Kk. arkisto

toukokuu 2015

Arvosana Blogit

Hallitusohjelmien lyhyt ja pitkä oppimäärä

Päättyvää eduskuntavaalikautta leimaa Kataisen ja Stubbin hallitusten päätöksenteon jäykkyys ja kesällä 2011 hallitusneuvotteluiden tuloksena syntynyt hallitusohjelma. Itse mukana ollut Aki Ruotsala kertoo kokemuksensa hallitusneuvotteluista.

Kesän 2011 hallitusneuvotteluita kuvattiin vaikeiksi ja pitkiksi. Sitä ne myös olivat. Säätytalon neuvotteluhuoneissa puolentoista kuukauden ajan kirjauksia tehtailivat lähes pari sataa hallituspuolueiden neuvottelijaa. Itsekin sain nuorena hallintotieteilijänä osallistua hallitusohjelman valmisteluun työryhmässä, joka pohti kuntien ja muun hallinnon uudistuksia.

Perussuomalaisten vaalivoiton ja toisaalta Keskustan vaalitappion jälkeen neuvottelupöytiin valikoitui oikean ja vasemman laidan puolueet, joka teki asioista sopimista jo tuolloin äärimmäisen hankalaa. Isot talouden ja rakenteiden haasteet olivat kuitenkin kaikilla tiedossa ja haastavan hallituksenmuodostustehtävän saanut Jyrki Katainen ajatteli, että mikäli asioista saadaan vahvat ja yksiselitteiset kirjaukset hallitusohjelmaan, ne kantavat sixpackin vaikeiden aikojen läpi. Historia on kuitenkin osoittanut, että ohjelmaan jäi paljon tulkinnanvaraisuuksia, eikä edes ainoasta lähtökohtaisesti demareita ja kokoomusta yhdistäneestä asiasta: kuntarakenteesta, saatu aikaan päivänvaloa ja Kepu-Suomea kestävää kirjausta.

Vuoden 2011 hallitusneuvottelut ja syntynyt ohjelma jäänee historiaan itsenäisyytemme pisimpinä. Moni on todennut liian pitkien ja yksityiskohtaisten hallitusohjelmien tekevän poliittisesta päätöksenteosta hidasta. Valtioneuvoston työryhmä ehdottikin, että tulevaisuudessa hallitusohjelmassa olisi vain 3–5 päälinjausta. Yksityiskohtaisia koko hallituskautta sitovia ohjelmia ei enää tarvittaisi. Joku voi sanoa, että hyvä niin. Kuitenkin hallitusneuvotteluista ja vuoden 2011 hallitusohjelmasta on sanottava, että se on ainutkertainen pala historiaa ajalta, jolloin Suomi siirtyi maan tavasta uuden sukupolven päätöksentekokulttuuriin.

Pitkät hallitusneuvottelut johtuivat lievästä poliittisesta kriisistä, joka syntyi vaalituloksen myötä keväällä 2011. Kun valtarakenteet hakevat paikkaansa, uuteen toimintamalliin pääseminen kestää aikansa. Myös Belgian hallituskriisi 2010–2011 oli poliittinen kriisi, joka syntyi kun parlamentin poliittisesta kentästä tuli vaaleissa sirpaleinen: edustajia saivat yksitoista puoluetta eikä minkään kannatus ylittänyt 20 prosenttia. Ennätykselliset hallitusneuvottelut kestivät yli puolitoista vuotta, ja ne loppuivat vasta joulukuussa 2011, kun kuningas Albert II nimitti Elio Di Rupon pääministeriksi. Muistan, että vierailin lyhyesti Brysselissä kesken hallitusneuvotteluiden kesäkuussa 2011 ja mietin, miten kauan Suomi joutuu olemaan ilman toimivaa hallitusta.

Myös Ruotsissa enteiltiin valtiopäivävaalien jälkeen vaikeita hallitusneuvotteluita. Sen paremmin aikaisemmin vallassa ollut porvariallianssi kuin oppositiossa kaksi peräkkäistä kautta olleet puna-vihreät puolueet eivät saaneet valtiopäiville ehdotonta enemmistöä.

Vaikeista hallitusneuvotteluista onkin tullut lähinnä sääntö kuin poikkeus Euroopassa populistipuolueiden lyötyä kiilaa perinteiseen puoluejakoon.

Vaali-iltana koetaan helpotuksen ja pettymyksen tunteita, kun tulokset valmistuivat YLE:n vaaliennusteessa. Mitä selvemmät ideologiset blokit vaalituloksen kautta muodostuvat, sitä syvempi on tulevan pääministerin huokaus Musiikkitalon lämpiössä.

Teksti: Aki Ruotsala
Kirjoitus on julkaistu Arvosana-lehdessä huhtikuussa 2015.

Blogit Muu

Auttamisen äärellä

Nepalin taannoinen maanjäristys osoitti jälleen sen, kuinka voimaton ja pieni ihminen onkaan luonnonvoimien edessä. 7,8 magnitudin maanjäristys sai aikaan suurta tuhoa Nepalissa vaatien yli 7000 ihmishenkeä ja 14 000 ihmisen loukkaantumisen. Maanjäristyksen tuhoja onkin kuvailtu Nepalin pahimmiksi liki 80 vuoteen. Maanjäristys ravisutti myös suomalaista mediaa ja kuvat katastrofialueelta levisivät mediassa samaan aikaan uhriluvun noustessa yhä hurjempiin lukemiin. Onneksi tämä katastrofi ei hautautunut muiden uutisten joukkoon, sillä ympäri maailmaa on herätty auttamaan maanjäristyksen uhreja. Suomessakaan ei ole tyydytty sivustaseuraajan rooliin.

Suomalaisten suuresta auttamishalukkuudesta kertoo se, että erilaisten lahjoituskanavien kautta Nepalin auttamiseksi on lahjoitettu yli 1,5 miljoonaa euroa. Se on suuri määrä rahaa, etenkin ottaen huomioon Suomen tämän hetkisen heikon taloudellisen tilanteen. Nepalin maanjäristys on saanut huomattavasti näkyvyyttä mediassa myös kansainvälisesti: useat valtiot ja lukuisat avustustusjärjestöt ovat lähettäneet apua Nepalin maanjäristyksen uhreille. Niin kuin kaikkien katastrofien jälkeen, alkaa lopulta jälleenrakennus, mutta mikään ei korvaa menetettyjä ihmishenkiä, vaikka ulkoisesti kaikki voikin näyttää samalta kuin ennen.

Kuvassa on viime perjantain ruokajakelua Nuwakotin alueella, jonne Fida on toimittanut kaksi avustuskuormaa telttoja ja ruokatarvikkeita. Nuwakotin alueella kuoli satoja ihmisiä ja alueen rakennuksista 90 % romahti maanjäristyksessä

Kuvassa on viime perjantain ruokajakelua Nuwakotin alueella, jonne Fida on toimittanut kaksi avustuskuormaa telttoja ja ruokatarvikkeita. Nuwakotin alueella kuoli satoja ihmisiä ja alueen rakennuksista 90 % romahti maanjäristyksessä

 

Apua tarvitaan edelleen. Toivo eloonjääneistä alkaa olla enää minimaalinen, mutta avun tarve ei ole vielä ohitse. YK:n mukaan maanjäristyksen vaikutukset ulottuvat laajemmalle, kuin mitä ehkä osaamme aavistaakaan: yli 8 miljoonaa ihmistä kärsii tavalla tai toisella maanjäristyksen seurauksista ja CNN:n arvion mukaan jo pelkästään 3 miljoonaa ihmistä tarvitsee ruoka-apua. Kolme miljoonaa, mikä on lähes puolet Suomen väkiluvusta. Suomalaiset ovat olleet esimerkillisiä lahjoittamisen suhteen. Haluankin kannustaa jokaista jatkamaan jo aloitettua hyvää työtä lahjoittamalla vapaavalintaisen summan Nepalin maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Pienikin apu on tärkeä.

Nepalin maanjäristyksen uhreja voi auttaa lahjoittamalla esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun, Suomen Punaisen Ristin, Planin, Fidan tai Unicefin kautta.

Kuvat: Fida International/Eino Manner