Kk. arkisto

tammikuu 2017

Blogit Muu

Tulevaisuuden politiikkaa

Mitkä ovat nykyajan merkittäviä yhteiskunnallisia ja poliittisia kehityslinjoja, joilla tulevat sukupolvet tulevat määrittelemään nyt elettävää aikaa? Viimeaikainen kehitys länsimaisessa politiikassa on sisältänyt erityisen paljon tapahtumia, joita ei juuri kukaan analyytikko ole osattu ennakoida, aina Ukrainan kriisistä Trumpin voittoon ja uudenlaisiin turvallisuusuhkiin Euroopassa. Myös sosiaalista kehitystä tarkastellaan usein vain perinteisillä keinoilla ja ajatellaan historian menevän tiettyyn totuttuun suuntaan.

Kansainvälisessä politiikassa on nyt puhuttu jopa kylmän sodan ilmapiirin paluusta, kun on kuvailtu Venäjän ja lännen suhdetta. Useat perinteiset poliittiset rakenteet ovatkin vahvistuneet. Suurvaltapoliittiset intressit ovat palanneet ja populistisen politiikan nousu on herättänyt henkiin vanhentuneina pidettyjä rakenteita, kuten nationalismia. Toisin kuin globalisaation puolestapuhujat aiemmin esittivät, perinteiset kansalliset instituutiot eivät ole politiikasta kadonneet ja vanhoja yhteiskuntaopin oppikirjoja voidaan jälleen kaivaa esiin.

Kuitenkin yhtä aikaa julkiseen poliittiseen keskusteluun on tullut näkyväksi radikaalia poliittista kampanjointia, joka avoimesti väheksyy perinteisiä poliittisia instituutioita ja eurooppalaista klassisen liberalismin arvoperintöä. Osa äärioikeistoa on ajanut omaa maahanmuuttovastaista agendaansa retoriikalla, joka avoimesti polkee länsimaisia ihmisoikeuksia. Samanlaista signaalia on joissain länsimaissa tullut myös äärivasemmalta: vaikka länsimaisia arvoja vastaan ei suoraan hyökättäisi, on asenne kuitenkin se, että käsillä oleva poliittinen kysymys ylittää tärkeydessään järjestelmän perinteiset prosessit ja yhteiset, jaetut arvot.

Poliittisessa järjestäytymisessä ilmenee uudenlaista autenttisuuden kaipuuta. Uusi sukupolvi jakaa tarinaa sukupolvikokemuksesta, jota sävyttävät postmodernit identiteetit ja monikulttuurisuus. Jokainen identiteetti on oma autenttinen itsensä, oma totuutensa, joka vähät välittää perinteistä ja instituutioista. Sosiaalinen media ja viestintäalustojen kehittyminen tekevät avoimesta sosiaalisesta jakamisesta entistä helpompaa ja tästä jakamisesta on samalla tulossa myös entistä poliittisempaa, mikä näkyy värikkäissä somekohuissa. Yhteisten normien tilalle on tulossa lukematon kokoelma poliittisia mikroidentiteettejä, joista jokainen vaatii oman erityisen tilansa.

Ei ihme, että tulevaisuuden poliittiset konfliktit ovat yhä enenevässä määrin infosotaa.

Kirjoittaja:

Miikka-Markus Leskinen
politiikkatieteiden maisteriopiskelija
miikka@leskinen.net

 

Blogit Muu

”America first” -ajattelun varjopuoli

Yhdysvaltain presidentinvaalit on käyty, ja vaalitulosta on nyt ehditty muutamien viikkojen ajan analysoida, kauhistella ja ihastella. Edessä on lähinnä epävarmuutta Yhdysvaltain tulevasta poliittisesta linjasta.

Suomen kannalta kiinnostavinta on vaalivoittaja Donald Trumpin ulkopoliittinen linja. Tällä alueella hän on esittänyt mitä erikoisimpia kannanottoja, joista hän on jälkikäteen perunut monia. Amerikkalaisen ulkopolitiikan tutkijan Tom Wrightin mukaan Trumpin ulkopoliittisessa ajattelussa on kuitenkin viimeisen 30 vuoden aikana erottunut kolme näkemystä, jotka hän on johdonmukaisesti tuonut esille vuodesta toiseen.

Ensinnäkin Trump vierastaa Yhdysvaltain sotilaallisia liittosuhteita ympäri maailman ja pitää maansa asevoimia ylikuormitettuina ja liian sitoutuneina toisten puolustamiseen. Toiseksi hän uskoo Yhdysvaltain kärsivän globaalista taloudesta. Kolmanneksi hän on ilmaissut ihailua autoritäärisiä johtajia kohtaan.

Kampanjansa aikana Trump valitsi ulkopoliittiseksi sloganikseen fraasin ”America first”. Siitä, mahtoiko Trump ymmärtää sloganinsa historiallisia kaikuja, ei ole tietoa. ”America first” oli 1930-luvulla amerikkalaisten intellektuellien perustama liike, jonka tavoitteena oli pitää Yhdysvallat omillaan ja erossa kansainvälisen politiikan kiistoista. Isolationismia ajanut liike katsoi, että vapaakauppa oli uhka Yhdysvalloille, joten kauppapolitiikassa tulisi harjoittaa voimakasta protektionismia. Liikkeen mukaan Yhdysvaltain ei myöskään kannattanut puuttua Saksan ja Japanin aggressiivisiin laajentumispyrkimyksiin, koska uskottiin, ettei interventioilla palvella Yhdysvaltain etua.

”America first” -liikkeellä oli suuri kannatus amerikkalaisen kansan keskuudessa. Koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan Yhdysvallat on toiminut vastoin ”America first” -liikkeen oppeja ja pyrkinyt luomaan globaalia turvallisuutta ja liberaalia kansainvälistä järjestystä, jossa aggressiivisesti käyttäytyviä valtioita kohtaan on olemassa kollektiivisesti toteutettujen sanktioiden mekanismeja. Yhdysvalloilla on ollut johtava rooli tämän järjestyksen luomisessa. 1930-luku oli aikaa, jolloin viimeksi Yhdysvalloilla ei tätä roolia ollut.

Trumpin uusi ”America first” -linja edustaa siis paitsi muutosta, jopa uhkaa liberaalille kansainväliselle järjestykselle myös dramaattista irtiottoa Yhdysvaltain perinteisestä ulkopoliittisesta linjasta. Erityisesti Turmpin ehdokkaakseen nimittämällä republikaanisella puolueella on ollut pitkät perinteet sen korostamisessa, että maailma on turvallisempi paikka, jos Yhdysvalloilla on vahva rooli sen turvallisuuden takaamisessa.

Sain muutama päivä vaalien jälkeen osallistua akateemiseen seminaariin, jossa analysoitiin vaalitulosta ja sen seurauksia kattavasti huippuasiantuntijoiden johdolla. Paikalla oli esimerkiksi pitkän uran diplomatian parissa tehnyt amerikkalainen analyytikko Nicholas Kralev. Hänen mukaansa yksi nykyaikaisen amerikkalaisen ulkopoliittisen ajattelun kulmakivistä on käsitys siitä, että ainoa tapa, jolla Yhdysvallat voi todella olla turvallinen ja menestyvä maa, on tehdä muusta maailmasta mahdollisimman turvallinen ja menestyvä, sillä Yhdysvaltain intressit ovat globaalit. Nato on ollut yksi tärkeimmistä työkaluista tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Kralevin mukaan Trumpin on vaikea saada aikaan dramaattisia muutoksia maansa ulkopolitiikan pitkässä linjassa. Yhdysvaltain ulkoasiainhallinto on täynnä byrokratiaa, johon Trump tulee taatusti turhautumaan. Lisäksi, mikäli Trump todella ymmärtää, kuinka suuri hyöty Natosta ja ylipäätään Yhdysvaltain vahvasta roolista maailmassa on jo pelkästään Yhdysvalloille itselleen, saattaa hän jälleen perääntyä huolestuttavimmista kampanjapuheistaan.

Kirjoittaja Markus Metsala on toiminut KD Nuorten 1. varapuheenjohtajana, opiskelee poliittista historiaa.

Twitter: @MetsalaMarkus

Blogit Muu

Väestön ikääntyminen luo ikäpopulismin kulta-ajat

Väestön ikääntymisellä tavallisesti tarkoitetaan yli 64-vuotiaiden osuuden kasvua maamme väestössä. Ilmiö on globaali ja tavanomainen kehittyneissä teollisuusmaissa. Aiemmin väestön ikärakenteesta voitiin puhua ns. ikäpyramidina (kuva 1). Ikäpyramidi ei ole ollut enää pyramidin muotoinen Suomessa sitten 1950-luvun, jolloin suuret ikäluokat olivat juuri syntyneet.

Kuva1 (2)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suurin syy väestön ikääntymisellä on alhainen syntyvyys. Tämä aamusta iltaan itsestään älypuhelimella kuvia ottava nettisukupolvi, eli 1980–1990 luvuilla syntyneet, ei yksinkertaisesti tuota tarpeeksi jälkeläisiä. Snapchatissä, Tinderissä ja Instagramissa surffailevaa nettisukupolvea ei voida kuitenkaan syntyvyyden laskusta syyttää. Syntyvyyden lasku on vuosikymmeniä jatkunut ilmiö ja sen laskukierteelle ei näy loppua. Maahanmuutosta on useasti tarjottu keino vaikuttaa ikärakenteeseen, mutta maailman työikäisistä ikävän harva puhuu sujuvaa suomea, jota ilman on nykyhetkellä liian vaikea päästä Suomen työmarkkinoille.

 

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 64-vuotiaiden osuus tulee kasvamaan vuoteen 2020 mennessä 22,6 %:n, ja vuoteen 2030 mennessä joka neljäs suomalainen on yli 64-vuotias. Vuoden 2030 jälkeenkin 64-vuotiaiden osuus jatkaa kasvamistaan. Kaikkien muiden ikäluokkien osuus luonnollisesti pienenee. Väestön ikärakenteen muuttuminen tulee väistämättä vaikuttamaan poliittiseen kenttään. Demokratiassa enemmistö määrää, ja tulevaisuudessa Suomen enemmistö tulee olemaan yhä ikääntyneempi.

 

Populismilla on erittäin suotuinen ympäristö ikäihmisille tällä hetkellä. Kevään tulevien kuntavaalien teemoissa tulee varmasti näkymään enemmissä määrin populismia kohdistettuna ikäihmisille, jolloin nouseva trendi ikäpopulismi nostaa päätään. Meillä nettisukupolven edustajilla on suunnaton arvostus iäkkäämpää sukupolvea kohtaan, joka on rakentanut ennennäkemättömän hyvinvointivaltion meille. On ollut lottovoitto syntyä Suomeen, mutta meidän tehtävänä on myös säilyttää se tuleville sukupolville. Miten yrityksien, seurakuntien tai politiikan jatkuvuus voidaan taata, jos uusille sukupolville ei anneta tilaa?

 

Viime syksynä kysyin oman alani suurimmassa konferenssissa kokeneelta ja arvostetulta professorilta, mitä ohjeita hänellä olisi antaa kohta ammattiin valmistuvalle nuorelle? Vastaus kiteytyi seuraavasti: ”Kukaan ei tule antamaan teille nuorille tilaa, teidän pitää ottaa se itse.” Näin tulee käymään myös kuntavaaleissa. Jäämmekö seuraamaan sivusta päätöksiä vai olemmeko itse valmiit vaikuttamaan? Nuoria tarvitaan kunnalliseen päätöksentekoon lisäksi, ei nykyisten tilalle.

 

Lähteet: Tilastokeskus, Väestörakenne, Väestöennuste

 

Kirjoittaja:

Eero Kauppinen

Pirkanmaan KD Nuorten hallituksen jäsen, viittä vaille valmis liikenne- ja kuljetusjärjestelmien DI Tampreelta.

eero.kauppinen@student.tut.fi

Twitter: @kauppin3