Kirjoittaja:

Jesse Räsänen

Blogit Muu Politiikka

Valtion kiva ydin

Vääjäämättä lähestyvät eduskuntavaalit sekä niitä seuraava tukahduttavan taloustilanteen sävyttämä hallituskausi pakottavat puolueet lähitulevaisuudessa selvittämään sekä itselleen, että kansalaisille miten toimitaan tilanteessa, jossa julkistalouden kestävyys natisee liitoksissaan, ja kansan ostovoima on koetuksella.

Peruslähtökohta on se, että hyvinä aikoina kaikilla on kivaa, ja huonoina ei ole niin kivaa. Taloutta ja maailmanpolitiikkaa seuraava kansalainen varmasti aavistaa, että kiva alkaa olla loppu. Varsinkin ne poliitikot, joiden kannatus lepää ”kaiken kivan jakamisessa kaikille”, saattavat joutua vaalilappusten kärkilauseita miettiessään raapimaan päänahkansa kuntoon, jossa ei enää pelkkä Head & Shoulders auta.

Tulevat vuodet paljastavat väistämättä suomalaisten poliitikkojen näkemykset julkisen sektorin ja valtion roolista. Keskeistä on erottaa valtion kova ydin kehällisistä tehtävistä.

Valtion välttämättömät tehtävät ovat turvallisuuden sekä oikeusvaltioperiaatteen (rule of law) takaaminen. Turvallisuuteen kuuluu sekä sisäinen- että ulkoinen turvallisuus; toimivat ja riittävät poliisivoimat, yleinen kriisivalmius sekä uskottava kyky puolustaa koko maan sotilaallista koskemattomuutta. Oikeusvaltio nojaa toimivaan oikeusjärjestelmään; rikokset pitää kirjaamisen lisäksi myös tutkia ja viedä oikeuden eteen, jotta kansalaiset voivat luottaa lain voimaan.

Monessa kotitaloudessa mietitään jo nyt mihin on varaa ja mihin taas ei. Sama on edessä seuraavalla hallituksella.

Tikkari on tietenkin kivempi kuin tuomarin nuija, ja pomppulinna hauskempi kuin Hornet, mutta kun asiaa oikein ajattelee, on myös aika kivaa saada varas vastuuseen rötöksistään, ja aika hauskaa nähdä Hornet ’vieraan vallan valtiollista lentoalusta’ tunnistamassa.

Blogit Muu

Songs of Europe ou Éloge d’Europe

In my sleep I heard songs of Europe. Deciding to return home, a bird had left the warmth of Africa to return to the land of her birth, to the most beautiful land in the world.

On her long and perilous voyage she had seen the blue sparkling waters of the Mediterranean, sea of Rome and Greece where it all started. It was on those islands, rising from the waters of History and Time, where people who had fallen in love with Knowledge and Wisdom, gave birth to Democracy.

The bird had seen the Iberian Peninsula and its sea-faring nations. Knowing no fear before the Unknown, they set sail to distant lands, finding new routes and unimaginable riches. Soldiers and traders: finders of new worlds.

The bird had crossed Les Pyrénées, she had flewn across France and over Poitiers where Charles Martel and his French knights, les chevaliers, said c’est assez, it’s enough! She saw Paris, the most beautiful city in the world, where Democracy took over Autocracy and where the peopleclaimed their right to rule. It was there that Subjects became Citizens, where les Sujets becameles Citoyens.

She had seen the British Isles, and its people so determined, so brave, loving freedom beyond all other things in this world; it is they who stood strong when others had fallen. No enemy, no terror in this world that could shatter the unbreakable will of the British.

She also saw the beaches of Normandy. She saw the endless ranks of white crosses: a testament to the moment when Freedom seemed all but lost, and Liberty was about to succumb to Tyranny, our American brethren answered the call. In our darkest hour they did not leave us behind. Our sisters, our brothers, our allies.

Many other people the bird had seen on her way to this Northern End of the World, the land of the Finns who, having tasted Freedom, could not let her go. Faced with an overwhelming foe and impossible odds, the last of Europe’s children stood against Oppression, and Freedom was given a permanent home in this cold and remote corner of Europe.

When I woke up I heard no more singing. The bird had gone, and there I was, lying on my bed, looking out the window, left alone wondering what would happen if we believed in these people; what would happen if we believed in Europe.

Blogit Muu

Kohti kannustavampaa kuntataloutta

Kuntien käyttövaroista keskimäärin noin viidennes tulee valtiolta kuntien kassaan maksettavista valtionosuuksista. Valtionosuuksien painoarvo kunnan taloudessa vaihtelee alueittain muutamasta prosentista jopa yli puoleen kunnan käyttötaloudesta, joten vireillä olevan valtionosuusuudistuksen merkitystä ei voi ylikorostaa.

Nykyinen valtionosuusjärjestelmä on vuosien lomassa muodostunut erittäin sekavaksi kokonaisuudeksi, jonka selkiyttäminen on uudistuksen keskeinen tavoite. Euro on kuitenkin usein hyvä konsultti, kyse on siten myös siitä, millaista taloudenpitoa uusi systeemi kannustaa tavoittelemaan.

Kannustavuutta on lisätty verotulojen tasausjärjestelmään sekä työpaikkaomavaraisuuden mukaan ottamisella valtionosuuden lisäosuuksien laskentakriteeristöön. Uusi järjestelmä kannustaakin siten kuntia aktiivisempaan paikalliseen elinkeinopolitiikkaan, sekä vahvistamaan muita toimia kunnan oman veropohjan vahvistamiseksi. Totuuden nimissä näiden muutosten vaikutus järjestelmään kokonaisuutena on melko pieni – ellei peräti kosmeettinen.

Suomen tulevat taloudelliset haasteet ovatkin sitä luokkaa, että kuntia ja kuntapäättäjiä pitää pystyä paremmin kannustamaan oman kuntansa talouden pitkän aikavälin kehittämiseen. Viime vuosina nähtyihin kuntaliitosten pelossa tehtyihin velalla kustannettuihin hätäinvestointeihin ei ole missään nimessä varaa. Tämä edellyttää rahoitusmallin kehittämisen lisäksi työrauhan antamista kuntapäättäjille kuntarakenteen suhteen.

Tulevaisuudessa kuntien rahoitusmallin soisi kehittyvän edelleen suuntaan, jossa kunnilla olisi entistä suurempi vapaus määritellä omaa toimialaansa sekä vaikuttaa oman taloutensa kehittymiseen. Kun valtionosuusjärjestelmästä puhutaan, on syytä pitää mielessä, että järjestelmä on lähtökohtaisesti valtiokeskeinen: valtio päättää millä kriteereillä ja minkä verran annetaan rahaa valtion antamiin tehtäviin.

Todellisen kannustavuuden ydin ei siten voi löytyä nykymallin viilailusta, vaan koko kuntien rooliin liittyvän ajattelutavan muutoksesta.

Blogit Muu

Polikset takaisin!

Antiikin Kreikka 550 eKr.

Kaupungin (Polis) vapaat kansalaiset kokoontuvat torille -Agoralle- tekemään yhteisiä päätöksiä. Kansankokous valitsee virkamiehet, nimittää neuvoston ja muut toimielimet. Päätöksiä tehdään myös kokouksessa esiin nousevista aiheista: minne rakennetaan Zeusin temppeli, liittoudutaanko Spartan vai Ateenan kanssa, ja paljonko tänä vuonna kerätään veroja.

Tämä on meidän poliksemme, ja me päätämme täällä tapahtuvista asioista.

Suomi 2014 jKr.

Kuntalaiset ja kaupunkilaiset valitsivat valtuustot edustamaan omaa tahtoaan, ja tekemään kuntalaisia koskevia päätöksiä. Valtuusto on taas koolla. Kunnanjohtaja esittelee asian, kertoo mitä laki määrää kunnan tehtävistä, eli mitä valtuuston pitää päättää. Kunnanjohtaja on hallintotieteiden maisteri, hän on tilassa ainoa, joka tietää mitä kunnan pitää tehdä.

Kunta tekee, mitä laki määrää.

Valtuutettu kadehtii kunnanjohtajaa, jolla näyttää olevan paljon valtaa. Ei hänellä ole, hän vain tietää, mitä on lain mukaan pakko tehdä. Kunnanjohtaja toteuttaa muiden tahtoa.

Se ei ole valtaa: se on orjuutta.