Browsing Tag

Eurooppa

Arvosana Blogit Kansainvälinen politiikka

Podemos uhkaa Espanjaa ja Etelä-Eurooppaa

Espanjassa hurjassa nosteessa oleva kommunistinen Podemos-puolue ei paljon vapautta arvosta. Puolueen puheenjohtaja Pablo Iglesias on ehtinyt ennen nykyistä tehtäväänsä harjoitella vuosien ajan kommunistista manifestointia. Espanjalaistaustainen taloustieteilijä Jyri Soria perehtyi Iglesiaksen oppeihin.

 

Lähde: Podemos - La marcha del cambio

Lähde: Podemos – La marcha del cambio

 

– Unohdetaan nämä hinttitavat ja lähdetään tämän puheen jälkeen metsästämään ja harjoittamaan vähän niitä työväen oikeudenkäyntejä, mitkä jotkut ansaitsevat.

– Vihollinen on kapitalistinen logiikka, ja tämä vihollinen ymmärtää vain yhtä kieltä: voimankäyttöä. Kuinka arvostan niitä johtajia, jotka ovat panneet sotilaat liikkeelle ja viestittäneet markkinoille “hei, varo, nyt pistoolit ovat meillä”.

– Mitä on tapahtunut Venezuelassa ja mitä tapahtuu Latinalaisessa Amerikassa, on oltava meille Etelä-Euroopan maille päävertailukohta.

Nämä eivät ole vasemmistolaisen nettihörhön lapsuksia, vaan Espanjan gallup-kannatusten kärkipuolueen Podemoksen puheenjohtajan Pablo Iglesiaksen sanomia.

Valtio-opin professori Iglesias on toiminut aiemmin Hugo Chavezin avustajana, tehnyt työtä Iranin valtion televisiolle ja auttanut teokraattista johtajaa ohjelman laatimisessa.

Heidän rahoituksellaan hän ja muutamaa muu kommunistiaktivisti perusti vuonna 2014 Podemos-puolueen (suom. ”Voimme”). Vaajan vuoden jälkeen Podemoksesta on tullut Espanjan suosituin puolue. Jos vaalit järjestettäisiin huomenna, sitä äänestäisi noin 27,7 prosenttia espanjalaisista, melkein seitsemän prosenttiyksikköä enemmän kuin pääministeripuolue Partido Popularia.

Miten tuntemattomasta kommunistista ja vastasyntyneestä puolueesta on voinut tulla näin suuri niin lyhyessä ajassa? Ja mitä Iglesias aikoo tehdä saavuttuaan valtaa?

Nämä kaksi kysymystä liittyvät hyvin vahvasti toisiinsa, sillä Podemoksen menestystarinan salaisuus on ollut peitellä ja kierrellä puhetta heidän todellisista päämääristään.

Ennen politiikoksi ryhtymistään Iglesias piti konferenssin nuorille kommunisteille, jossa hän kuvaili, minkälaisella mediakampanjalla kommunismi saadaan Etelä-Euroopan maissa marginaalista valtaan. Harvat Espanjassa ovat kuulleet tätä konferenssia kokonaan (Youtubessa noin 40 tuhatta katselukertaa), ja kuitenkin sieltä löytyvät tämän puolueen nopean nousun avaintekijät.

Lähde: Podemos Uvieu

Lähde: Podemos Uvieu

Konferenssin otsikko oli kommunikaatio kriisin aikana ja oli osa Järjestämässä vallankumousta -viikkoseminaaria. Luennossaan Iglesias käy läpi mainiosti populismin välivaiheet.

Koko konferenssin pääidea on, että elämme kriisin aikoja. Iglesiasin mukaan kommunismi ja transformaatiot onnistuvat vain kriiseissä.

– Olemme poikkeuksellisessa ajassa ja vain poikkeuksellisuudessa on ne ainekset, joilla voidaan saada yhteiskunnan uudelleenjärjestely ja tuoda kommunistijärjestelmä. Tämän tekemiseksi keskeisin toimenpide on ”luoda uutta maalaisjärkeä” omaksumalla käsitteitä ja muutamalla niitä, Iglesias linjasi.

Jos edellinen sitaatti jo kylmäsi kuuntelijaa, vielä enemmän oli tulossa. Iglesias ei viestiään sievistellyt.

– Vaikka toivoisimme työväen diktatuuria, sana diktatuuri ei enää myy, joten tulee käyttää sanaa demokratia. Luopumalla omasta demokratian vastaisesta arvopohjasta ja ottamalla haltuun sanoja luomme uutta todellisuutta, Iglesias jyrisi.

Toinen miehen käyttämä esimerkki oli yksityinen omistaminen. Hän selitti, miten kommunistien tulisi ottaa haltuun sana ”vapaus”.

Täytyy korostaa, että sananvapaus on perusoikeus, joka fiskalisoidaan demokraattisesti, eli se on julkisten instituutioiden hallinnon alla. Täten esimerkiksi, jos lehti on yksityisesti omistettu, se on demokratian vihollinen ja sen olemassa olo on hyökkäys sananvapautta vastaan.

Seuraavaksi Iglesias totesi, että sanan- ja lehdistönvapaus vaatii kaikkien viestintävälineiden absoluuttista demokraattista kontrollointia. Tietysti hän toteaa, että tämä ääneen sanottuna pelottaisi viestimiä ja täten sitä ei pidä sanoa ääneen.

– Politiikassa kyse on vallasta ja politiikan harjoittajalle ainoa päämäärä on valta, Iglesias sanoi.

Pablo Iglesias, Sinn Féinin edustaja Declan Kearney ja Syrizan MEP Dimitris Papadimoulis Europarlamentissa. Lähde: Sinn Féin.

Pablo Iglesias, Sinn Féinin edustaja Declan Kearney ja Syrizan MEP Dimitris Papadimoulis Europarlamentissa.
Lähde: Sinn Féin.

Seuraavaksi Iglesias totesi, että tällaisilla argumenteilla ja kommunistisella retoriikalla ei mennä kovin pitkälle. Heidän tulisi oppia Kreikan Syrizasta, etsiä Alexis Tsipraksen kaltainen karismaattinen johtaja ja jättää sivuun punaiset tähdet, vasemmistokyltit, sirpit ja vasarat.

– Ei tarvitse käyttää sanaa vasemmisto. Mehän olemme vasemmisto sanoista riippumatta, ja silloin kun pelaamme poliittisella propagandalla, meidän kannattaa käyttää sanoja, joiden merkitys on meille eduksi. Tämä ei tarkoita luopumista vasemmistolaisuudesta vaan pelaamista viestintätermeillä. Henkilö ei ole sen kommunistisempi kuin toinen sanojensa vaan tekojensa takia. Voin luopua sanoista ja osoittaa teoilla, Iglesias pohti naama peruslukemilla.

Seuraavaksi Iglesias luetteli, miten pitäisi tunkeutua TV-ohjelmiin, mediakanaviin, käyttää sosiaalista mediaa ja niin edelleen.

Kansalaisille tulee kertoa, mitä he haluavat kuulla, sen toteuttamisen mahdollisuuksista riippumatta.

Tämä on täsmälleen sitä, mitä Iglesias on tehnyt viimeisen vuoden aikana. Hän on jättänyt sivuun kaikki kommunismiin viittaavat symbolit ja keskittynyt osoittamaan Espanjan poliittiset ongelmat.

Siltikään hän ei enää sano ääneen, että tarkoitus ei ole korjata maan poliittista järjestelmää, vaan vaihtaa se ja seurata Venezuelan ja muiden Latinalaisen Amerikan maiden esimerkkiä yhteistyössä muiden Etelä-Euroopan maiden kanssa.

Iglesias on Tsipraksen tavoin populisti, jolla on agenda pöydän alla ja hyvät retoriset kyvyt. Hän pyrkii valtaan ja tekemään järjestelmämuutoksen.

Tähän välineenä on populistinen viestintä, ratsastaminen poliittisen eliitin virheillä ja oman profiilin nostaminen. Tavoitteena on keskittää valtaa, kontrolloida viestintävälineitä, rahoitusjärjestelmiä, työmarkkinoita ja niin edelleen.

Se ei ole uusi idea. Kaava on otettu suoraan Chavezin valtaantulosta Venezuelasta ja Correan ohjelmasta Ecuadorissa. Se on sama, mitä Salvador Allenden seuraajat aikoivat tehdä Chilessä ennen Pinochetin tuloa.

Kuitenkin niin kuin silloin Chilessä tai Espanjassa vuonna 1936, tämä on erityisen vaarallista, sillä populismin voimat voivat kärjistää poliittista kenttää ja johtaa levottomuuksiin, jotka ovat auktoritaaristen järjestelmien kasvualusta.

 

Teksti: Jyri Soria

 

Blogit Muu

Lehtinen: Kristillisdemokratian historia ja tulevaisuus on Euroopassa

Kristillisdemokraatit ovat lähteneet eurovaaleihin harvinaisen kovalla listalla. Kehitys on mielestäni äärimmäisen toivottua, sillä parlamentin painoarvoa EU:n päätöksenteossa on lisätty. Historiallisesti katsottuna eurooppalainen kristillisdemokratia on ollut olennainen tekijä eurooppalaisessa yhdentymiskehityksessä ja nimenomaan kansavallan ajatuksen kuulumisesta myös tähän kehitykseen.

Kristilliseltä arvopohjalta ponnistaville Euroopan yhdentymistä ajaville valtiomiehille tärkeää on ollut nimenomaan vakaumuksellinen usko parlamentti-instituution tärkeyteen. Toisen maailmansodan kokemusten jälkeen eurooppalaiset kansallisvaltiot loivat yhdentymiskehityksen, eivät tehdäkseen valtioitaan tarpeettomaksi, vaan nimenomaan pelastaakseen ne. Valtio nähtiin edelleen tärkeimmäksi yksiköksi, mutta jo tuolloin tarvittiin Euroopan moottoriksi myös yhteistä taloudellista kehitystä, yhteisillä markkinoilla, yhteisillä pelisäännöillä. Tähän kehitykseen liittyvää, osin ylikansallista, päätöksentekoa ei kuitenkaan koettu riittäviksi ilman foorumia, jossa poliittinen valta ja keskustelu kohtaavat. Poliittisen päätöksenteon keskiössä tuli olla ihmisten valitsema elin. Euroopan valtioiden väliseen yhdentymisen tueksi haluttiin tuoda kansanvallan tunnetuin instrumentti, parlamentti. Pohjana tälle ajatukselle toimi kristillisdemokraattisen ideologian kehitys.

Demokraattisessa järjestelmässä valta on ihmisillä. Kristillisdemokratian historiassa tärkeä vaihe oli toisen maailmansodan jälkeinen aika, jolloin myös kristilliset puolueet alkoivat laskeutua kirkkojen johdon alaisuudesta suurten massojen muodostamaan poliittiseen keskusteluun. Demokraattisessa järjestelmässä vaalit tuli voittaa väittelemällä laajalla rintamalla ihmisille läheisistä aiheista. Poliittista valtaa pääsi käyttämään ainoastaan kehittämällä kristillisdemokraattista ideologiaa, joka tarjosi pohjan kysymyksiin joihin ei voinut vastata suoraan kirkon opeilla. Julkinen keskustelu ja ihmisten poliittisiin intohimoihin vastaaminen nähtiin, niin Eurooppaa, kuin kristillisdemokratiaakin kehittävinä tekijöinä. Tähän on perustunut monien eurooppalaisten kristillisdemokraattisten puolueiden vahva kannatus. Kristillisdemokratia onkin ollut alusta asti leimallisesti Euroopan yhtenäisyyttä korostava ajatusmalli, joka on tarjonnut arvoihin perustuvan vahvan ytimen Euroopalle.

Aikakautena, jolloin taloudellinen kehitys Suomessa ja Euroopassa ylipäänsä on entistä epävarmempaa ja yhteiskunnalta vaaditaan vaikeaa sopeutumista innovaatioihin perustuvaan kehitykseen, tarvitaan vakaata arvopohjaa yhä enemmän. Hyvinvointiyhteiskuntamme on murroksessa, joten nyt olisi aika tarjota uusia elinvoimaisia ratkaisuja perinteisen jaottelun ulkopuolelta. Suomalaiseen poliittiseen keskusteluun tarvitaan vahvaa ja juuristaan tietoista kristillisdemokraattista ääntä. Näen, että meidän tulisi olla puolueena rohkeasti läsnä ja aloitekykyinen kaikessa siinä poliittisen keskustelun monimuotoisuudessa mitä yhteiskuntamme pitää sisällään, perhepolitiikasta aina turvallisuuspolitiikkaan asti. EU-politiikka on se politiikan haara, jossa voimme kehittää edelleen yhä kattavampaa kristillisdemokraattista ideologiaa. Perustamme olkoon edelleen vankkumaton käsitys ihmisen arvokkuudesta, kristillinen opetus solidaarisuudesta yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevia kohtaan ja yhteiskunnan pienimmän, mutta tärkeän yksikön perheen vaaliminen. Kristillisdemokratia tarjoaa vahvan alustan ponnistaa toimivan eurooppalaisen poliittisen kehyksen luomiseen. Tartutaan siihen!

 

Santtu Lehtinen
poliittisen historian opiskelija
KD Nuorten hallituksen jäsen

santtu.lehtinen@kdnuoret.fi