Kk. arkisto

toukokuu 2014

Blogit Muu

Sä teet politiikkaa!

“Ooksä joku poliitikko vai?”, moni kysyy, kun kuulee pestistäni KD Nuorissa. “Mua ei oikein toi politiikka kiinnosta”, on usein seuraava kommentti. “Kumpa joku keksisi uuden sanan kuvaamaan samaa todellisuutta”, ajattelen.

Usein tekisi mieli vastata, että “olisi paree kiinnostaa, sillä politiikka vaikuttaa sun arkeen jokapäiväisesti, ja oikeastaan: sä itse teet sitä!” Erilaiset lait, johon politiikanteko useimmiten tähtää, vaikuttaa aina yksittäisiin ihmisiin ja heidän arkeensa. Vastaavasti kansalaisen toimet vaikuttavat päätöksentekoon.

On siis ainakin kahden tason politiikkaa: mikropolitiikkaa ja makropolitiikkaa. Joka ikinen kansalainen toimii mikropolitiikan tasolla, mutta harva ymmärtää vaikuttavansa jokapäiväisillä valinnoillaan. Elämme julkisten ja yksityisten palvelujen, yritysten ja monopolien, ammattijärjestöjen ja ties minkä liittojen viidakossa, josta jokainen valitsee itselleen sopivan puun, jonka hedelmiä syö ja jota ehkä ajattelemattaankin ruokkii. Suomeksi: Kun käyt K-kaupassa, tuet K-ryhmää; kun viet autosi huoltoon paikalliselle tmi Remppa Tempalle, tuet yksityisyrittäjää. Omiin valintoihin taas toki vaikuttaa moni seikka, kuten taloudellinen tilanne, muodissa olevat aatteet tai kunnan tarjonta. Ei sovi kuitenkaan ihmetellä, jos viimeinenkin urheiluliike lähtee paikkakunnalta, jos ostokset on tehty viimeiset viisi vuotta hypermarketissa.

Mikropolitiikka vaikuttaa makropolitiikkaan, jota taas ohjailee ja säätelee muun muassa (ne niin kutsutut) poliitikot ja virkamiehet. Makropolitiikassa vaikuttaa vain pieni joukko, jotka – ainakin teoriassa – ajavat kansalaisten asioita vaikuttaen suoraan lainsäädäntöön. Kunpa syy-seuraus- suhde olisikin näin yksinkertainen. Kokonaisuus on kuitenkin huomattavasti monimutkaisempi, sillä palapeli koostuu niin maailmantaloudesta kuin puoluepolitiikan jännitteistäkin.

Miten sitten erityisesti jokaikinen mikropoliitiikko voi ymmärtää oman roolinsa tässä palapelissä? Vastuu on jonkin verran “meillä” makropoliitikoilla. Meidän on tehtävä sanomamme selkeäksi. Kohtasin torilla vaalimeiningeissä kaksi ikäistäni nuorta naista, jotka sanoivat, että heitä voisi kiinnostaa politiikka ja EU enemmän, jos siitä joku kertoisi selkeästi jotain. Tarvitsemme luovia tapoja kertoa politiikasta selvällä tavalla, jotta jokainen voisi ymmärtää myös oman roolinsa siinä. Jokainen kun on vastuussa omista valinnoistaan. Jos periaatetasolla on sitä mieltä, että on tärkeää tukea suomalaisia yrityksiä, tarkoittaa se käytännön tasolla, että todellakin ostaa suomalaisen yrityksen palveluja tai tuotteita. Eikä tietenkään näin Eurovaalihumun loppusuoralla voi unohtaa mikropoliitikon roolia vaaliuurnilla; olet vastuussa Suomesta!

Blogit Muu

Pesu: Kokeile kristillisdemokraattia

Rohkenen olettaa, että monessa savupirtissä ja lähiökaksiossa on koettu tänä keväänä yllätyksiä vaalikoneita tehdessä. Moni on pyytämättä ja yllättäen saanut värisuoran kristillisdemokraatteja tuloslistojensa kärkeen. ”En minä nyt sentään kristillisdemokraatteja”, on ollut monen ensimmäinen reaktio. Ajatellaanpa tätä uudelleen.

KD:n euroedustaja Sari Essayah on istunut viimeiset viisi vuotta Euroopan parlamentin vaikutusvaltaisimmassa EPP-ryhmässä, johon eurooppalaiset juuret ja historian omistava puolueemme sopii kuin nenä päähän. Jean-Claude Junckerin johdolla EPP todennäköisesti myös säilyttää suurimman ryhmän paikkansa ja vaikutusvaltansa. Pahimmat karikot on ohitettu, ja EU:n vastuullinen ja demokraattinen kehittäminen jatkuu. EU on kristillisdemokraattinen, ja sellaisena sen tulee säilyä.

Euroopan parlamentin toimintaa seuranneet ovat varmasti huomanneet Sari Essayahin aktiivisuuden, joka on noteerattu vaalien alla myös mediassa. Suomalaisia on tulevallakin kaudella parlamentissa vain 13. On tärkeää, että edustajat ovat sanavalmiita, aktiivisia ja kokeneita. ”112” on täten varma valinta. KD:n vaaliohjelmaa on myös kehuttu asiantuntevaksi. Puolueemme substanssiosaaminen on varteenotettava vaihtoehto suurella pensselillä maalailulle, populismille ja kaikenlaiselle naminamille. Suurin osa parlamentin työstä on arkista ja yksityiskohtaista aherrusta. KD:lla on asettaa ehdolle tässä työssä kouliintunut asiantuntija.

Kaiken kukkuraksi valinnanvaraa löytyy. KD on marssittanut vaaleihin kovan listan. On sisäministeriä, on tuplamaisteri valtiosihteeriä, on tietoturva-asioihin erikoistunutta nörttiä, on CDU:ssa vaikuttanutta, on varapuheenjohtajaa ja on eduskuntaryhmän puheenjohtajaa. Asiaosaamisesta ei ole puutetta. Tämä kielii siitä, että lähdemme tavoittelemaan parlamenttipaikkaa tosissamme. Eurovaalit ei ole meille välivaalit. Iso osa lainsäädännöstämme tulee Brysselistä. Siellä on oltava ykköskentän pelaajia.

Sinulla on siis mahdollisuus valita Euroopan parlamenttiin vahvasti Euroopan integraatioon vaikuttaneen liikkeen edustajia, joiden asiaosaaminen on kovaa luokkaa. Näiden ehdokkaiden ajatukset vastaavat myös todennäköisesti omiasi. Äänestä siis, kuten ajattelet. Kokeile kristillisdemokraattia.

10666002_296058513930995_2058331546_aMatti Pesu
ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava
KD Nuorten hallituksen jäsen
matti.pesu@kdnuoret.fi

 

Blogit Muu

Songs of Europe ou Éloge d’Europe

In my sleep I heard songs of Europe. Deciding to return home, a bird had left the warmth of Africa to return to the land of her birth, to the most beautiful land in the world.

On her long and perilous voyage she had seen the blue sparkling waters of the Mediterranean, sea of Rome and Greece where it all started. It was on those islands, rising from the waters of History and Time, where people who had fallen in love with Knowledge and Wisdom, gave birth to Democracy.

The bird had seen the Iberian Peninsula and its sea-faring nations. Knowing no fear before the Unknown, they set sail to distant lands, finding new routes and unimaginable riches. Soldiers and traders: finders of new worlds.

The bird had crossed Les Pyrénées, she had flewn across France and over Poitiers where Charles Martel and his French knights, les chevaliers, said c’est assez, it’s enough! She saw Paris, the most beautiful city in the world, where Democracy took over Autocracy and where the peopleclaimed their right to rule. It was there that Subjects became Citizens, where les Sujets becameles Citoyens.

She had seen the British Isles, and its people so determined, so brave, loving freedom beyond all other things in this world; it is they who stood strong when others had fallen. No enemy, no terror in this world that could shatter the unbreakable will of the British.

She also saw the beaches of Normandy. She saw the endless ranks of white crosses: a testament to the moment when Freedom seemed all but lost, and Liberty was about to succumb to Tyranny, our American brethren answered the call. In our darkest hour they did not leave us behind. Our sisters, our brothers, our allies.

Many other people the bird had seen on her way to this Northern End of the World, the land of the Finns who, having tasted Freedom, could not let her go. Faced with an overwhelming foe and impossible odds, the last of Europe’s children stood against Oppression, and Freedom was given a permanent home in this cold and remote corner of Europe.

When I woke up I heard no more singing. The bird had gone, and there I was, lying on my bed, looking out the window, left alone wondering what would happen if we believed in these people; what would happen if we believed in Europe.

Blogit Muu

Nahkala: Tulipalojen sammuttamisesta kilpailukyvyn parantamiseen

EU:n oli määrä olla vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous. Näin maalailtiin luottavaisesti Lissabonin strategiassa vuonna 2000.

Neljä vuotta määräajan jälkeen ja kuusi vuotta finanssikriisin alkamisen jälkeen on EU-alueen talous edelleen polvillaan. EU ei ole pystynyt parantamaan kilpailukykyään verrattuna USA:han ja Aasian nopeasti kasvaviin talouksiin. Siinä missä USA:ssa talouden moottori on pyörähtänyt käyntiin finanssikriisin jälkeen, keräillään EU:n sisällä vielä palasia ja mietitään miten tässä näin kävi. Aasian talouksien murehtiessa kasvuprosenttien hidastumista kymmenestä prosentista lähemmäksi viittä prosenttia, jännitämme me EU-alueella ovatko tämän vuoden kasvuluvut edes asteikon positiivisella puolella. Kilpailukyvyn nostamiseen tähtäävien toimenpiteiden sijaan on EU:ssa keskitytty jäsenmaiden katastrofitalouksien paikkaamiseen ja tulipalojen sammuttamiseen pankkisektorilla. EU on pidetty pystyssä, mutta tulevaisuuteen ei ole pystytty panostamaan.

EU:n kilpailukyvyn vahvistamisen täytyy olla seuraavan europarlamentin tärkein tavoite. EU:n päätöksenteossa eurooppalainen idealismi on korvattava realismilla. Realismi tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että kaikkea EU lainsäädäntöä tulisi ohjata ajatus siitä miten EU:n alueella saadaan syntymään lisää työpaikkoja. Työpaikat syntyvät yrityksiin silloin kun ne voivat luottaa tulevaisuuteen ja tekevät tämän luottamuksen pohjalta investointeja. Viime vuosien aikana Euroopan parlamentti on luottamuksen vahvistamisen sijaan kuitenkin keskittynyt yritysten toimintaympäristön vaikeuttamiseen sääntelyn kautta. Rikkidirektiivi ja kuljetussektorin työaikadirektiivi toimivat hyvinä esimerkkeinä epäonnistuneesta sääntelystä.

Äänestäjän päätettävänä eurovaaleissa on kysymys siitä haluaako hän Brysseliin edustajia, joiden politiikan seurauksena EU-alueen yritysten toimintaedellytykset vaikeutuvat jatkuvasti vai haluaako hän Brysseliin edustajan, joka käärii hihat ja alkaa töihin kasvua rajoittavan sääntelyn purkamiseksi.

 

Andrei Nahkala
Valtiosihteeri, KTM, YTM
Eurovaaliehdokas

Blogit Muu

Kohti kannustavampaa kuntataloutta

Kuntien käyttövaroista keskimäärin noin viidennes tulee valtiolta kuntien kassaan maksettavista valtionosuuksista. Valtionosuuksien painoarvo kunnan taloudessa vaihtelee alueittain muutamasta prosentista jopa yli puoleen kunnan käyttötaloudesta, joten vireillä olevan valtionosuusuudistuksen merkitystä ei voi ylikorostaa.

Nykyinen valtionosuusjärjestelmä on vuosien lomassa muodostunut erittäin sekavaksi kokonaisuudeksi, jonka selkiyttäminen on uudistuksen keskeinen tavoite. Euro on kuitenkin usein hyvä konsultti, kyse on siten myös siitä, millaista taloudenpitoa uusi systeemi kannustaa tavoittelemaan.

Kannustavuutta on lisätty verotulojen tasausjärjestelmään sekä työpaikkaomavaraisuuden mukaan ottamisella valtionosuuden lisäosuuksien laskentakriteeristöön. Uusi järjestelmä kannustaakin siten kuntia aktiivisempaan paikalliseen elinkeinopolitiikkaan, sekä vahvistamaan muita toimia kunnan oman veropohjan vahvistamiseksi. Totuuden nimissä näiden muutosten vaikutus järjestelmään kokonaisuutena on melko pieni – ellei peräti kosmeettinen.

Suomen tulevat taloudelliset haasteet ovatkin sitä luokkaa, että kuntia ja kuntapäättäjiä pitää pystyä paremmin kannustamaan oman kuntansa talouden pitkän aikavälin kehittämiseen. Viime vuosina nähtyihin kuntaliitosten pelossa tehtyihin velalla kustannettuihin hätäinvestointeihin ei ole missään nimessä varaa. Tämä edellyttää rahoitusmallin kehittämisen lisäksi työrauhan antamista kuntapäättäjille kuntarakenteen suhteen.

Tulevaisuudessa kuntien rahoitusmallin soisi kehittyvän edelleen suuntaan, jossa kunnilla olisi entistä suurempi vapaus määritellä omaa toimialaansa sekä vaikuttaa oman taloutensa kehittymiseen. Kun valtionosuusjärjestelmästä puhutaan, on syytä pitää mielessä, että järjestelmä on lähtökohtaisesti valtiokeskeinen: valtio päättää millä kriteereillä ja minkä verran annetaan rahaa valtion antamiin tehtäviin.

Todellisen kannustavuuden ydin ei siten voi löytyä nykymallin viilailusta, vaan koko kuntien rooliin liittyvän ajattelutavan muutoksesta.