Kk. arkisto

kesäkuu 2014

Blogit Muu

Pesu: Kristillistä politiikkaa?

Religion is so frequently a source of confusion in political life, and so frequently dangerous to democracy, precisely because it introduces absolutes into the realm of relative values.” -Reinhold Niebuhr

Kehysriihen päätöksien aiheuttama raivo on jo hyvän aikaa sitten laantunut. Eurovaalit painoi kevään taistelun viimeisetkin pölyt unholaan. Päätökset olivat kovia, ja turpaan sai jokainen suomalainen.

Palataanpa kehysriihen jälkeiseen keskusteluun ja tartutaan yhteen keskustelun häiritsevistä piirteistä. Nimittäin yllättävän monelle puolueen kannattajalle ja jäsenelle sekä täysin liikkeen ulkopuolisille toimijoille kristillisdemokraattien jääminen jämäkkiä päätöksiä tehneeseen hallitukseen herätti tyrmistystä. Pienen, pitkästä aikaa hallituksessa istuvan, puolueen taistelulle lapsilisien leikkausten estämiseksi ei annettu arvoa. Moni halusi KD:n menevän oppositioon, Kalevi Sorsaa lainaten, kissanpoikia pesemään. En hetkeäkään epäile, ettemmekö olisi voineet oppositioista käsin suoltaa kriittistä retoriikkaa hallituksen päätöksiä kohtaan. Poliittisen vallankäytön kanssa sillä olisi kuitenkin ollut vähän tekemistä.

Usealta taholta ihmeteltiin kehysriihen päätösten kristillisyyttä. ”Miten kristilliset pystyivät jäämään tuohon hallitukseen”. Monella tuntui olevan vankka käsitys, miltä kristillisen politiikan pitäisi näyttää. Itselleni jäi mieleen käsitys, että monille ainoat ”kristilliset” vaihtoehdot olisivat olleet lähinnä velkaantumisen jatkaminen vanhaan tahtiin, pääomaveron korottaminen tai tuloveron progression kiristäminen.

Eräs asia tuntui unohtuvan ­ – nimittäin se, että KD on kristillisdemokraattinen, ei ”kristillinen” puolue. Sijoitumme poliittisella kartalla keskustaoikeistoon, joten kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että esimerkiksi talouspolitiikkamme poikkeaa vaikkapa vasemmistoliiton talouspoliittisista käsityksistä. Emme taistelleet lapsilisien puolesta sen takia, että se olisi ollut kristillistä. Taistelimme lapsilisien puolesta, koska perheiden hyvinvointi on kristillisdemokratialle tärkeää.

Kertauksena todettakoon, että kristillisdemokratian ytimessä on kristillinen ihmiskäsitys, jossa korostetaan jokaisen ihmisen uniikkiutta ja yksilöllisyyttä. Ihmistä ei tule nähdä jonkin sosiaalisen luokan jäsenenä kuten sosialismissa. Muita tärkeitä arvoja ovat perhekeskeisyys, vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus, joiden katsotaan parhaiten toteutuvan yhteiskunnassa, jossa vallitsee sosiaalinen markkinatalous. Valtiolla on oltava mahdollistava, ei kaikkivaltiaan rooli.

Ajatukseen kristillisestä politiikasta törmää varsin usein. Tavan takaa ajatus nousee keskustellessa Saksan kristillisdemokraattisesta puolueesta monen todetessa, että eihän se ole millään tavalla kristillinen puolue. Yleensä esitän vastakysymyksenä, että millainen sitten on kristillinen puolue. Yllättävän harvoin saan vastauksen. Olen tehnyt johtopäätöksen, että monella on taustalla intuitiivinen oletus, että kristillinen puolue on sellainen, jonka kielenkäytössä esiintyy uskonnolliskonservatiivista retoriikkaa ja joka keskittyy kristilliseksi miellettyihin asiakysymyksiin. Näiden teemojen kristillisyyden käsitteleminen olisi toisen kirjoituksen aihe.

Oma lähtökohtani on se, että yksikään puolue ei voi omia itselleen kristillisen puolueen leimaa. Miksi? Koska kristinusko ei ole poliittinen ideologia. Voimme nostaa kristinuskosta tiettyjä periaatteita kuten heikoimmista huolehtiminen ja ympäristön vaaliminen. Mutta kristinusko ei kerro sitä, miten näitä periaatteita noudattava yhteiskunta tulisi rakentaa. Sen kertovat poliittiset ideologiat, joista melkeinpä jokaiseen voidaan liittää kristillisiä piirteitä ja periaatteita. Yksi näistä ideologioista on kristillisdemokratia.

KD ei siis ole kristillinen tai pelkkien kristittyjen puolue. Periaatteemme ovat hyvinkin universaaleja. Eurovaalien jälkeen moni ajatteli, että kristittyjen olisi tullut keskittää ääniä nimenomaan kristillisdemokraateille. Ylimääräiset äänet olisivat toki kelvanneet, mutta tausta-ajatus on kyseenalainen. Kristittyjen ihmisten saaminen parlamenttiin ei ole itseisarvo, eikä kaikkia kristittyjä voi yksinkertaisesti velvoittaa äänestämään KD:ta. Kristillisyyden monopolia emme saa ottaa, kristillisyyden monopolia meille ei saa antaa.

 

Matti Pesu
ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava
KD Nuorten hallituksen jäsen
matti.pesu@kdnuoret.fi