Kirjoittaja:

Milka Taivassalo

Blogit

Traktorimarssille tuottajien tueksi!

Perjantaisen maataloustuottajien mielenilmaisun, traktorimarssin jälkeen suomalaisille kuluttajillekin lienee selvää, että kotimaisella ruuantuotannolla ei mene hyvin. On jo puolitoista vuotta siitä, kun Venäjä-pakotteet painoivat etenkin meijerituotteiden hinnat alas, ja kaiken kaikkiaan elintarvikkeiden tuottajahinnat ovat viime aikoina laskeneet rajusti EU:n maatalouspolitiikan ja markkinoiden myllerryksessä.

Epävarman maailmantilanteen keskellä ei ole mitään pysyvää, kun Suomen Maaseutuvirastokaan (Mavi) ei pysty maksamaan kaikkia tukia aikataulussa. Syyksi kerrotaan ”uusien tukimuotojen määrittely tietojärjestelmiin”. Monella tilalla painittiin jo ennen tätä uutista jokapäiväisen jaksamisen ja taloudellisen pärjäämisen rajamailla. Konkurssiin ajautuminen valtionhallinnon takkuavan tekniikan takia on anteeksiantamatonta.

Kansanedustajat Sari Essayah ja Peter Östman (kd) vaativat jo viime viikolla hallitusta ryhtymään erityisoimiin kriisin välttämiseksi. Maa- ja metsätalousministeriötä patistellaan ottamaan vastuuta tukien maksatuksessa, ja tarvittaessa järjestämään jopa hätälainoja valtiontakauksella, jottei Mavin viivästykset aiheuta konkurssiaaltoa maaseudulle.

Myös KD Nuoret on huolissaan maatalouden tulevaisuudesta. Kotimainen ruuantuotanto nähdään tärkeänä osana kansallista huoltovarmuutta, ja tuottajien työrauhaa sekä byrokratian keventämistä on vaadittu nuorisojärjestön vuosikokouksessa jo syksyllä 2014. Siksi KD Nuoret tukee traktorimarssia. Kyse ei ole kapeakatseisesta yhden kansanosan etujen puolustamisesta, vaan siitä että jokaisella suomalaisella, myös viljelijällä itsellään, olisi pöydässään jatkossakin kotimaista leipää.

Torilla tavataan!

Milka Taivassalo
KD Nuorten pääsihteeri

Blogit

Unelmien asumista Nurmijärvi-ilmiössä

Millainen on unelmiesi asuinseutu? Onko siellä viljavia peltoja silmänkantamattomiin, hyvinhoidettuja puistoja leikkikenttineen vai moderneja kerrostaloja palveluiden keskellä? Vai vaikuttaako haaveisiin lasten kyläkoulu tai sujuva työmatka?

Suomalaisten yleisimpiä toiveita yhdistää oman tilan tarve – omakotitalo pienellä pihalla rauhalliselta alueelta, naapureita ei mielellään näköetäisyydellä, mökki luonnon helmassa… Tuo yksityisyyden kaipuu saa suomalaiset köröttelemään ruuhkassa työmatkansa kaupunkiin naapurikunnasta, tai pakenemaan lomakuukaudeksi kesäasunnolle.

Asumme 90-prosenttisesti suurten kaupunkiseutujen alueella. Samaan aikaan syrjäisemmät pikkukylät kuolevat ja maaseutu autioituu. Valuvatko suomalaiset pysyvästi kohti pääkaupunkiseutua?

Viime vuosina on muutettu eniten Helsinkiin, ja sen lisäksi Tampereelle, Ouluun, Turkuun ja Kuopioon. Muuttomagneetteja ovat erityisesti Etelä- ja Lounais-Suomen kasvavat kaupungit. Kaksi kolmasosaa Suomen kunnista kärsii puolestaan vuosi toisensa perään muuttotappiosta ja vanhenevasta väestöstä. Miltä maamme näyttää kymmenen vuoden päästä?

Suuret cityt eivät ole ainoita voittajia tässä kuvassa. Elinvoimaiset kaupungit muodostavat ympärilleen varsinaisen lintukodon – pieniä ja maalaismaisia kuntia, joiden turvassa lapset kasvavat ja joista vanhemmat hurauttavat puolessa tunnissa autolla kaupunkiin töihin. Esimerkiksi Tampereen kyljessä sijaitseva Pirkkala loistaa muuttovoittokuntien Top 10 -vertailuissa kilpaa suurten kaupunkien kanssa.

Nykyisen asuinkuntani tilanne kuvastaa kodin ja työpaikan välistä surffailua niin hyvin, että puhutaan Nurmijärvi-ilmiöstä. Me idyllisistä maalaismaisemista henkilöautoillamme Helsinkiin suhaavat työntekijät olemme syypäitä ilmansaasteisiin ja ruuhkamaksuilla uhkailuun. Onko epäreilua, että reunakuntien asukkaat hyötyvät suuren kaupungin työllistävästä vaikutuksesta, mutta vievät verotulot omaan kotikuntaansa, joka pitää itsenäisyydestään kiinni yhtä tiukasti kuin mummo markkakukkarostaan?

Nykyajan nuoret aikuiset haaveilevat juuri sellaisesta elämästä. Tuoreen tutkimuksen mukaan 18-30 -vuotiaista nuorista vain neljäsosa haluaisi asua kaupungissa, ja yli puolet kaupunkien läheisyydessä olevalla maaseudulla. Kuntien ja niiden palveluiden on mahdollista mukautua tähän toiveeseen, jos niin halutaan.

Yhteiskuntamme robotisoituu vauhdilla, ja tulevaisuudessa yhä enemmän työtä voidaan tehdä etänä. Esimerkiksi koodauskyky mahdollistaa osaamisen myymisen minne päin maailmaa tahansa. Videoneuvottelut ja tietojärjestelmiin kirjautuminen oman koneen kautta mahdollistavat töiden tekemisen ydinkeskustan ulkopuolelta ilman joka-aamuista ruuhkarumbaa. Palvelut siirtyvät nettiin, mistä ne myös löydetään jatkuvasti yhä paremmin.

Uskon, että on mahdollista pitää koko Suomi asuttuna ja maaseutu elinkelpoisena myös tulevaisuudessa. Se kuitenkin edellyttää sitä, että maassamme on kattavan tieverkon lisäksi toimiva tietoliikenneverkko.

Tahdon olla mukana keksimässä ja ottamassa käyttöön uusia tapoja työntekoon kellokorttien tilalle. Tahdon osoittaa, että työpäivään saa tehoa, jos betoniviidakossa seikkailun sijaan ruokatunnilla pääseekin kotiovelta metsälenkille. Tahdon nauttia Nurmijärvi-ilmiöstä hyvällä omatunnolla otsonikerrosta vahingoittamatta, sillä uskon että onnellinen kuntalainen on myös tehokkain veronmaksaja.

Milka Taivassalo
Kirjoittaja on KD Nuorten pääsihteeri ja Nurmijärven tarkastuslautakunnan jäsen

Kolumni on julkaisu ensimmäisenä Kuntien asiantuntijat ry:n Kumina-lehdessä 3/2015
Kuvituskuva: Milka Taivassalo

Blogit Politiikka Talouspolitiikka Verotus

Puutavara metsistä maailmalle!

Mikä neuvoksi, kun Suomen metsissä seisoo vihreää kultaa, joka ei muutu rahaksi, vaan lahoaa pystyyn?

 

Suomalainen metsänomistaja on todennäköisimmin noin 60-vuotias eläkeläinen. Siinä ei olisi muuten mitään vikaa, elleivät tutkimukset osoittaisi, että yli puolet metsänomistajista lopettaa puukauppojen tekemisen lähes kokonaan saavutettuaan tuon kunnioitettavan kuudenkympin rajapyykin. Pahimmillaan metsätilat periytyvät suoraan eläkeläisille.

 

Suomen surkea taloustilanne saisi varsinaisen piristysruiskeen metsänomistajien nuorennusleikkauksesta. Nuoret metsätilalliset tekevät nimittäin puukauppoja huomattavasti rohkeammin kuin heitä edeltäneet sukupolvet. Muutokseen tarvitaan valtion apua – ei kuitenkaan pakkokeinoja, vaan kannustimia.

 

KD Nuoret ehdotti lääkkeeksi perintö- ja lahjaveron poistamista. Valtion tulonmenetykset voitaisiin kompensoida perityn omaisuuden myyntivoittoverolla. Tällainen verouudistus helpottaisi sukupolvenvaihdoksia ja vauhdittaisi puutavaran siirtymistä metsistä markkinoille.

 

Taannoiset puheet maa- ja metsätalousmaan ulottamisesta kiinteistöverotuksen piiriin eivät puolestaan saa kannatusta niin KD Nuorilta kuin minultakaan, sillä tuplaverotus olisi epäoikeudenmukaista ja aiheuttaisi häiriöitä puumarkkinoille. Onneksi samaa mieltä kanssamme on myös maan nykyinen hallitus. Pidetään huolta siitä, että tulevakin.

Blogit Muu

Ostatko orjan?

Elämme vuotta 2014. Ja maailmassa on enemmän orjia kuin koskaan aiemmin historiassa. Miksi? Koska ihmiskauppa on maailmanlaajuisesti yksi järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimmista toimintamuodoista. Missä on kysyntää, siellä on tarjontaa.

Ihmiskaupan lonkerot ulottuvat kaikkialle maailmaan. Luvut ovat uskomattomia. Voiko 20-30 miljoonaa ihmistä todella olla vailla vapautta tällä hetkellä, vaikka orjuus on kielletty maailman kaikissa maissa? (1) Itsemääräämisoikeuden menettäneitä ihmisiä ei välttämättä tunnista päällepäin. He työskentelevät velkojaan vastaan ilman oikeuksia, ovat palkattomassa pakkotyössä tehtaissa ja rakennustyömailla tai seksityöläisinä. Suurin osa orjista on naisia ja tyttöjä.

Paritusta, pakkotyötä… Eihän tämä voi koskettaa Suomea? Kyllä voi. Suomen kautta kulkee vuosittain jopa satoja ihmiskaupan uhreja. (2) Osa myös jää tänne. Toki toiminta täällä on pienimuotoista, kun vertaa ihmiskauppa-bisnestä vaikkapa Thaimaaseen. Ilmankos se onkin niin suosittu turistikohde. Joskus kuulee väitettävän, ettei prostituutio liity ihmiskauppaan, mutta esim. EU:n tietojen mukaan 62 % sen alueella tapahtuvasta ihmiskaupasta on seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää. Ei itsensä myyminen ole maailman vanhin ammatti – orjuus on. Ja se on kaukana feministien luomasta illuusiosta naisten vapaudesta. Kannattaa lukaista ”18 myyttiä prostituutiosta”. (3)

Kun ymmärtää ongelman massiivisuuden, faktat lamaannuttavat. Mitä yksi ihminen voisi tehdä asian korjaamiseksi? Onneksi paljonkin. Yksi esimerkki tästä on Valo ry – ei orjuudelle -yhdistys. Se koostuu tavallisista suomalaisista ihmisistä, jotka ovat päättäneet tehdä osansa nykypäivän orjuuden lakkauttamisessa. Eri kaupungeissa toimivat aluejärjestöt järjestävät mm. seminaareja ja tempauksia, joilla pyritään lisäämään ihmisten tietoisuutta aiheesta. He myös haluavat auttaa ihmisiä konkreettisesti, edes yksi kerrallaan. Jäsenet ovat esimerkiksi neuloneet itse villasukkia, joita he ovat vieneet kaupungissaan työskenteleville thai-hierojille. Vaikka heidän kohtaamansa naiset eivät ole ihmiskaupan uhreja, vieraillessaan thai-hieronta paikoissa työntekijöille on voitu kertoa Suomessa työntekijöille kuuluvista oikeuksista ja mahdollisuudesta kieltäytyä seksin myymisestä asiakkaille, mikä Thaimaassa on hyvin yleistä. (4)

KD Nuoret on myös halunnut kantaa kortensa kekoon ihmiskaupan vastaisessa työssä. Poliittinen nuorisojärjestö tukee vuosittain jotain kehitysyhteistyötä tai hyväntekeväisyyttä tekevää järjestöä 0,7 %:lla budjetistaan. Tänä vuonna avustuksen kohteena oli Valo ry. Järjestön edustajat ovat olleet kahtena vuonna KD Nuorten vuosikokouksessa kertomassa toiminnastaan, mikä on inspiroinut nuorisojärjestönkin jäseniä ihmiskaupan vastaiseen työhön.

Itse osallistun tänä vuonna Dressemberiin. Kansainvälisen tempauksen tarkoituksena on, että siihen osallistuvat naiset pukeutuvat joulukuun joka päivän ajan mekkoon ja keräävät samalla rahaa ihmiskaupan vastaiseen työhön. Dressemberin jäsenten, kuten myös minun kuulumisia, mekkokuvia ja lajoitusten kertymistä voi seurata kampanjasivullani. (5) Vapaaehtoistyön kautta voimme tehdä tästä planeetasta paremman paikan elää – vaikka vain yhdelle ihmiselle kerrallaan!

Pääsihteeri-MilkaMilka Taivassalo
KD Nuorten pääsihteeri
milka.taivassalo@kdnuoret.fi

Kirjoittaja on ehdolla eduskuntavaaleissa 2015. Julkaisu on osa Vapaaehtoisten päivän (3.12.) tempausta, jossa kansanedustajia ja eduskuntavaaliehdokkaita haastettiin blogaamaan kansalaistoiminnasta tai vapaaehtoistyöstä.

Lähteet:
(1) hs.fi (2) Poliisi.fi (3) 18 myyttiä prostituutiosta (4) Valo ry (5) Dressember

 

Blogit Muu

Kuka puolustaa pientilallista?

Euroopan Parlamentti hyväksyi alkuvuodesta mietinnön pienten maatilojen tulevaisuudesta. Mietinnössä tuotiin selkäesti esille pientilojen arvo ympäristölleen sekä niiden keskeiset tehtävät mm. maaseudun monimuotoisuuden turvaajina.

Mietinnössä todettiin, ettei pieniä maatiloja oteta nykyisin riittävästi huomioon EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa, jonka tukirakenne perustuu lähinnä pinta-aloihin ja tuotantomääriin. Pientilojen tulevaisuus haluttiin turvata ja niiden kannattavuutta parantaa, huomiota haluttiin kiinnittää erityisesti syrjäisten alueiden tiloihin. Hyvin jaloja ajatuksia siis. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä?

Pientä maatilaa on lähes mahdotonta määritellä EU:n laajuisesti, mikä mietinnössäkin myönnettiin. Rajana voidaan pitää esimerkiksi, että tilalla on käytössään maatalousmaata alle 5 hehtaaria. Tällöin pieniä tiloja on 70 % EU:n kaikista maatiloista, Suomessa alle 10 %. Toisen määritelmän mukaan hyvin pienen tilan vuosittainen standardituotos on alle 8000 €. Suomessa tällä mittapuulla jo hyvin pienten tilojen määrä nousee 30 %:iin kaikista maatiloista, EU:ssa luku pysyy edelleen 70 %:ssa. On siis syytä pitää huolta siitä, etteivät liian yksipuoliset rajaukset jätä suomalaisia pientilallisia määritelmien ulkopuolelle.

Mitä konkreettisia keinoja pientilojen auttamiseksi mietinnössä sitten oli esitetty? Esimerkiksi:

  • Suoramyynnin lisääminen tiloilta. Komission tulisi tarkistaa elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia määräyksiä niin, että turhat rasitteet ja esteet suoramyynnille poistuisivat. Alue- ja paikallisviranomaisten pitäisi myös olla kehittämässä aktiivisemmin suoramyyntiä mahdollistavia rakenteita.
  • Taloudellinen tukeminen. Pientilallisille tulisi tarjota rahoitusvälineitä, esim. mikroluottojen tai lainojen korkotuen muodossa.
  • Byrokratian vähentäminen. Pientiloille tulisi luoda mahdollisuus jättää monivuotisia suoran tuen hakemuksia. Niitä päivitettäisiin ainoastaan silloin, kun tilalla tapahtuu muutoksia.
  • Tuotantoon sidottu tuki. Epäsuotuisten ja syrjäisten alueiden pientilojen, esim. karjankasvattajien, tulisi saada myös tuotantoon sidottua tukea silloin, kun niillä on ympäristöönkin liittyviä tehtäviä.
  • Pientilojen järjestäytyminen. Tuottajaorganisaatioiden tai osuuskuntien perustaminen olisi mietinnön mukaan järkevää.

Mietinnön hyväksymisen puolesta äänestänyt KD:n MEP Sari Essayah näki monet ehdotuksista hyvinä. Hän kuitenkin selvensi, että mietintö ei ole lainsäädäntöön suoraan vaikuttava asiakirja, vaan sillä ”lähinnä tunnustetaan asian tärkeys”. Mietinnön monissa kohdissa pallo olikin heitetty jäsenvaltioille, mutta käytännössä kehotusten seuraukset jäänevät olemattomiksi.

Jotta parlamentin hyväksyntä ei jäisi pelkäksi päähän taputukseksi pientilallisille, komission on syytä reagoida tähän oma-aloitemietintöön. EU-tasolla vastuu mietinnössä esitettyjen visioiden siirtämisestä puheista tekoihin on komissiolla ja sen antamilla lainsäädäntöaloitteilla, joihin parlamentti sitä tässäkin patistaa. Jään siis odottamaan konkreettisia näyttöjä.

 

Milka TaivassaloPääsihteeri-Milkapääsihteeri, KD Nuoret
milka.taivassalo@kdnuoret.fi
+358 45 137 6021

 

Lähde: Euroopan Parlamentin mietintö pienten maatilojen tulevaisuudesta (2013/2096(INI))