Browsing Tag

kristillisdemokratia

Blogit

Mitä olisi kristillisdemokraattinen maailmanpolitiikka?

Toisin kuin useat 1900-luvulla vaikuttaneet politiikan tutkimuksen koulukunnat ovat opettaneet, on globaali järjestys hyvin pitkälle ihmisen luomusta ja ihminen ohjaa valtioiden toimintaa tietoisesti. Maailmanjärjestys ei perustu vain jonkinlaiseen ”darwinistiseen” tai ennalta määriteltyyn joukkoon luonnonlakeja, joka määrittäisi valtioiden ja kansojen kohtalot maailmanpolitiikan kentällä. Tällainen ajattelu on arvojohtoisen ulkopolitiikan vastakohta.

Kristillisdemokratia on poliittisena perinteenä aidosti kansainvälinen ja sillä on syvät eurooppalaiset juuret. Suomessa se on tuontituote. Vaikka meillä kotimaassa kristillisdemokraattinen aate on pieni toimija, on sillä Euroopan tasolla sen verran suuri merkitys, että on aiheellista kysyä emoaatteemme suhdetta kansainväliseen politiikkaan.

Ymmärrys siitä, minkälainen on globaalin järjestyksen rakenne, vaikuttaa siihen, miten valtioiden välistä politiikkaa johdetaan. Suomalaiseen poliittiseen historiaan perehtyneille on tullut tutuksi muun muassa kylmän sodan aikainen Paasikiven-Kekkosen linja, joka pyrki Suomen selviytymiseen liittoutumattomana ja puolueettomana valtiona. Suomen linja heijasteli pitkään niin sanottua reaalipolitiikkaa.

Kun kysytään, kuinka maailma on ymmärrettävissä suhteessa arvoihin ja oikeudenmukaisuuteen, vastaa kansainvälisen tutkimus yleensä kuvailemalla kahta erilaista koulukuntaa: poliittinen realismi ja poliittinen idealismi.

Realismin mukaan globaali järjestys koostuu itsenäisistä valtioista, jotka määrittävät omat lakinsa ja moraalinsa, mutta valtioiden yläpuolella ei ole minkäänlaista ylikansallista lakia tai normia. Tällä teorialla on laajaa kannatusta myös tutkijoiden piirissä. Oikeudenmukaisuus olisi toivottavaa, mutta valtioiden välisissä suhteissa se on vaikeasti saavutettavaa.

Poliittinen idealismi korostaa arvoja ja oikeudenmukaisuutta universaaleina normeina, jotka sitovat kaikkia valtioita ja yhteisöjä. Arvot ovat kaikkialla yhtä päteviä, eivät vain kulttuurisidonnaisia tai paikallisesti ilmeneviä. Yleismaailmalliset normit heijastelevat niin sanotun klassisen liberalismin periaatteita: länsimaiset yksilönvapaudet, oikeudet ja vapaat markkinat.

Jos kristillisdemokratialle olisi löydettävissä selkeä, yksittäinen kiintopiste kansainvälisessä järjestelmässä, löytyy se epäilemättä suhteesta kansainväliseen oikeuteen. Ihmisoikeussopimukset ja yleismaailmalliset julistukset kartoittavat niitä yleisiä ja universaaleja periaatteita, joiden varaan eurooppalainen arvoperintö rakentuu. Nämä periaatteet muistuttavat pitkälti juutalaiskristillistä arvoperintöä erityisesti siinä, miten ne korostavat yksilön merkitystä ja ihmisarvoa suhteessa poliittisiin järjestelmiin ja valtaan.

Euroopan yhteisön perustavat periaatteet sekä toisen maailmansodan jälkeinen rauhanprojekti ovat kristillisdemokraattisen aatteen synnyinmaata. Saksan CDU perustettiin heti natsivallan kukistumisen jälkeen. KD-aate on vaikuttanut lähtemättömästi esimerkiksi Italian politiikkaan. Kristillisdemokratia on keskustaoikeistolainen aate, joka on suhtautunut kriittisesti valtion liian korostuneeseen rooliin. Ei ole sattumaa, että useimmat tämän päivän kristillisdemokraattiset puolueet ovat voimakkaasti Eurooppa-myönteisiä.

Lähimmäisyhteiskunnan idean ja hallinnollisen lähipäätösperiaatteen myötä kristillisdemokratia voisi olla välimalli ylikansallisten hallitusten vallan ja täysin nationalistiseen sulkeutuneisuuteen perustuvan näkemyksen välillä. Mitä ihmisoikeuksiin ja kansainväliseen lakiin tulee, arvojen pohjana on ollut estää historiallisten vihamielisyyksien uusiutuminen. Hankkeen ytimessä on vapaan länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen puolustus.
Miikka-Markus Leskinen
YTM, media-asiantuntija
tohtorikoulutettava, kansainväliset suhteet

Blogit Muu

Pesu: Kristillistä politiikkaa?

Religion is so frequently a source of confusion in political life, and so frequently dangerous to democracy, precisely because it introduces absolutes into the realm of relative values.” -Reinhold Niebuhr

Kehysriihen päätöksien aiheuttama raivo on jo hyvän aikaa sitten laantunut. Eurovaalit painoi kevään taistelun viimeisetkin pölyt unholaan. Päätökset olivat kovia, ja turpaan sai jokainen suomalainen.

Palataanpa kehysriihen jälkeiseen keskusteluun ja tartutaan yhteen keskustelun häiritsevistä piirteistä. Nimittäin yllättävän monelle puolueen kannattajalle ja jäsenelle sekä täysin liikkeen ulkopuolisille toimijoille kristillisdemokraattien jääminen jämäkkiä päätöksiä tehneeseen hallitukseen herätti tyrmistystä. Pienen, pitkästä aikaa hallituksessa istuvan, puolueen taistelulle lapsilisien leikkausten estämiseksi ei annettu arvoa. Moni halusi KD:n menevän oppositioon, Kalevi Sorsaa lainaten, kissanpoikia pesemään. En hetkeäkään epäile, ettemmekö olisi voineet oppositioista käsin suoltaa kriittistä retoriikkaa hallituksen päätöksiä kohtaan. Poliittisen vallankäytön kanssa sillä olisi kuitenkin ollut vähän tekemistä.

Usealta taholta ihmeteltiin kehysriihen päätösten kristillisyyttä. ”Miten kristilliset pystyivät jäämään tuohon hallitukseen”. Monella tuntui olevan vankka käsitys, miltä kristillisen politiikan pitäisi näyttää. Itselleni jäi mieleen käsitys, että monille ainoat ”kristilliset” vaihtoehdot olisivat olleet lähinnä velkaantumisen jatkaminen vanhaan tahtiin, pääomaveron korottaminen tai tuloveron progression kiristäminen.

Eräs asia tuntui unohtuvan ­ – nimittäin se, että KD on kristillisdemokraattinen, ei ”kristillinen” puolue. Sijoitumme poliittisella kartalla keskustaoikeistoon, joten kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että esimerkiksi talouspolitiikkamme poikkeaa vaikkapa vasemmistoliiton talouspoliittisista käsityksistä. Emme taistelleet lapsilisien puolesta sen takia, että se olisi ollut kristillistä. Taistelimme lapsilisien puolesta, koska perheiden hyvinvointi on kristillisdemokratialle tärkeää.

Kertauksena todettakoon, että kristillisdemokratian ytimessä on kristillinen ihmiskäsitys, jossa korostetaan jokaisen ihmisen uniikkiutta ja yksilöllisyyttä. Ihmistä ei tule nähdä jonkin sosiaalisen luokan jäsenenä kuten sosialismissa. Muita tärkeitä arvoja ovat perhekeskeisyys, vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus, joiden katsotaan parhaiten toteutuvan yhteiskunnassa, jossa vallitsee sosiaalinen markkinatalous. Valtiolla on oltava mahdollistava, ei kaikkivaltiaan rooli.

Ajatukseen kristillisestä politiikasta törmää varsin usein. Tavan takaa ajatus nousee keskustellessa Saksan kristillisdemokraattisesta puolueesta monen todetessa, että eihän se ole millään tavalla kristillinen puolue. Yleensä esitän vastakysymyksenä, että millainen sitten on kristillinen puolue. Yllättävän harvoin saan vastauksen. Olen tehnyt johtopäätöksen, että monella on taustalla intuitiivinen oletus, että kristillinen puolue on sellainen, jonka kielenkäytössä esiintyy uskonnolliskonservatiivista retoriikkaa ja joka keskittyy kristilliseksi miellettyihin asiakysymyksiin. Näiden teemojen kristillisyyden käsitteleminen olisi toisen kirjoituksen aihe.

Oma lähtökohtani on se, että yksikään puolue ei voi omia itselleen kristillisen puolueen leimaa. Miksi? Koska kristinusko ei ole poliittinen ideologia. Voimme nostaa kristinuskosta tiettyjä periaatteita kuten heikoimmista huolehtiminen ja ympäristön vaaliminen. Mutta kristinusko ei kerro sitä, miten näitä periaatteita noudattava yhteiskunta tulisi rakentaa. Sen kertovat poliittiset ideologiat, joista melkeinpä jokaiseen voidaan liittää kristillisiä piirteitä ja periaatteita. Yksi näistä ideologioista on kristillisdemokratia.

KD ei siis ole kristillinen tai pelkkien kristittyjen puolue. Periaatteemme ovat hyvinkin universaaleja. Eurovaalien jälkeen moni ajatteli, että kristittyjen olisi tullut keskittää ääniä nimenomaan kristillisdemokraateille. Ylimääräiset äänet olisivat toki kelvanneet, mutta tausta-ajatus on kyseenalainen. Kristittyjen ihmisten saaminen parlamenttiin ei ole itseisarvo, eikä kaikkia kristittyjä voi yksinkertaisesti velvoittaa äänestämään KD:ta. Kristillisyyden monopolia emme saa ottaa, kristillisyyden monopolia meille ei saa antaa.

 

Matti Pesu
ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava
KD Nuorten hallituksen jäsen
matti.pesu@kdnuoret.fi