Browsing Tag

EU

Blogit På svenska

Lyytikäinen: Därför gillar jag KD

I mitt idealsamhälle tar medborgarna hand om sina medmänniskor. Alla har tyvärr inte en familj runt omkring sig, och i sådana fall erbjuder idealsamhället den hjälp som individen behöver – utan att glömma de individuella behoven. Idealsamhället låter medborgarna delta i allt det bestämmande de är kapabla till. Betoningen av familjen som samhällets viktigaste grundenhet vidgar subsidiariteten och besluten fattas på lägsta möjliga nivå: inom familjen, i skolan, på arbetsplatsen eller i kommunen. Individen känner att hon har kontroll över sitt eget liv samtidigt som hon ändå stöds av familj, vänner och, vid behov, staten. Begreppen stat och samhälle bör inte blandas ihop, då samhället är en gemenskap bestående av individer och staten igen en institution.

Jag har glädjen att dela min samhällssyn med enligt mig världens bästa parti – Kristdemokraterna. Och världens bästa parti är precis vad det handlar om: en av världens mäktigaste kvinnor, Angela Merkel, är kristdemokrat, likaså grundarna av Europeiska Unionen, Konrad Adenauer och Alcide de Gasperi. Den kristdemokratiska gruppen (EPP) är den största partigrupperingen i EU och tackvare de stora kristdemokratiska partierna ute i Europa har även det lilla, finländska KD ett starkt och internationellt nätverk av systerpartier.

KD:s vision är ingalunda att utöva religion genom politiken utan att skapa ett samhälle som grundar sig på en kristen livssyn, varav kärlek till nästan kanske är det mest centrala värdet. Idag baserar sig dock de flesta icke-kristna, västerländska livsåskådningar på samma grundval, alltså delar förmodligen de flesta finländare dessa grundvärden med KD. I vårens EU-val erbjuder partiet faktiskt även en lösning för dem som inte känner sig tillfreds med KDs politik: genom att rösta på KD kan du göra ditt för att spela ut bl.a. partiledaren från de finländska estraderna ända bort till Bryssel.

När jag ger min röst åt KD röstar jag framför allt på ett borgerligt parti med ett fungerande internationellt nätverk, subsidiaritet, individens och gemenskapens eget ansvar samt kärlek till människorna och naturen runtomkring oss. Därför gillar jag KD.

 

Annika Lyytikäinen
Agora 2013 -akatemian suorittanut KD Nuori

Blogit Muu

Lehtinen: Kristillisdemokratian historia ja tulevaisuus on Euroopassa

Kristillisdemokraatit ovat lähteneet eurovaaleihin harvinaisen kovalla listalla. Kehitys on mielestäni äärimmäisen toivottua, sillä parlamentin painoarvoa EU:n päätöksenteossa on lisätty. Historiallisesti katsottuna eurooppalainen kristillisdemokratia on ollut olennainen tekijä eurooppalaisessa yhdentymiskehityksessä ja nimenomaan kansavallan ajatuksen kuulumisesta myös tähän kehitykseen.

Kristilliseltä arvopohjalta ponnistaville Euroopan yhdentymistä ajaville valtiomiehille tärkeää on ollut nimenomaan vakaumuksellinen usko parlamentti-instituution tärkeyteen. Toisen maailmansodan kokemusten jälkeen eurooppalaiset kansallisvaltiot loivat yhdentymiskehityksen, eivät tehdäkseen valtioitaan tarpeettomaksi, vaan nimenomaan pelastaakseen ne. Valtio nähtiin edelleen tärkeimmäksi yksiköksi, mutta jo tuolloin tarvittiin Euroopan moottoriksi myös yhteistä taloudellista kehitystä, yhteisillä markkinoilla, yhteisillä pelisäännöillä. Tähän kehitykseen liittyvää, osin ylikansallista, päätöksentekoa ei kuitenkaan koettu riittäviksi ilman foorumia, jossa poliittinen valta ja keskustelu kohtaavat. Poliittisen päätöksenteon keskiössä tuli olla ihmisten valitsema elin. Euroopan valtioiden väliseen yhdentymisen tueksi haluttiin tuoda kansanvallan tunnetuin instrumentti, parlamentti. Pohjana tälle ajatukselle toimi kristillisdemokraattisen ideologian kehitys.

Demokraattisessa järjestelmässä valta on ihmisillä. Kristillisdemokratian historiassa tärkeä vaihe oli toisen maailmansodan jälkeinen aika, jolloin myös kristilliset puolueet alkoivat laskeutua kirkkojen johdon alaisuudesta suurten massojen muodostamaan poliittiseen keskusteluun. Demokraattisessa järjestelmässä vaalit tuli voittaa väittelemällä laajalla rintamalla ihmisille läheisistä aiheista. Poliittista valtaa pääsi käyttämään ainoastaan kehittämällä kristillisdemokraattista ideologiaa, joka tarjosi pohjan kysymyksiin joihin ei voinut vastata suoraan kirkon opeilla. Julkinen keskustelu ja ihmisten poliittisiin intohimoihin vastaaminen nähtiin, niin Eurooppaa, kuin kristillisdemokratiaakin kehittävinä tekijöinä. Tähän on perustunut monien eurooppalaisten kristillisdemokraattisten puolueiden vahva kannatus. Kristillisdemokratia onkin ollut alusta asti leimallisesti Euroopan yhtenäisyyttä korostava ajatusmalli, joka on tarjonnut arvoihin perustuvan vahvan ytimen Euroopalle.

Aikakautena, jolloin taloudellinen kehitys Suomessa ja Euroopassa ylipäänsä on entistä epävarmempaa ja yhteiskunnalta vaaditaan vaikeaa sopeutumista innovaatioihin perustuvaan kehitykseen, tarvitaan vakaata arvopohjaa yhä enemmän. Hyvinvointiyhteiskuntamme on murroksessa, joten nyt olisi aika tarjota uusia elinvoimaisia ratkaisuja perinteisen jaottelun ulkopuolelta. Suomalaiseen poliittiseen keskusteluun tarvitaan vahvaa ja juuristaan tietoista kristillisdemokraattista ääntä. Näen, että meidän tulisi olla puolueena rohkeasti läsnä ja aloitekykyinen kaikessa siinä poliittisen keskustelun monimuotoisuudessa mitä yhteiskuntamme pitää sisällään, perhepolitiikasta aina turvallisuuspolitiikkaan asti. EU-politiikka on se politiikan haara, jossa voimme kehittää edelleen yhä kattavampaa kristillisdemokraattista ideologiaa. Perustamme olkoon edelleen vankkumaton käsitys ihmisen arvokkuudesta, kristillinen opetus solidaarisuudesta yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevia kohtaan ja yhteiskunnan pienimmän, mutta tärkeän yksikön perheen vaaliminen. Kristillisdemokratia tarjoaa vahvan alustan ponnistaa toimivan eurooppalaisen poliittisen kehyksen luomiseen. Tartutaan siihen!

 

Santtu Lehtinen
poliittisen historian opiskelija
KD Nuorten hallituksen jäsen

santtu.lehtinen@kdnuoret.fi

Blogit Muu

Kuka puolustaa pientilallista?

Euroopan Parlamentti hyväksyi alkuvuodesta mietinnön pienten maatilojen tulevaisuudesta. Mietinnössä tuotiin selkäesti esille pientilojen arvo ympäristölleen sekä niiden keskeiset tehtävät mm. maaseudun monimuotoisuuden turvaajina.

Mietinnössä todettiin, ettei pieniä maatiloja oteta nykyisin riittävästi huomioon EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa, jonka tukirakenne perustuu lähinnä pinta-aloihin ja tuotantomääriin. Pientilojen tulevaisuus haluttiin turvata ja niiden kannattavuutta parantaa, huomiota haluttiin kiinnittää erityisesti syrjäisten alueiden tiloihin. Hyvin jaloja ajatuksia siis. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Pientä maatilaa on lähes mahdotonta määritellä EU:n laajuisesti, mikä mietinnössäkin myönnettiin. Rajana voidaan pitää esimerkiksi, että tilalla on käytössään maatalousmaata alle 5 hehtaaria. Tällöin pieniä tiloja on 70 % EU:n kaikista maatiloista, Suomessa alle 10 %. Toisen määritelmän mukaan hyvin pienen tilan vuosittainen standardituotos on alle 8000 €. Suomessa tällä mittapuulla jo hyvin pienten tilojen määrä nousee 30 %:iin kaikista maatiloista, EU:ssa luku pysyy edelleen 70 %:ssa. On siis syytä pitää huolta siitä, etteivät liian yksipuoliset rajaukset jätä suomalaisia pientilallisia määritelmien ulkopuolelle.

Mitä konkreettisia keinoja pientilojen auttamiseksi mietinnössä sitten oli esitetty? Esimerkiksi:

  • Suoramyynnin lisääminen tiloilta. Komission tulisi tarkistaa elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia määräyksiä niin, että turhat rasitteet ja esteet suoramyynnille poistuisivat. Alue- ja paikallisviranomaisten pitäisi myös olla kehittämässä aktiivisemmin suoramyyntiä mahdollistavia rakenteita.
  • Taloudellinen tukeminen. Pientilallisille tulisi tarjota rahoitusvälineitä, esim. mikroluottojen tai lainojen korkotuen muodossa.
  • Byrokratian vähentäminen. Pientiloille tulisi luoda mahdollisuus jättää monivuotisia suoran tuen hakemuksia. Niitä päivitettäisiin ainoastaan silloin, kun tilalla tapahtuu muutoksia.
  • Tuotantoon sidottu tuki. Epäsuotuisten ja syrjäisten alueiden pientilojen, esim. karjankasvattajien, tulisi saada myös tuotantoon sidottua tukea silloin, kun niillä on ympäristöönkin liittyviä tehtäviä.
  • Pientilojen järjestäytyminen. Tuottajaorganisaatioiden tai osuuskuntien perustaminen olisi mietinnön mukaan järkevää.

Mietinnön hyväksymisen puolesta äänestänyt KD:n MEP Sari Essayah näki monet ehdotuksista hyvinä. Hän kuitenkin selvensi, että mietintö ei ole lainsäädäntöön suoraan vaikuttava asiakirja, vaan sillä ”lähinnä tunnustetaan asian tärkeys”. Mietinnön monissa kohdissa pallo olikin heitetty jäsenvaltioille, mutta käytännössä kehotusten seuraukset jäänevät olemattomiksi.

Jotta parlamentin hyväksyntä ei jäisi pelkäksi päähän taputukseksi pientilallisille, komission on syytä reagoida tähän oma-aloitemietintöön. EU-tasolla vastuu mietinnössä esitettyjen visioiden siirtämisestä puheista tekoihin on komissiolla ja sen antamilla lainsäädäntöaloitteilla, joihin parlamentti sitä tässäkin patistaa. Jään siis odottamaan konkreettisia näyttöjä.

 

Milka TaivassaloPääsihteeri-Milkapääsihteeri, KD Nuoret
milka.taivassalo@kdnuoret.fi
+358 45 137 6021

 

Lähde: Euroopan Parlamentin mietintö pienten maatilojen tulevaisuudesta (2013/2096(INI))

Blogit Muu

Pesu: Tasavallassa puhutaan turvallisuuspolitiikkaa

Ukrainan kriisi ja Venäjän härskit toimet ovat herättäneet Suomessa keskustelua maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Debattia on käyty siitä, minkälaisen Suomen välittömän reagoinnin tilanteeseen tulisi olla ja miten kriisi vaikuttaa tulevaisuuden turvallisuuspoliittisiin valintoihin. KD Nuoret on antanut tukensa EU:n johtamalle pakotepolitiikalle, joka mitä ilmeisimmin saa sinettinsä ensi viikolla. Tilanne Ukrainassa on kieltämättä haastava. Ukrainaan olisi kyettävä luomaan maan kehityksen mahdollistava ratkaisu, mutta toisaalta Venäjälle pitää osoittaa, että itsenäisten valtioiden suvereniteetin loukkaus ei ole hyväksyttävää. Luulen, että muun muassa Baltian maat näkevät tämän hyvin tärkeänä.

Nato-korttikin on ollut esillä. Muun muassa entinen puolustusministeri Stefan Wallin (rkp.) ja Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa (kok.) ovat julkisuudessa toivoneet, että Suomi harkitsisi jäsenyyden hakemista tulevaisuudessa. Kokoomuksen edustajat elämöivät myös keskiviikkoisessa eduskuntakeskustelussa. Asia oli hyvä, mutta tapa, jolla sitä ajettiin, saattaa sotia heidän tavoitteitaan vastaan. Myös entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) on osallistunut keskusteluun syyttämällä ”Nato-haukkojen” puuhastelua pelon lietsonnaksi. Samalla Jäätteenmäki perustelematta vesittää Naton turvatakuita ja sanoo jäsenyyden lisäävän vastakkainasettelua. Jäätteenmäen kommentti edustaa lähes kaikkea sitä, mikä on Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa pielessä. Tärkeä kysymys työnnetään maton alle, ja sen esille tuojia syytetään pelon lietsomisesta. Tämän jälkeen esiin tuodaan muutama perustelematon argumentti, joilla uusinnetaan suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa vallitsevia myyttejä.

Ukrainan tilanne on tuonut esiin Suomen turvallisuuspoliittisen keskustelun ja varsinkin Nato-debatin keskeisen ongelman. Suomalainen Nato-keskustelu saa tuulta siipiensä alle lähes aina Venäjän toimien myötä. Myös suomalaisten Nato-kantojen oletetaan olevan liikkeessä, kun suuri naapuri elämöi. Fakta on kuitenkin se, että Nato-jäsenyys ei poistaisi Suomen oman Venäjän-politiikan tarvetta – saati estäisi Suomea joskus joutumasta Venäjän mielivaltaisen politiikan objektiksi. Nato-jäsenyys ei olisi myöskään hyvien Venäjä-suhteiden este. Mitä enemmän Venäjä on Suomen turvallisuuspoliittisen debatin keskiössä, sitä hanakammin se haluaa puuttua keskusteluun ja reagoida Suomen päätöksiin. Sitä emme halua, emmehän?

Nato-jäsenyys tulisikin liittää osaksi laajempaa turvallisuuspoliittista kokonaiskuvaa, jossa Venäjällä on toki osansa. Kristillisdemokraattien Sari Palm totesi keskiviikkoillan televisiokeskustelussa mainiosti, että jäsenyydellä ei saa pelotella ja tähdensi perään analyyttisen keskustelun tarvetta. Tulevaisuudessa Suomen olisi sopeuduttava uuteen verkottuneeseen kansainväliseen yhteisöön, jonka vaikutuksia tutkija Mika Aaltola on tuonut hienosti esille ja johon Suomi on monissa osin jo linkittynyt. Toisaalta Suomen on otettava huomioon lähiympäristönsä, jossa sattuu olemaan suurvaltahabituksen omistava Venäjä, jonka ajattelua ohjaa perinteinen geopolitiikka.

KD Nuorten kanta on selvä. Me haluamme, että Suomi ylläpitää vahvaa puolustusta, jonka kunnosta huolehditaan kansallisesti sekä yhteistyössä samanmielisten maiden kanssa. Kansainvälisten instituutioiden aktiivinen jäsenyys on tässä suhteessa tärkeää. Tärkeimmät instituutiot ovat EU ja Nato, jonka jäsenyyttä KD Nuoret toivoisi Suomen hakevan. Uskomme jäsenyyden parantavan toimintakykyämme, puolustuksemme pelotevaikutusta ja mahdollisuuksiamme vaikuttaa eurooppalaiseen turvallisuuspoliittiseen kehitykseen.

KD Nuoret on ollut turvallisuuspolitiikan airut Suomen Kristillisdemokraateissa ja tuonut argumentteja puolueen sisäiseen keskusteluun. Uusi mielipidekysely osoittaa, että äänestäjämme ovat suurilta osin samaa mieltä nuorisojärjestön kanssa. Ukkopuolueen olisi seurattava perässä. Puoluekokouksessa se ei ollut siihen vielä valmis. KD kykenee nousemaan nykyisestä suosta vain harjoittamalla laaja-alaisempaa politiikkaa, jolla pyritään uudistamaan puolueen imagoa ja houkuttelemaan uusia sekä polulta poikenneita vanhoja äänestäjiä. Proaktiivinen ote turvallisuuspolitiikassa olisi askel oikeaan suuntaan.

10666002_296058513930995_2058331546_aMatti Pesu
ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava
KD Nuorten hallituksen jäsen
matti.pesu@kdnuoret.fi