden monopolia meille ei saa antaa.

 

Matti Pesu
ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava
KD Nuorten hallituksen jäsen
matti.pesu@kdnuoret.fi

Blogit Muu

Pesu: Tasavallassa puhutaan turvallisuuspolitiikkaa

Ukrainan kriisi ja Venäjän härskit toimet ovat herättäneet Suomessa keskustelua maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Debattia on käyty siitä, minkälaisen Suomen välittömän reagoinnin tilanteeseen tulisi olla ja miten kriisi vaikuttaa tulevaisuuden turvallisuuspoliittisiin valintoihin. KD Nuoret on antanut tukensa EU:n johtamalle pakotepolitiikalle, joka mitä ilmeisimmin saa sinettinsä ensi viikolla. Tilanne Ukrainassa on kieltämättä haastava. Ukrainaan olisi kyettävä luomaan maan kehityksen mahdollistava ratkaisu, mutta toisaalta Venäjälle pitää osoittaa, että itsenäisten valtioiden suvereniteetin loukkaus ei ole hyväksyttävää. Luulen, että muun muassa Baltian maat näkevät tämän hyvin tärkeänä.

Nato-korttikin on ollut esillä. Muun muassa entinen puolustusministeri Stefan Wallin (rkp.) ja Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa (kok.) ovat julkisuudessa toivoneet, että Suomi harkitsisi jäsenyyden hakemista tulevaisuudessa. Kokoomuksen edustajat elämöivät myös keskiviikkoisessa eduskuntakeskustelussa. Asia oli hyvä, mutta tapa, jolla sitä ajettiin, saattaa sotia heidän tavoitteitaan vastaan. Myös entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) on osallistunut keskusteluun syyttämällä ”Nato-haukkojen” puuhastelua pelon lietsonnaksi. Samalla Jäätteenmäki perustelematta vesittää Naton turvatakuita ja sanoo jäsenyyden lisäävän vastakkainasettelua. Jäätteenmäen kommentti edustaa lähes kaikkea sitä, mikä on Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa pielessä. Tärkeä kysymys työnnetään maton alle, ja sen esille tuojia syytetään pelon lietsomisesta. Tämän jälkeen esiin tuodaan muutama perustelematon argumentti, joilla uusinnetaan suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa vallitsevia myyttejä.

Ukrainan tilanne on tuonut esiin Suomen turvallisuuspoliittisen keskustelun ja varsinkin Nato-debatin keskeisen ongelman. Suomalainen Nato-keskustelu saa tuulta siipiensä alle lähes aina Venäjän toimien myötä. Myös suomalaisten Nato-kantojen oletetaan olevan liikkeessä, kun suuri naapuri elämöi. Fakta on kuitenkin se, että Nato-jäsenyys ei poistaisi Suomen oman Venäjän-politiikan tarvetta – saati estäisi Suomea joskus joutumasta Venäjän mielivaltaisen politiikan objektiksi. Nato-jäsenyys ei olisi myöskään hyvien Venäjä-suhteiden este. Mitä enemmän Venäjä on Suomen turvallisuuspoliittisen debatin keskiössä, sitä hanakammin se haluaa puuttua keskusteluun ja reagoida Suomen päätöksiin. Sitä emme halua, emmehän?

Nato-jäsenyys tulisikin liittää osaksi laajempaa turvallisuuspoliittista kokonaiskuvaa, jossa Venäjällä on toki osansa. Kristillisdemokraattien Sari Palm totesi keskiviikkoillan televisiokeskustelussa mainiosti, että jäsenyydellä ei saa pelotella ja tähdensi perään analyyttisen keskustelun tarvetta. Tulevaisuudessa Suomen olisi sopeuduttava uuteen verkottuneeseen kansainväliseen yhteisöön, jonka vaikutuksia tutkija Mika Aaltola on tuonut hienosti esille ja johon Suomi on monissa osin jo linkittynyt. Toisaalta Suomen on otettava huomioon lähiympäristönsä, jossa sattuu olemaan suurvaltahabituksen omistava Venäjä, jonka ajattelua ohjaa perinteinen geopolitiikka.

KD Nuorten kanta on selvä. Me haluamme, että Suomi ylläpitää vahvaa puolustusta, jonka kunnosta huolehditaan kansallisesti sekä yhteistyössä samanmielisten maiden kanssa. Kansainvälisten instituutioiden aktiivinen jäsenyys on tässä suhteessa tärkeää. Tärkeimmät instituutiot ovat EU ja Nato, jonka jäsenyyttä KD Nuoret toivoisi Suomen hakevan. Uskomme jäsenyyden parantavan toimintakykyämme, puolustuksemme pelotevaikutusta ja mahdollisuuksiamme vaikuttaa eurooppalaiseen turvallisuuspoliittiseen kehitykseen.

KD Nuoret on ollut turvallisuuspolitiikan airut Suomen Kristillisdemokraateissa ja tuonut argumentteja puolueen sisäiseen keskusteluun. Uusi mielipidekysely osoittaa, että äänestäjämme ovat suurilta osin samaa mieltä nuorisojärjestön kanssa. Ukkopuolueen olisi seurattava perässä. Puoluekokouksessa se ei ollut siihen vielä valmis. KD kykenee nousemaan nykyisestä suosta vain harjoittamalla laaja-alaisempaa politiikkaa, jolla pyritään uudistamaan puolueen imagoa ja houkuttelemaan uusia sekä polulta poikenneita vanhoja äänestäjiä. Proaktiivinen ote turvallisuuspolitiikassa olisi askel oikeaan suuntaan.

10666002_296058513930995_2058331546_aMatti Pesu
ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava
KD Nuorten hallituksen jäsen
matti.pesu@kdnuoret.fi